Wannabe-sennen

Vähän lisää massaa, luppakorvat ja triplasti turkkia niin Raikuhan menee ihan bernistä? ;) Australialainen pomppukone pääsi mun mukana 4.-5.5. sennenkoirien tokoleirille Kaarinaan ja sai viettää kaksi päivää laatuaikaa mun kanssa, kymmenisen tuntia treenikentän laidalla ja kokeilla soluasuntoelämää. Mun oikea sveitsiläinen jäi kotiin sen takia, ettei kummankaan meidän hermot olisi kestänyt sitä. Tira ei osaa arvostaa ahdasta oleskelua kymmenien muiden koirien kanssa ja koirakkoja leirille oli ilmoittautunut pyöristettynä 40. Kouluttajina meillä oli kokeneita sennenihmisiä: Krista Karhu, Mika Jalonen, Mari Kaari, Maarit Rekonen ja Annukka Hulkko.

Kentän laidalla oli kivaa hengailla, t. Rai

Startattiin lauantaina kuuden aikaan auto ja matkattiin Tuorlaan Hannan ja bernien kanssa. Rai sai totutella edellisenä iltana ostettuun metallihäkkiin ja vietti automatkan siellä vetäen sikeitä. Juniori oli varsin kiltisti, vaikka meillä oli aamulla pientä kentänrakennusta, aamupalaa ja ohjeiden antamista ennen kuin sai napattua koirat kunnolla ulos ja viriteltyä treeneihin.

Rain treeniryhmässä oli yhteensä kahdeksan eri tasoista koiraa. Lauantain liikkeinä kävimme läpi perusasennon/askelsiirtymät/käännökset, seuraamisen, noudon, ruudun ja luoksetulon. Perusasento oli Raikuksi aika löysä ja mulle kiljaistiin heti ensimmäisenä, että selkä suoraan. Hups ;) On sen paikka parantunut huomattavasti huhtikuun treenien jälkeen, mutta nyt jäi mun makuun turhan kauas jalasta. No, kuten sanottua, Raiku oli omituisen vetelä. Seuraamisessa tehtiin lähinnä palkkauspistettä ja kontaktin kestoa. Alun harjoituksissa oli pointtina pitää palkkaustiheys niin lyhyenä, ettei koira ehtinyt vilkuilla muualle. Raiku teki alkuun niin, että piti hyvin kontaktia, mutta pureskellessa palkkaa vilkaisi sivuille. Saatiin tämä ylimääräinen vilkaisu pois jo parilla toistolla, pitää vain muistaa jatkossakin. Liikkeelle lähtiessä mun teki mieli ravistella Raikua, koska se oli ihan unessa. Iiiihan matkalaukku ja tylsä kuin mikä, jatkettiin siis helpompia juttuja kun en viitsinyt kiusata enempää. Kahden tunnin jälkeen pidettiin lounastauko ja Raiku pääsi majoittumisen jälkeen nukkumaan häkkiinsä.

Ohjaajan tauko. © Heli Herranen

Raikun tauko! © Heli Herranen

 Noudossa näytin ensin miten ollaan treenattu vauhtinoutoa. Tässä tuli taas esiin tokon ja tottiksen välissä tasapainoilu, koska Kristan mielestä noudossa oli jo vähän liikaa vauhtia/ytyä :D Ja Raiku oli taas tavallista rauhallisempi! Tehtiin lopulta pelkkää kantamista, koska mä tuskailen luovutuksen opettamisen kanssa eikä Raiku osaa pitää kapulaa nätisti suussa. Pienen aivonystyröiden hieronnan jälkeen Rai rupesi hiffaamaan nätisti nostamista (suuhun tarjoamalla käänsi tehokkaasti päätä pois päin) ja kanniskeli kapulaa melkein purematta muutamia metrejä. Pitäisi löytää itselle joku tasapaino noutotreeneissä, koska se luovutuskin olisi kiva saada joskus kuntoon... Ruudussa tehtiin namitargetille juoksemista ja mä tulin taas siihen tulokseen ettei se ole meidän juttu. Jos en kutsunut Raikua supernopeasti pois ruudusta, se iski nenän maahan. Ja pois kutsumisella piti ehkäistä haistelua. En tiedä, on siinä mun mielestä vieläkin liian suuri riski, että se alkaa imuroimaan koko ruutua niin ehkä pysytään lelussa/raahaan vihdoinkin sen kosketusalustan ruutuun. Plussana Rai osasi irrota hyvin ;) Luoksetulossa halusin keskittyä eteentuloihin. Raiku oli vielä ryhmäläisistä vikana vuorossa eli vauhtia piti löytyä tosi pitkän päivän jälkeen. Kyllä sitä löytyi ;) Tehtiin alkuun meidän normaali luoksetulo eli jätin koiran, poistuin ehkäpä päälle kymmenen metrin päähän ja kutsuin eteen. Hitto kun Rai tuli hyvin! Hyvä vauhti ja vetäisi suoraan polvia päin, juuri sitä mihin tähdättiin huhtikuussa ;) Kouluttajakin rupesi nauramaan mun hihkumisen jälkeen, että taisi kelvata :D Tehtiin vielä muutama pelkkä eteentulo ja mietittiin mun omia kriteerejä, koska nytkin Raiku tarjosi eteentuloa ainakin 30cm eroilla. Ja mun kriteeri on mahdollisimman lähelle, nopeasti ja törmäämättä ;) Ihan vikaksi otettiin pieni häiriötreeni ja hyödynnettiin muita ryhmän koiria ja ihmisiä. Rai jäi kouluttajan pidettäväksi, kun mä hetsasin sen ja juoksin koirakkokujan läpi kutsumaan sitä. Ja taas hitto vie miten lujaa se sinkosi mun luokse, ei edes vilkaissut muita. Mun poistuessa sen luota Rai kiljui pari kertaa, mutta rauhoittui heti kun mä käännyin sitä kohti. Ehkä se on oppinut, ettei huutamalla saa lupaa lähteä (tuollaisissa tilanteissa)?

 Raikun normireaktio noutokapulaan: se tykkää hulluna! Ja mäkö muka olisin ihan vinossa ja roikkuisin koiran päällä oikealla olevassa kuvassa? ;) © Heli Herranen

Tiran agiryhmäläinen Minni ja chillaava Rai. © Heli Herranen

Raiku vietti yksinoloajat häkissään, koska en halunnut riskeerata huoneen remontointia. Tilalla ei ollut juurikaan väliä, koska päivän kiireiden ansiosta Raiku simahti kiitettävän nopeasti häkkiin jäädessään yksin. Toki välillä kuului pientä kitinää, varsinkin jos mä olin oven toisella puolella käytävässä ja se kuuli mun äänen. Lauantaina illalla otin koirien kanssa pienet torkut (ai miten niin oli rankkaa pysyä koko päivä pystyssä vajaan kahden tunnin yöunilla?) ja vietettiin loppuilta meidän solulaisten kanssa. Muut koirat olivat osan aikaa huoneissaan, mutta mä pidin Rain olohuoneen puolella. Se oli täysin tyytyväinen kierrellessään ihmisten luona rapsuteltavana ja pusuteltavana ja rääppiessään pikku-Rassen iltapalan jämiä. Ai että olin ylpeä siitä kuinka nätisti Rai oli Rassen kanssa, koska se ei ole kuitenkaan viettänyt kauheasti aikaa lasten kanssa ja tuota intoa on joskus vähän liikaa...Vanhempien berninarttujen kanssa Rai tuli pääasiassa hyvin toimeen, mitä nyt pari kertaa herättyään kesken unien yritti näpsäistä bernejä kauemmas. Oli vielä silloin mun jaloissa nukkumassa, mutta ei näpsinyt enää toiste.

 Huonekaverit Raiku, Lilja ja Viuhti. Viuhti esitteli bernin ketteryyttä ja tähyili ikkunasta ulos... ;)

Sunnuntaina Raista löytyi vielä virtaa, mutta kyllä se oli ihan eri tasolla mitä yleensä. Kakkospäivän liikkeinä kävimme läpi hypyn, luoksepäästävyyden, paikallaolon, ohjatun noudon, jäävät ja tunnarin. Hypyssä kerroin meidän ongelmaksi kyttäämisen. Raiku yhdistää hyppyä aksaan niin ollaan yritetty saada tokoesteelle erilaista mielentilaa. Tehtiin alkuun pelkkää ryhdikkäästä perusasennosta palkkaamista ennen namikupille lähettämistä ja kyllä se asento rupesi parantumaan. On paljon helpompaa treenata, kun joku katsoo vieressä milloin Rai on ryhdikäs ettei mun tarvitse kumarrella sen päälle. Luoksepäästävyydessä halusin saada onnistumisen niin Mari käveli alkuun vain meidän vierestä. Kun Rai kesti hyvin kontaktissa, Mari meni kyykkyyn Rain viereen eikä junnu noussut siltikään ylös! Ihan huimaa edistystä, vaikka väsymyksellä olikin osansa ;) Paikallaoloissa tehtiin alkuun häiriöitä ja lopuksi kestoa. Meidän onneksi ryhmässä oli voi-evl koiria niin saatiin tehtyä maahanmeno evl-käskytyksellä. Kouluttaja huuteli myös omia maahanmenokäskyjä, joihin koirat eivät saaneet reagoida. Raiku kesti muiden käskyt tosi hyvin ja meni maahan vasta mun käskyllä. Häiriöissä Raikulle oli vaikeinta kouluttajan iloiset kutsut ja esineiden heittäminen parin metrin päässä. Se ei noussut (olin kyllä ihan edessä), mutta tuijotti sinne ja nyki. Tarvitaan selvästi lisää häiriötreeniä! Kestossa olin muutaman metrin päässä ja palkkailin satunnaisesti. Kouluttaja kierteli samalla koirien välissä ja lopussa heitteli nameja maahan ja liikutteli namikäsiä koirien lähellä. Rai oli taas tosi tarkkaavainen, mutta ei noussut. Loppuun otettiin paikalla istuminen, Rai kesti tosi hyvin.
     Pyysin myös Annukkaa tekemään Raikulle luoksepäästävyyden enemmän kokeenomaisesti ja Raikuhan pysyi istumassa, vaikka sitä käytiin silittämässä. Toki sihisin sille istu ja odota käskyjä Annukan lähestyessä, mutta parempi sekin kuin pusuloikka suoraan kasvoja päin ;) Lopuksi vielä toinen vieras ihminen (Maija) teki samanlaisen luoksepäästävyyden ja Rai pysyi siinäkin.

Bernirivistö ;) © Hanna Grönlund

Lounastauon jälkeen jatkettiin ohjatulla noudolla. Raiku on tehnyt vähän merkkiä, mutta suuntien opettelu on ihan alussa. Kun Rai sai hiffattua käsimerkin + vapautussanan yhdistämisen, se irtosi hyvin sivuille. Ja tarjosi aina oikeaa suuntaa eikä arponut! Jäävissä halusin katsoa tarkemmin maahanmenoa. Näytin peruuttaen Rain osaamista ja lähdettiin siitä parantelemaan. Se menee hyvin maahan, mutta saisi olla mun mielestä paljon nopeampi. Siihen aikaan viikonlopusta ei mikään ihme, että maahanmenot olivat tavallista hitaampia. Tultiin siihen tulokseen, että tehdään lisää tekniikkaharjoituksia ja hankitaan sitä kautta nopeutta. Myöhemmin iltapäivällä saatiin lisää vauhtia frisbeen avulla ja onhan se Raille parempi palkka. Tunnarissa kokeiltiin pientä rataa: koira opetettiin ensin ilmaisemaan kuonolla tötteröstä löytynyt ohjaajan hajuinen tunnarikapula, jonka jälkeen se lähetettiin etsimään kapula kolmen tötterön rivistä. Railla kesti pieni hetki ennen kuin se tajusi ilmaisun idean (eikä jäinen ohjaaja auttanut yhtään), mutta kyllä se rupesi lopulta tarjoamaan kuonolla osoittamista. Ensimmäinen kerta radalla oli ihan läpihuutojuttu, kun Rai suuntasi suoraan oikealle tötterölle ja sai vielä kaivettua kapulan suuhunsa. Toisella kerralla lähetin sen vähän sivummasta niin, että se joutui myös haistelemaan. Hienosti löysi oman, mutta onhan noita myös harjoiteltu kotona. Idea oli ihan kiva, koska oikeasti koiran ei pitäisi saada otettua kapulaa suuhun (jolloin väärän merkkaaminen ei haittaa niin paljon). Tuon suippokuono mahtui vaan kätevästi tötteröihin ;)

Leirin lopettelujen jälkeen Rai sai rallata itsekseen kentällä, kun katsottiin kaiken olevan kunnossa. Piti siinä ottaa vielä muutama seuraamispätkä, luoksetulo ja maahanmeno frisbeen avulla ja akut kestivät hyvin ;) Kotimatkan Rai nukkui sikeästi häkissään ja jatkoi lepäilyä kotona seuraavaan päivään asti. Maanantaina meillä oli tarkoitus olla illalla toko, mutta mä olin niin puhki ja Rai oli aika rätti niin luovutettiin suosiolla. Pari tuntia myöhemmin mulla hyppäsi sydän kurkkuun, kun löysin Rain nuolemasta veripisaraa ja juu, sen juoksut olivat alkaneet... Jos puhutaan täydellisistä ajoituksista... ;) Nyt missataan ykkösagin aloituskerrat, muutama tokotreeni, rallytreeni, muut kimppatreenit, mutta onneksi on perjantai-aksat, jäljestys ja kotipuuhailu. Ehkä pieni tauko tekee muutenkin hyvää, Rai on ollut sen verran rauhallinen viime aikoina, että aivojen nollaus on ihan hyvä idea ;)

© Heli Herranen

 Sunnuntai-iltana kotona...