Sivut

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Yhteistä zen-tilaa etsimässä

Sisältää paimennuspohdintaa neljältä edelliseltä treenikerralta. Kuvat ovat sekalaista joukkoa aikaväliltä joulukuu - maaliskuu.

Helmikuun ensimmäisen paimennuskerran aikaan Hoppu oli meillä kylässä ja pääsi siksi esiintymään kuviin. Kaikki tekstit taitaa olla kirjoitettu enemmän ja vähemmän aika pian treenien jälkeen (vaikka nyt näyttävät onnettoman lyhyiltä muistiinpanoilta).

Valmistujaisruusu tammikuussa, kukkatelineenä Hoppu ja Rai

Sunnuntaina 1.2. pakkasin aussiet Puntoon ja otettiin suunnaksi Somero. Olin ostanut Lauralta reissun takia peruuntuneen vuoron, tuli juuri sopivaan aikaan niin ei tullut taas melkein kahden kuukauden taukoa paimennuskertojen väliin.

Heti aamusta sai kiristellä vähän hampaita, kun ajoi auraamattomilla teillä varsinaisella maasturilla. Olin vielä fiksusti tehnyt edellisenä iltana vaihdon karmeasta sijaisauto-Twingosta siskon Puntoon ja ihan hyvä, Twingo olisi ollut varmaan ensimmäisessä lumikokkareessa jumissa. Siinä ajettiin Turunväylällä kuuttakymppiä aurausauton perässä, kaksin käsin ratista puristaen. Pikkutiet eivät olleet vielä kuulleetkaan aurausautoista klo 8.30 sunnuntaiaamuna.

Aussiet ottivat matkanteon rennosti. Hoppu oli likistettynä Rain pieneen metallihäkkiin takapenkillä ja Rai nukkui tottuneesti pelkääjänpaikan jalkatilassa. Oli sillä varmuuden vuoksi hihna + turvavyö kiinni niin kuin aina, mutta nätisti pikkumusta rullautui taas kettukerälle ja tuhisi vieressä. Ehkä kerran Someron nurkilla nousi ylös istumaan ja kurkkasi missä kohtaa ollaan menossa.

Reippaat aussiet lenkkeilyttävät vaikka toisensa

Vaihteeksi olikin hauska nähdä myös muita rotuja paimentamassa, tällä kertaa oli mukana pari pk-collieta ja bortsuja. Aussiekansaa edustivat Raiku ja adoptio-wirnistelijä Arthur.

En tiedä johtuiko päivän fiilis tuntemattomasta yleisöstä, tähtien asennosta vai rankasta ajomatkasta, mutta meillä ei ole mennyt ikinä lampailla tuon paremmin. Raiku oli kiltti, Raiku oli kuulolla, Raiku meni sinne minne halusin (huidoin). Toinen kierros hajotti pakkaa vähän, mutta se on muutenkin meidän tavaramerkki: eka kierros sujuu, tokalla hajotetaan jotain.

Opin mitkä lähetykset sopivat Raikulle, yritin oppia paljon muutakin. Tehtiin lähinnä Raikun leftiä ja suoraa kulkemista mua ja lampaita kohti. Päivän päätteeksi Tuija kehui meidän edistymistä niin paljon, että hymyilytti puoli päivää.

Päätyi aikoinaan Instagramiin kuvatekstillä: "XD! Pääsin paimentamaan, broidi ei! t. Raikkis"

Kahden viikon tauko eli seuraavan kerran ajettiin Somerolle sunnuntaina 22.2.
Napattiin matkaseuraksi Siiri, joka tuli tutustumaan koiriin ja paimennukseen. Olipa meillä muutenkin ennätyksellisen paljon yleisöä ja paimentajia. Treenit alkoivat yhdeltä ja kotimatkalle lähdettiin kuuden jälkeen eivätkä kaikki olleet vielä valmiita, huh!

Edistyminen jatkui ja Rai oli edelleen yllättävän kiltti. Jatkettiin samoilla ideoilla mitä edellisellä kerralla. Siihen loppuvat omat muistiinpanot siltä kerralta. ;) Rai sai tehdä pieniä kierroksia vasemmalle, mutta enimmäkseen keskityttiin lampaita kohti kulkemiseen. Sieltä se tulee, pikkuhiljaa. Saatiin jo aika rentoja pätkiä aikaiseksi, mutta vaikeutena on vielä maahanmeno liian lähellä lampaita ja siitä pois päin lähteminen.


Taas pari viikkoa taukoa ja uudestaan Somerolle sunnuntaina 8.3. Ihanaa!
Taas saatiin yleisöä, kun Joanna ja Bror tulivat moikkaamaan koiria.

Nyt näkyi eroa treenikertojen välillä. Kaksi edellistä kertaa olin ollut aika rauhallinen enkä mennyt mukaan Raikun mutinoihin, mutta tänään oma pinna ei kestänyt yhtään niin hyvin. Annoin olla helpommin mitä ennen ja ratkoin ongelmat eri tavalla, mutta tuli silti tuhlattua energiaa aika paljon turhiin asioihin.

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin alkuun left-lähetyksiä ja muutama lampaita päin kulkeminen. Ei ollut niin siistiä mitä viimeksi, mutta ei mitenkään silmiä särkevän kamalaakaan. Loppua kohden ruvettiin työstämään right-käskyä (joka pitää ehkä vaihtaa, koska sanana ehkä turhan vaikea ääntää. "Runt" voisi olla helppo vaihtaa, koska käskynä se on Raikulle vielä todella uusi. Eikä tule samaa "rai" äännettä).


Raiku kiertää luonnostaan hyvin myötäpäivään. Ja nimenomaan kiertää. Olen joskus yrittänyt kääntää sen suuntaa, mutta tuli heti alkuun selväksi, että tämän asian kanssa tapellaan hetki. Ja se tappelu alkoi nyt. Tehtiin samanlaisia lähetyksiä mitä leftille, mutta koira oikealla puolella ja kiertosuunta vastapäivään. Siihen nähden miten HUONO olin, oli Raiku kohtalaisen hyvä. :D Onhan koira oikealla puolella mulle tuttua rallysta, mutta tämä oli tuhat kertaa vaikeampaa. Lähetys, huolehtiminen siitä ettei koira ehdi kiepsahtaa väärälle puolelle, saakelin keppi kädessä ja ja ja. Saatiin muutama puolikas kierros ja se riitti sillä erää. Mulla oli tuskanhikeä selässä ja pieni ärsytys päällä, mutta haasteisiin nähden pärjättiin hyvin. Selvisi myös hyvin selvästi, että Raikun ärsyyntynyt haukahtelu johtui tällä kertaa puhtaasti siitä, ettei se ymmärtänyt mitä yritin kertoa sille. Kunhan saatiin ajatukset kohtaamaan niin johan oli hiljaista työskentelyä.

Illalla tajusin vielä yhden mahtavan asian: siinä missä ennen olisi ratkottu ongelmaa ainakin seuraavat kolme treenikertaa, tänään saatiin iso läpimurto yhden kierroksen aikana. Me edistytään oikeasti!! :)

 Vähän väsynyt paimentaja

Ja melkein kuukautta myöhemmin voi nauraa edelliselle kappaleelle, koska paimennuskerta lauantaina 28.3. oli taas ihan eri maata.

Oltiin "aikuisten" ryhmässä ulkona, isohko aitaus pellon vieressä ja onneksi aika kaukana pihapiiristä niin kukaan ei vahingossakaan eksynyt lähelle katsomaan.

Kauniisti sanottuna voisi kuvailla, että Raiku oli kuin.. Raiku kevätlaitumella. Se taantui takaisin niiin teinivaiheeseen, yritti sooloilla omiaan ja pisti mulle vastaan. Pete tuli vähän jelppimään ja sai Raikulle taas korvat päähän. Unohdettiin ensinnäkin keppi, koska tänään se nosti koiran kierroksia. Kokeiltiin solmuun käärittyä liinaa ja se toimi paremmin. Raikun tullessa liian lähelle tai pöllöillessä omiaan tuli kielto ja hyvin tähdätty huomautus liinalla niin johan aussie muuttui takaisin kiltiksi pikkukoiraksi. Loppuvaiheessa huomautukseksi riitti pieni läiskäytys liinalla omaa reittä vasten ja voin sanoa, että oikea reisi oli aika hellänä.

Tehtiin molemmat kierrokset pelkkää pyörittelyä. Rai sai kulkea miten halusi, kunhan piti sopivan etäisyyden. Ensimmäinen kierros meni taas vähän mun fiiliksen hakemiseen, mutta varsinkin tokan kierroksen loppuvaiheessa alkoi olla taas ihan kivaa menoa.


Sarjassamme omituisia ylpeydenaiheita, mutta toisella kierroksella jopa mä sain kaivettua Raikusta esiin sijaistoimintoja. Vaikka sen muutaman askeleen haahuilut ovat ärsyttäviä, ne kertovat paremmasta mielentilasta. Ja vaikka se testasi pari kertaa saako keksiä muuta tekemistä kun mä olen tyhmä ja kiellän kaiken, se tuli kiltisti kutsusta takaisin töihin eikä rysäyttänyt päin laumaa, vaikka ennen olisi tehnyt senkin. Minimaalisia voitonaskeleita, joihin yritän nyt tarrautua!

Tämän kerran pointteja itselleni:
- down vain kun kierrokset ovat tarpeeksi alhaalla, muuten ei kuuntele ja jatkaa kiertämistä
- hengitä syvään äläkä kurista sitä koiraa, vaikka tekisi kuinka mieli
- varo jalkojen takaa kiertämistä -> yrittää tunkea iholle heti pohkeen kohdalla
- kokeillaan vaihtoa liinaan tai rukkasiin. Keppi aiheuttaa ulkona riitaa
- liian lähelle päästäminen nostaa kierroksia -> hätistä ajoissa pois ja hellitä painetta heti kun tekee hyvin
- koira on kiltti, vaikka possuilee. Älä kiusaa ja ahdista liikaa

Vaikka ulkokerta oli aika masentava hyvin menneiden sisätreenien jälkeen, oli se ihan hyvä tsekkaus itselle. Ja seuraavilla kerroilla on odotettavissa samaa, mutta nyt osaan valmistautua siihen. ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti