Sivut

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Hei me heilutaan

Tai siis minä. Ja mun kädet.

Perjantaina 19.4. leikittiin esineillä ja käytiin normaaleissa agitreeneissä. Meillä oli alkeiskurssin vika kerta, mutta onneksi jatkokurssi alkaa heti ensi viikolla. Lämppälenkillä mentiin metsään tarkoituksena vain heitellä frisbeetä, mutta kun Rai sinkoili niin intona melkein sulassa metsässä niin otettiin ihan lennosta muutama esineelle lähetys. Alue oli ihan satunnaisesti ristiin tallottu, Rai näki kun mä vein esineen (ei nähnyt pudotusta) enkä mä mitannut mitään matkoja. Kahdesta viimeisestä kerrasta muistin kuvata videot. Vauhtia voisi olla lisää (Raikuksi se on oikeasti löysä tossa) ja ylimääräinen risteily puolessavälissä pois (nyt se seurasi liikaa mun jälkiä. Parempi tallaus ja lisää motivaatiota itse esineen etsimiseen?). Ensimmäisessä pätkässä Raiku ei irronnut ihan loppuun asti vaan jäi seuraamaan mun kävelyreittiä (se risteilykohta). Olen kuitenkin tosi ylpeä siitä että se palasi takaisin, koska esine oli n. metrin leveän ojan toisella puolella (pari metriä väliä) ja Raiku ymmärsi seurata hajua ojan toiselle puolelle. Jatkossa enemmän suunniteltuja harjoituksia ja pitäisi myös miettiä miten jatketaan tästä eteenpäin (sitä ennen varmaan lisää irtoamismatkaa). Myös odotteluaikaa sivullaoloon ennen lähetystä pitää lisätä. Nyt olen lähettänyt Rain pienestä katsekontaktista, mutta se on tosi täpinöissään jo tossa ja meinaa nykiä. Niin ja olen todella ylpeä Raikusta esineiden viennin aikana. Jätin sen istumaan paikalleen ja siinä se odotti kun mä kompuroin risukasoissa. Videoon pääsee tästä.

Rata: esteet nro 1-7, ohjaustreeni: esteet nro 11-13
1-3 väli meni ihan siedettävästi heti alkuun, mutta neloselle päin mentäessä mä takeltelin. Tein jotain ihme jarrutuksia liian aikasin ja Rain oli vaikea saada selvää siitä mitä mä halusin. Samaten puolivalssi vitoselle oli pienen vääntämisen takana. Vitosen vieressä (tai kiinni siinä) oli kiva tolppa ja mä pelkäsin koko ajan, että rysäytän sitä päin kun teen käännöksen. Ainakin mun oikea käsi taisi kolahtaa siihen pari kertaa, kun ei ollut aikaa ottaa enempää askelia. Kutoselle irtoaminen oli myös jostain syystä hankala. Mä yritin oikoa turhan aikaisin ja jätin Raikulle liikaa tilaa soveltaa omia oikoreittejään. Kun sain juoksulinjan suunnattua vähän enemmän esteelle päin, Raikukin tajusi hypätä sen. Saatiin tehtyä koko pätkä seiskaputkelle asti, mutta oli se vieläkin pientä räpiköintiä.

Mä voisin myös opetella heittämään sen helvetin pallon. Kerran heitin sen niin korkealle, että Rai sai odottaa puoli minuuttia siinä pallon alapuolella sen laskeutumista, toisella kerralla viskasin sen seinään niin että kimposi kunnolla, kolmannella kerralla heitin sen toiseen seinään, pari kertaa heitin sen niin pitkälle ettei Raiku ehtinyt nähdä edes koko lelua ja sain lähettää sen erikseen hakemaan sitä ja niin edelleen.

Muun ajan käytin kontaktien treenaamiseen ja odotteluun. Kontakteilla (A ja puomi) Rai oli oma hyvä itsensä. Se kohdistaa jo nätisti katsetta eteenpäin, vaikka mä olisin pari metriä sen takana. Alkuun saattaa toki vilkaista katsekontaktia, mutta kääntää hyvin pään eteenpäin. Kerran Rai ehti varastaa puomilta alas, kun se tuli niin lujaa vauhtia sivusta, mutta muuten kesti tosi hyvin mun hämäykset.

Loppuun tehtiin vielä takaaleikkaustreeni. Koira lähetettiin 11 aidalta putkeen, jonka jälkeen takaaleikattiin ennen 13 hyppyä. Ensimmäisellä kerralla mä en ehtinyt sanoa mitään ennen kuin Raiku oli jo hypännyt ekan aidan, juossut putkeen ja loikannut 13 yli narupallolle. Toisella kerralla Raiku odotti mun ohjeita ja saatiin myös ohjaus onnistumaan sinne päin. Kun siirrettiin palkkaus käteen, mä junnailin pari kertaa omia juttujani (jarrutin liian voimakkaasti, lähdin leikkaamaan takaa liian myöhään), mutta kolmannella kerralla saatiin tosi nätti onnistuminen.

Lauantaina 20.4. oltiin aamulla aika väsyneitä. Mä vitkuttelin kotona ihan kunnolla ja Rai hortoili mun perässä silmät ristissä. Plussapuolena Rai malttoi odottaa nätisti hallin ulkopuolella ja kiljui yllättävän vähän rataantutustumisen ajan. Omituista!

Otin pienen taiteellisen vapauden kuvan kanssa, koska en muistanut mikä hyppy oli mihinkin suuntaan vinossa. Lukumäärä on kuitenkin oikea. Ennen ohjattua ratatreeniä Rai leikki erillisellä pikkuradalla, mutta tehtiin niin pieniä pätkiä etten jaksanut piirtää sitäkin. Lähinnä pientä aita + putkipyöritystä.


Ensimmäinen ongelma oli koiran saaminen putkeen. Ohjasin Raikun putken toiselta puolelta (neloshypyn vierestä) ja Rai kiisi pari ensimmäistä kertaa mun nilkkoihin. Kun muutettiin vähän mun sijaintia ja kropan suuntaa niin Raikukin löysi perille putkeen. Kun alku onnistui, lähetin Rain loppuradan ajan suoraan putkeen. Kolmosen takaakierto oli aina tosi hieno ja Rai irtosi huippuhyvin. Vitoselle mä olin suunnitellut takaaleikkausta, mutta mulle jäi niin paljon ylimääräistä aikaa, että vaihdettiin se persjättöön. Vaati taas pari toistoa, että sain ajoituksen edes sinne päin. Raiku on kyllä hyvä, kun se paikkailee aina mun virheitä ;) 5-6 välissä musta tuli taas huolimaton enkä ohjannut Raikua kunnolla loppuun asti. Lopetettiin onnistuneeseen valssiin kutosen jälkeen ja johan siinä tulikin pyöritystä. Huonointa oli mun heiluvat kädet ja tök tök -eteneminen ja parasta Rai ♥

Treenien jälkeen käytiin lenkillä Pipsan ja Musti-velipuolen kanssa. Rai pinkoi ihan onnessaan minkä kintuistaan pääsi ja lounasaikaan myrtsissä olikin aika rauhallinen aussie. Torkuista huolimatta Rai muisti myös vaatia syliaikaa, rapsutuksia ja palkitsi ihmiset runsailla pusuilla. Tira oli saanut kotona ihan oman vieraan ja vähän actionia (haleja). Tiran treenijutuista voisi kirjoittaa joskus pidemmän pätkän, mutta ollaan tehty lähinnä pieniä kotijuttuja niin niistä ei ihan vielä saa omaa postausta. Vuoroaan odottaa myös Tiran synttärikuvien julkaisu (siitäkin on jo viikkoja!) ja Rain tottispyöritykset.

Joskus Raikukin malttaa nukkua. Ja tietysti mun kyljessä kiinni ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti