Läpimurto!

Lauantai 1.3. sisälsi keväistä auringonpaistetta, seuran agitreenejä ja paimennusta Somerolla.

Nappasin kuvan Lauran blogista

Muuten sama rata kuin kuvassa, mutta ensimmäinen hyppy ja pussi oli poistettu.

1-4: Lähdössä oli pientä rauhattomuutta. Rai kiirehti mun perään ja kolhaisi helposti ekan riman alas, korjaantui niin yksinkertaisesti että kutsuttuani koiraa en sännännyt heti liikkeelle vaan odotin pienen hetken. Pakkovalssi kolmoselle oli aamun yllätysonnistuminen, kerran taisi rima pudota kun sähelsin. Putkeen irtoaminen ok, paitsi vikalla kerralla kun heitin Rain putkeen ja sinkosin itse ihan toiseen suuntaan. Yllättäen kielsi ja tuli räksyttämään et mikä sua vaivaa. :D

4-6: Aaargh, päällejuoksuja! :D Otettiin putken kautta ja kesti jonkin aikaa ennen kuin sain ohjauksen toimimaan edes oikeaan suuntaan. Toinen päällejuoksu onnistui kunhan pääsin liikkeelle ajoissa. Lopuksi tehtiin 5-6 onnistuneesti pudottamatta rimoja, jee! ;)

7-9: Hätäinen muuri, palikat ropisivat kun tuli kiire ajan loppuessa. Kasiputken jälkeen tapahtui jotain outoa. :D En tiedä lukiko Rai mun ohjausta ja huidoin liian aikaisin, mutta kääntäessäni sitä 9 putkeen, se kääntyi takaisin kasiputkeen. :D Tehtiin vielä pimeä putkikulma uudestaan ja nyt onnistui.

Treenipätkän jälkeisellä lenkillä. Aurinko ja pystykorva! ♥

Agitreenien jälkeen huristeltiin Somerolle kevään ensimmäiseen Wirneen-paimennuspäivään. Mukana olivat ahkerat agisisarukset Raikkis, Pihka, Hoppu ja Jocke, siskopuoli Tintti sekä äpe Nessa.

 
Mun odotukset meidän vuoroista olivat aika negatiiviset. Raiku on nähnyt lampaita useamman kerran, mutta lähestymistapa on ollut aika äänekäs, holtiton ja kiihkeä. Ollaan tehty lähinnä "poispäin ajamista" liinassa, toisin sanoen Raiku on yrittänyt kiskoa henkeä haukkoen mun käsiä irti.

Tälläkään kertaa alku ei näyttänyt yhtään erilaiselta. Mentiin sisälle, napsautin liinan kiinni ja Raikkis bongasi lampaat. Nyki, tempoi, tuijotti niitä eikä kuunnellut yhtään mitä sanoin sille. Kokeiltiin lähestyä lampaita (edelleen samalla tyylillä), mutta päästiin eteenpäin muutama metri kunnes Raikun äänihuulet aukesivat taas. Mä olin vähän lannistunut rakkaan piskin leikkiessä kuuroa, kunnes meidän kouluttaja tuli avuksi aitaukseen. Otti paimennuskepin, napautti lattiaan Rain edessä ja sanoi maahan, hitto koirahan meni matalaksi ja vispasi hännällä. Ehkä vähän kärjistetysti, mutta erinomainen todiste siitä ettei Raiku lopulta tarvitse hurjasti painetta nöyrtyäkseen. Edettiin niin, että kouluttaja kulki lampaiden mukana ja mä lähinnä pidin liinasta kiinni. Rai lähti nopeasti tarjoamaan lampaiden kiertämistä ja mä sain päästää liinasta irti. Homman toimiessa edelleen otettiin liina kokonaan pois.

Tuli aika woow-fiilis, kun mulle ojennettiin paimennuskeppi ja jäätiin Raikun kanssa kahdestaan huolehtimaan laumasta. Koira vapaana. Loppupeleissä mun tarvitsi tehdä hyvin vähän. Peruutin lampaiden kanssa pitkin huonetta ja katsoin kun Raiku pyöri meidän ympärillä. Uskomatonta nähdä miten nopeasti sen aivoissa naksahti, tätä se on luotu tekemään! ♥

Harjoiteltiin ensimmäisellä kierroksella lähinnä sitä kiertämistä. Rai sai jatkuvasti positiivista palautetta minun ja lampaiden kiertämisestä ja kulki tosiaan jatkuvaa ympyrää. Ensimmäiset pysäytysyritykset olivat aika hauskoja. ;) Peruutin selkä paalia vasten, lampaat mun jaloissa kiinni. Mun tehtävä oli pysäyttää Raiku johonkin siihen lähelle. Hitto tuota saanut mitenkään pysähtymään, se höristi juuri ja juuri korviaan kun jatkoi minun, lampaiden ja sen paalin kiertämistä! :D Pete taisi tulla taas auttamaan, heitti sellaisen kivan vinkin että hyödynnä sitä keppiä. Jatkossa vinkkasin siis kepillä haluavani Rain pysähtyä ja sehän toimi loistavasti! Ensin se jäi seisomaan ja siitä maahan, kesti jopa pientä liikettä multa ja lampailta siihen väliin.

Toisella kierroksella päästiin jo tekemään vähän ohjauksia. Tai sitä että yritin saada Rain tekemään puolikasta ympyrää lampaiden takana. Yritys hyvä 10! Rai reagoi keppiin todella hyvin, kunhan olin tarpeeksi ajoissa. Muutaman kerran näytin sille liian myöhään ja se ehti vipeltää meidän ympäri, mutta oli siellä myös hyviä toistoja. Rupesi Rai tarjoamaan sitä takana kulkemistakin.

Paimennukseen pätee sama mitä muihinkin lajeihin, koira on mahtava, ohjaajalle vähän lisää taitoa. ;) Jäin useamman kerran jumiin lampaiden väliin (:D), tasapainoilu oli vaikeaa lampaansorkat kumppareiden päällä, suoraan peruuttaminen ylivoimaisen haastavaa, keppi oli ihan tuntematon käsite siinä mun kädessä ja muutenkin ohjaaja aika pihalla siitä mitä pitää tehdä. Tarvitaan siis rutkasti lisää paimennuskertoja! ;) Yksi parhaista asioista mitä opin itse päivän aikana, oli omaan koiraan luottaminen. Vaikka Raiku haukahti muutaman kerran, se ei tarkoittanut sitä että se aikoo syödä kaikki lampaat. Vaikka se otti laukka-askeleita lampaita kohti, se ei aikonut syödä niitä.

Haastavinta meille oli liikkeellelähdöt kauempaa. Koira jäi odottamaan, mä kuljin koiran ja lampaiden väliin ja yritin hidastaa Raikua kepillä. No, se onnistui aina enemmän ja vähemmän hajottamaan lammaslauman, mutta positiivisesti kokosi ne itse takaisin mulle. ;) Samaten lampaiden irrottaminen aidasta oli vähän vaikeaa. Mun piti tunkea koiran kanssa siihen väliin ja puskea lampaita itse kauemmas aidasta niin, että Raiku olisi mahtunut kipittämään siitä välistä. Haha, juuri näin tapahtui. ;) Peten kanssa Raiku onnistui kivasti ja saatuaan lampaat liikkeelle, se jatkoi itse sitä loputonta kiertämistä.

Olen niin ylpeä pienestä! Meillä oli niin hauskaa, ei voi kuvailla sitä tunnetta mikä tuli kun Raiku rupesi tekemään töitä yhdessä minun kanssani. ♥ Niitä pieniä vilkaisuja mitä se teki silmät loistaen, oikein näki miten se nautti. Tätä ehdottomasti lisää, onneksi on tulossa ainakin kaksi paimennuspäivää kevään aikana! Koira oli 'ihan saakelin hyvä', potentiaalia paimeneksi löytyy!

Illalla katsottiin koirien kanssa yhdessä telkkaria. Tira nukkui mun jaloissa ja lampailta tuoksuva Rai kyljessä kiinni, kuono mun olkapäällä. Että oli ihana tuoksutella sen turkkia kun toinen uneksi kuka ties mistä. ♥