Tira ja Raiku

Maanantai 22.4. oli mulla vapaapäivä niin suunnattiin koirien kanssa lenkille pellolle ja raahasin kameran mukana. Aloitettiin lenkki tallomalla Raille kevään eka jälki ja mentiin sen jälkeen kävelemään ja heittelemään frisbeetä. Kuvia tarttui mukaan päälle 800 ja suurimmassa osassa oli suttuinen Rai juoksemassa ufon perässä. Kuvaaminen on kyllä tuskallista, koska sain ehkä viisi koiraan tarkentunutta ilmalentokuvaa, seuraavan kerran napataan joku muu heittämään frisbeetä niin mä saan leikkiä kameralla rauhassa? ;)

Jälki vanheni suunnilleen 1,5 tuntia, koska unohduttiin rämpimään keväisellä mutapellolla ja metsässä. Pituutta ei ollut kuin 150 askelta, koska mä katsoin taas mittasuhteet väärin ja tila loppui kesken. Nameja oli suurimmalla osalla askeleita ja purkkeja neljä. Rai oli ihan super! Nokka lähti väpättämään heti maata pitkin kun suunnattiin aloitusta kohti ja pieni rauhoittuminen ennen lähetystä onnistui hyvin. Vähän se kyllä riuhtoi ensimmäiset askeleet, mutta rauhoittui tosi nopeasti ja eteni hyvällä vauhdilla ja varmasti. Purkit menivät ihan pieleen, koska Raikulla ei ole mitään motivaatiota ilmaista niitä jäljellä. Ilman jälkeä vetäisee heti nätisti maahan eli tässä mulla riittää selvästi pohdittavaa. Jäljelle sattui yksi pienen polun ylitys ja siinä Rai meni vähän sekaisin. Se tarkisti polkuun asti hyvin, mutta lähti sitten etenemään väärää puolta ja yritti etsiä kohtaa uudelleen. Kun en päästänyt sitä pidemmälle, se pomppasi suoraan polun yli ja yritti hahmottaa sieltä, mutta nappasin sen takaisin ja lopulta ne oikeat askeleet löytyivät.

Mulla on jopa videotodiste! Polkukohta on kauheaa sähläystä, koska mä yritän puristaa samaan aikaan remmiä ja kännykkää kädessä. Käyttäytyisin siis itse toisin siinä kohdassa, jos otettaisiin uusiksi. Nyt annoin Raikun tehdä omat päätökset ja kontrolloin sitä hihnan kautta. Ehkä sen videoinnin olisi voinut unohtaa vähäksi aikaa ;) Samaten purkkikohdat leikkasin pois, koska osan aikaa kuvasin hienosti tyhjää maata kun jelpin Raikua maahan. Video koostuu muutenkin parista eri pätkästä. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Raikun suoritukseen, ei yhtään pöllömpi alku kun muistaa sen päättömän kaahotuksen viime syksynä!

Perjantaina 26.4. Raikun agissa oli teemana pakkovalssi. Rai pääsi alkuun Juhan mallikoiraksi ja hyi, kun oli tuhma koira! Oli iiihan täpinöissään ja nyki, nyki, nyki, hiipi ja varasteli. Lopulta mä pääsin pitämään pannasta kiinni ja silloin persus pysyi nätisti maassa. Hyi Rai! Muuten demokoirana sujui hyvin ja Rai oli varsin pätevä. (Eikä sitä vieläkään haitannut tehdä töitä toisen ihmisen kanssa, vaikka mä seisoin kahden metrin päässä. Lelua se kyllä esitteli mullekin ja hommien loputtua liimaantui taas mun jalkaan. Pöhkö.)

Pakkovalssi 2. hypylle

 Pakkovalssitreenit on Raikulle jotenkuten tuttuja eli lähinnä mä muistelin tekniikkaa. Saatiin se toimimaan ihan mukavasti kumpaankin suuntaan, mutta kun lisättiin pätkä radasta (1-4) mukaan niin meistä tuli vähän huolimattomia. Mä tein alkuun käännöksen liian aikaisin/suuntasin liikaa liikettä pussille päin ja Rai räiskäytti riman alas. Kun mä maltoin odottaa puoli sekuntia pidempään, Rai sai lisää varmuutta. Pussi meni vikkelästi läpi ja neloselle juostiin kilpaa ihan hyvin.

Toisen rataantutustumisen (loppurata) jälkeen mä sain muistinmenetyksen ja unohdin koko hiton ohjauksen. Jäin varmaan kolme astetta liikaa Raikuun päin ja ohihan se juoksi. Pari kertaa. Kun mä siirsin mun jalkaa ja rintamasuuntaa sen 3 cm enemmän esteensuuntaisesti, Raiku osasi taas. Hitto, minä! Tehtiin seitsemän esteen rata vain kerran kokonaan läpi ja huh, mitä pelastelua Rai joutui esittämään! Oli aika hurjan näköisiä koukkauksia, mutta superjunnu ylitti taas itsensä ja sai kasattua radan nollaksi. Putken jälkeen mä taivuin kaksinkerroin nauramaan itselleni ja Raikkis sai painia rakkaan narupallonsa kanssa. Pöh, jos ohjaaja ei olisi niin tumpelo niin mitä Rai olisikaan... :D

Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä parin muun kanssa ja jouduttiin melkein juosta bussiin. Rai sammui melkein heti mun jalkoihin, mutta kakkosbussin kuski oli taas mallia mutkat suoriksi ja vain nössöt jarruttavat, niin Raiku ei meinannut pysyä maassa vaan seisoskeli mun edessä ja nojasi päätään penkkiin ja pilkki. Maailman söpöin otus ja mä sain vain allaolevan, huonolaatuisen kuvan todisteeksi.