Tira ja Raiku

Lauantaina 7.9. junnuaksailtiin taas Lauran opissa. Raikkis sai aloittaa omalla vuorollaan kepeistä, joita tehtiin yksittäisenä. Kepeillä oli ohjurit, jotka ovat olleet Raikulle aika vaikeat. No yllätys, se on tehnyt niitä pari kertaa, koska Juhan treeneissä ruvettiin ottamaan suoraan verkkoja pois ;) Vauhtia oli taas vähän liikaa ja Raiku kiisi hienosti parin ohjurin yli, meni muutaman välin oikein jne. Mä tuskastuin ja otettiin namit avuksi. Laura kulki Rain edellä ja pudotti nameja muutamaan keppiväliin niin, että Raikkis näki ne. Jo muutamalla toistolla saatiin paljon paremman näköistä menoa aikaiseksi ja Raikun fokus siirtyi kivasti eteenpäin + alas.

Radalta tehtiin ensin 1-4 väliä. Aidat menivät vielä ihan hyvin, mutta eka lähetys putkeen oli aika onneton, koska Rai heitti kivan kaarroksen keppien jälkeisen aidan kohdalle. Kun mä rytmitin paremmin ja käänsin itseni ajoissa ennen kolmosaitaa, Raikkis hyppäsi paremmassa kulmassa ja pystyi vielä suuntaamaan putkeen.

Seuraava pätkä aloitettiin suoraan pituuden takaa. Ekalla yrityksellä mun putkeen räiskäisy oli aika kiireessä tehty ja huolimaton, Raiku suunnilleen juoksi mun syliin ennen kuin koukkasi putkeen. Toisella kerralla onnistuttiin paremmin! 7-11 meni oikeastaan aika hyvin, olin positiivisesti yllättynyt siitä miten hyvin Rai taipui 11 aidalle, olin ihan varma että se juoksee ohi tai tulee mua päin kun ei ehdi reagoida mun hidastuksiin. Loppupätkä (13-17) meni sekin aika sujuvasti, ekalla kerralla mä kompastelin jotain omiani kun yritin miettiä kuuluiko 15 putki rataan vai ei (hyvä hetki kyseenalaistaa itseään), toisella yrityksellä kun ohjaajakin oli taas kartalla saatiin hyvä suoritus. Oih, Raikkis on vaan niin loistokas ♥ Sen kanssa on kyllä huippua aksata! En tiedä johtuuko se meidän edistymisestä, rimojen nostamisesta vai mistä, mutta mulle on tullut jo useamman kerran sellainen fiilis, että voin ihan ohjata eikä tarvitse vain räiskiä menemään ja pinkoa minkä kintuistaan pääsee ja silti koira meni jo kauan aikaa sitten edellä. Toki yritän vieläkin pysyä Rain perässä, mutta nyt se tuntuu vähän hallitummalta ;) Olisi ihan hauska saada joskus videota niin näkisi itsekin meneekö se niin lujaa kuin miltä se tuntuu. Sen tiedän, että mä voisin olla paljon nopeampi, köh köh mikä kunnonkohotusprojekti piti alkaa jo ties kuinka kauan aikaa sitten! :D

Vikaksi Rai sai tehdä A:ta yksittäisenä, meni aika hyvin! Sillä on hurja vauhti, mutta se liikkuu silti hallitusti (ei siis enää kauheita ilmalentoja harjan yli). Mun teki kyllä pari kertaa pahaa katsoa sen tömähdystä alastulolle, ei näyttänyt kauhean kivalta etuosaa ajatellen (eli sitä voisi vähän hidastaa mun mielenterveyden takia). Raikkis pysyi kontaktilla hyvin, vaikka mä kirmasin sen ohi, lähetin esteelle ja himmasin itse takana jne. Huippu!

Raikkis pääsi moikkaamaan ennen treenejä 7-viikkoisia sisaruspuoliaan, tyypit olivat kasvaneet kauheasti ja olivat melkein Raikun kokoisia ;) Treenien jälkeen Rai vietti vähän laatuaikaa Ihkun kanssa ja siskokset leikkivät auton luona, Hihkulla ja Ihkulla synkkasi aika hyvin!

Sunnuntaina 8.9. käytiin pitkästä aikaa sennenkoirien kisaavien treeneissä, yllätys että Raiku oli mukana ;) Raikkis sai tehdä ruutua, noutoa, seuraamista, luoksetuloa, seisomista, paikkiksen ja luoksepäästävyyden. Tämä oli se kevyt setti! Rai sai tauottaa kentän laidalla repun vieressä, välillä lähistöllä hääräsi myös pikku-Thomas ja muita koirakoita, Raikkis vain napitti millon pääsee jatkamaan omia treenejä.

Ruutu oli Raikulle vaikea, en tiedä vaikuttiko varjot/aurinko vai mikä, mutta Rai suuntasi aina liikaa vasemmalle. Saatiin onnistumisiakin sekä valmiilla lelupalkalla että pysäytyksellä + heitolla, mutta pitää ottaa seuraavan kerran eri merkit mukaan ja katsoa vähän ruudun sijoittelua. Lisää varmuutta siihen suoraan etenemiseen.

Seuraaminen oli pääasiassa ihan hyvää, tehtiin sekä remmillä että ilman ja erilaisilla virittelyillä/palkkauksilla. Kentän laidalta Raikua kehuttiin, mutta mun silmiin siinä oli vieläkin parannettavaa. Kontakti tuppaa putoilla silloin tällöin, paikka seilaa vähän liikaa ja käännökset voivat jäädä löysiksi. Plussat siitä, ettei Rai haistellut kenttää ;)

Seisomisessa tyyppi yritti hiippailla perään?? Tehtiin seisomista vähän aikaa erillään ja loppuun pari onnistunutta toistoa seuraamisen kanssa.

Noudossa pari eteentuloa kapulan kanssa, ote oli vieläkin aika löysä, mutta vauhtia löytyi enemmän. Loppuun pari melkein kokeenomaista, sama juttu vauhdin kanssa (kapulalle laukalla, palautus nopeahkolla ravilla ja eteentulo suht suora ja tiivis).

Luoksetulot jo tuttuun tapaan hitaamman puoleisia, mutta ilman kyttäystä. Tehtiin kerran eteentulolla ja pari kertaa palkka vauhdista.

Vikana luoksepäästävyys ja paikkis. Ekalla kerralla Raiku nousi vähän Sabia vastaan, mutta ärähdin vähän ja pyysin takaisin viereen. Tokalla kerralla istui nätisti, piti kontaktia ja vilkaisi Sabia silloin kun tämä ojensi kättä ja rapsutti rinnasta. Se oli hieno! Paikkis oli vähän sivussa muista, vieressä vieras berninarttu. Raiku vilkuili aika ikävästi muiden suuntaan (ei vieressä olevaa koiraa), mutta jäi levollisesti eikä venkslannut lonkkien kanssa tai haistellut, tosi hyvä siis!

Iloinen bussimatkustaja