Sivut

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Tokoa, jälkeä ja aksailua

Maanantaina 10.3. oli illalla junnutoko, teemana noudot. Rai teki ensin kokeenomaisen noudon, jonka jälkeen katsottiin ohjattua.

Kokeenomaisessa noudossa otettiin myös kapulan antaminen ohjaajalle, Rai ei hypännyt kapulaan kiinni. ;) Silti pitää harjoitella erilaisia antamistyylejä. En tainnut antaa erillistä odota-käskyä ennen liikkeen alkua/heittoa, pysyi silti heiton aikana paikoillaan mitä nyt taisi vähän valua alas. Lähti nopealla laukalla, teki kivan tappoloikan kapulan päälle ja palautti hitaalla laukalla. Ote kapulasta oli ihan vino, mutta puristi niin tiukasti ettei mälvännyt/korjannut itse kapulan asentoa. Myös luovutuksessa ote pysyi vinona, huippua siihen nähden mikä työ ollaan tehty pitämisen kanssa. ;) Sivulle siirtymiseen vaati kaksi käskyä, mun on varmaan pakko lopettaa eteentulon korjaaminen kun se paikka on oikeasti ihan ok ja Rai tarjoaa aina käskyllä vain tiiviimpää, ihan sama mitä sille sanoo.

Kelpo suoritus! Huomautukset tulivat lähinnä loikasta kapulalle ja palautusvauhdista. Pomppu oli lähinnä patoutunutta kapulaintoa, en huolestu ihan vielä. Palautusvauhti oli muuten hyvä, mutta tuli vähän liian iso kontrasti lähtövauhtiin nähden. Olisi siis tasapainoisempi suoritus, jos vauhti pysyisi suunnilleen samana molemmat matkat.


Ohjatussa tehtiin oikealle lähetystä. Ohjattu on ollut todella pitkällä tauolla, viimeeksi tehty ehkä kesällä? Valitsin ohjatun katsottavaksi lähinnä ohjaajan suorituksen takia eli kuinka isot avut saa antaa jne. Pipsa heitti vielä hyvät kommentit katseen suunnasta, missä vaiheessa katsoo kapulaa ja missä vaiheessa merkkiä. Treeneissä Rai pääsi juoksemaan pari kertaa oikealle namikipolle. Vielä merkillä oli kovin fokusoitunut vasempaan, mutta lähti käskyllä ihan oikein. Ekalla kerralla possuili ja sinkosi vielä tarkistamaan vasemman kupin, toisella kerralla tuli suoraan luokse.

Plussaa: kuunteli hyvin käskyjä, vaikka teki mieli mennä toiseen suuntaan.
Parannettavaa: saisi tehdä vähän isomman kaarroksen kupille mennessä eli siirrellään vähän kuppien paikkoja.

Loppuun tehtiin myös kehääntulotarkistuksen kautta lyhyt paikkis. Menin suoraan piiloon ja Raiku oli kovin huolestunut, pää olo kuulemma kohonnut taas sen kymmenen senttiä ja korvat höröttäneet ihan kunnolla. Kurkkasin piilon takaa niin meni vähän enemmän kasaan, palasin kuitenkin palkkaamaan ja jäin loppuajaksi näkyville. Nyt rentoutui selvästi, mutta oli vieläkin ilmeellä 'kamalaaaa'. Huoh, inhoan paikkista! Saatiin vinkiksi tehdä paikkista paljon erilaisissa paikoissa, tavoitteena rentoutunut Rai. Alkaa vain tympimään koko liike kun kesästä asti ollut epävarma, kuinka monta tuhatta tuntia tähän vielä menee ennen kuin henkinen lukko aukeaa. :/ Vielä ärsyttävämpää, koska avo on muuten pientä viilausta vaille valmis, kait se pitää keskittyä jo täyspäiväisemmin voivoi-liikkeisiin ennen kuin viskaan koko tokoajatuksen romukoppaan.
 

Tiistaina 11.3. olin huono opiskelija, reipas koiranomistaja ja illalla puolikuollut. Olen ollut pienessä kestoflunssassa jo jonkin aikaa eikä sunnuntainen kylmettyminen luennolla auttanut asiaa. Alkuviikon oli muuten hyvä olo, mutta hengittäminen sattui. Ei sen kummempaa. ;) Lyhensin siis koulupäivää ja koska koirat piti kuitenkin käyttää ulkona, ajattelin väsyttää niitä sen verran että pari seuraavaa päivää voisi olla mun omantunnon mukaan ihan lepopäiviä.

Raikun ohjelmaan kuului fillarilenkki ja namijäljestämistä osittain sunnuntain oppien mukaan. Jälki oli 545 askelta pitkä, pohjana vetinen nurtsikenttä ja nameja aika usein. Kolme kulmaa, jokaista ennen stoppari. Intoa riitti ja koiralla oli nälkä, sain siis hidastaa tarvittaessa niin saatiin lisää tarkkuutta mitä haettiin. Nätisti Raikkis poimi nappuloita, useammilla tarkkuustreeneillä saattaisi saada vielä lisää malttia ja tarkistaisi askeleet paremmin. En valita, omaa laiskuutta. ;)

Kulmissa näkyi eniten säätämistä. Toinen kulma oli ihan kaaos, Rai meni alkuun reilusti yli ja kaahotti mun ympärillä. Palattiin taaksepäin ja nyt nappasi jäljen oikeaan suuntaan, ei kuitenkaan kovinkaan tarkkaa työskentelyä. Kolmas kulma taas oli näppärä, Rai otti stopparin hyvin ja tuntui hakevan paremmin kulmaa. Lisää näitä treenejä! Ei nyt kuitenkaan hullumpi eka yritys. Kepin ilmaisu oli hieno, sinne putosi heti kun huomasi nokan törmänneen keppiin.



Kotiin päästyä lähdettiin Tiran kanssa kahdestaan lenkille. Sain siinä kesken lenkin ajatuksen suunnata äidin luokse (syömään), samalla Raiku saisi olla pidemmän pätkän ihan yksin kotona. Tulee muutenkin jätettyä sitä ihan liian vähän yksikseen! Meillä oli Tiran kanssa mukavaa laatuaikaa, kotiin suunnattiin vasta parin tunnin päästä. Tirpu sai nauttia ekstrahuomiosta ja herkuista. ;)

Keskiviikko ja torstai olivat sitten niitä lepopäiviä. Nukuttiin illat yhdessä kasassa eikä tehty mitään järkevää. Tira retkotti mun jaloissa ja Raiku torkkui mun kanssa samalla tyynyllä. Muutaman kerran havahduin siihen kun Raikkis pusutteli mun kasvoja ja tuhisi kaulaa vasten, söpis!


Perjantaina 14.3. piti jatkaa Raikun kanssa namijälkiteemaa, mutta voimakkaan tuulen takia piti muuttaa suunnitelmia. Rappukäytävässä oli vielä menossa kiva vahausprojekti niin laajennettiin sitä teemaa oven tällekin puolelle ja pidin sen kauan aiotun siivouspäivän. Parin tunnin puunaamisen jälkeen Tira sai tehdä muutamia lempparitemppujaan, intoilla hieman edistävää seuraamista ja etsiä nameja sillä välin kun Raiku treenasi.

Raikkis pääsi tekemään tunnaria ja seuraamista molemmilla puolilla. Tunnarissa ensin kaksi kertaa pelkän oman etsimistä ympäri huonetta ja kun nenänavaus oli tehty, lisättiin häiriöpino. Ei välittänyt hajuttomista kapuloista pienen nuuhkaisun jälkeen vaan toi hienosti omaa. Sijoitin oman kapulan pienen matkan (10-30cm) päähän ja eri puolille pinoa, taas voi vaikeuttaa että varmasti käyttää nenäänsä eikä hae silmillä sitä yksinäistä kapulaa.


Illalla suunnattiin taas aksaamaan. Meillä oli pitkästä aikaa teemakerta eli kontaktit ja kepit, tulipa tarpeen! Kaikki tekivät vuorotellen puomin kontaktia Juhan kanssa, muita itsenäisesti omaan tahtiin.

Kepeillä haastetta toi putki, joka oli sijoitettu ehkä metrin päähän keppien toisesta päästä. Putken vierestä lähetettynä Rai haki toiseen väliin (ei hahmottanut ekaa väliä?) ja putkea kohti tullessa oli paljon hauskempaa skipata viimeinen väli ja juosta suoraan putkeen. Muutaman 'hei tollo nyt kuuntelet' -huomautuksen jälkeen homma rupesi toimimaan ja saatiin puhtaita suorituksia. Silti lähetys hypyn takaa + takaaleikkaus aiheutti melkein aina putkeen sinkoamisen loppuvaiheessa, ähh. Ilman takaaleikkausta ei varastanut putkeen, ihme juttu. Lopetettiin kuitenkin onnistumiseen.

Aata tehtiin ihan vain sivusta hyppäämällä, oli oikein näppärä. Keinua ensin pienellä lähetyksellä ja myöhemmin pituuden takaa, meni hyvin, mutta meinasi possuilla pari kertaa etupalkan kanssa.

Puomilla saatiin esittää toiveita mitä treenataan, mä kerroin haluavani Raikun irrota kontaktille huolimatta siitä missä mä olen, samaten voisi fokusoitua eteenpäin paremmin. Kumpikaan ei ole varsinainen ongelma, mutta aina voi olla parempi. ;) Tehtiin alkuun nopeita vapautuksia sivusta hyppäämällä, palkka kontaktin edessä ja muutaman metrin päässä pallo. Haki paikan hyvin ja vapautukset olivat hyviä. Sitten mukaan liikehäiriö ja vaatimus jäädä kontaktille, hups ei mennytkään enää niin hyvin! :D Muistutettiin vähän mitä pitikään tehdä ja nyt malttoi jäädä, kesti myös liikehäiriön. Selvästi enemmän varmuutta ja toistoja! Tehtiin samaa myös niin, että nostin Rain puomin laskevan osan alkuun ja lähetin siitä. Kun se oli hyvä, tehtiin koko puomia. Ensimmäisellä kerralla Rai hidasti ylösmenossa selvästi, sekoitti siis keinuun. Toisella kerralla hetsasin vähän lisää ja nyt meni hyvin. Lähetyksillä jäin joka kerta vähän taaemmas ja vaihtelin vapautusta nopeasta liikehäiriöön. Vikalla kerralla lähetin puomille ja irtosin itse sivulle, Rai haki silti kontaktin nätisti ja irtosi etupalkalle vilkaisematta mua. Hyvät treenit, tietää taas mitä vahvistaa!

Rain possuilu sai taas astetta mukavamman käänteen, kun huomasin puomitreenien loppupuolella mun pikkusormen olevan ihan veressä. Raikulla on kiva tapa treeneissä syödä puolet mun kädestä kun tavoittelee pientä namia, todella ärsyttävää. Ollaan tehty varmaan kuukauden ajan luopumista kentän laidalla odotellessa ja siinä onnistuu ihan hyvin, ei kilju edes niin paljoa vuoroaan odotellessa. Turha toivoa samanlaista nättiä namien ottamista kesken treenien.. Kotimatkalla sainkin istua bussissa käsi ylhäällä, ei sen takia että sormi olisi vuotanut vieläkin verta vaan Raikkis yritti vimmatusti nuolla sitä. Heti kun yritin laskea kättä jalkojen päälle, pieni kieli oli jo hoitamassa mun suurta vammaa.


Lauantaina 15.3. jatkettiin aksailua heti aamusta. Vaikka kuvittelin edellisen illan treenien olleen kevyemmät mitä normaalisti, oli silti aika kuollut ja flunssainen olo. Samaten lonkka kipuili entistä pahemmin, oli ollut siis koko viikon kipeähkö. Ihan kuin se pitäisi naksauttaa, jokaisella askeleella tuntui siltä kuin joku olisi pistänyt neulalla/veitsellä lonkkaan. Noo, ei sitä juostessa tuntenut, kävellessä kyllä. ;) Olin kuitenkin henkisesti aika pihalla.
(sivuhuomio myöhemmin: maanantaina koulussa lonkka naksahti niin että kuului kamala räksähdys. Parin päivän päästä tuntui jo vähän paremmalta niin ehkä se lonkkaleikkaus ei ole edessä, vaikka niin peloteltiin. ;) )

Ratapiirros on tulossa ehkä myöhemmin, jos muistan. Radan teemana oli keinu vaikeasta kulmasta ja juu, rämäpään kanssa se oli vaikeaa. Oli ihan onnettoman kömpelö fiilis yrittää saada koira keinulle, kun vapautuksen jälkeen se oli sekunnin murto-osassa mun vieressä ja sanoi rrräyh, mihin seuraavaksi. Otettiin keinu yksittäisenä helpommasta kulmasta ja nyt Raiku bongasi sen. Vaikeutettiin vähän kerrallaan kunnes haki sen myös A:n kontaktilta. Silti teki kivan sivuluisun ja lensi puolesta välistä alas, miten joku voi olla noin ääliö.. Toisella kerralla ei enää pudonnut, ehkä vähän taputuksia siitä että oppi ilmalennon jälkeen. ;)

Toinen vaikeus oli 10 putkeen suuntaaminen, Raiku tarjosi jatkuvasti väärää päätä. Mä vielä otin sen ysin jälkeen haltuun ja vapautin aina metrin liian aikaisin, jolloin se pystyi vielä bongaamaan väärän pään. Ajan loppuessa Laura kokeili Rain kanssa, tekivätkö neljä kertaa ennen kuin Rai avasi korvansa ja meni oikein.

Loppuaika jaettiin omatoimitreeniin, Raikkis sai jatkaa ongelmakohtiaan ja tehdä erikseen keppejä. Keinulle oli aika ällöä irrota yksin, jäi siis himmaamaan jos mä jäin taaemmas. Uusi ongelma, tätä ratkotaan jatkossa. Putkeen suuntaaminen oli jo parempi, samaten rata saatiin tehtyä ainakin kahdessa osassa puhtaasti läpi. Voi olla, että meni yhdelläkin kerralla, en muista enää. Hiottiin myös A:n kontaktia, parin muistutuksen jälkeen koira muisti taas ettei sieltä tulla, vaikka pallo lentää pään yli. Kepit olivat kivat! Rai haki nätisti ja teki itsenäisesti loppuun, vaikka otin sivuttaisetäisyyttä.

Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä Marikan, Pihkan ja Telma-hoffin kanssa. Pihka oli jo ihan nähty, mutta Telman kanssa olisi ollut kiva leikkiä. Voihan Rai ja isot mustat koirat. ;)


Sunnuntai 16.3. meni taas jälkiluennolla. Paljon asiaa, paljon ajateltavaa. Eniten järkytyin treenimääristä, ei kyllä ikinä tulla pääsemään tuollaisiin lukuihin. :D Muistiinpanoja tuli tehtyä kait joku 5-6 sivua, vähemmän mitä viikko sitten! Oli kyllä hyödylliset luennot, myös metsäjälkeä ajatellen.

Kotona odotti yksi innokas raikueläin, Tirppis oli jäänyt jo perjantaina äidille hoitoon. Raiku oli aika onnellinen kun tulin kotiin, selvästi sitä pitää nyt jättää enemmän yksin. Normaalisti koirat tulevat ovelle vastaan, mutta antavat mun tulla sisälle ilman hyppimistä, häsläämistä tai syliin tunkemista. Kun tavarat on laskettu käsistä ja vaatteet vaihdettu, voidaan moikata. Tästä on muuten videotakin, katsotaan jos saan joskus nettiin (ei siis vaatteiden vaihdosta vaan koirien rauhallisuudesta). Nyt Raiku teki kaikkea edellä mainittua, oli siis paljon tavallista rauhattomampi.

Vielä lenkille lähdettyä se oli hysteerisen onnellinen, sinkoili ja oli virkeä pikkukoira. Pienen lenkin jälkeen oli siis pakko taipua koiran toivomuksiin ja tehdä tottispätkä urheilukentän parkkiksella. Vähän stoppeja, seuraamista, jääviä, eteentuloa ja paikkista. Koira oli todella näppärä ja oikeasti täynnä virtaa, intoa ja treenimieltä, ihan parasta! Palkkana toimi mun hanskat kun lelut jäivät kotiin ja nameja oli vain muutama mukana, hyvin niilläkin sai riekuttua. Sen kummemmin erittelemättä oli kiva treenata ja kaikki sujuivat hyvin. Ongelma eli paikkis saa kuitenkin erikoismaininnan: Rain jäätyä makaamaan kiersin sellaista roskalavaa, joka peitti mut just ja just näkyvistä. Ensimmäisellä kerralla Rai nousi istumaan, meni takaisin alas huomautuksen jälkeen. Muilla kerroilla pysyi maassa, mutta oli todella tarkkaavainen ja vähän huolestunut. Muutaman välipalkan jälkeen vapautus ja taas riitti virtaa.

Kotona ehdin syödä puolikkaan pasteijan ja keittää teetä ennen kuin seuraavien päivien projektit saapuivat. Saatiin taas Raikun veli Hoppu ja äpe Nessa muutamaksi päiväksi kylään, kun Laura suuntasi Hollantiin astuttamaan Prillaa. Koirat ovat sopeutuneet hyvin ja on hauska katsoa niiden puuhailuja, niin mukavia vieraita!

Tuli takatalvi! Kuvattu viikkoa myöhemmin samalla nurtsikentällä mitä yläpuolella olevat pomppukuvat

2 kommenttia:

  1. Oltiin vissii samalla jälkiluennolla sitten? :D Kuuntelin niitä treenimääriä ja ei tosiaankaan päästä sellaisiin lukemiin! toisaalta metsäjäljessä on monta muutakin osa-aluetta treenattavana.

    VastaaPoista
  2. Varmaan joo, Veikkolassa Raine Holmin luento? :D
    Jep, samanlaisia kauhukuvia tuli jo sitä edelliseltä viikolta kun puhuttiin pelkästään pentujen treenimääristä. Aika huimia, Raikun jälkimäärät eivät yllä vieläkään luennolla kerrottujen pentujen ensimmäisen kauden treenikertoihin!

    FH puoli kuulostaa kyllä todella vaivalloiselta metsäjälkeen verrattuna, ainakin tuollainen tavoitteena täydet pisteet. Voi olla ettei seuraavakaan koira saa niin perusteellista pohjakoulutusta mitä toivoisin, ei vaan aika/jaksaminen/resurssit riitä monta kertaa viikossa jäljestämiseen. :D Puhumattakaan mahdollisuuksista päästä pellolle, metsää kun on joka nurkalla. Mielenkiintoinen laji kyllä, toivottavasti joskus pääsee tutustumaan vieläkin paremmin!

    VastaaPoista