W-jälkiä

Tiistaina 9.7. käytiin lenkillä, uimassa ja jäljestämässä pienellä Wirneen-porukalla. Mukana olivat Laura Nessan ja Hopun kanssa, Marika ja Jocke ja Maija ja Nauru.

Raikun jälki oli Marikan talloma, ehkä vajaa 300 metriä pitkä, sisälsi pientä kaarrosta ja neljä purkkia. Otin Raikulle lyhyen janan nyt kun oli viisaampia ihmisiä paikalla katsomassa ja korjaamassa ;) Rai lähti ihan superhyvin, suuntasi suoraan eteen ja nosti jäljen heti oikeaan suuntaan. Vauhtia riitti, mutta ei liikaa. Mä sain kulkea reipasta tahtia Rain perässä eikä nelivedosta ollut tietoakaan. Purkit oli krepattu niin tiesin suunnilleen missä kohtaa odottaa niitä, ainoa vaan että sokea minä sai tähyillä aina vähän aikaa ennen kuin erotti krepit puista. Pari kertaa olin ihan varma, että Rai on eksynyt jäljeltä kun se teki pientä tarkistuskaarrosta ja näytti kulkevan ihan normaalia kävelyä eteenpäin, mutta uskomattomasti se pysyi hyvin jäljen päällä. Vähän luottoa koiraan ;)  Purkit Rai huomasi suht hyvin, vinkkasin takaa vielä pientä maahanmenokäskyä niin se putosi varmemmin. Purkkien jälkeen jatkaminen oli vähän hitaampaa, mutta ei mikään ihme kun normaalisti purkki lopettaa jäljen. Tosi hienosti Rai kuitenkin tsemppasi ja sai aina ajatuksesta taas kiinni. Sillä oli myös pari tuumaustaukoa kesken jäljen, en tiedä oliko vaikeampi kohta, hävisikö jälki välillä vai väsyttikö koiraa, mutta Rai jäi pari kertaa seisomaan mun eteen ja näytti siltä kuin olisi odottanut lisäohjeita. Kun en reagoinut sen katseeseen mitenkään, se jatkoi itse töitä. Vika purkki oli tosi jännä kokemus! Parikymmentä metriä ennen sitä oli metsätien ylitys, Raikulle ensimmäinen laatuaan ja pienen tuumaustauon jälkeen se selvitti ylityksen hienosti. Tiesin alkaa odottamaan loppupurkkia ja tähyilin kiivaasti kreppiä samalla kun Rai veti siksakkia mun edessä ja etsi kovasti. Se eteni muutaman metrin, palasi vähän matkaa takaisin mua kohti ja meni maahan. Mä olin isoa kysymysmerkkiä, koska siinä ei näkynyt mitään kreppiä saatikaan sitten purkkia niin kävelin vähän lähemmäs katsomaan. Hitto vie, Raiku oli ilmaissut purkin kannen!! Pieni musta kansi metsässä ja se tarkensi siihen, aika uskomaton. En olisi uskonut sen ilmaisseen sitä ellen olisi itse nähnyt! Rai sai palkan oikeasta löydöstä ja jatkettiin vielä purkin etsimistä. Se ei ollut siinä kohtaa missä olisi pitänyt vaan vajaa kaksi metriä eteenpäin ja luonnollisesti auki. Rai jäi tutkimaan varvikkoa niille kohdille ja kovan nuuskutuksen jälkeen putosi puolittain maahan. Todennäköisesti joku toinen koira tai eläin oli käynyt tutkimassa Raikun purkkia, onneksi oli loppupalkka jäänyt noinkin lähelle alkuperäistä paikkaa.

Teki kyllä mullekin tosi hyvää päästä taas kulkemaan toisen tallomaa jälkeä, koska ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa koiraan ja siihen, että se tietää vähän paremmin mistä jälki menee. Mun opastuksella oltaisiin eksytty jo janalla. Raiku oli supertaitava, ihan mieletön tyyppi. Jaksan edelleen ylpeillä sen kannen ilmaisemista :)

Metsäjäljellä © Laura Lönnberg

Raikun ilmaisu © Laura Lönnberg

 

Nauru, Hoppu ja Raiku

Rain BFF Hoppu ♥

Hoppu-veli, Raiku ja Nauru-"pikkusisko"

Keskiviikkona 10.7. jatkettiin samalla porukalla lenkkeilyä ja jälkitreenejä. Tällä kertaa tehtiin namijäljet nurtsille, tavoitteena tarkkuus. Marika talloi Raikun jäljestä suunnilleen 150 askelta pitkän ja nameja oli 2-5 askeleen välein. Matkalle sattui iso kuiva kohta, kapea polku ja linnunjätöksillä kuorrutettu miinakenttä, sää oli kovin tuulinen takaapäin ja Raikun vuorolla tuli pari sadepisaraa. Nurtsikentällä on normaalisti aika paljon porukkaa eli häiriöhajuja oli ihan riittävästi ;)

Alussa Rai sinkosi metrin eteenpäin ja iski sen jälkeen nokan maahan, aloituksiin siis paljon enemmän huolellisuutta.Rai teki pientä kaartelua, mutta pysyi pääosin hyvin jäljen päällä. Pari kertaa lähti tosin niin sivuun, että mua rupesi epäilyttämään ja himmasin ihan vähän, mutta löysi itse aina takaisin. Vähän ennen kuivaa kohtaa osuttiin linnunpaska-alueelle ja Rai keskittyi pariksi sekunniksi syömään ylimääräisiä "nameja", jatkoi sen jälkeen itse matkaa ja pysähtyi taas napsimaan kikkareita. Kävin näyttämässä vähän maata niin muisti taas mitä ollaan tekemässä. Kuivalla kaarteli selvästi enemmän, mutta selvisi. Purkista Rai kaarsi ohi eikä löytänyt sitä, mä huomasin sen sattumalta edessä niin en päästänyt Raikua eteenpäin sinne mistä Marika oli kävellyt pois vaan annoin Rain hyöriä mun edessä. Ei millään halunnut löytää purkkia niin sen tullessa vähän lähemmäs näytin taas maata ja nyt hokasi missä se oli. Maahanmeno oli kehno, koska Rai kumartui syömään nameja itse (kansi oli auki), lisäksi varasti maahanmenosta ennen lopetusta. Kaikilla koirilla oli vähän vaikeuksia ja olihan tuo haastava treeni, loppujen lopuksi Rai pärjäsi oikein hienosti ja tarkensi hyvin, mikä oli koko jutun pointti.

Alla Maijan ottamia kuvia.

Jäljellä

Sisarusten paimenkyttäys

Kiva kun koira tykkää uittaa itseään jokaisessa ojassa :P

Rai ja siniset