Luoksepäästävyyteen otettiin kolme toistoa eri vaikeusasteilla ja Rai kesti istumassa ne kaikki. Kokeiltiin suht normaalia lähestymistä, koiralle lässyttämistä, hampaiden katsomista, rapsuttelua jne. Rai käänsi korvia vähän niskaan päin, mutta hillitsi pomppuhalunsa ja piti kontaktin aika hyvin.
Ensimmäinen paikallamakuu oli siis ihmishäiriöllä. Toivoin häiriökäskyjä ja niitä totisesti saatiin! Jäin aluksi n. kuuden metrin päähän ja välipalkkauksen jälkeen siirryin ihan kentän toiseen päähän. Raiku sai kuulla mm. tänne, tule, Raiku, käsky, nouda, tuo jne. Loppuun samat häiriöhuudot kun mä seisoin Raikun vieressä, hienosti oli tottelematta ylimääräisiä käskyjä. Pari kertaa pidemmällä matkalla se katsoi Virpiä, nytkähti vähän ja käänteli korviaan, mutta pysyi paikalla. Voisi ottaa useamminkin niin saisi pieniäkin reaktioita pois.
 |
| © Jenny Söderlund |
Otin seuraamista parissa eri pätkässä, ensin ilman suurempia häiriöitä ja loppuun koirahäiriöllä. Lelun kanssa seuraaminen alkaa olla aika hyvää, mutta ilman lelua Rai saattaa tiputtaa kontaktia ja haahuta muutaman sentin liian kauas. Tavoitteena täydellisyys, taas kerran ;) Ulkopuolisen silmiin Rai seurasi kuulemma tosi hienosti, mutta silloinkin se lelu oli kainalossa...
Luoksetuloissa halusin lisää vauhtia. Hitto kun koko liike alkaa ärsyttämään tuon paimenkyttäyksen takia, nyt vaan paljon lelupalkkaa.
 |
| © Minna Karjalainen |
Noutoa otettiin 400 gramman kapulalla. Pari ekaa toistoa olivat hyviä, olisi pitänyt tajuta lopettaa siihen. Suurin ongelma on siis kapulan pitäminen, ei onneksi mitään sen isompaa ;) Vauhtinouto on ihan super, mutta Raikulla on tosi paha tapa syljeskellä kapulaa pari metriä ennen mua eikä se osaa nostaa sitä takaisin. Tein siis niin, että Raikun lähtiessä juoksemaan kapula suussa mun luokse, otin muutaman juoksuaskeleen toiseen suuntaan ja saatiin jopa palautus käteen asti, tosin se sylkäisi sen mun käsiin. Sen parin toiston jälkeen se ei enää tehonnutkaan, vaan Rai pudotti kapulan heti kun ojensin kädet. Jäätiin sitten jankkaamaan vähäksi aikaa sen helvetin kapulan nostamista ja pienen hiustenrepimisen jälkeen Rai nosti sen muutaman kerran mun käsiin (sylkäisi taas, mutta ei niin pahasti). Muistiin itselle, että noutoa vain parilla toistolla ja vähän useammin. Kyllä se vielä joskus tulee kuntoon...
Loppuun saatiin siis seuraa paikallamakuuseen, kun yksi seuralainen palasi hallin pihaan lenkiltä koiriensa kanssa. Matkaa oli ehkä 15 metriä (tila loppui kesken), koirilla etäisyyttä suunnilleen se 3 m. Ehdin juuri laskea mielessä 120 sekuntia, kun Raiku nousi ylös. Tyhmä, tyhmä minä! Onneksi jos se nousee, se jää seisomaan paikoilleen. Ehdin kävellä parin metrin päähän niin se meni itse takaisin maahan, veikkaan sen olevan vielä vähän epävarma. Otin 20 sekuntia lisää samalla matkalla ja palkkasin siitä. Eli aikaa pitää vaihdella vähän enemmän, samaten tauon jälkeen voi ottaa vähän helpompia.. Tosi positiivista on kuitenkin sen käytös ja siitä myös treenikaveri kehaisi! Raiku vilkaisi pari kertaa sivuilleen ja pensaiden takana menevälle tielle, mutta muuten se makasi ryhdikkäästi ja katsoi mua. Jeij!
Vielä pari seuraamispätkää ja loppuleikit niin se riitti yhdelle illalle. Käveltiin vielä myrtsiin, Raiku opetteli pujottelemaan pienen sohvapöydän jalkojen välissä ja suunnattiin takaisin kotiin grillaamaan ja halimaan Tiraa. Umpiväsyneenä ja kofeiinivajauksesta kärsivänä ihan hyvä saavutus yhdelle illalle.
Kaikki kuvat ovat sunnuntain Wirneen-tapaamisesta. Alla Raikun leikkiä ampumisen aikana. Kuvista iso kiitos Minnalle ja Jennylle!
 |
| © Jenny Söderlund |
 |
| © Jenny Söderlund |
 |
| © Jenny Söderlund |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti