Tottisseminaari, part 2

Tänään oli hyvä päivä, kun hengasin viisi tuntia ulkona ihanassa auringonpaisteessa tottisseminaarissa. Mulla oli ilmoitettuna molemmat koirat mukaan ja sovelsin päivän mittaan vähän alkuperäisestä liikesuunnitelmasta.

Raiku teki ensimmäisellä kierroksella leikkimistä patukalla. Idea siellä taustalla oli harjoitella noutoa (vähän luovutukseen päin), mutta kaikki action tapahtui vanhalla tutulla treenipatukalla. Markus näytti ensin Raikun kanssa mallia ja kokeilin sen jälkeen itse. Koiraa innostettiin ensin patukalla jalan vieressä (ei päästetty kiinni), heitettiin lelu muutaman metrin päähän ja pienen hetken jälkeen päästettiin koira hakemaan. Ja hurrjasti leikkiä palkaksi, kun koira tuli takaisin. Rai rakastaa leikkimistä, mutta se meni ihan uudelle tasolle kun retuutti patukkaa Markuksen kanssa. Varmaan montsutaustasta on apua :P

Huomaa kyllä kumpaa taas koulutettiin, kun siinä Raikua innostaessani mulle sanottiin, että kokeile välillä jotain muuta kuin sitä lelun viskomista jalan vieressä. Mä pysähdyin, suoristin selän ja kysyin et mitä muuta. Blondi! :D

Tira sai oman treenikentän, koska sen juoksut on vasta lopuillaan. Sanoin heti alkuun, että koira ei ole normaali itsensä (Tira on kauhea juoksulahna) ja tehdään helppoja ja kivoja juttuja. Päädyttiin jääviin. Palkkasin, kehuin ja autoin ihan reilusti niin kyllä Tira tsemppasi. Seuraamispätkissä mua ohjeistettiin pitämään kättä ylhäällä (tosi outoa, koska en ikinä tee noin) ja pysähtymään jättökäskyjen kohdalla. Saatoin mainita alkuun jotain mahdollisesta BH-kokeesta niin senkin takia noita pysähdyksiä. Ensimmäisellä maahanmenoyrityksellä mä muuten marssin ihan normaalia vauhtia ja sain siitä pienen näpäytyksen, kun mun piti  p y s ä h t y ä ! Saa nähdä sitten joskus BH-kokeessa miten lujaa mä yritän juosta jättöliikkeet läpi!

Raiku pääsi vielä toiselle kierrokselle ja tehtiin seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa mulle yritettiin taas opettaa imuttamista, mutta mä en vaan tajua sitä logiikkaa miksi koiran pitää kulkea aivottomana suu täynnä ruokaa pitkiä pätkiä, kun se voisi ajatella itsekin että mitä siltä halutaan. No, ehkä sovellan jotain oma välimuotoa? ;) Sain myös ihan mielenkiintoista ajateltavaa tuollaisen pikkukoiran kontaktiin, lähinnä siihen missä haluan että se pitää päätään seuraamisen aikana.

Jäävissä tehtiin samaa mitä Tiran kanssa eli istu, seiso ja maahan pienten seuraamispätkien väliin. Jättökäskyn kohdalla pysähdyin taas, vaikka Rai osaa kaikki kolme suoraan liikkeestäkin. Oli varsin pätevä ja osasi hyvin!

Muuten saatiin kommentiksi, että mulla on hyviä koiria ja parin kuukauden päästä Raikun kanssa BH-kokeeseen. Juu ei!! Erityisesti Rai sai positiivista kommenttia osaamistasostaan + muutenkin ominaisuuksistaan. Jos nyt meinaan aktivoitua Tiran kanssa kokemielessä niin pitää hioa vähän perusjuttuja. Avo-liikkeetkin se osaa (paikkista lukuunottamatta), mutta ei se ole vielä tällaisilta pikkuasioilta kisakunnossa.

 

Tajusin taas tänään miten paljon tykkään Raikun ihminen = kivaa, töitä! -asenteesta. Raikulla ei ollut taaskaan mitään ongelmaa toimia vieraan ihmisen kanssa, vaikka mä seisoin vieressä. Se tekee sen mitä pyydetään ja vapautuksen + palkan jälkeen kipittää takaisin mun luokse ylpeän näköisenä. Vertailukohteena on  Tira, joka ei vielä nuorena aikuisenakaan halunnut lähteä vieraiden ihmisten mukaan (tai aina edes tuttujen), jos mä seisoin vieressä ja Tirakin on aina ollut äärimmäisen avoin ja tunkenut vieraidenkin syliin. Hyvä piirre jatkoa ajatellen: jos mä jäädyn jostain syystä enkä uskalla kisata Raikun kanssa, sen kun pistän remmin jonkun toisen käteen ja lähetän hakemaan tuloksia! ;)

Kaikki kuvat © Sabine Klüss.