Alkutsekkauksessa näkyi jo parannusta. Sen istuminen ja maahanmeno olivat ryhdikkäämpiä, samaten seistessä ja liikkeessä näytti paremmalta. Toki sille tulee vielä se kamala monttu selkään, jos lötköttää ihan rentona ja tassut miten sattuu. Se on vieläkin turhan pullea. Jumeja löytyi taas vain selästä, pienemmältä alueelta mitä viimeksi ja vähemmän. Aukesivat taas heti käsittelyssä ja laseroinnissa. Etu- ja takapäässä oli taas hyvät syvät lihakset, selässä paremmat mitä edellisellä kerralla. Taas sama juttu eli selän jumien pitäisi vähentyä mitä enemmän Rai oppii käyttämään sen alueen syviä lihaksia.
Raikkis pysyi tällä kertaa kiltimmin paikoillaan. Nosti välillä vähän päätä ja selkää työstettäessä venkuloi vähän, mutta muuten otti aika rennosti. Laseroinnin ajan taisi pitää silmiäkin kiinni, ensin piti tosin nuuhkuttaa koko laite läpi. ;) Käsittelyn jälkeen kiipesi mun syliin ja nuoli kasvot läpi, höpsö hoitaja. <3
Perjantaina 31.10. hyppytekniikkaa siskosten kanssa. Rain lämppälenkki hoitui taas kävelyreissulla hallille, silti meinasi tulla kiire. Tehtiin perussarjaa liikkeen kanssa ja taipumista.
Perussarja toimi Raikulla mukavasti. Vauhtia oli paljon, mutta aika siistiä työskentelyä. Vikat toistot olivat hitusen parempia, ehkä osa vauhdista ja innosta oli laantunut vähän siihen mennessä. Toisella tai kolmannella kerralla Rai yskäisi nappulaa kurkusta pois, siitä kuului pieni kohahdus. Rytmi ei siltikään häiriintynyt. :P
Taipumisessa oli viimeksi vaikeuksia. Säädettiin taas etäisyyksien kanssa, mutta saatiin ne ehkä vähän nopeammin kohdilleen. :P Raiku sai palkan ensin juuri ennen 3. hyppyä, sitten ennen 4. hyppyä ja vikaksi kaikkien hyppyjen jälkeen. Nyt se teki parempaa jälkeä, edellisen kerran lukitsi itsensä kaukaa putkeen ja jätti tietyn hypyn aina välistä. :P Oli se silti aika tökkivää, sitä pitää miettiä joskus toiste. Ehkä se vähenee mitä enemmän harjoitus tulee tutuksi ja koira saa varmuutta?
Loppuilta meni siivotessa. Oli kivaa. Sain vihdoinkin kaivettua imurin esiin ja illan projektiksi tuli mattojen jynssääminen, ne ovat jännästi vaihtaneet väriä sellaiseen musta-ruskeaan. Molemmilla koirilla on meneillään mukava karvanlähtö ja se kyllä näkyy, harmi vain ettei turkki näytä vähentyvän yhtään Tirassa. Raikussa taas tuntee jo pohjavillan puuttumisen, vaikka on sillä vielä puolet housuistakin tallella. No, ehkä mieluummin tämä kammottava karvanlähtö taas samaan aikaan kuin se, että pudottaisivat vuorotellen turkkia pois. Nyt pitää kestää muutama hassu viikko koirankarvojen keskellä elämistä. :P
 |
| Vielä aika turkikas Raiku lokakuussa! |
Lauantaina 1.11. aamu alkoi normaaliin tapaan agitreeneillä. Lämppälenkki hoitui Pihkan kanssa painiessa, loppuvaiheessa mukaan liittyi myös Hoppu, Nessa ja Gatsby. Kamerakin pääsi päivällä vähän ulkoilemaan, mutta kuvat ovat vielä visusti muistikortilla piilossa.
Treeneissä tehtiin kahta pientä rataa, toista ohjatusti ja toista omatoimisesti. Rai sai aloittaa omatoimiradalla ja tuli heti selväksi, että vauhtia ja intoa on ihan riittävästi. Siis tosi paljon. Radalla oli tarkoitus tehdä pientä hyppy-putki rallattelua, joka sujui kääntymisiä lukuunottamatta mukavasti. Putken jälkeinen valssi oli mulla aina niin myöhässä etten saanut käännettyä Raikua tarpeeksi, hyppy levähti aina kauniisti. Ainakin putkiin irtoamiset sujuivat.
Ohjatulla radalla vaikeinta oli taas valssi, miten suuri yllätys! ;) Puomilta piti lähettää koira muurille, valssata ja ohjata siitä hyppy peruskäännöksellä. Vaikeutena oli putken suu suoraan hypyn takana ja myöhemmin se koitui Raikun kohtaloksi. Valssin kanssa mä olin aina väärässä kohtaa tai väärään aikaan ties missä, saatiin lopulta sitä edes vähän kasaan. Puomin kontaktin kanssa Rai hermoili eikä jaksanut odottaa pitkään vapautusta. Suutuin sille ihan vähän siitä ja ääliö sai kiukkuisen sylikyydin takaisin kontaktipinnalle. Rasittava pystykorva ei edes näyttänyt ottavan nokkiinsa moisesta, hallin reunalta kuului jotain kommenttiä äpen ja tyttären samankaltaisuudesta.....
Putkiongelma saatiin lopulta korjattua unohtamalla muuri ja ottamalla pelkkää aita + aita + putki + aita + keinu -yhdistelmää. Rai teki nättiä työtä, kunhan mä olin hereillä ja esimerkiksi käänsin (!) sen ajoissa. Ennen keinua tein semitahallani huonon valssin, josta tuli palautetta. :P Halusin tönäistä Raikun paremmalle linjalle keinua varten, siitä vauhdista ja kulmasta se olisi luisunut helposti yli. Kokeiltiin vielä parempaa valssia eri aikaan, en tiedä toimiko se paremmin. Keppejä Rai teki pitkästä aikaa, tosi hienoa työtä siihen nähden. Haki vaikeasta kulmasta hyvin ja kesti mun persjätön. Viimeisellä hypyllä sen ajatukset olivat vain pallossa ja se rämäytti kaksi kertaa suoraan riman päälle. Oikeasti mikä idiootti. <3 Viimeisellä toistolla se jopa hyppäsi ja siitä sai retuuttaa rakasta palloaan.
Jäähdyttelylenkille siepattiin Hoppu mukaan. Sisarukset roikkuivat vaihteeksi toistensa niskassa, jahtasivat toisiaan ja taistelivat kepeistä. Oli hauskaa. ;)
Treenien jälkeen kipaistiin äidin luokse lounaalle ja kahville. Tirpu oli tipautettu sinne jo aamulla hoitoon eli meitä oli vastassa myös iloinen berni. <3 Seuraavia treenejä varten saatiin lainaksi siskon auto niin ei tarvinnut kävellä edestakaisin hallille, olihan tuo aika helppo taas ajaa suoraan pihaan. Oih, kun voisi hankkia oman auton...
 |
| Aina on hyvä treenata, t. Rai |
Iltapäivällä oli siis tunnin flyball-treenit, kivaa! Mun tavoitteena oli keskittyä Rain pallojen pudotteluun, se possu kun on alkanut ennakoimaan palkkaa ja saattaa pudottaa pallon jo viimeisen hypyn kohdalla. Aiheutin siis muille sydänkohtauksia kun pallon pudottua ilman lupaa karjaisin niin lujaa mitä keuhkoista lähti ja käskin Raikun pois. Sai odottaa parin suorituksen ajan maassa samalla kun mä olin kiukkuinen, omalle vuorolle lähdettiin pienen taputuksen ja kevyen hetsauksen kera. Tarvittiinkohan kaksi vai kolme kertaa ennen kuin pallo rupesi pysymään suussa vapautukseen asti. Annoin sen tulla reilusti maalilinjan yli, siitä vapautussana ja palkaksi lähinnä ruokaa. Pallon sai palkaksi vain kahdella kerralla. Kerran pudotti vielä kesken treenien, mutta muuten aika hyvä onnistumisprosentti! Palautusvauhti hidastui aavistuksen verran, mutta mieluummin tingin siitä. Ja koska se on Raiku, oli vauhti siltikin aika luja. :P
Hupaisa pikkukoira. Mitä enemmän on kierroksia ja intoa, sitä voimakkaamman palautteen se kestää. Ja silti meno pysyy hauskana eikä se muistele pahalla.
Treeneistä jatkettiin taas äidin luokse palauttamaan autoa ja syömään vähän lisää. Tirpu jäikin yökylään ja palautui kotiin vasta sunnuntai-iltapäivänä. Rouvalle pientä hermolomaa, oli tainnut saada vähän herkkujakin. :P Melkein olisi pitänyt jättää Rai hoitoon, en taas muista milloin se on ollut viimeksi yön poissa kotoa. Tekisi sille ihan hyvää.
Sunnuntaina 2.11. pidettiin lepopäivä, mitä nyt puuhailtiin Raikun kanssa vähän päivälenkillä. Muutama ex tempore esineiden nosto metsässä, oli aika kivaa työskentelyä! Talloin pikapikaa pari aluetta, vein esineet yksi kerrallaan Rain nähden ja lähetin heti etsimään. Tarkoituksena oli taas puuttua siihen esineiden tappamiseen, kaikki kun pitäisi ravistaa kunnolla ennen palauttamista. Esineinä oli mun pipo ja toppahanskat, siitä suoraan päältä repäisty. :D
Rai eteni aina aika lujaa, ehkä turhankin vauhdikkaasti. Toisaalta sehän oli nähnyt esineiden viemiset, osaksi johtui varmaan siitä. Löysi nopeasti ja palautti hyvin!! Ei yhtään tapporavistusta, ei edes pipolle. Palautti nätisti eteen, vähän leuat meinasivat aueta istuessa, mutta päästi irti vasta luvalla. Olipa hauska yllätys! Ehkä edellisen päivän puuttuminen perseilyyn tehosi vieläkin. :P
Vapaapäivän kunniaksi tehtiin myös kaikki jumppasarjat läpi. Ja vähän ylimääräistä hassuttelua. :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti