Sivut

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Perjantaina 19.7. käytiin lenkillä ja treenaamassa Jennin ja Elsan kanssa. Rai teki paikkiksen, vähän seuraamista, luoksetuloja ja pari stoppia kiertämisen kautta.

Paikallamakuussa taas yksi epävarma seisomaan nouseminen. Kävelin lähemmäs ja Rai meni itse takaisin maahan. Argh. Muuten oli taas tosi hyvä parilla välipalkkauksella, makasi ryhdikkäästi ja katsoi mua. Ei ottanut häiriötä, vaikka Elsa liikuskeli vieressä ja vapautettiin.

Seuraaminen ihan jees lelupalkalla, vähän meinasi edistää innostuessaan niin huomautin siitä.

Luoksetuloissa Rai painui kasaan, vaikka tuli hitaalla laukalla. Lisää lelupalkkaa... Stoppeja otettiin kaksi sellaisen seinän kiertämisen kautta, yksi maahanmeno ja yksi seisominen. Ihan hyvät treenimäärään nähden. Huomasi taas, että paria stoppia varten piti ottaa viisi kertaa enemmän läpijuoksuja heittopalkalla ja silti meinasi hidastua.



Maanantaina 22.7. päästiin ohjattuun tokoon. Ohjelmassa oli noutoa, luoksepäästävyys, paikkista ja omatoimisia liikkeitä. Rai aloitti leikkimisellä ja pienillä seuraamispätkillä, virtaa oli vielä vähän enemmän mitä aivotoimintaa niin edistäminen näkyi jo parilla askeleella.

Noudossa tehtiin alkuun yksi vauhtinouto ja keskityttiin sen jälkeen meidän ongelmaan eli pitämiseen. Vauhtinouto toimi muuten, paitsi että Rai meinasi valahtaa paimenkyttäykseen (nostin takaisin ylös niin pysyi) ja palauttaessaan kapulaa Rai teki pienen kunniakierroksen mun ympärillä. Sain kapulan kuitenkin käteen asti!

Pitämistä kokeiltiin parilla eri tavalla. Kapulaa tarjotessa Rai ottaa sen yleensä hyvin pari kertaa, mutta sen jälkeen tulee ällöfiilis ja pää alkaa kääntyilemään pois. Rain nostaessa itse kapulan maasta se saattaa pyöräyttää sitä pari kertaa suussa, mälvätä ja sylkäistä pois. Pitäminen on siis tosi levotonta ja harjoittelua vaikeuttaa Rain rakkaus kapulaa kohtaan. Se tykkää siitä jopa vähän liikaa, mutta pitää olla tyytyväinen kun ajattelee jatkoa. Kokeillaan nyt tehokuuri pitämisharjoituksia josko sen sylkemisen saisi pois.



Otettiin ryhmäliikkeet Raikun vuoron jälkeen. Rai sai luoksepäästävyyden kaksi kertaa, ekalla kerralla se steppaili vähän ja kun näytti siltä, että se pomppaa, iskin nameja suuhun sen ajan mitä Pipsa oli vieressä. Toisella kerralla sanoin vain tiukasti odota niin pärjättiin ilman nameja. Raikun korvat taisivat silti huidella jossain niskan tienoilla ja vaadittiin kaikki sen itsehillintä, että pysyi istumassa. Ihmiset ovat vaan liian ihania!

Paikkiksessa Rai oli Hopun ja Ainun välissä. Mun tavoitteena oli saada se pysymään maassa ilman epävarmaa nousemista ja saavutettiin tavoite. Ekan pätkän olin ehkä kymmenen metrin päässä ja välipalkan jälkeen siirryin n. 20 metriin. Rai oli suht hyvin, pari kertaa vilkaisi sivuilleen ja vikalla pätkällä juuri kun olin palaamassa sen luokse, Rai nuuhkaisi maata ja kielsin siitä. Muuten tosi hyvä, pysyi kauniissa asennossa ja suurimman osan ajasta katsoi mua.

Loppuun vielä muutama eteentulo parin metrin matkalta, pääosin sopivan tiiviitä. Nopeutta olisi tietysti voinut olla enemmän, mutta matkaakin oli tosiaan se muutama metri.

Treenien jälkeen Rai pääsi vielä painimaan hetkeksi Hopun kanssa. Ennen treenien alkua Rai nujusi Mustin seurana niin oli kunnon velipainotteinen ilta. Kotiin päästyä molemmat koirat saivat tehdä pari kertaa tunnaria ja merkkiä, Tira vielä lisänä avoimen kaket. Molemmat tekivät tosi kivasti ja malttoivat odottaa nätisti vuoroaan, jopa Raiku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti