Tira ja Raiku

Raiku-piru oli taas rasittava ennen aksatreenien alkua. Edettiin pysäkiltä aina puoli metriä kerrallaan, koska pikkumusta sinkoili täysillä eteenpäin ja aina pysähtyessä päästi kimeän "vääääyyyyyyhh" äännähdyksen. Sama jatkui hallissa kun Rääppis bongasi esteet ja ihanan koutsin. Kuitenkin taas itse hommissa Raiku oli hyvin kuulolla eikä sooloillut pahasti omiaan. On se hassu miten se pystyy muuttamaan mielentilaansa niin nopeasti ja siitä tulee sadasosasekunnissa raivostuttavan pellen sijaan kuuliainen ja motivoitunut junnu.

Yksittäisinä juttuina otettiin keppejä, rengasta ja A:n kontakteja. Kepit menivät ihan normivauhdilla. Siinä oli mahdollista yhdistää ne myös hyppyihin, mutta otin vähän iisimmin kun Raiku tosiaan viimeeksi veti pari kertaa täysillä verkkoja päin. Nyt aivot malttoivat olla mukana ja Rai haki keppejä nätisti eri puolilta ja eri kulmista. Pari kertaa tosin varasti kun käveltiin vapaammin keppien toiseen päähän, istumisesta ei lähtenyt ilman lupaa vaikka yritti nykiä.

Rengasta otettiin pari kertaa pienellä leluavulla. Ei ongelmaa.

A:n kontaktit olivat alkuun aika huolimattomia. Annoin Raikulle liikaa tilaa ja se rynnisti hirveällä vauhdilla kokonaan alas. Jäi sitten siihen kumartelemaan ja tökkimään kuonoa :D Pari kertaa selkeämmillä ohjeilla korjasivat tilannetta (niin hyvin että Rai jäi kerran puoli metriä liian ylös kyttäämään) ja loput toistot olivat hyviä. Nyt Raiku on myös oppinut paremman tekniikan hypätä Aalle sivusta eikä enää ujostele sitä.

Varsinaisena treeninä oli pari pientä radanpätkää ja mä erikoistuin taas siihen miten jostain niin yksinkertaisesta voikaan tehdä niin vaikeaa :D Jos tiivistän omat mokat: tökkivä käsi, tökkivä juoksutyyli, ei ollenkaan liikettä, liike liian lähelle esteitä, ohjauksen kesken jättäminen. Ja mitäköhän muuta :D Ja lyhyesti mitä tuli opittua: juu, pentu osaa paljon enemmän mitä uskon eli luota siihen koiraan. Kuvasta muuten puuttuu ainakin yksi aita, joka olisi kuulunut pitkään rataan, mutta en lisännyt sitä tuonne väliin sekoittamaan.

Ensimmäinen pätkä oli tehdä neljä aitaa ja tässä nähtiin mun suurta luottamuspulaa. Saatoin siis Raikua tosi lähelle esteitä ja ihan turhaan. Myöhemmillä kerroilla kävi ilmi, että osaahan se pentu hakea esteitä ja irrota kunhan vain antaisin sen :D Suuria valaistumisen hetkiä! Kun saatiin homma toimimaan jotenkin kumpaankin suuntaan niin otettiin erikseen pätkää putkelle. Koira odotti siis "suoran" aidan takana ja siitä mentiin vinoaita, putki ja takaisin ensimmäiselle aidalle. Tämä meni paremmin mitä ensimmäinen pätkä, vaikka mä sooloilin jotain omia kuvioita mukaan. Ja hups, osasihan se pentu irrota putkeenkin paremmin mitä odotin :D Tehtiin tämäkin molemmilta puolilta eikä niissä nyt suurta eroa ollut.

Ugh, on toi koira vaan pätevä jos se on pysynyt jotenkin kasassa ohjaajasta huolimatta! :D Jos nyt annan itselleni jotain plussapisteitä niin kyllä mä vähän kehityin treenien aikana. Tie on pitkä ja kivinen :D

Treenien jälkeen käytiin taas Rain sisarusten, äipän ja parin vierailevan tähden kanssa lenkillä. Kotiin päästyä oli vähän väsynyt koira.

Mä onnistuin nappaamaan itselleni jonkun salakavalan flunssan. Oireita oli näkyvissä jo mun miniloman aikana loppiaisen jälkeen, mutta nyt se vasta tuntuu innostuvan. Onneksi tiedossa ei ole mitään menoja tai mitään muutakaan kivaa ;))

Kalenteri alkaa täyttyä pikkuhiljaa kevään osalta. Tällä hetkellä suurinta huolta aiheuttaa koirien juoksut ja loistavasti suunniteltujen menojen peruuntuminen. Oikeastaan hyvä aika juosta olisi ollut tuossa joulukuussa :D