Tira ja Raiku

Tiistaina aloitettiin HSKP:n toko1-kurssi. Kurssi tuli vähän yllätyksenä, koska sain pari päivää aikaisemmin tiedon että mahduttiin jo nyt mukaan. Mikäs siinä, hyvä joskus treenata niitä alo-liikkeitä :D Lähtö oli vähän hektistä, koska ehdin kotiin tultua juuri ja juuri käyttää koirat ulkona, syödä ja sitten pitikin juosta pysäkille. Raiku oli normi Raiku eli raivostuttava :D Vinkui, veti ja oli niin kivaaaa. Hallissa nyin sen tuolin luokse, käskin istumaan, järjestelin tavarat ja sitten oltiin jo treenimoodissa ;)

Pienen jutteluhetken jälkeen aloitettiin perusasennosta ja katsottiin samalla itse peilien kautta oikeaa paikkaa. Meidän palaute oli muuten hyvä, mutta Rai istui alkuun lonkalle. Normaalisti on ihan ryhdikäs. Otin pelkkää kontaktin pitoa perusasennossa ja Raikku jaksoi tosi hyvin. Lähin kurssikaveri oli suunnilleen metrin päässä (joskus lähempänä) ja Raiku saattoi vilkaista sitä vain pari kertaa, muuten istua nakutti mun vieressä.

Seuraavana otettiin liikkeestä seisomista. Just sitä mitä ei olla tehty syksyn jälkeen kait kertaakaan :D Tehtiin sekä itse peruuttamalla+siitä pysäyttämällä sekä sivulla kävelystä pysäyttämällä. Raiku stoppasi aika nätisti, mutta annoinkin aika vahvan käskyn ja käsiavun. Jäi myös nätisti seisomaan, vaikka mä jatkoin pari askelta eteenpäin ja välillä kiersin takaisin sivulle seisomaan. Ei se siltikään osaa seisomista suullisesta käskystä. Ei saatu kauheasti kommenttia, vaan että näyttää hyvältä.

Loppuun tehtiin luoksepäästävyys kahden ihmisen kanssa. Namitin ihan reilusti, koska ton peppu ei pysy muuten maassa. Ekalla kerralla ehti nykäistä itseään pari senttiä ylös niin saatiin tavallaan kolme toistoa. Muilla kerroilla malttoi istua, vaikka pidin pienen tauon namituksen välissä.

Kurssi tuntui olevan ihan ok, ja mehän haetaan lähinnä häiriötä. Sitä tuntuu kyllä riittävän, kun osan taso on tyyliä "mitä toko on". No, sopii meille ;) Raikulla oli hyvä treenifiilis eikä se häiriintynyt vieraista koirista tai ihmisistä. Vähän oli vaikeuksia pistää sitä tauolle, koska sen käsitys lepäämisestä oli istua sivulla ja pitää kontaktia. Silloin kun vapautin sen kunnolla ja se oikeasti lopetti sen treenataaaaaaan-katseen napittamisen, niin se kääntyili muita kohti ja vispasi hännällä. Ei kuitenkaan tarvinnut sanoa kuin Rrai! niin se pomppasi takaisin lähelle ja unohti muut ;) Jossain vaiheessa yritin pistää sitä rentoon odottamismakaamiseen, mutta kun lopputuloksena oli skarppi paikallamakuu niin annoin olla. Se huilaamiskäsky on taas vähän unohtunut muistilistalta..

Tyypillinen tiukkisilme. Rai vaani Hoppua ja siinä liikkuessa etutassut hävisivät ;)

Lauantaina pentuagissa käytiin läpi yksittäisten esteiden lisäksi samaa rataa mitä viimeeksi. Olipa taas opettavainen tunti! Yksittäisillä esteillä treenattiin aita+kepit-yhdistelmiä, keinua ja A:n kontakteja+putkea. Kepeillä mun alkuhurmio muuttui aika pian nauruksi ja pieneksi epätoivoksi.

Verkkokeppejä oli oikeasti kuusi, mutta piirrosohjelma ei tunne lyhyempää sarjaa.

Aloitettiin parilla normilähetyksellä eri kulmista. Kun ne näyttivät olevan ok niin otettiin aitojen kanssa sekä normihyppynä että takaakiertona. Luulin aloittaneeni (vahingossa) siitä vaikeammasta puolesta eli kepeille lähetys vasemmalta puolelta (pitää siis kiertää verkon toiselle puolelle), mutta yllättäen se oli tänään helpompi. Lähetykset onnistuivat siis aitaan yhdistettynä ja Raikku oli oma nopea itsensä. Toiselta puolelta otettiin myös alkuun lähetyksiä vähän lähempää ja jo siinä Raiku oli vähän huolimaton. Pari kertaa lähti kiertämään keppejä (yritti kiertää verkon toiselle puolelle eli etsi sieltä sisäänmenoa?) ja kerran löysi sisäänmenon, mutta vetäisi taas suoraan verkkoa päin. Suurta häiriötä aiheutti myös kauempana maassa ollut remmi. Pidin pari kertaa patukkaa valmiina palkkana ja Raiku sinkosi ensimmäiselle esineelle minkä löysi maasta. Pieni hölmö, mutta sen naruremmi on sille yksi lelu :D Pienenä opetuksena mulle: sisäänmeno ei ole vielä niin vahva, jos se hakee sitä miten sattuu. Lähtöä voisi rauhoittaa vielä vähän lisää, koska joku kerta sitä oikeasti sattuu kun se juoksee täysillä verkkoja päin. Asenne taas täysi kymppi ;)

Keinua Raiku taisi ottaa mun kanssa ekaa kertaa, hups ;) Kontaktille hakeminen onnistui tosi nätisti keinun oikealta puolelta. Pamaus ei aiheuttanut mitään reaktiota ja varsinkin vasemman puolen treeneissä Raikku pääsi hakkamaan keinua ihan kunnolla.. Jostain syystä vasemman puolen lähetyksissä se joko vetäisi kokonaan yli, jätti toisen takakoiven maahan tai jäi hiipimään liian ylös. Pienen kikkailun jälkeen sain vedettyä sen namin kanssa (tai rauhoitin sen menoa) oikeaan asentoon ja lopetettiin onnistumiseen.

A:n kontaktit olivat nättejä. Raiku haki nätisti sitä matalaa asentoa, mutta kyllä se silti katselee mua. Ainakin kotona voisi kokeilla etupalkkaa/taas palkkaa valmiiksi siinä nokan edessä? Pari kertaa lähti vähän huolimattomasti, mutta pomppasi itse takaisin kontaktille. Otin kerran kummaltakin puolelta lähetyksen putkeen, lähti tulemaan nätisti vasta vapautussanalla ja teki putken ihan ok. Oli vähän laiskempi mitä yleensä, mutta toisaalta en hetsannut paljoa että malttaa myöskin odottaa vapautusta.

Itse radalla kahdella ensimmäisellä yrityksellä Raiku meni ekan aidan hyvin, mutta ampaisi sen jälkeen suoraan kakkosen ohi kutosputkea kohti. Hommassa ei näyttänyt olevan mitään logiikkaa ennen kuin Laura lainasi Raikkua ja teki radan melkein puhtaasti läpi. Ennen 2-3 esteiden valssia mä olin ottanut pari peruutusaskelta, mikä oli Raikulle suora käsky mennä putkea kohti. Vitsi miten tarkka! Lähdettiin rakentamaan kakkosaitaa ja valssia erikseen ja kun mä olin selkeä niin homma toimi huomattavasti paremmin. Jos tein valssin myöhässä, niin Raiku veti kakkosaidan jälkeen jättimutkan mun selän taakse ja rallasi sieltä katsomaan missä viivyn. Periaatteessa ehdin antaa ensimmäisen aitakäskyn ja heti perään piti jo itse kääntyä. Vikalla pätkällä päästiin nelosputkeen ja palkka lensi vitosen yli. Tällaisina päivinä on kyllä niin mukavaa hommailla. Kunhan saan omaa liikettä kuntoon niin eiköhän Raikusta tule aika super, ainakin se rakastaa tota täysillä. Treenien jälkeen päässä pyöri vaan, että hitto se on nopea :D

Annan kerrankin itselleni ison plussan, koska paransin treenien aikana omaa liikkumistani. Ei nyt vielä mitään mm-tasoa, mutta paremmin mitä viime kerralla. Hyvä minä!

Pakkasesta huolimatta tehtiin peruslenkki Pihkan, Hopun, Nessan ja Prillan kanssa. Koirat tarkenivat hyvin kun juoksivat koko lenkin ajan, mutta takaisin hallin pihassa Raiku oli jo vähän kylmettyneen näköinen. Käveltiin vielä takki päällä äidin luokse lounaalle ja moikkaamaan Tiraa. Lähetin Tiran sinne jo edellisenä iltana viettämään laatuaikaa ja helpottamaan mun urakkaa. Meillä on ollut nyt kahden viikon ajan ihania koiravieraita ja ikinä ei ole ollut näin rankkaa henkisesti. Kuusi vuotta olen hoitanut satunnaisesti muiden koiria ja nyt sattui ensimmäistä kertaa niin, että hoitokoira sairastui. Ei siitä sen enempää, mutta mun sydän särkyy kun elämä on niin epäreilua.Vaikka ei ole mun oma koira, on se silti todella rakas. Alunperin Raikunkin piti mennä hoitoon loppuviikoksi, mutta päädyin kuitenkin pitämään sen tuossa sivussa. Hoitajalla on kuulemma riittävästi puuhaa Tirassa ;)

Usko koko koiraharrastukseen on ollut nyt pari päivää koetuksella, mutta eiköhän me tästä taas nousta.