Sivut

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Maaliskuun rallykokeen muistelmia 20.-22.3.

Kirjoitettu maaliskuussa, julkaistu vasta nyt, koska kuvien etsiminen tuotti ongelmia. Masennusteema jatkuu vielä, osa sata.

Viikonloppu alkoi kehnosti. Olin perjantaina 20.3. aamuvuorossa, sain kuulla varsin lupaavia uutisia ja virnuilin itsekseni samalla kun ahersin töitä. Takaraivossa nakersi häiritsevä tunne, kunnes se iski taas. Tiipin kuolemasta oli kuusi viikkoa ja olin hyvällä tuulella. Perjantaina. No, sitä masennusta kesti sitten kaksi päivää.

Lauantai 21.3. meni ihan haahutessa. Ajatukset ihan muualla ja toivoin vain olevani kotona.

Agitreeneissä tehtiin Niinun viikkotreenirataa. Hirmuista kieputusta ja vaikeita ohjauskuvioita, niinpä me keskityttiin enemmän yhteen tiettyyn kohtaan.

Huomiokohtia: mieti mihin koira laskeutuu. Tosi, tosi tarkkana kontaktien kanssa. Älä hätiköi. Raiku toimii vastakäännöksillä. Pieni perkele on silloin tällöin hyvä.

Aalta Rai sai pari kertaa nopean vapautuksen ja kerran olin näkevinäni sen varastavan ihan sekunnin murto-osan. Seuraavalla kerralla tarkoitus oli palkata kontaktista ja katos, sieltä se sinkosi suoraan läpi. Tosi nätisti, mutta hyihyi! Muistutuksella teki lopputreenin ajan yhtä kauniit kontaktit kuin mitä se oikeasti osaa.

Kieputukset menivät yllättävän hyvin. Valssi oli ehkä myöhässä, rytmitys kasille hukassa ja yhdeltätoista Rai ampaisi ehkä kolme kertaa putken väärään päähän. Mutta hei, siellä oli myös tosi kivoja kohtia ja se on paljon, kun miettii omaa koordinaatiokykyään. Ja lopputuloksena oli se, että sain Rain ohjattua pois putken väärältä suulta ilman sen kummempia kiroiluja. Wihi!

Hanskavaras

Käytiin pienellä lenkillä Lauran ja koirien kanssa. Rai oli oikea iso sika! Karkasi monta kertaa Lauran vapautuskäskyillä ja oli muutenkin tosi rasittava älykääpiö. Pienen tukistuksen jälkeen se muisti taas mitä TÄSSÄ tarkoittaa. Mun jalan vieressä, ei kymmenen metriä edellä vaanimassa velipoikaa.

Kipaistiin vielä kahdestaan ottamassa muutama kuva ja siirryttiin suoraan Virven kurssille. Ostettiin Marikalta irtovuoro ja ajatukset olivat aika tyhjät, en oikein keksinyt mitä tehdään. Rai sai päälle tunnin lepotauon ennen omaa vuoroaan ja yritin kehittää suunnitelmaa.

Alkuun juteltiin EVL:n uudesta merkittömästä merkistä. Fakta on se ettei me kisata näillä nykyisillä EVL säännöillä eli pakko alkaa pohtia tätäkin asiaa. En vielä päättänyt mitään varmaa, ehkä tehdään miksaus läpijuoksuista ja kosketusalustasta.

Varsinainen teema oli taas häiriöt erityisesti kaukokäskyissä. Kyselin Virveltä erilaisia vinkkejä ja nyt kokeiltiin vaihtoja pelkillä suullisilla käskyillä ja pelkillä käsimerkeillä. Toimi aika lailla yhtä kivasti mitä normaalisti.

Seuraavaksi häiriöitä, vaihdot omaan tahtiin. Virve kolisteli merkkejä, huuteli käskyjä, käveli läheltä, rapisteli jne. Rai vilkuili alkuun, mutta pienen hämmennyksen jälkeen piti katsekontaktia aika kivasti. Loppua kohden rupesi nojaamaan vähän kauemmas Virvestä, ilmeellä "en varmana mene tohon halpaan". Se teki kaikki vaihdot, mutta korjasin muutamat istumiset täpäkämmiksi, kun se kerran osaa.

Vikaksi häiriköityä seuraamista. Oli Raikulle vaikeaa, vaikka tuokin on tuttua sille. Alkuun meni lankaan ja vilkaisi aina tuttujen käskyjen kohdalla (luoksetulo, nouto..) Virveä, mutta paransi hurjan paljon loppua kohden. Seuraaminen itsessään oli aika kökköä, mutta kaikkea ei voi saada kerralla.

Treenien tärkein opetus: lisää häiriöitä ja anna sen koiran käyttää omaa päätään!

Illalla se koko päivän kestänyt paska fiilis kostautui ja tuli niin kamala olo, niin järkyttävä ikävä ja fyysinen kipu kun kaipasin Tipua. Voi miten antaisi mitä tahansa, että saisi halata Tiraa kerran kunnolla ja silittää sen superpehmeää turkkia. Raiku meni myös ihan tolaltaan ja se kirjaimellisesti liimasi itsensä mun kylkeen kiinni ja nuoli niin vimmatusti kasvoja, että sain töniä sitä jo pois. Loppuillan se riiputti korviaan ja hengasi jossain lähellä kurkkimassa mikä fiilis mulla on. Varjo mikä varjo. Että näillä lähtökohdilla seuraavaan päivään.


Onneksi koiran kisahermot korvaavat ohjaajan puutteet. Sunnuntai-aamuna oksetti, tuntui alkava päänsärky ja inhotti lähteä kotoa. Edes autolla ajaminen ei saanut samaa kivaa fiilistä aikaiseksi mitä yleensä. Raiku taas oli jeejeejee, koska mukana oli reppu, pallo ja ruokaa. Tai oikeastaan se oli jeejeejee jo siitä hetkestä eteenpäin kun nousin sängystä ylös. Tai se on aina jeejeejee.

Joskus rasittava piirre, tällaisina päivinä se mikä sai omankin fiiliksen kohoamaan.

Rallykisoissa on se mukavaa, että höpöttelyseuraa löytää helposti. Nytkin ehti hyvin analysoimaan rataa radanrakennusta seuratessa ja oltiin jopa niin ajoissa, että ehti heittää pienen aamulenkin ja tehdä hallissa viimeistelytreenit.


Radassa jännitti muutama kohta: houkutus, pitkä oikealla seuraaminen, peruuttaminen ja käytösruutukoirakko. Houkutus on aina paha uteliaan koiran kanssa. Oikealla seuraaminen on edelleen haastavaa, varsinkin kun ei olla ehkä koskaan aikaisemmin tehty spiraalia oikealle oikealla seuraten! Peruuttaminen on se ikuisuusongelma, edellisen kokeen välillä treenattiin jopa kerran! Sitä ei ehkä kannata mainita, että tämä suuri treeni tapahtui tänään aamulla koepaikalla. ;) Käytösruutu sijaitsi taas lähtökyltin vieressä kehänauhan sisäpuolella, siis aika lähellä suorittavaa koiraa!

Rai sai odottaa aika pitkään autossa. Se suhtautuu sen verran normaalisti koepaikkoihin, että turhaan sitä olisi roikottanut mukana. Pari koirakkoa ennen meitä hain sen hengaamaan mukaan, syötin taskuista vikat nappulat ja pyöritin parit eteentulot.

Raiku ehti saada pienet hepulikohtaukset kun bongasi iki-ihanan Pipsan. Nähtiin taas tutut raikupomput, pusut ja kiipeämiset. Kehään siirtyessä pitikin tehdä pieni haltuunottaminen ja ihan siististi se siirtymä lopulta meni.

Päästiin lähtökyltille. Ja halli pimeni.

Odoteltiin siinä pieni hetki, rapsuttelin Raikua ja ihmeteltiin valojen sammumista. No, se oli vain pieni hidaste ja homma jatkui, oli hallissa sen verran valoisaa/hämärää että kyltit näki lukea ja näki eteensä ihan kätevästi.


Alku sujui aika soljuvasti, mikään ei tökkinyt pahasti. Havahduin vasta spiraalin puolessa välissä että hitto, Raikuhan seuraa tosi nätisti oikealla puolella. Oli se kertaalleen tainnut jäädä jälkeen, kun spiraalista napsahti PY -1, mutta ainakaan se ei luikahtanut vasemmalle sivulle!

Seuraava isompi moka tuli kyltiltä nro 6 eli oikealta puolelta eteen ja vasemman kautta oikealle seuraamaan. Eteentulo oli jo aika vinkura ja sivulle siirtyminen meni hassuksi pyörimiseksi niin totesin uusimisen olevan varminta. Eli UUSI -3. Uusinnalla onnistui tosi kivasti, varsinkin kun en muistanut oliko meillä jo erikseen käsky näin päin kiertämiseen niin sanoin vain tässä ja viereen. Koiraparka. :D

Kasikyltiltä tuli se meidän tyyppivirhe. Pysähdyin kyltin eteen, Rai istui vähän liian taakse ja korjasi itse perusasennon paikan. TVÄ -10, taas sama virhe! En ollut ihan varma näinkö oikein sen ensimmäisen istumisen niin en uusinut. Ihan hyvä, koska vika uusimismahdollisuus hyödynnettiin vielä myöhemmin.

Hyppy oli taattua Rain rallylaatua: hieno, varma ja hallittu. Pujottelussa ei tullut normaalia kaarroskoomaa ja seisominen oli varsin mukava.

Peruuttaminen.. Onnistui tavallaan. Ensimmäisellä yrityksellä taisin askeltaa oudosti ja aloitin painonsiirron väärällä jalalla, Rai pomppasi vähän sivuun ja käänsi rintamasuuntaa. Uusittiin suosiolla (UUSI -3). Toisella yrityksellä se melkein jopa peruutti! Oli kuitenkin sen verran vino ja epätäsmällinen, että saatiin vielä VINO -1, TVÄ -1. Ei haittaa, koska yritys oli hyvä ja tällä treenimäärällä koiralta ei voi pyytää enempää!

Loppurata oli peruskauraa, samaten käytösruutu. Vähän Rai vilkuili kehän laidalle siihen kulmaan missä Pipsa oli, mutta ei pahasti. Ja selvittiin koko kehästä, vaikka Jenna oli ajanottajana ihan kehänauhan vieressä! ;)

Siirtymä kehästä ulos oli taas aika ruma, vaikka Rai lähtikin vetämään vasta viime metreillä. Koska pallo odotti repussa. Ei siitä mitään virhettä tule, mutta voisihan se olla kauniimpikin.

Koiran palkkauksen ja ulkoilutuksen jälkeen oli hyvä siirtyä katsomaan EVL:n koetta hallin toiselle laidalle samalla kun odottelin kisakirjan saamista. Olin kurkkinut jo etukäteen, että pisteiden pitäisi riittää hyväksyttyyn tulokseen ja koulariin. Palkintojenjaossa tuli silti iloinen yllätys, että edellämainittujen asioiden lisäksi oltiin vielä tuomarin suosikkeja ja sijoituksena taisi olla lopulta neljäs tai viides. Luokkaan oli ilmoittautunut 18 koirakkoa, mutta yksi tai kaksi taisi olla pois.

Niinpä autosta löytyikin aamupäivän jälkeen iloinen pieni pystykorva, RTK3 TK1 Wirneen Huutomerkki! Aika pähee tyyppi!


Voittajaluokka oli paketoitu jo hyvissä ajoin aamupäivällä, mutta niin sitä tuli vain hengailtua Ojangossa puoleen kolmeen asti. Oli kiva seurata pitkästä aikaa tuttujen kisaamista EVL:ssä ja kannustaa aloittelevia rallyilijoita alokasluokassa. Ja ehkä vähän kurkkia myös mestariluokkaa pienellä kauhulla, pikkumustalla kun taitaa olla koepaikka jo varattuna kuninkuusluokkaan...

Seitsemän tunnin Ojankoajan jälkeen vaihdettiin maisemaa takaisin länteen eli sirkuskentälle sennenkoirien kimppatreenivuorolle. Ja tyylikkäästi myöhässä, ilman mitään tarvikkeita mitä olisin halunnut mukaan. Siispä sovellettiin ja Rai sai tehdä vain kaikkea hauskaa: luoksetuloa, stoppeja, liikkeestä istumista, kaukojen vaihtoja ja pallon perässä säntäilyä. Oli mukana vielä yksi onnistunut seuraamispätkäkin.

Oli vielä ihanan pirteä koira, jolla oli hurjan hauskaa. Kerran sain ärähtää treeniliivin taskun ratsaamisesta, mutta muuten pidettiin yhdessä hauskaa ja pussailtiin ja halailtiin joka välissä. Laikkunen ♥


Oli niin hyvä flow päällä, että ajettiin vielä metsään ajamaan pieni jälki. Vain 174 askelta, yksi keppi ja vanhentui sen ajan mitä kävelin takaisin autolle. Pääky jäljesti jo jäljen alkuun asti kivasti ja siitä eteenpäin aika hyvällä moodilla. Vähän oli kiirus, veti nelivetoja, mutta nokka oli mukavasti maassa. Kepakkoon reagoi itse, muuten ilmaisu vähän hidas. Hurjan ihana, taitava Rai ♥ Tänään ollaan pelkkää rakkautta!

Pienen metsälenkin jälkeen oli enää vuorossa auton palautus, kotiutuminen ja hengähtäminen. Rai ehti vielä varastaa palkintokassista uuden lelunsa, rikkoa sen ja nyt se on sammunut kolme kertaa eri puolille lattiaa, aina pinkki lelu tassujen ulottuvilla. On raskasta olla superkoira.

Joku nukahti syliin. Taas.

2 kommenttia:

  1. Raiku on super! ♥ Ei mikään ihme että ootte tuomarin suosikkeja ;) Hurjasti onnea hyvin menneestä kokeesta! :)

    VastaaPoista