Eilen saatiin Tipsu iltahoitoon eli ei tarvinnut murehtia sitä. Tipautettiin Tira taas mennessä äidille ja illalla napattiin lennosta mukaan, parempi kuin odotella itsekseen kotona. Matkat hallille ja kotiin käveltiin.
Ilta alkoi siis Eevan vetämällä BH/tottis-kurssilla. Oltiin loppukeväästä samantyyppisellä, mutta lyhyemmällä BH-kurssilla ja kävi hyvä tuuri, että päästiin myös talvikaudella mukaan. Aloitettiin hommat melkein heti, alkuun ilmoittautuminen parin kanssa. Meidän parina oli ihana Misu, mutta wannabe-pikkusisko ei enää häirinnyt siinä vaiheessa kun päästiin hommiin. Sitä ennen Raikun mielestä olisi ollut niiiin kiva päästä moikkaamaan. Selvittiin ilmoittautumisesta ilman hyppimistä, Railla oli oikeastaan aika hyvä itsehillintä siihen nähden ettei olla tehty ilmoittautumista vähään aikaan. Toki korvat singahtivat niskaan ja häntä taisi heilahtaa, mutta se tsemppasi ja pakotti itsensä pitämään kontaktia. Kamalaa koiran kiusaamista. ;)
 |
| On niin törkeen siiistiiiii juosta! |
Ennen omaa vuoroaan Rai sai odotella maassa, tehdä pientä pätkää seuraamista ja pyöriä. Häröili myös vähän omiaan. :P Oli tosi, tosi innoissaan ja nälkäinen. Valitsin meidän teemaksi tällä kertaa seuraamisen. No joo, oli aika kaameaa näillä lähtökohdilla. :D Alkupohjustus liikkeen tämänhetkiseen kuntoon piti aika hyvin paikkaansa eli koira venkuloi, aukesi takaa ja valui eteen.
Lähdettiin korjaamaan vaihtamalla palkka oikeaan käteen, vapautuksella kiertäminen siis selän takaa. Toimi aika kivasti, tätä on tehty joskus ennenkin. Muutaman askeleen pätkissä Rai piti paremman ja tiiviimmän paikan, mutta rupesi vilkuilemaan vähän oikeaa kättä. Katsottiin myös vasemman käden palkkauspaikkaa, pitää vähän pohtia sitäkin asentoa, että saa vahvistettua oikeita asioita.
Loppuun tehtiin vielä yksi hetsattu luoksetulo. Rai nosti itsensä taas huippulukemiin heti kun pannasta napattiin kiinni. Mun ei tarvinnut juosta, riitti että kävelin raaauhallista vauhtia hallin toiseen päähän. Takaa kuului turhautunutta "räyh räyh" -huutoa ja siitä vielä innostettiin vähän lisää. Kutsulla Rai ampui kamalaa vauhtia mua päin, onneksi palkkasin vauhdista koska jarrut eivät olisi varmaan toimineet hyvin ja mulla olisi tällä hetkellä pari murtunutta polvilumpiota. :D
 |
| Team Nuuskahuulet |
Puhuttiin meidän vuoron aikana vielä koiran asenteesta, mielentilasta ja sosiaalisesta palkasta. Kaikissa oltiin tultu eteenpäin keväästä, ero on oikeastaan aika iso. Tällä hetkellä Rai tekee hommia suurella innolla, täpinöissään ja vauhdilla, mutta pysyy silti hanskassa. Nyt se on aika lailla tarpeeksi possu mulle enkä usko että sitä tarvitsee nostattaa tuosta juuri enempää. Into on sitä luokkaa, että se ei piippaa, mutta on todella skarppina. Hmmh, vaikea kuvailla. ;) Maanantaina se kyllä piippaili ja uikutti kun joutui katsomaan muiden tekemistä, vielä illalla kahdeksan jälkeen se vikisi kun sisarukset olivat hommissa. Kateellinen pöhkö.
Myös sosiaalinen palkkaaminen on hyvällä mallilla, siitä erityiskehut. Yritin miettiä illalla miten olen rakentanut sitä Raikulle enkä edes muista tarkasti, suurin osa on tainnut tulla itsestään. Se on kyllä hupaisa otus! Kehut alkavat olla samaa tasoa mitä lelun riepottaminen tai ruokapalkka, pieni koira rrrakastaa kun mamsku on iloinen! Toki tässäkin pitää vaatia kestoa omalla tavalla, en usko että se jaksaa pienen rapsutuksen avulla esimerkiksi ihan koko tottissuoritusta samalla draivilla. Oikeaan suuntaan silti menossa!
Raikun vuoron jälkeen käytiin lenkillä Pipsan, Mustin ja Misun kanssa. Oli ihana syysilma ja satoi kaatamalla vettä koko ajan, parasta. :D Hallilla Rai ehti levätä vielä hetken bot päällä ennen kuin otettiin lyhyt tokopaikkis. Käskytys yksitellen, molemmilla puolilla vieras koira ja lyhyehkö etäisyys ja aika. Alkuun Rai nyki muiden käskyillä, lopussa ei enää. Jäi vähän vinoon, mutta en korjannut. Ilme oli aavistuksen verran huolestunut, vilkaisi myös pari kertaa sivuille. Loppuvaiheessa hallin ulkopuolelta rupesi kuulumaan Lauran ääni, jolloin Rai katsoi korvat pystyssä ovelle päin. Ylös nousi vasta omasta käskystä ja vapautuksen jälkeen oli iiiiloinen pikkukoira.
Jatkettiin melkein heti pienen pään nollauksen (yhteentörmäys Hopun ja Lauran kanssa) jälkeen Pipsan vetämään junnutokoon, teemana häiriöt. Paikalla oli vain Rai, Hoppu, Pihka ja Ainu eli saatiin yhteistreenien lisäksi runsaasti yksittäistä aikaa.
Alkuun häiriöitä yhdessä. Koirakot ympyrässä ja Pipsa kierteli jokaisen vieressä heiluttamassa narupalloa ja vinguttamassa vinkulelua. Palloa Rai vilkuili vähän, mutta vinku oli Pa-ha! Sitä piti kurkkia ja tähyillä, kyllä se kontaktikin löytyi sieltä.
Paikkis koirat vastakkain, välissä oli Pipsa häiriköimässä. Lelun heiluttaminen ja hämäysheitot sujuivat vielä ihan kelvollisesti, mutta ai että kun lelu tipautettiin kaiken hetsaamisen jälkeen maahan. Rai siirsi vähän yläkroppaansa leluun päin ja takatassut tutisivat, siitä kävin korjaamassa. Muuten aika hyvä.
Vapaavalintainen jäävä liike yhdessä. Seurautettiin yhtenä rintamana ja samaan aikaan valitsemansa jäävä, meillä maahanmeno. Seurasi vähän löysästi, maahan meni hyvin.
Istumista tai maahanmenoa samalla kun toinen koira kiersi tolppaa tai seurasi ympärillä. Rai sai alkuun istua ja kun se sujui niin laitoin maahan. Vilkuili vähän ympärillä seuraavia koiria, mutta ei häiriintynyt pahasti. Kesti myös tolppaa kiertävät koirat, vaikka vauhtia riitti vieressä. Eniten otti häiriötä ja painetta siitä kun Laura seisoi lähellä ja antoi Hopulle palautetta vähän painostavalla äänensävyllä. Rain korvat menivät niskaan ja häntä heilui vimmatusti, vilkuili myös taakseen. Palkkasin siitä kun pysyi maassa ja kehuin raaauhallisesti, asettui taas hyvin. Rai oli viimeinen kiertävä koira ja olikin kunnon häiriö. Oli vähän patoutunutta intoa kun oltiin tehty niin pikkutarkkaa työtä isolla hetsauksella, kiertämisessä riitti siis vauhtia ja tuli sieltä vähän intohaukkuakin.
Loppuun luoksetulo muiden odottaessa kahdessa rivissä joko maassa tai istuen. Vedin varman päälle ja pysyin lähellä, eipä tuo tainnut edes vilkaista muita. Enemmän huolestutti ehkä ihanan kasvattajan luoksetulokutsu, mutta ei silmä rävähtänyt siinäkään. Omalla luoksetulovuorollaan Rai ampui täysillä eteen, sen takia jäi vähän vinoon. Fokus oli suoraan muhun, vaikka juoksulinja menikin vähän vänkyräksi. Puolessa välissä matkaa oli nimittäin Pipsa, joka heilutti narupalloa ja Rai väisti houkutuksen reilusti. ;)
Sitten Raikulle pitkä tauko, johan se oli tehnyt paljon. Jäätiin siis suosiolla viimeiseksi koirakoksi ja Rai sai hengata seinässä kiinni melkein koko ajan. Vähän ennen omaa vuoroa otin sille muutaman eteentulon, itseni kiertämisen, pyörimistä, jalkojen pujottelua ja oikealla seuraamista. Oikea puoli oli vähän löysempää, perusasento olisi saanut olla vähän tiiviimpi ja suorempi. Avulla tuli paremmin sivulle. Lopun aikaa Rai sai odottaa yksin paikkiksessa, oli aika rentona. Pari kertaa puutuin lattian imppaamiseen, lähellä taisi olla jotain syötävää kun yritti nuuhkutella.
Meidän vuorolla valitsin teemaksi jäävät ja ehdittiin käydä molemmat ongelmat läpi. Ensimmäisenä katsottiin liikkeestä maahanmenoa, mun mielestä se saisi olla vieläkin nopeampi. Eka näyttö olikin hyvä, siis riittävän hyvä. Toisella kerralla saatiin ongelmaa enemmän esiin. Rai pysähtyi millisekunnin ajaksi ja meni vasta siitä maahan. Tehtiin parilla eri tavalla nopeita maahanmenoja, ihan kaukotyyppisesti ja pienestä vauhdista. Saatiin paikannettua ongelma Raikun takapäähän, joka on selvästi etupäätä hitaampi. Pienen työstämisen jälkeen ei saatu selvää ratkaisua aikaiseksi vaan peppu pysyi hitaana. Siirretään pohdintaa vähän eteenpäin, ainakin pitää ottaa esille alkuvuoden kursseilla.
Toisena ongelmana esitin liikkeestä seisomisen steppailun, kun mä kierrän taakse. Ongelma on lähinnä se, että tätä tapahtuu vain kisamaisissa treeneissä. Alkuun siis pieni jännääminen mulle, että saadaan oikeaa fiilistä. Tehtiin keskellä hallia yleisöön päin, mä yritin vielä hyperventiloida vähän. ;) No en saanut itseäni jännittämään, mutta ehkä jo liikkurointi tehosi. Kaikki meni siis hyvin siihen asti kunnes olin Raikun kohdalla, jolloin se liikautti tassuja. Se kääntää päätä jo valmiiksi taaksepäin, että näkee mut. Steppaaminen voi johtua ihan siitäkin, ettei sen tasapaino meinaa pysyä niin pahalla mutkalla. Korjattiin tätä tekemällä kiertämistä isommalla välimatkalla ja sillä saatiin tepsuttelu loppumaan. Pitää vain yrittää saada kisamaista fiilistä niin pääsee puuttumaan tuohon. :P Myös etu- tai takapalkkaan palaaminen on harkinnassa.
Siitä kun käveltiin vielä kotiin niin johan kaikkia väsytti. Sen verran piti vielä jaksaa, että siirsin lauantaiset kuvat kamerasta koneelle. Team Äly ja Väläys loistivat taas kuvissa, siis sisarukset Rai ja Hoppu. Koristeena onkin muutama kuva lauantain minilenkiltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti