Toiset 22 kysymystä

Haasteiden toteuttaminen jatkuu, seuraavat vastaukset tulevat tässä!

Jennyltä:

1. Oletko löytänyt Elämäsi Rodun?  
- Vaikea kysymys. Berni on pitkälti sitä mitä haluan ns. kotikoiralta, jonka kanssa voi kuitenkin puuhailla monipuolisesti. Aussie (yleistys, tarkemmin ehkä Raiku ja Raikun sukulaiset) taas vastaa todella hyvin sitä, millaisen haluan aktiivisen harrastuskoiran olevan. Tulevaisuudessa voin kuvitella itselläni molempia rotuja, mutta ihan hyvin vielä jotain muitakin. Vastataan siis poliittisesti näin, että tähän elämäntilanteeseen olen löytänyt hyvin sopivat rodut. :P

2. Entä Elämäsi Koiran? Mikä tekee juuri siitä Elämäsi Koiran? 
- Vaikeat kysymykset jatkuvat.. En tiedä miten kovasti uskon käsitteeseen elämän koira, ehkä siis en ole vielä kokenut sitä tunnetta. Ehkä vuosien kuluessa joku yksilö muistuu mieleen vähän enemmän rakkaudella mitä muut, mutta kahden koiran kokemuksella totean molempien olevan yhtä rakkaita ja opettaneen mulle erilaisia asioita. Tira on siinä mielessä erityinen, että se on mun ensimmäinen koira. Sen kanssa on tehty lukemattomasti virheitä, itketty sen takia, opittu kantapään kautta, yritetty uudestaan ja nautittu onnistumisista. En tiedä miten Raikun kanssa olisi sujunut ilman Tiran kanssa elettyä aikaa, kyllähän tuollainen nöyrä ja suht kiltti pikkukoira tuntuu todella helpolta jästipääbernin jälkeen.

3. Onko jotain harrastusta, mitä tekisi mieli lähteä kokeilemaan?
- Parin treenikokeilun perusteella haku. Oikeastaan haku on kiinnostanut mua pitkään, yritettiin päästä jo Tiran pentuaikana mukaan treeniryhmään, mutta homma kaatui aikatauluihin ja kyytiongelmaan. Kunhan saan hoidettua tuon ajokorttiasian niskasta pois (roikkunut siinä kolmisen vuotta..) niin ehdottomasti haetaan Rain kanssa johonkin treeniryhmään! Ja jos mun kalenteri venyy tarpeeksi. :P

4. Millainen eläinhistoriasi on?
- Mun eläinhistoria on nähtävillä tässä ja edellisessä blogissa. :D Tira on meidän perheen ensimmäinen lemmikki eli koirallista elämää on takana vasta 6,5 vuotta. Ennen oman koiran saamista ulkoilutin kuitenkin naapuruston koiria kaverini kanssa ja elin henkisesti koiramaista elämää, jännästi sai vapaa-ajan kulumaan jo koirakirjojen lukemiseen. Jatkoin dogsittertöitä vielä vuoden 2012 loppuun asti, mutta oli pakko lopettaa ne vähäisetkin keikat mitä raaskin tehdä omien koirien ja kiireiden takia.

5. Mikä on parasta koiraharrastuksessa? Mikä ikävintä?
- Parasta on nähdä se miten koira nauttii puuhailusta. Oli se sitten Raikun intohaukku aksassa, Tiran hännänheilutus ja silmien loiste tokossa tai rallyssä niin mä huokailen onnesta.

Ikävintä on taas se miten kallista koiraharrastaminen on. Löytyyhän niitä muitakin ikäviä asioita, mutta tämä oli taas ajankohtainen. ;)

6. Mikä on teidän laji?
- Tiran kanssa meidän laji on varmaan rallytoko. Tira rakastaa sitä, sen silmät loistavat niin kirkaasti ja häntä heiluu kun saa tehdä mun kanssa yhdessä ja niin, että mä saan kehua sitä. Hyvänä kakkosena tulee kuitenkin toko, varsinkin nyt pienen (suuren) tokotauon jälkeen Tirassa on enemmän tokoenergiaa kuin koskaan.

Raikun laji voisi olla agility. Se rakastaa sitä koko pienellä kropallaan ja sen huomaa! Raikun ominta lajia on vaikea miettiä, koska se suhtautuu kaikkeen samalla tavalla. Melkein yhtä paljon se nauttii vepestä (hukkuva ja veneen haku ovat lemppareita) ja jäljestämisestä. Jos kelattaisiin muutama kuukausi eteenpäin, niin vastaus saattaisi olla haku. Raikkis rakastaa ihmisiä, vauhtia, ruokaa ja leikkimistä niin siinä yhdistyy kaikki!

7. Mikä oli lapsuutesi haaverotu? Onko edelleen?  - Berni! Oli siellä monia muitakin, mutta vuodesta 2002/2003 eteenpäin mä näin vain bernit. Tavallaan berni on edelleen mun haaverotu, sydän pakahtuu kun näkee, tapaa ja kouluttaa ihania bernejä.

8. Miten päädyit juuri siihen rotuun, mikä sinulla nyt on? - Berneihin ihastuin nähtyäni koirakirjassa kuvan upeasta kolmivärisestä paimenkoirasta. Kaikki natsasi: koko, ulkonäkö, luonne, mahdollisuudet.. Vuosien aikana tunne vain vahvistui ja kun sain luvan ottaa oman koiran, ei rotua tarvinnut miettiä paria sekuntia pidempään.

Olin katsonut aussieita jo ennen Tiran tuloa, mutta en uskaltanut ottaa niin aktiivista ja vaativaa rotua ensimmäiseksi koiraksi ja vielä niin nuorena. Se pysyi kuitenkin aina yhtenä vaihtoehtona ja muutama vuosi sitten katselin uudestaan näyttelylinjaisia yhdistelmiä sillä silmällä, taas ajatuksena se etten pärjää sen vilkkaamman version kanssa. No, käännekohta tapahtui vuoden 2011 tienoilla, kun rotuvaihtoehdot pienenivät lähinnä (sekalinjaiseen) aussieen, kelpieen ja mudiin. Mulla oli kaikista roduista katsottuna pari kasvattajaa, joilta voisin ottaa koiran, mutta jotenkin aussiet keulivat muiden vaihtoehtojen ohi. Loppupeleissä se oli se kokonaisuus: rajattomat mahdollisuudet, hyvä terveys, sopiva koko, riittävästi turkkia ja älyä ja intoa vaikka muille (mulle) jakaa.

9. Miten päädyit juuri siihen kasvattajaan, jolta koirasi on?   - Mä olen nykyisellä mittapuulla tosi huono pennunottaja, koska olen saanut pennut niiltä ainoilta kasvattajilta joihin olen ottanut yhteyttä. :P
Tiran kasvattajaan Katjaan otettiin yhteyttä muutama viikko ennen pentujen syntymää, vuosi oli siis 2007. Sitä ennen olin selannut monen vuoden ajan kasvattajalistaa läpi ja mieleen oli jäänyt aika hyvä käsitys siitä mistä haluaisin koiran. Taidettiin soittaa Katjalle heti samana iltana kun mun isä oli suostunut koiran ottamiseen. :) Siinä ei tarvittu sen kummempia, ajatukset kohtasivat hyvin ja jäätiin odottelemaan pentujen syntymää. Kun aika koitti, mulle tarjottiin narttua sijoitukseen eikä ole ikinä tarvinnut katua päätöstä ottaa Tira. Sain maailman parhaan ja opettavaisimman koiran ja tueksi loistokasvattajan.

Raikun kohdalla oli aika lailla sama juttu, aussieita oli tullut seurattua sivusilmällä muutaman vuoden ajan ja kun toisen koiran ottaminen alkoi todella poltella vuoden 2011 puolella, rajasin kasvattajat taas pariin potentiaaliseen. Lauraan taisin ottaa yhteyttä Nessan astutuksen jälkeen ja tavattiinkin aika pian, mun fiilikset pyörivät aika korkealla ja taisin ihmetellä vain voiko noin hyvä koira, yhdistelmä ja kasvattaja olla totta. :P Raikun odottamisaika oli aika piinaava, koska en jaksanut uskoa mun tuuriin saada noin loistopentu heti ekalla yrittämisellä. Kyllä se siitä pikkuhiljaa upposi tajuntaan, että toinen riiviöneiti muuttaa meille terrorisoimaan arkea. Ja taas sama, ei olisi voinut sattua parempaa (sijoitus)koiraa ja kasvattajaa!

Tiivistelmä: mulle tuli molempien kohdalla heti tosi positiivinen ja hyvä fiilis. Mun mielestä meidän yhteistyö on ollut aika onnistunutta, Tiran omistuksen siirtymistä ei edes huomannut mitenkään muuten kuin että mun piti ajatella erityisen huolellisesti virallisia ilmoittautumisia pistäessä, Katjan nimi meinasi lipsahtaa silti sinne. :P Ihan samalla tavalla olen ilmoitellut Tiran kuulumisia (nykyään kyllä vähemmän, kiitos fb) ja verikoetuloksia. Ei voi muuta kuin kiittää onneaan ja huippukasvattajia, jotka ovat luottaneet mulle upeat koirat!

10. Koirasi paras ja huonoin puoli? - Tiran parhaat puolet ovat sen sopeutuvaisuus, ahneus, into sekä pitkät aamu-unet ja päikkärit (bernin kainalossa on ihana nukkua ♥). Huonoin puoli on sen itsepäisyys ja erityisesti nuorena esiintynyt dominointi. Paljon saatiin vääntää rautalangasta, mutta pikkuhiljaa käytöstavat upposivat pienen luupääbernin kalloon.

Raikun parhaat puolet (tässäkään en osaa nimetä vain yhtä!) ovat sen työmoraali, helppous, kiihkeys ja optimistisuus. Huonointa siinä on kiihkeys ja ihmisten liiallinen rakastaminen. Raikkis tekee lähes tulkoon kaiken samalla innolla ja nopeudella, mikä aiheuttaa mulle joskus ylimääräisiä sydämenlyöntejä ja harmaita hiuksia, kun esimerkiksi haetaan rauhallista suoritustapaa. Ihmisrakkaus on ehdottomasti positiivista, mutta vieraita voisi rakastaa myös kaikki neljä tassua maanpinnalla eli ilman niitä kahden metrin pomppuja ihmisiä vasten. Ja ei, sitä ei voi kouluttaa pois.

11. Linkitä sinun mielestäsi kaunis oman rodun edustaja (omaa ei lasketa)!
- En osaa valita vain yhtä. :P Berneistä molemmat ovat Tiran sukulaisia, Sixten on Tiran isoisä isän puolelta ja Saku Tiran isän velipuoli (myöskin Sixtenin poika). Saku eli Riccarron Frog Prince. Voi että, vieläkin sydän hypähtää vähän kun katson tuota kuvaa. ♥ ja tanskalainen Sennetta's Sixten.

Aussieista mainitsen vain Raikun emän siskopuolen (sama isä) eli Fätorpet's Kamomill. Ja toinen kuva. Vedin siis jälleen kerran vähän kotiinpäin, koska mun silmiin Moassa ja Raissa on samaa näköä. Aussieista oli tosi vaikea valita kauniita koiria, koska mun maku on aika laaja ja pää tyhjeni sillä sekunnilla kun yritin miettiä yksittäisiä koiria. Liioittelematon, kevyehkö työkoira, sellainen on hieno. Raiku ♥

Ja viimeiseksi Jennin kysymykset:

1. Miten päädyit juuri tähän rotuun?
- Suosittu kysymys, vastasin jo ylempänä. :D

2. Mikä koirallisessa arjessa on vaatinut eniten totuttelua sinulta? Oliko aamulenkit alkuun ihan mahdottomia? Tai ällöttikö alkuun kerätä koiran jätökset?

- Yksi haasteista on ehdottomasti aamulenkit! Olen todella aamu-uninen ja tykkään torkuttaa herätyskelloa pienen iäisyyden, muutenkin käyn tosi hitaalla aamuisin ennen pakollista kofeiiniannosta. Koirat ovat onneksi mukautuneet mun rytmiin ja jaksavat aamun lyhyellä korttelikierroksella ja iltapäivällä/illalla/yöllä liikutaan taas enemmän.

3. Onko sinussa ja koirassasi paljon samaa? Molemmat yhtä herkkiä tai rämäpäitä?

- Tira ja minä tykätään löhöillä kotona, ollaan hyvä sohvaperunakaksikko. Raiku kuuluisi muuten meidän lusmujengiin, mutta se pilaa hakemuksensa raahaamalla mun sylin täyteen palloja ja tuijottaen ilmeellä "leikitääään".

Raikun kanssa meidän yhtäläisyydet tulee esiin agikentällä. :D Raikulle sopisi paremmin rauhallinen, keskittyvä ohjaaja joka ei kompuroi omiin jalkoihinsa ja karju käskyjä huitoen samalla miten sattuu. Jos mä olisin koira, varastaisin varmaan lähdöissä, pudottaisin tiukoissa paikoissa rimoja ja kiljuisin kuin possu, ihan niin kuin Raiku. :D

4. Mieleenpainuvin kommentti joltain kouluttajalta? Miksi se juurikin se jäi mieleen?

- Jaa-a. :D Tiran kohdalla ei tule mieleen mitään yksittäistä kommenttia. Ehkä kesäisen rallykokeen jälkeen tuomarin kehut meidän yhteistyöstä jäi mieleen, silloin Tirpu olikin tuomarin suosikki.

Raikun kohdalla mieleen tulee ensimmäisenä parin pk-puolen kouluttajan kommentit viime keväältä. Molemmat leikittivät Raikua kevään aikana pari kertaa ja hehkuttivat sen taistelutahtoa ja muutenkin koko koiraa. Mulle iskoutui taas mieleen mikä kultakimpale mulla on käsissä, Raikussa on potentiaalia vaikka mihin.

Muutenkin kaikki kehut jäävät hyvin mun mieleen, ohjaaja on ihan pehmo. :D Varsinkin kun saadaan kehuja kouluttajilta joita oikeasti arvostaa ja tietää etteivät kehut tule turhaan, esimerkkinä meidän molemmat agikouluttajat.

5. Mitä paheita koirallasi on?

- Tira varastaa ruokaa, jos saa tilaisuuden. Onneksi enää tosi harvoin ja oikeastaan vain kun sillä on ollut tylsä päivä tai ketuttaa erityisen paljon kun lähden Rain kanssa kahdestaan ulos.

Raiku taas tykkää istua yksinollessaan tv-tason päällä ja katsoa ulos. En edes tiennyt koko tavasta ennen kuin videoin satunnaisen yksinolopätkän ja näin tyypin viettävän puolet ajasta telkkarin vieressä. Samalla selittyi hiekkainen tv-taso ja nenänjäljet ikkunassa. Toinen pahe voisi olla sen tennispallojen näpistäminen. Jokainen ottaa aina flyball-treenien jälkeen muutaman pallon kotiin putsattavaksi hiekasta ja mä säilytän palloja pesun jälkeen kylppärin rättisangossa. Arviolta kymmenen kertaa päivässä Raiku käy hakemassa sieltä pallon, tuo sitä mun syliin, heittelee vähän aikaa itselleen ja käy nukkumaan pallon viereen. Se on niin söpöä etten ole raaskinut piilottaa palloja tuon paremmin. Ja jos keksisi vielä oikean paheen, niin rusakoihin tai oraviin ei tarvitsisi kiinnittää niin paljon huomiota. 

6. Jos saisit Elsan viikoksi lainaan, millaiseksi viikoksi sen kuvittelisit? Millaista puuhaa keksisit Elsan kanssa? Mitä harrastuksia voisit kokeilla Elsan kanssa? Lähtisitkö kokeilemaan metsästystä Elsan kanssa?

- Voisin kokeilla metsästystä, ihan senkin takia että tulisi nähtyä sitäkin puolta koiramaailmasta. Joskus kun haaveilin flatista niin meinasin suorittaa metsästyskortinkin, se unohtui sitten haaveilun siirryttyä takaisin paimeniin. Varmaan kokeiltaisiin ainakin tokoa ja jälkeä/mejää, voisi olla ihan mielenkiintoista. :D

7. Onko käynyt koskaan niin, että on ollut hirveät ennakkoluulot jotain koiraharrastusta kohtaan, sitten kun olet ko lajia kokeillut niin oletkin ihan myyty?

- Ei oikeastaan, olen ollut kaikkea kohtaan aika avoin. Ehkä rallysta oli vähän hassu fiilis, mutta onhan koko lajikin ihan eri maailmaa. :D  

8. Mikä koiraharrastuksessa on parasta? Koiran kouluttaminen, kanssatreenaajat tms?

- Koiran ja ihmisen yhteistyö, onnistumiset, se kun näkee työnsä tulokset, ihmiset, se miten järjettömän monipuolista koiran kanssa harrastaminen on... Kaikki on parasta. :D

9. Pahin moka mitä olet koirasi kouluttamisessa tehnyt? Mitä siitä seurasi?

- En keksi mitään yksittäistä mokaa niin yleistän sen ohjaajan omaan toimintana. Olen kaikessa todella kärsimätön ja epäjohdonmukainen ja se näkyy myös mun koirissa. Joitakin asioita olisi voinut opettaa kunnolla eikä vain räiskiä menemään ja korjata myöhemmin kiukkuisena itselleen. :D

10. Milloin koirasi saa sinut nauramaan? Entä onko se hyvä lohduttaja?

- Aina tehdessään jotain hassua. :D Oli se sitten tietty katse, ele, tilanne tai yleinen fiilis hajoilla noiden puuhille.

Mikään ei ole parempaa kuin rutistaa berniä. ♥ Tira on mun kallio ja sen halaaminen auttaa aina kurjimpaankin fiilikseen. Raiku taas tulee korvat luimussa mun viereen ja tunkee pienen hännänheilutuksen kanssa syliin pusuttelemaan, nuo ovat kunnon tehokaksikko. ;) 

11. Onko koirallasi erityisen hyviä koirakavereita?

- Tiralla on muutama hyvä koirakaveri, mutta eipä sillä ole kauheasti käyttöä niille kun se leikkii lähinnä Raikun kanssa.

Raikulle Tira on Isosisko ja kakkosäiti: sen kanssa voi leikkiä, mutta sen edessä myös ryömitään jos toinen vain mulkaisee pahasti. Raikun parhaat kaverit ovat kuitenkin sen sisarukset, erityisesti Pihka-sisko ja Hoppu-veli. Kolmikko (plus Jocke-veli) on nähnyt toisiaan suunnilleen viikoittain pennusta asti ja jaksaa vieläkin remuta samalla tavalla.