Pieni Paimenkoira

Sunnuntaina oli odotettu päivä kun käytiin paimentamassa Somerolla ja pidettiin samalla pentutreffit. Paikalle pääsi ensimmäistä kertaa sitten luovutuksen kaikki kuusi kakaraa ja emä :)

Jocke, Hoppu, Pihka, Raiku ja Nova

Ensimmäisellä paimennuskierroksella rajoittavin tekijä oli Raikun mielentila. Lampaat kiinnostivat heti, fokus oli lampaissa ja intoa riitti, mutta meno ei ollut kauhean hallittua. Raiku rupesi haukkumaan/kiljumaan heti, jos lampaat irtosivat liian kauas ja liian nopeasti. Haukkumisen alettua panostettiin enemmän juurikin mielentilaan, mikä tuntui välillä äärimmäisen vaikealta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että haukkumalla Raiku ei päässyt eteenpäin lampaiden luokse vaan sen piti rauhoittua hetki mun luona ennen kuin jatkettiin. Ehdottoman positiivista oli se miten Raiku pystyi rauhoittumaan haukkukohtauksen jälkeen. Eihän se ihan rento ollut, mutta kun nyin sen takaisin mun lähelle ja rupesin rauhoittelemaan niin se kävi itse mun jalkoihin maahan ja tasasi hengitystä. Ihan kohtuullisen hyvin sen rääkymisen jälkeen.

©Minna Karjalainen

©Minna Karjalainen. Äänenkäyttöharjoitus ;)

Yleisö kommentoi myöhemmin, että ensimmäisellä(kin) kierroksellä oli kuitenkin hetkiä jolloin meno näytti oikeanlaiselta ja fiilis oli keskittynyt. Ja nämähän kaatuivat siihen, että lampaat lähtivät liikkumaan liian nopeasti meidän tahtiin nähden ja Raiku menetti itsehillintänsä. Huomasin selvän eron myös mun liikkumisen kanssa. Kun (kouluttajan kehotuksesta) lähdin kävelemään nopeammin lampaita kohti, Raiku pysyi paremmin kasassa. Harmi vaan, että nämä nopeat lähdöt tulivat vasta loppuvaiheessa ja silloin Raikulle oli jäänyt ehkä se haukkuminen päälle.

Toisella kierroksella Raiku veti alkuun samanlaisia kierroksia niin kouluttaja pisti lampaat häkkiin ja Raiku sai tutustua niihin rauhassa aidan läpi. Mielentilaharjoittelu onnistui huomattavasti paremmin kun ei ollut sitä vaaraa, että lampaat säntäävät pakoon. Raiku tsemppasi hienosti ja osoitti suurta kiinnostusta lampaita kohtaan. Kun ei tarvinnut ajatella sitä liikkuvien lampaiden perään juoksemista niin saatiin Raikun kanssa molemmat kerrasta enemmän irti. Junnun kita malttoi jopa olla hiljaa, mitä nyt piippasi pari kertaa ;)

Yritin miettiä vähän noita sanoja joilla kuvailen Raikun käyttäytymistä, koska en halua mitään väärinkäsityksiä. Vaikka Raiku oli kiihkeä ja haukkui, se oli enemmänkin sekoitus turhautumista/komentamista/Raikun kommunikointia jne. kuin "haluan syödä lampaita lounaaksi"-haukkua. Kouluttaja kommentoi vielä toisen kierroksen jälkeen Raikun käyttäytymistä häkillä, että selvästikään Rai ei ollut hampaat kinttuun fiiliksellä. Häkillä Raiku saattoi hyppiä puolia vasten, yritti tunkea sieltä ali/välistä ja kaarteli ympärillä, mutta elekieli oli sen normaalia "rakastan sinua niin kauheasti".

Rauhoittumista

Oli muuten hauska huomata treenikertojen jälkeen miten Raiku kiinnitti nyt huomiota myös ulkona olleisiin lampaisiin. Käytiin kurkkaamassa niitä ennen ensimmäistä kertaa ja silloin Raiku vilkaisi vähän, mutta ei osoittanut sen suurempaa mielenkiintoa. Heti treenikertojen jälkeen kun kävelytin sitä siitä ohi niin Raikku kurkisteli selvästi enemmän ja oli paljon kiinnostuneemman näköinen. Jotain aivotoimintaa tapahtui, kun rupesi kiinnostamaan :D

Jatko-ohjeiksi saatiin keskittyä siihen oikeaan mielentilaan ja mielellään juuri tuollaisilla harjoituksilla mitä tehtiin vikalla kerralla. Taipumuksia selvästi on ja kyllä yritetään päästä jatkossakin kokeilemaan. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä sisarusten suorituksia ja kyllähän siellä oli varsinaisia luonnonlahjakkuuksia! Raiku taisi olla se haastavin tapaus oikean fiiliksen suhteen eikä sekään nyt ole mikään ihan toivoton :D Kunhan tuota intoa saisi hieman laskettua ja poistettua äänitehosteet. Raikun haukkumista voisin kommentoida parinkin blogikirjoituksen verran, katsotaan jos irtoaisi vielä myöhemmin jotain analyysiä.

Paimennuksen jälkeen tehtiin pieni lenkki läheisellä pellolla. Sisarukset saivat painattaa hetken keskenään ja hoidettiin pakollinen valokuvaustuokio. Raiku oli vähän epäkohtelias ja roikkui lähinnä parhaan kaverinsa Hopun niskassa, mutta lämpeni vähitellen myös muille sisaruksille. Hoppu on vaan Raikun suosikki :D Isot kiitokset vielä muille, on meillä vaan mahtavat koirat, huippukasvattaja ja hyvä porukka :)

Pihka, Hoppu, Nessa, Jocke, Raiku, Nova ja Shake

Pk-seudun treenijengi eli Pihka, Hoppu, Nessa, Jocke ja Raiku

Raikun paimennuskuvat ovat joko ©Marika Suomalainen tai Laura Lönnberg, en katsonut kenellä se mun kamera oli :P
Lisää kuvia paimennuksesta
Lisää kuvia pentutreffeiltä