PaimenRai vol. 3

Sunnuntaina 28.4. Raiku pääsi treffaamaan lampaita kolmannen kerran. Meitä olikin liikkeellä kunnon aussiejoukko: H-hirviöt Raiku, Hoppu, Pihka, Jocke ja Nova, äippä Nessa, W-serkut Prilla, Nauru ja Inari sekä Kida. Kaikki kuvat © Minna Karjalainen. Mun ottamia kuvia löytyy täältä.

Kun siirryttiin alussa portin viereen, Rai tasan tarkkaan tajusi missä ollaan ja mitä tekemässä. Se ei taida täristä innosta missään muualla? Portilla lupaa odottaessa Rain silmät sahasivat aitauksen ja mun silmien välillä ja koko kroppa hytkyi, isot plussapisteet junnulle kuitenkin itsehillinnästä! Periaatteessa porttikäyttäytyminen on meille tuttua arkielämästä, kun kämppä ja piha on täynnä portteja, mutta todella hienoa että Rain aivot yhdistivät saman idean myös paimennusaitaukseen. Toki mun ärisemät "Rrrai perrrrrkele ODOTA" auttoivat ;)

Raiku teki ekan kierroksen isommassa aitauksessa. Mä en meinannut kaatua persuksilleni vetämisen takia vaan sen, että Rai oli suurimman osan ajasta hiljaa! Aika uskomatonta! Jos höyryveturimaista kiskomista ei huomioida, Rai oli varsin taitava. Saatiin poisajettua lampaita pitkin poikin aitausta ja Rai pysyi hyvin kasassa. Toki se yritti ryntäillä muutaman kerran, mutta ei yhtään niin pahasti mitä mä luulin.

Toisella kierroksella Rai pääsi pienempään aitaukseen. Aitauksen sivussa oli muutama lammas verkkoaidan toisella puolella ja aina siitä ohi kulkiessa Rai vilkuili niitä ja mua, et hei, eikö noi kuulu tähän hommaan kanssa? Pari kertaa se kipitti suoraan aidan viereen, ojensi vähän kuonoaan aitaan päin ja antoi lampaalle pusun ♥♥♥ Pienemmässä aitauksessa saatiin myös toteuttaa hetken aikaa kunnon ongelmanratkaisukykyä. Yksi lammas onnistui eroamaan minilaumastaan ja lähdettiin hakemaan pelkästään sitä takaisin. En tiedä kuinka paljon Raikkis tajusi ideaa, mutta hyvin se suostui kääntymään poispäin kahdesta muusta lampaasta ja kiertämään eksyneen takaisin muiden joukkoon. Samaten mä luulin, että kulmat olisivat vaikeammat Raikulle, mutta tosi hienosti se malttoi kävellä melkein rauhassa aidan viertä ja sai lampaat liikkeelle.

Raikussa on näkynyt kyllä huimaa kehitystä näiden kolmen kerran aikana. Siinä missä pari edellistä kertaa Rai haukkui turhautuneena suunnilleen koko ajan, eiliset väyh väyh -kohtaukset oli laskettavissa yhden käden sormilla. Edistyminen näkyi myös tauoissa, koska aikaisemmin Raikulla jäi tosi vahvasti paimennus päälle ja se piti raahata kauemmas pitämään taukoa. Nyt riitti pari sanaa, nyppäisy liinasta et hei tähän suuntaan ja samassa Rai kipitti mun lähelle. Itse tauot olivat vielä turhan aktiivisia eli Rai malttoi käydä vain hetkeksi maahan tai seisoi mun vieressä, mutta katsoi melkein koko ajan lampaiden suuntaan ja yritti nykiä. Kyllä siinä silti oli jotain pientä hengähdysfiilistä, koska liikkeessä Raiku ei paljoa vilkuillut tulenko mä perässä vai en, mutta tauoilla se haki pari kertaa katsekontaktin ja taisi jopa heilauttaa häntää. Pieniä asioita, mutta kyllä sen eron huomaa ;) Paimennuksen tauoille meinasin kehittää oman käskysanan, pitää pistää harkintaan kun se oikea fiilis rupeaa löytymään.

Nyt jos saadaan haukkuminen jätettyä pois, seuraava asia mun parannuslistalla on vetäminen. Raikulla riitti vauhtia vaikka muille jaettavaksi, mutta loppua kohden saatiin liinaa myös enemmän löysälle. Samaten äkkisyöksyt rauhoittelun jälkeen olisi kiva saada pois, multa lähtee muuten käsi irti. Muuten tykkään sen menosta: se ei tosiaan paljoa katsele mua, ei taida katsoa juuri ollenkaan. Rai pitää fokuksen lampaissa eikä ole mun muistaakseni kertaakaan yrittänyt napostella maasta. Se katsoo vain lampaita. Toki siinä on se kuinka maanisesti se seuraa niiden menoa, mutta kyllä se silti kuulee mitä mä sanon sille (ainakin oletan, koska pari kertaa se meinasi vähän rauhoittaa menoa kun avustin liinan toisesta päästä). Rakas pieni työnarkomaani ♥

Sisarusten (ja muiden aussieiden) kanssa on kyllä mukava päästä puuhailemaan. Raikukin sai mieleisensä loppupalkan, kun kuvaussessioiden jälkeen se sai luvan loikata Pihkan niskaan ja painia. Raikun seuraavan aamun väsymyksestä kertoo muuten se, että pudotin vahingossa sen kuonon viereen muffinia ja raukka ei huomannut. Yleensä Rain reaktionopeus on vähän parempaa luokkaa ;)

Perhepotretti: Nova, Pihka, Jocke, Hoppu, Nessa-emä ja Raiku.