Kohti avointa

Tadaa, perjantain kunniaksi Raikun marraskuinen AVO-katsaus. Rakkaat lukijat, muistakaa taas miten kriittinen osaan olla. Eli ei Raiku oikeasti ole niin toivoton, minä olen enkä tunnu oppivan millään. :P Videointi voisi olla taas paikallaan.

Paikalla makaaminen
Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä Raikun mielentilaan ja olemme saaneet kivoja onnistumisia. Loppukesästä Rain paikkis hajosi tuntemattomasta syystä ja Rai paineistui ilman mitään näkyvää syytä ja nousi useamman kerran seisomaan paikoilleen. Syksyn aikana olemme hakeneet siis varmuutta takaisin ja ennen kaikkea hyvää fiilistä Raikulle. Työ on tuottanut tulosta ja viime viikkojen treeneissä Raiku on kestänyt paikkiksessa mm. vierestä lähtevät koirat, haistelemaan tulleen uroksen, ihmisten liikehäiriöt, muut käskyt, vieraat treenipaikat ja koirat jne. ilman ahdistumista (eli korvien vääntelyä ja huulien lipomista). Mun makuun sillä on silmissä vielä vähän reppana ilme, mutta paikkis ei ole ikinä ollut sen suosikkeja. Nyt jatketaan hidasta etenemistä ja otetaan piiloja pikku hiljaa myös normitreeneihin mukaan.

Seuraaminen
Edistyy pienin, hennoin askelin. Olemme saaneet viime aikoina hyviä uusia vinkkejä mm. palkkaukseen ja sovelletaan niitä tässä rinnalla. Yritän itse olla todella kärsivällinen ja edetä rauhassa, aika lailla vastapainona Raikulle. Parhaimmillaan sen seuraaminen alkaa muistuttamaan mun ihannetta eli hyvässä vireessä, mutta silti täsmällisesti ja tiiviisti. Raikulla tuppaa vaan vireen noustessa myös paikka liikkumaan eli edistää yhä herkästi, jos on liian täpinöissään. Lelupalkka ollaan sen takia unohdettu vähäksi aikaa ja edetään ihan ruoalla. Häiriötreeneissä nakit ovat ok, mutta kotona pelkillä nappuloilla treenatessa meinaa mennä jo yli. Kivaa kun koira rakastaa ruokaa ja niin edelleen..

Maahanmeno
Olemme hakeneet lisää nopeutta ja sitä on tullutkin kivasti. Taakse siirtyminen on ok, mutta Raiku kääntää hurjasti päätä mun perään. Sehän ei haittaa, koska koira ei liiku, mutta fokus voisi olla vähän enemmän eteen/etutassujen kohdalle. Voi olla ihan turhaa pilkunviilausta, mua vaan rupesi häiritsemään sen kuikuilu.

Luoksetulo
Vauhti on edelleen tuuripeliä. Suorassa luoksetulossa vauhti alkaa hidastumaan siinä puolessa välissä ihan ilman stopin treenaamistakin, lisää vauhtia vauhtia ja vauhtia. Eteentulo on aika häilyvä, toisaalta sen "huono" eteentulo menee mun mielestä vielä ok koearvostelukriteereihin, mutta tykkään itse vielä vääähän tiiviimmästä. Stoppi edistyy erilaisten kiertämisten kautta, tosi hitaasti koska haluan lisää vauhtia vauhtia vauhtia.

Seisominen
Sama kuin maahanmenossa, olemme hakeneet lisää nopeutta ja näyttää jo kivalta. Taakse siirtymisessä samaa pohdintaa kuin edellä, haluan ehkä vahvistaa vielä enemmän sitä patsaana pysymistä. Otin myös käyttöön eri puolilta kävelyn, pienen haparoinnin jälkeen se onnistuu myös häiriötreeneissä. Näitäkin taitoja olisi hyvä ylläpitää sen pentuiän jälkeen. :P

Nouto
Murheenkryyni, tässä olemme edelleen eniten pulassa. Raiku osaa kaikki osa-alueet, mutta yksikään ei ole niin varma, että olisin tyytyväinen. Odottamisessa Rai valuu helposti sentin tai kaksi alaspäin (korjattu namittamalla ryhdistä), lähtiessä laukka voisi olla nopeampi ja ote kapulasta tiiviimpi heti alkuun. Ja siitä päästään siihen ongelmaan eli pitämiseen, joka ei vain onnistu. Todella levotonta ja Raikun leuka väpättää kuin Tiran häntä temppuillessa. Saimme kuitenkin syksyllä tosi hyviä vinkkejä esim. ohjaajan käytökseen ja sillä olemme päässeet taas eteenpäin. Palautusvauhti saisi olla vielä nopeampi ja pitäminen eteentulossa paljon varmempi. Ei voi mitään, mutta nyt meillä on ainakin paljon työkaluja noudon korjaamiseksi ja hiomiseksi.

Kaket
Tekniikka on hyvällä mallilla, olen hakenut lähinnä teknistä varmuutta istumiseen. Hyvä istumaan nouseminen ei onnistu vielä pitkältä matkalta, mutta maahanmeno on ripeä ja tarkka myös useamman metrin päästä.

Hyppy
Liike, jonka lopputuloksesta en ole vielä varma. Raiku istuu todella lähelle estettä, joka ei sinänsä haittaa, koska se pystyy kuitenkin suorittamaan paluuhypyn. Haen siihen toistaiseksi vähän lisää etäisyyttä, mutta en tuhlaa hirveästi energiaa sen korjaamiseen. Olemme ottaneet myös ensimmäisiä tahallisia vinohyppyjä ja Rai osasi korjata paluuhypyn todella kauniisti.