Kevätretkellä

Tadaa, toukokuun viimeisenä päivänä on pakko päivittää blogia niin saadaan sivupalkin arkistoon linkki "toukokuu".

Päivitettävää olisi vaikka kuinka. Paimennusta, agitreenejä, toko- ja rallytreenejä, jälkijuttuja, koekertomuksia, uusi perheenjäsen, W-leiri ja Rain synttärit. Menneisiin on kuitenkin aika tylsä palata niin pompataan suoraan tähän päivään.

Olin kerrankin nerokas ja päätin kääntää vähän unirytmiä aamuvuoroviikkoa varten. Ja ehkä koska lauantaisesta vapaapäivästä tuli nautittua piiitkillä aamu-unilla ja päikkäreillä erikseen. Niinpä herätyskello soi sunnuntaina seitsemältä ja heräsin itsekseni jopa ennen kellon soittoa. Aamulle oli olemassa jo valmiiksi suunnitelma: lenkille ja jäljestämään!

Ostin tuossa jokunen viikko sitten oman auton (se uusi perheenjäsen), kun kyllästyin työmatkojen sahaamiseen julkisilla. Puoli vuotta jaksoin uhrata päivästä melkein kolme tuntia julkisilla kulkemiseen, mutta kun olisi pitänyt jaksaa vielä seuraavat puoli vuotta samaa niin iskin jarrut pohjaan. Nyt duunimatka kulkee aika mukavasti ja päivässä säästää yli kaksi tuntia aikaa kaikkeen muuhun. Luksusta! Ja olihan auton hankkimiseen tietenkin se koiraharrastuskannustinkin, onhan elämä paljon helpompaa oman nelipyöräisen kanssa.

Lauman uusin tulokas

Tänä aamuna olikin mukava huristella ekologisesti aamulenkille auton kanssa. Suunnattiin noin 20 min matkan päähän Espoon Vaakkoihin ja perillä meitä odotti tyhjä parkkipaikka. Lisää luksusta!

Käveltiin alkuun pieni aamulenkki samalla kun tsekkasin mihin päin tallaan jäljen. Koira autoon odottamaan (♥), minä pomppimaan mättäille ja ekat koiran kanssa ulkoilijat bongattu.

Jäljen vanhentuessa tehtiin kivalla pienellä aukiolla vähän tokoa. Halusin videoida pitkästä aikaa Rain seuraamista ja samalla tuli sameaa kuvaa riemukkaista noudoista ja väsyneestä jämäseuraamisesta + rallytempuista.

Jälki vanheni vain noin puolisen tuntia, pituudeksi laskin 500 askelta. Muutama kulma, kuusi keppiä, pari kolme nappulaa ja maasto mukavan avaraa sammal/heinikko/varpua. Yksi kalliopätkä, pienen polun ylitys ja yksi ison polun ylitys, jota pitkin kulki ainakin kaksi tuoretta jälkeä.

Rai teki mukavaa työtä. Satunnaiset nappulat pitivät sen nokkaa pääosin mukavasti kiinni maassa, kulmat sujuivat näppärästi ja kepit tarkennettiin ja ilmaistiin nopeasti. Vähän meinasi tulla raikumaisia kaarroksia ja serpentiiniä, mutta koira korjasi jo itsekin kivasti.

Yksi keppi jäi matkan varrelle, koska rupesin itse lepsuilemaan. Kolmoskepin jälkeen päästin Raikun huonosti jäljelle ja huomasin sen heti itse, mutta en ottanut sitä takaisin. Niinpä se lähti heti huonosti, kaartoi jotain ihme reittiä viimeiselle kulmalle asti ja hukkasi sille suoralle pätkälle neloskepin.

Hirveän positiivista on se, että tunnistin heti ongelman. Harmi vain etten korjannut sitä. :D

Ison polun ylitys oli haastava. Rai tarkisti muiden ulkoilijoiden/kahden koiran jälkiä muutaman metrin polkua pitkin, mutta ei näyttänyt saavan mun jäljestä kiinni. Annoin sen pienen hetken kuluttua etsiä rauhassa polun reunalta hihnan laahatessa vapaana maassa ja nyt kun se sai tehdä rauhassa töitä, oma jälki löytyi ja Rai jäljesti nenä tiiviisti maassa polun yli. Loppupätkän annoin sen olla vapaana ja kävelin hitaasti perässä. Ei haitannut, vaikka jäin jälkeen (hahaha) vaan Rai meni määrätietoisesti eteenpäin.

Vikan kepin kanssa oli taas vähän huonoa tuuria, sillä juuri siitä Rai ei meinannut millään saada hajua. Sama kävi viikko sitten pellolla. Otin sen uudestaan ja kovan nuuhkutuksen jälkeen viimeinen keppi löytyi ja koira sai loppupalkan.

Jälkiurakan jälkeen kipaistiin vain viemään treenikamat autoon ja nappasin kerrankin kameran mukaan. Vaakkoissa ei ole merkittyjä polkuja vaan saa käyttää vähän mielikuvitustaan kun lähtee samoilemaan metsäpoluille. Otin tähtäimeksi löytää yhden lammista ja sillä ajatuksella suunnattiin lenkille.

Olin kerrankin kiltti ja kuuliainen kulkija eli pidin Raikun valtaosan ajasta kiinni. Teki sillekin ihan hyvää kulkea metsässä kytkettynä ja siististi, sillä yleensä se saa painattaa lujaa vauhtia vapaana ja se näkyy hihnassa vetämisenä. Eipä se paljoa edes yrittänyt sinkoilla hihnassa. :P Ei meidän kytkettynä kulkemisesta varmaan paljoa hyötyä ollut, koska pari bongattua kanssaulkoilijaa juoksuttivat koiriaan vapaana. Ainakin voidaan tämän kerran sanoa, että yritettiin.

Löydettiin yksi lampi ihanalta paikalta. Seuraavan kerran missioksi jäi kiertää koko lenkki, nyt jäätiin yhdelle sivustalle ja kuvasin siinä. Oli hieman tuskastuttavaa yrittää ottaa Raikusta istumiskuvia kallion reunalla, koska korvaeläin kääntyili ja vääntyili jatkuvasti vettä kohti ja olisi loikannut sinne ilman pientä ärinää.

Voi sitä riemua, kun suunnattiin vähän tasasempaan maastoon ja Rai sai noutaa vedestä kepakoita. Pienen koiran suuria iloja! Eikä ollut koiralla yhtään hullumpaa myöskään kuivatella varvikossa sinkoillen ja isojen keppien kanssa painien.

Aamuretkeen ei kulunut kuin 2,5 tuntia, saldona silti väsynyt koira. Ja ohjaaja. Loppuillan tavoitteena on käydä hyppytekniikkatreeneissä, ehkä pyörähtää tokokentällä ja olla nukkumatta päikkäreitä!

Pentukuumeisille sen verran infoa, että kevään aikana Raiku geenitestattiin vielä CEA, prcd-PRA ja DM terveeksi. 

Viikko sitten Wirneen leirillä huomasin Raikun pudottavan turkkia aika massiivisesti eli kesän bikinikunto lähestyy. Juoksuihin on vielä aikaa, mutta on tämäkin yksi merkki niistä. ;) Raiku juoksee yleensä siinä vaiheessa kun uusi turkki on kasvanut melkein kokonaan takaisin eli siitä nyt innokkaimmat laskemaan kuukausia!

Pullamössökunnossa oleva 3v. Räksy-Päksy