Mestariainesta

Olematon valmistautuminen, meidän uusi teema.

Toivoin kovasti Raikulle rallyn voittajaluokan koularia vielä tälle keväälle, niinpä olin ilmoittanut sen kahteen kokeeseen. Alunperin meillä oli koepaikka myös helmikuulle, mutta neitikoira aloitti juoksunsa pari päivää aikaisemmin. Niin, ja Tiran lopetus tapahtui edellisenä päivänä ja edes minä en ole niin kahjo, että olisin raahautunut sinä lauantaina kokeeseen.

Koska Raiku on mahtikoira enkä mä mokaillut pahasti, koulari tuli jo siitä maaliskuun kokeesta. Laitoin vielä samana iltana viestiä huhtikuun kokeen järjestäjille ja ilmoitin luokkanoususta. Samalla tuli kirjoitettua se maaginen lause (jota kirosin myöhemmin aika paljon) eli "mahtuuko mestariluokkaan vielä?". Hitto vie, sinnehän mahtui.

Aikaa mestariluokan korkkaamiseen oli noin kolme viikkoa. Kolme viikkoa aikaa opettaa ne puuttuvat mestariluokan kyltit ja parantaa oikean puolen seuraamista. Koska toimin itse parhaiten paineen alla, tehtiin ehkä kerran, kaksi viikossa jotain pientä olohuonetreeniä ja panikoin lähinnä vikalla viikolla.

Raiku sai toisena pääsiäispäivänä (koeviikon maanantai) vieraita, kun Mari ja Jarno tulivat käymään meillä kotona. Mari olikin jo vanha tuttu ja Raiku oli ihan onnessaan vieraista. Kerjäsi rapsutuksia, yritti pusutella, toi leluja leikittäväksi ja kerjäsi herkkuja. Ihan oma possu itsensä. ;)

Keskiviikkona Rai hyppäsikin Marin ja Jarnon kyytiin ja matkasi pariksi päiväksi Röykkään kasvattajalleen Lauralle. Raiku oli kotiutunut kuulemma taas hetkessä ja vietti mukavat pari päivää Hopun, Hyrrän, Nessan ja Nepen viikon ikäisten pentujen kanssa. Rai oli ilmeisesti saanut tilaisuuden käydä moikkaamassa pikkusisaruksiaan, mutta ne olivat Raikun mielestä ihan liian nuoria tutustumiseen. Se rupeaa hoitamaan vieraita pentuja siitä neljästä viikosta eteenpäin, sitä nuoremmat kuuluvat Raikun mielestä niiden emälle eikä se juurikaan kehtaa hengata pentujen lähellä. Ylikohtelias Raiku-täti!

Kyläilyn varsinainen syy oli Raikun silmäpeilaus torstaina Tervakoskella. Tulos oli odotettu eli puhtaat ja terveet silmät. :) Se olikin vika silmäpeilaus ennen miniraikuja.

Kävin sieppaamassa pikkumustan perjantai-aamupäivänä Röykästä. Samalla tuli siliteltyä läpi ne pienet pikkusisarukset ja ihme, vain yksi koira hyppäsi autoon mukaan. ;) Raiku jäi pian kotiutumisen jälkeen itsekseen, kun piti kiiruhtaa töihin.

Ihan puhki!

Iltavuoron jälkeisissä olkkaritreeneissä klo 22 tuli todettua koiran kisakunnosta mm. se, että Raiku ei osaa tehdä pikkusievää seuraamista oikealla, ei osaa peruuttaa oikealla, ei osaa tulla seisomaan eteen istumatta, ei osaa seistä kolmea minuuttia paikallaan. Jne. jne. jne.

Aamulla ajoin koepaikalle siis kämmenet hioten. Asiaa ei auttanut yhtään se, että Raiku oli ollut kotiuduttuaan todella omituinen. Se nukkui käytännössä katsoen koko perjantain, oksensi myöhään illalla jotain keppisilppua ja näytti siltä, että nukahtaa pystyyn. Laskin pikaisesti viikkoja ja juu, alkoi olla niitä päiviä kun mammakoiran pitäisi pyöräyttää pentunsa maailmaan eli tervetuloa valeraskaus. Asiaa ei varmaan auttanut se, että Raiku oli viettänyt pari päivää viikon ikäisten pentujen lähellä. Että hauskaa koepäivää meille! :D

Mestariluokkalaisena parasta oli ehdottomasti se, että meidän luokka aloitti päivän. Oltiin kahdeksalta koepaikalla ja pari tuntia myöhemmin suunnattiin jo seuraaviin treeneihin. Tsekkasin nopeasti meidän radan samalla kun ilmoittauduin ja päästiin heti Rain kanssa testaamaan miten liikkeet sujuvat. :P

Rata oli karu palautus todellisuuteen. Oikealla seuraamista, oikealla seuraamista ja lisää oikealla seuraamista. On kurjaa olla mestariluokkalainen!! :D Testattiin joka ikinen kyltti ennen rataantutustumista ja viilattiin vielä urakalla oikealla puolella peruuttamista. Olo ei ollut kovinkaan luottavainen, vaikka Raiku suoriutui kuivaharjoittelusta kohtalaisen hyvin. Rataantutustumisessa käytin melkein koko ajan, muutaman kyltin linjaaminen aiheutti vähän päänvaivaa oikean puolen seuraamisen takia. Mulle on edelleenkin vaikeaa jättää koiralle se tila oikealle puolelle.

Oltiin Raikun kanssa heti tokana suoritusvuorossa eli valmistautumisaikaa jäi noin kolme minuuttia. Raikkis oli niiiin vetelä kehän ulkopuolella. Vastasi kyllä leikitykseen ja kehuihin, mutta näki ettei se ollut yhtään omalla tasollaan. Ei auttanut omaan jännitykseen sitten yhtään!

Virhelista on aika massiivinen.

(Oikealla) seuraamisesta seiso, kierrä koira -1 TVÄ, -1 VINO
*tepsutti vähän tassuilla ja käänsi rintamasuunnan ihan vinoon

(Oikealla) pyörähdys -3 UUSI
*en muista eikö meinannut pyörähtää vai yrittikö livahtaa vasemmalle sivulle

(Oikealla) istu, käännös oikeaan, istu -3 TVÄ

(Oikealta vasemmalle) puolenvaihto jalkojen välistä -3 UUSI

Houkutus -3 KONTR
*nuuhkaisi pehmolelua

Istu, käännös vasempaan, istu -3 OV
*ei enää mitään käsitystä mitä olen tehnyt!

Liikkeestä istu, jätä koira -3 TEMPO
* Raiku ei istunut ekalla käskyllä niin hidastin vauhtia ja huitaisin perään käsimerkin

Molemmat oikeaan täyskäännös -1 OV, -3 TVÄ

(Oikealla) 2 x oikea täyskäännös -1 TVÄ
*Raiku jäi toisessa täyskäännöksessä jälkeen

Tuomarin kommenttina: "Hyvä, sujuva rata. Kannattaa vielä vahvistaa ja treenata oikealla seuraamista."

Tuloksena 77/100 ja hyväksytty tulos mestariluokasta.

Koko rata oli aikamoista pelastelua. Kun Raiku väsyy, se hakeutuu helposti takaisin vasemmalle sivulle. Ihan luonnollista kun sitä on vahvistettu kohta melkein kolme vuotta, oikealla seuraamista ehkä viime syksystä asti. Sain siis pari muutakin kertaa kiljaista sen äkkiä takaisin oikealle, kun huomasin sivusilmästä sen lähtevän seilaamaan mun takaa vasemmalle.

Olen kuitenkin ihan supertyytyväinen meidän peruuttamiseen oikealla puolella!! Raiku oppi sen viideksi minuutiksi ja se riitti, ei saatu miinuspisteitä! Ihan huippua, kun miettii miten epävakaa peruuttaja se on vasemmallakin sivulla.

Kokeen jälkeen jatkettiin tosiaan matkaa aamupäivän ohjattuihin agitreeneihin ja sen jälkeen koira näyttikin tältä:

Treenilista kasvoi aika lailla, mutta toisaalta se oli tiedossa jo ennen koetta. Harmittaa aika paljon, että Raikun väsymyspäivä sattui juuri koeaamulle. Turhat kalastelut, varmistelut ja hidastelut olisivat jääneet jo sillä pois, mutta hei, ihan huikeaa millaiseen suoritukseen se pystyi pelkästään puolitehoilla! Ja voi olla tyytyväinen siitä, että saatiin heti ensimmäinen hyväksytty tulos, vaikka suorituksessa olisikin ollut vielä paljon viilattavaa.

Nyt yritetään malttaa pitää pieni kisatauko, vaikka kyllä sen viimeisen koularin yrittäminen houkuttelee tässä kesän aikana. Valiotulokset saavat odottaa, ne eivät ole ihan vielä realistisia, mutta ehkä joskus!

Palkintopizza!