Rallytoko 25.1. (VOIHYV)

Meidän vuoden ensimmäinen koe oli 25.1. Ylöjärvellä, rallytokon voittajaluokka. Tämä kuuluu Tiran sairastumisen ajanjaksoon ja puhtaasti siitä syystä kirjoittaminen on viivästynyt. Ei vieläkään tee mieli muistella niitä aikoja, eikä tässä koepäivässäkään ollut juuri mitään valoisaa.

Tirpin diagnoosista oli kulunut aikaa hieman yli viikko ja kokeeseen valmistautuminen jäi ihan ala-arvoiseksi. Vaikka käytiin tammikuun aikana urheasti (tai typerästi) treeneissä, tosin itku kurkussa ja mieli maassa, kokeen eteen ei tehty juuri mitään. Tai yhtään mitään. Se ei ollut reilua Raikulle ja se ei ollut reilua mulle, mutta milläpä olisi yrittänyt estää itseään kun oli jo saanut sen koepaikan ja Tiran sai vietyä päiväksi hoitoon samalla kun napattiin auto lainaan.

Meidän ihanan ison laina-auton ollessa huollossa jouduttiin tyytymään siihen saatanan Twingoon. Oikeasti, en ole vihannut mitään autoa niin pahasti mitä tuota. Jo ajomatka Ylöjärvelle oli helvetillistä, koska pikkuauto heittelehti motarilla ihan miten sattuu. Niskat ja kädet olivat ihan jumissa jo yhden suunnan jälkeen. Raiku ei stressannut mun kiroilemisesta vaan nukkui tyytyväisenä kerällä koko matkan, kävi vähän kateeksi.

Tuomarina meillä oli Pia Heikkinen. Sama tuomari kuin meidän ensimmäisissä, silloin vielä epävirallisissa rallykisoissa.

Kävi niinkuin arvelin eli saatiin heti ensimmäiseltä kyltiltä -10 TVÄ kommentilla "istui, ei seurannut loppuun asti". Eli Rai oli läntännyt peppunsa maahan luultavasti tokan askeleen kohdalla eikä se mitään, se oli odotettavissa ja koira teki osaamistasoonsa nähden parhaansa.

-1 TVÄ tuli kyltiltä nro 4 ja nyt en muista mitä siinä tapahtui. Olisiko joku istuminen ollut epätarkka tai virhe tuli kiertämisestä?

Seuraava -1 TVÄ tuli kyltiltä nro 8 eli eteen ja siitä peruutukset.

-1 KYL tuli kympistä eli 360 oikeaan. En ole huomannut mitään, mutta Raiku joutuu usein huitaisemaan kylttejä hännällä tai takatassuilla kun en osaa suhteuttaa suorituspaikkaa oikein.

-1 PY saatiin spiraalista. Ei ihme, koska muistaakseni Rai jäi jossain käännöksessä jälkeen ja sain hihkaista siihen lisää vauhtia.

Sitten näytettiin loistavaa oikean puolen seuraamista ja saatiin peräkkäisiltä kylteiltä -3 UUSI. Puolenvaihto meni hutiloinniksi ja Rai valui muistaakseni takaisin vasemmalle. Oikealta eteentulo ja siitä kiertäminen meni samaten mun epäselvien käsimerkkien piikkiin ja Rai taisi jäädä huonosti heti eteentulossa.

Kahden uusimisen jälkeen jännitin kamalasti tulevaa täyskäännöstä vasemmalle, mutta hei, epätoivoiset naminheittelytreenit ennen kehää tehosivat ja Rai kiepsahti kerralla oikein. Jalat tutisten maaliin.

Käytösruudussa (2 min vasemmalla istuen) Rain nokka meinasi valahtaa kerran maahan ja pää tuntui muutenkin pyörivän kamalasti. Sieltä vielä -1 PY.

Tuomarin kommenttina "hyvää osaamista", pisteitä revittiin kasaan 79/100 ja toinen hyväksytty tulos voittajaluokasta.

Hyvä osaaminen oli tuona päivänä kyllä kaukana. Raiku oli vähän pihalla kokeen aikana enkä syytä yhtään sitä. Kun omat ajatukset olivat ihan muualla, fiilis oli onneton ja taidettiin olla vielä ensimmäisenä suoritusvuorossa niin katastrofin ainekset olivat kasassa. Omaksi yllätykseksi pisteet riittivät siis hyväksyttyyn tulokseen eikä tullut ajettua Pirkanmaalle ihan turhaan.

Päivän ehdoton piristys tuloksen lisäksi oli se, kun sain terapiahetken Kristalta ja rapsuttelin ihanaa riiviö-Briitä. On berneissä vaan jotain niin erityistä.

Illan kruunasi paluumatka kotiin. Pimeää, satoi kamalasti lunta, lasinpesuneste loppui motarilla, ympärillä jatkuvasti rekkoja, väsytti, sattui hartioihin. Ikinä ole ollut niin ihanaa saada autoa parkkiin ja luovuttaa avaimia pois. Kamala pieni peltipurkki.