Kipeänä kannattaa treenata

Hups, viikko meni kätevästi flunssasta toipuessa. Pari päivää meni ihan horroksessa (mitä nyt kävin tekemässä koulussa matikan kokeen, innolla odotan kokeen palautusta niin näen mitä olen kuumehuuruissani raapustanut sinne...). Koirat ovat olleet suureksi avuksi ja ollaan nukuttu yhdessä kasassa sängyn nurkassa. Loppuviikosta toipuminen eteni jo siihen vaiheeseen, että päästiin naksuttelemaan kivoja temppuja. Naksuttelemaan sen takia, että multa ei lähtenyt ääntä ja naksuttimen ääni riitti palkkaamiseen. :P Vähän vaihdellen tokoa, rallya ja temppuja, joista joku ahkera saisi vaikka kehitettyä koiratanssikoreografian. Harmi etten ole itse ainakaan tänä keväänä ahkera... :D

Edellisenä viikonloppuna eli flunssaepisodin alkumetreillä käytiin aksaamassa kerran (toiset treenit tajusin perua, wohoo!), koirahierontakurssilla ja paimentamassa.

Lauantaina 22.3. agissa suurin haaste oli juosta ilman pyörtymistä. No ei, mutta hengästytti vähän tavallista enemmän. Rata oli suunnilleen ykkösluokan rata ja tehtiin sitä kahdessa osassa. Raikulle vaikeinta oli oikeastaan irrota eteenpäin, sekä pussi + rengas että Aalta aita + aita yhdistelmässä. Vahvistettiin niitä, mutta enemmänkin pitäisi. Kun multa loppui happi, tehtiin keppejä apparin kanssa. Rai oikaisi viimeisiä välejä, jos palkkana ollut pallo oli selvästi näkyvillä keppien päässä. Kun pallo oli piilossa/neutraalisti paikoillaan, Rai pystyi pujottelemaan loppuun.

Treenien jälkeen tehtiin pieni lenkki Lauran ja Marikan kanssa, josta jatkettiin suoraan seuraavaan taukopaikkaan. Pienen tankkauksen jälkeen hypättiin Hannan kyytiin ja suunnattiin keskustaan sennenkoirien järjestämälle koirahierontakurssille, Raikkis leikki taas miniberniä. ;)

Kurssilla oli alkuun vajaa kaksi tuntia teoriaa, jonka jälkeen hierottiin omat koirat. Raiku makasi teoriaosuuden ajan nätisti mun jaloissa, mitä nyt nosteli huuliaan nuorelle berninartulle, joka pyöri meidän edessä. Mukavaa minivahtimista ja Rai saikin siitä aika selvän palautteen. Loppuluennon ajan se antoi olla ja makasi kyljellään puoliksi mun tuolin alla, hyvin ehti vielä torkahtaa.

Hieronnan ajan Rai makasi nätisti kyljellään ja nukkui suurimman osan ajasta. Kun sain ensimmäisen puolen hierottua, sain rapsutella ja tökkiä Rain nätisti hereille. Voi pieni, kiitokseksi se pusutti unisesti mun naaman kun käänsin sen ympäri. Toisen puolen ajan Rai oli vähän levottomampi, koska muualla huoneessa oli pientä härdelliä. Kunnialla saatiin sekin puoli valmiiksi!

Sunnuntaina 23.3. kello soi ihan liian aikaisin, kun suunnattiin heti aamusta Somerolle paimentamaan. Lenkeillä ennen ja jälkeen treenien olikin mukavasti porukkaa, koiria pyöri jaloissa kahdeksan.

Raikun tehtävä oli harjoitella liikkeelle lähtöjä ja stoppeja, niitä jotka osoittautuivat viimeeksi vaikeiksi. Tällä kertaa stopit olivat hyviä, mutta lähdöt vieläkin aika kaaosta. Mun tehtävä oli häätää Raiku kiertämään vähän kauemmas, nyt kiertää aika lähellä lampaita (ja tuntuu sille aika luontevalta olla niin lähellä). Ongelmahan oli se, että vapautuksen saatuaan Rai tuli ensin mun luokse ja lähti kiertämään vasta siitä. Tuija sai ohjattua Raikun kepin avulla aina oikeaan linjaan, mutta mä huidoin aika epätoivoisena. :D Oli siellä hyviäkin lähetyspätkiä, mutta paljon saa vielä parantua. Muuten Raiku oli oikein hieno, taas nakutti kiertämistä ties miten pitkään. Onneksi oli stopit, koska mua rupesi tosissaan pyörryttämään kun katsoin sitä. Kiitosilakka!

Tira lepäämässä oman tokovuoron jälkeen ♥

Perjantaina 28.3. pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla. Lyhyen koulupäivän jälkeen loput perjantaista oli pyhitetty koirille: molemmille vähän tokoa, Raikulle esineitä ja illalla aksaamaan.

Tokoista on olemassa pientä videopätkää, jos saisin katsottua ne läpi ja postattua erikseen.
Lyhyesti: Rai teki kahdessa osassa, alkuun luoksetuloa, seuraamista ja noudot puu- ja metallikapulalla. Intoa ja vauhtia riitti, Rai oli aika näppärä. Luoksetulossa oli energiaa! Stopit eivät olleet niin hyviä, mutta tehdään niitä seuraavan kerran erikseen. Seuraamisessa kontakti putoili ja Rai oli vähän löysä, mutta ei näyttänyt edistävän kamalasti videolta katsottuna. Noudoissa palautusvauhti voisi olla vieläkin parempi, metskun palautti vielä vähän vinoon.

Toisella kierroksella Raikulle ruutua. Kauhea pomppiva juoksutyyli (tähyili lelua?) ja paikka oli pari kertaa pielessä. Plussana osasi kyllä itse korjata viimeisillä toistoilla parempaan!

Tira pääsi tekemään seuraamista, jäävät (maahan, seiso), noudon ja kakeja. Ihana intoberni, oli hurjan hauskaa! ♥ Liikkeet olisivat pientä viilausta vailla avo-valmiit, kuka lähtee kisaamaan Tiran kanssa? ;) Suurimmat puutteet ovat edistämisessä ja perusasennon vinoudessa, vähän päässyt levähtämään kun ei olla ylläpidetty taitoa. Kakeissa tuli ehkä 5-10 cm eteen, kun hypähti istumaannousussa. Noudoissa ihan huippuvauhti, Raiku saisi ottaa mallia! Luovutusasento ihan vino ja kaukana, mutta vauhti korvaa tuon puutteen! ♥

Kentän rakennuksen ja kameravirittelyjen ajan Raiku tarkkaili ja Tira... Laidunsi.

Esineruudussa koettiin suuria tunteita. Ruutu oli vain 20x40m, ei ollut tilaa tai energiaa sen suurempaan. Esineet takalinjalla, tuttu ja turvallinen pipo sekä vaikeampina vanha kaulapanta ja nessupaketti. Ensimmäinen esine oli pipo, joka löytyi helposti mutta koki aika ikävät tapporavistukset matkalla mun luokse. Ja Rai ei voinut tuoda eteen, kyttäsi parin metrin päässä. Voihan rusettikorva. Sanoin sille alkuun nätisti, mutta kun ei reagoinut juuri mitenkään, kuului mun suusta vähän rumempia sanoja vähän rumemmalla äänensävyllä. No ei auttanut. Nappasin pipon maasta, annoin Rain ottaa sen mun kädestä pitämiskäskyllä ja pyysin tuomaan eteen. Koira pudotti pipon ja tuijotti. Mun fiilis oli jee, uusi rukkaspari ensi talvelle, Rai vain tuijotti. Taisin sanoa taas äänensävyllä 'h******i nyt ei leikitä vaan olen ihan tosissani' ja pitämisen kautta toi sen pipon hyvin.

Okei, siinä maastossa saattoi olla jotain mitä koira väisti. Aikaisemmin ennen ruutuun lähetystä Rai pompahti siinä vähän ja palautusyrityksissä se väisti aavistuksen verran pientä polkujen risteystä siinä lähellä. Ihan ymmärrettävää, mutta possuilu jatkui vielä vaikka siirryin itse kauemmas siitä alueesta ja vähän rapsutin Raikua että unohtaa mokomat. Ja tasan tietää mihin ne esineet tuodaan, kun sanotaan 'pidä' ja 'tänne'.

Huoh, tunnistan kyllä omat heikkouteni kouluttajana. Äkkipikaisuus, hampaiden kiristely ja turhautuminen ei ainakaan vie asioita eteenpäin. Iso hali kuitenkin Raikulle, kyllä se nytkin mun tuhahdusten takia luimisti korviaan, mutta ahdistus omasta epäonnistumisesta ja mun tyytymättömyydestä karisi heti kunhan vain taputin sitä ja sanoin hommien jatkuvan. Johan korvat nousi pystyyn ja tyyppi nyki taas takaisin etsimään. Onneksi se antaa paljon anteeksi eikä jää miettimään turhia, muuten olisin pulassa!

Vaikeat esineet olivat tänään ihan nimensä mukaisia. Mitä turhia enää lähettämään pitkälle, kun koira ei selvästi aio nostaa niitä. Mentiin yhdessä kävelemään takalinjalle ja aika lähellä pantaa vihjaisin taas esineistä ("missä esine missä, mistä super-Rai nostaa esineen mistä" ;) ). Rai pörräsi lähellä ja merkkasi selvästi pannan pysähtymällä siihen, nuuhkimalla ja vilkaisemalla mua. Höpötin sille mukavia siinä muutaman metrin päässä ja piiienellä rohkaisulla Rai nappasi pannan suuhun ja otti muutaman askeleen lähemmäs mua, frisbee lensi heti palkaksi! Pienen rallatuksen jälkeen tehtiin pari pitämistä pannalla, palkaksi ruokaa. Jatkettiin yhdessä kävelyä ja etsittiin nenäliinapaketti. Rai etsi taas innolla, bongasi nenäliinat ja teki loistavan palautuksen! Voi olla ettei se ollut irronnut ihan niiden puiden tasalle mitä esine oli (tai sitten ei vain nostanut). Samalla kun namitin Raikua pudotin takalinjan lähelle hanskat, joille kävin lähettämässä etulinjalta. Ja mikä vauhti taas löytyi, Rai sinkosi takalinjaa kohti, etsi nätisti ja toi hanskat näppärästi kahden metrin päähän. Kieli roikkui jo pitkällä, mutta kehotin nostamaan hanskat niin kimeällä ja innostavalla äänellä mitä irtosi. Kuulosti fiksulta, mutta saatiin hanskoille kiva palautus. Raikkis ansaitsi kyllä loppuleikkinsä!

Okei, Raiku nostaa kivat, pehmeät esineet hyvin, mutta muut ovat vähän ällöjä. Lisää erilaisia esineitä pitotreeneihin, vaikka silloin kaikki sujuukin hyvin? Vaikeita voisi ottaa mukaan viskomalla niitä lenkillä sen haettavaksi? Hmmh, kiva tietää että samat ongelmat kiusaavat meitä kuin ennen treenitaukoakin, jännä etteivät ole ratkenneet itsekseen. :D