Monilahjakkuus

Juhannuskoira ♥

Perjantaina 13.6. olin vielä niin flunssainen, että jätin suosiolla aksan väliin ja nukuin puolet illasta. Yhdentoista jälkeen illalla sain kuitenkin tarpeekseni kahdesta erittäin syyllistävästä silmäparista ja suunnattiin tokoilemaan parkkikselle melkein tunniksi. Tokoista kuitenkin lisää joskus toiste vähän kootummin, nyt kun edistystä tapahtuu silläkin puolella. ;)

Lauantaina 14.6. kiskoin itseni agitreeneihin, kokeiltiin samalla uutta reittiä ja mentiin junalla. Olipa kätevää, jatkossa varmaan enemmänkin näin.

Flunssa vaikutti ja multa oli voimat vieläkin aika vähissä. Hommaa vaikeutti vielä onnellinen Raiku, nyt näkyi selvästi miten vähän se oli päässyt viime viikkoina tekemään. Tyyppi perseili omiaan, nyki lähdöissä eikä suostunut hyppäämään yhtä hyppyä vaan kiersi koko esteen itsepintaisesti. Oli hauskaaaaa, sanoi Raiku. Kokeiltiin aika lailla kaikkea ja lopetettiin sen hiominen pariin onnistumiseen. Tehtiin Raikun kanssa vielä paria muuta pätkää (putkelta puomin kautta kepeille) ja siinä päästiin jopa eteenpäin.

Muiden treenattua omat vuoronsa Raiku pääsi vielä juoksemaan rataa Lauran kanssa. Löytyy videotodisteita, sori Laura. ;) Sitkeästi kaksikko kipitti rataa, vaikka molempia väsytti! Ps, Raikun keinuperseilu ei ole ihan tyypillistä käytöstä..

Ensimmäinen video, se treenausversio. ;)

Melkein nolla! Mun silmiin Raikukin rupesi jo hyytymään, mutta ei ihme kun takana oli jo vartti mun kanssa juoksemista ja päälle 5 min Lauran kanssa. Taitavia tyyppejä oli hauska katsoa!



Sunnuntaina 15.6. kello soi ennen seitsemää ja teki mieli kääntää kylkeä. Oikeasti, vapaapäivä ja aikainen herätys ei kuulu samaan lauseeseen! Suunnattiin kuitenkin Somerolle paimentamaan Wirneen-porukalla, mukana Rai, Pihka, Hoppu, Jocke, Nessa, Priya ja Tintti.

Tavoitteena oli saada Raiku pois lampailta ja tehdä pysäytyksiä, aika samaa ideaa mitä aikaisemminkin. Ekalla kierroksella saatiin jo kivaa edistymistä, Rai piti parempaa etäisyyttä mitä ennen ja pienen vääntämisen jälkeen luopui lampaista. Toisella kierroksella alku oli vähän huonompi, en tiedä oliko mun keskittyminen jossain muualla vai mikä tökki. Puolessavälissä Tuija kysyi haluanko säikäyttää Raikun, olenko valmis siihen. Tietysti olin. ;) Seuraavasta käskyn jälkeisestä hiipimisestä Rai sai aika tiukan palautteen, se ajettiin pienen perrrkeleen kera niin kauas mitä pystyi. Kas kummaa, sen jälkeen oltiin niin kilttiä ja nöyrää, etäisyys oli ihan mahtava (niin kaukana mitä pystyi pyöröaitauksessa) ja pois -käskyyn reagoitiin heti. Siitä lähti jopa kiertämään aitoja pitkin pitäen hyvän etäisyyden. Taitava Päksy! On se oikeasti niin kiltti kaiken tuon sinkoilun ja intohimon alla.

Paimennuksen jälkeen ajettiin Marikan ja Pihkan kanssa läheiseen metsään jäljestämään ja esineruutuilemaan. Tallottiin ensin jäljet ja niiden vanhetessa tehtiin esineet kapeassa suikaleessa (ehkä 20x50). Raiku sai nähdä kun Marika vei yhden esineen oikeaan takakulmaan, lähetyksellä lähti hyvin, mutta ei vain löytänyt. En tiedä eikö se ymmärtänyt mitä tehdään, halunnut nostaa sukkasolmua vai mikä oli pielessä. Helpotettiin ja kokeiltiin lähempää, ei auttanut. Lopulta käytiin katsomassa yhdessä mitä etsitään ja nyt mytty löytyi ja palautui mulle, palkkasin lennosta. Tehtiin toinen samalla tavalla vasempaan takakulmaan, käytiin kurkkaamassa yhdessä esinettä ja lähetys tuli samalta linjalta. Taas löytyi ja palkka lennosta.

Voisiko vieras esine, väsymys ja tähtien asento vaikuttaa? Esineitä päästään tekemään todella harvoin kimppatreeninä, nyt niskasta kiinni ja vieraita esineitä metsään..

Raiku jäljellä 21.6.

Raikun jälki vanheni noin tunnin, oli 300 metriä pitkä, kuusi keppiä ja kymmenen metrin jana. Janalle Raiku lähti hyvin, mutta teki pienen piikin oikealle ennen puolta väliä. Juuri kun olin kutsumassa takaisin ja lähettämässä uudestaan, Rai tuli janalle ja jatkoi suoraan eteenpäin. Nostokohdassa tarkisti kaksi askelta takajälkeä ja kääntyi itse oikealle, huippu!

Jälki oli taattua Raikua, hyvällä temmolla ja varmuudella. Oli ilo vain kävellä sen perässä ja antaa koiran tehdä työt! Kepeistä nousi 5/6, tosi harmi se yksi keppi. Näin itse missä se oli, Raiku ohitti sen ehkä 1,5 metrin päästä mutta ei saanut hajua. Muiden ilmaisut olivat varmat ja hyvät, mahtavaa! Matkalle mahtui yksi tarkistuskierros pienen risukon ympäri, jolloin liina jäi taas vaihteeksi jumiin. Olin vielä selvittämässä sitä kun Raiku varmistui oikeasta jäljestä ja lähti jatkamaan matkaa. Siinä ei solmussa ollut liina haitannut, kun Raiku raivasi tiensä takaisin jäljelle, pieni härkäkoira! Mahtisuoritus rankan päivän jälkeen.

Raiku jäljellä 21.6.

Kotimatka Leppävaarasta eteenpäin taittui taas bussilla umpiväsyneenä. Koukattiin vielä hampparipaikan kautta hakemassa mulle vähän energiaa, Räksy sai odottaa ulkona tolpassa kiinni. Siinä se makasi ja tuijotti ulko-ovea, ei edes yrittänyt nuuhkutella muutamaa ohi kulkenutta ihmistä. Koira tuijotti ovea, mä tuijotin sitä ikkunan kautta. ;)

Ruokailun ja päikkäreiden jälkeen mentiin vielä illalla tokoilemaan lähikentälle. Vuorossa oli paikkis, ruutu, metsku, tunnari ja seuraamista, kaikki meni tosi hienosti ja oli kiva fiilis! Aika hyvä päivä!

Juhannuskoira agitreenien jälkeen 21.6.

Maanantaina 16.6. teki mieli jäädä kotiin nukkumaan työpäivän jälkeen, mutta suunnattiin väsymyksestä huolimatta kuudeksi rallytreeneihin.

Rata oli aika kiva, pientä haastetta mutta tauon jälkeen myös helppoja juttuja. Raikun asenne oli mahtava, se oli täpäkkä ja hyvin kuulolla. Seuraamiset olivat aika kivoja! Perusasennosta seisomiseen käytin käsiapua, mutta kiertämisen kesti hyvin ilman sen kummempia vihjeitä. Pujottelussa peppu heilui aika voimakkaasti sivulle, tuota perspuolta sai varoa myös kylttien kohdalla ettei kolhi takatassuilla. Kääntävät kyltit (o 270, o 360, v täyskäännös) olivat hienoja, samaten perusasennosta askel oikealle. Hypyssä oli kivaa hallintaa, mutta mä olin hidas ja Rai ehti kääntymään vähän mua vastaan.

Huhh, olisihan tuo aika avo-kuntoinen, jos jaksaisi ilmoittautua ja mahtuisi johonkin kokeeseen. Ehkä syksyllä, jos kisoja olisi useammin. :P

Treenien jälkeen käveltiin tunniksi äidille syömään ja halimaan Tiraa, jonka jälkeen käveltiin takaisin hallille flyball-treeneihin. Ensimmäisellä kerralla lähinnä muistuteltiin koiria mitä tässä pitikään tehdä, vaikka muistuttelua ei juurikaan tarvittu. Pari helpompaa lähetystä lähempää ja loput kaikkien neljän hypyn takaa. Raikulla oli telinettä lähimmän hypyn kanssa vähän hakemista, jos se ei saanut pallosta otetta suoraan koneesta/ilmasta. Pari metriä liikaa sivulle niin se skippasi ekan esteen ja tuli muut hyvin, katsellaan jatkuuko sama meno. Hyvin löytyi vielä vauhtia ja intoa, yllätys. ;)

Treenien ohella Raiku pääsi tutustumaan uusimpiin Wirneen-koiriin, kun Prillan neliviikkoiset pennut olivat tutustumassa halliin. Käytiin vilkaisemassa kakaroita ensin aidan takaa, Raiku nuuhkutteli kohteliaasti, mutta pennut eivät tulleet lähemmäs tutustumaan. Toisen kierroksen jälkeen Raiku nostettiin aitaukseen pentujen keskelle, se kun on todella kohtelias, ystävällinen ja kiinnostunut pennuista.

Ensimmäisenä Rai bongasikin sieltä ihanan pentupepun, jota piti pestä, voihan mamskuvaistot! Pari pentua taapersi tutustumaan Raikuun vähän tarkemmin, tassutteli tädin hännän päällä ja yritti hamuilla maitoa. Raiku jatkoi kohteliasta linjaansa, mutta sitä rupesi vähän ällöttämään ja jänskättämään lapset, ne olivat vielä niiin pieniä! Treenien jälkeen pentujen taapertaessa hallin sivussa Rai pääsi nuuhkuttelemaan niitä vielä uudestaan, olivat vieläkin vähän jänskiä vaikka häntä heiluikin pentujen kipittäessä Raikua kohti.

Pentukasa sylissä!

Keskiviikkona 18.6. päästiin kauden ensimmäisiin vepetreeneihin, muuten joko koira tai ohjaaja on ollut saikulla tai työt ovat haitanneet aikatauluja. Olipa kivaa taas vepeillä! Kuvat ovat viime kesältä.

Kaiken kahvittelun jälkeen ehdittiin tehdä kaksi kierrosta. Halusin Raikulle kivoja muistutteluliikkeitä, mulla kun ei ollut juuri mitään odotuksia tauon jälkeen. Hyvin ranta muistui kuitenkin koiran mieleen, kun syöksyttiin innolla suoraan veneen eteen ja siitä pienellä loikalla ihan veneeseen asti..

© Vera Ignatius

Ensimmäisellä kierroksella tehtiin veneen hakua, se on yksi Raikun lemppareista! Appari hetsasi Raikua vähän köydellä, jätti sen näkyviin keulaan ja vene soudettiin noin viiteentoista metriin. Rai kiljui (...), tempoi ja ampaisi käskyllä veteen. Ekalla kerralla se sai hakea pelkän köyden, joka palautuikin hyvin tolppien välistä rantaan.

Toisella kerralla Rai sai vetää kumiveteen samalta etäisyydeltä, taas tuli hyvin maalitolppien välistä. Hurrrja taistelukoira tuli rantaan asti köysi suussa ja kiskoi ison kumiveneen, jossa oli kaksi aikuista ihmistä, hiekalle asti. Ihan mieletön tuo sen taistelutahto, sillä pääsee jo niin pitkälle! Pieni sintti onkin mun ylpeyden aihe ja huvittaa suuresti yleisöä. ;)

© Vera Ignatius

© Vera Ignatius

Toisella kierroksella Raiku pääsi hyppäämään veneestä. Appari piti siitä kiinni ja vene soudettiin taas viiteentoista metriin. Otin varman päälle ja hetsasin itse Raikua, näytin vähän palloa ja juttelin mukavia. Viime kauden lopussa Raikullehan iski pieni rimakauhu hyppyä kohtaan ja se pohdiskeli usein aika pitkään viitsiikö sitä loikata. Nyt sitä ongelmaa ei ollut, koska heti käskyn kuultua se sinkosi veteen ja ui hienosti tolppien välistä rantaan. Huipputyttö!

© Vera Ignatius

Viikolla tuli myös uusin Sennen-lehti ja sieltä löytyi tuttu nimi Still Going Strong -listalta. ♥ Ilmoitin Tiran tiedot sinne heti synttäripäivänä, ihana nähdä oman koiran tiedot lehdessä!

Taustatietona ei-sennenihmisille: Berninpaimenkoirien jalostustoimikunta kerää tietoja ja ylläpitää listaa yli 7-vuotiaista berneistä. Listaa julkaistaan niin lehdessä kuin netissäkin. Linkki yhdistyksen sivuille.

♥

Viikolla tuli videoitua myös Raikun tasapainoilua betonimöhkäleen päällä. Oli vähän ka-ma-laaa! :D



Perjantaina 20.6. olin aamupäivän töissä ja illan agitreenit oli peruttu, suunnattiin siis tokoilemaan iltalenkin aikana! Tirpu oli varastettu äidin luokse kylään edellisenä iltana niin piti pärjätä kahdestaan. Taas sama juttu eli tokoista tulee joskus enemmän kootusti niin kerrotaan lenkin muista treeneistä!

Tehtiin pientä paimennustreeniä ilman lampaita eli pois -käskyä. Raiku teki tosi hyvät stopit, mutta "pois" aiheutti siinä taas pientä rallattelua ja typerää sinkoilua. Se käänsi kyllä päätä, mutta meni huonoa linjaa sivuille päin. Hei parempi mitä aikaisemmin, mutta nyt tähdättiin siihen oikeasti poispäin menemiseen. Kun kieltäminen, perrrrkele ja pois ajaminen eivät auttaneet, kepin sijaan viskasin remmin hyvin tähdättynä koiraa kohti ja karjasin niin lujaa mitä yöllisessä taajamassa kehtasin. Ja hitto vie, koirahan uskoi. Siitä eteenpäin "pois" oli oikeasti pois eli koira kääntyi maasta lähtiessään mun vastakkaiseen suuntaan. Siitä heti uusi stoppi ja kehut päälle. Tehtiin näitä pari ja siitä hallittu poistuminen, wipii!

Pari ihmistä ehti mennä tänä aikana ohi ja olihan se taas hurjan älykkään näköistä puuhaa. Raikun kanssa saa kuitenkin olla aika tiukkana: jos käsky ei toimi tyhjällä parkkipaikalla niin ei sen voi olettaa toimivan myöskään lampailla. :P Seuraava paimennuskerta on varmaan vasta elokuussa, kamalan pitkä aika!

Lopetettiin illan työt namijälkeen parkkiksen asfaltilla, vähän ekstremeversio meille! Ehkä 50 askelta, alussa jokaisella nappula, mutta loppupuolella muutama tyhjä. Tarkkaa, raikumaista työskentelyä, siinähän se lähinnä metsästi nappuloita. :D Tarkisti kuitenkin nätisti myös tyhjät askeleet, kepin ilmaisu oli vähän heikko mutta tuli sieltä. Jatkossa ei ehkä asfalttia, mutta hiekkakenttää voisi kokeilla! Idea tähän (hiekkatreeniin) tuli siis keväiseltä luennolta.
 

Tauolla

Lauantaina 21.6. aksattiin aamulla. Paikalla oli vain Laura laumansa kanssa, Noora moikkaamassa pentuja ja me eli aika ruhtinaallisesti aikaa! Raiku sai tehdä rataa kahdessa erässä.

1-6: Muutama palkkaus lähdöstä, vähän meinasi nykiä. Kutsuin putken toiselta puolelta ehkä puolesta välistä, Rai luki tosi nätisti myös kakkoshypyn. Jos olin yhtään lähempänä putken ekaa suuta (kolmosnumeroa), en ehtinyt ajoissa ohjaamaan nelosta. Pienellä koiraan luotolla pääsin kääntämään Raikun neloselle ja ehdin persjättöön vitosen jälkeen. Hätäratkaisuna toimi myös takaaleikkaus neloselle ja vetäminen putken väärän pään ohi.

7-13: Kasille vastakäännös, oli vähän vaikeuksia. :P Kunhan sain askeleet kohdalleen niin onnistui kivasti. Kympille en saanut mennä liian pitkälle, putken suun kohdalla oli sopiva kohta niin ehdin paremmin ohjaamaan 11. 12 rima tuli pari kertaa alas, osittain varmaan koska se oli 60 cm. Pientä viilausta siihen ja kepeille lähetykseen niin johan sujui. Kepeillä mun liike oli alkuun liian tökkivää ja tein kivoja äkkipysäytyksiä, jolloin Rai reagoi mun stoppiin ja tuli kiltisti takaisin. Kunhan oma liike jatkui (oikeaan suuntaan) niin Raiku teki kivat kepit.

14-21: Persjättö 15 jälkeen ja valssi 17 toiselle puolelle. Ja hirveää pinkomista loppuun asti. :P

Vikalla kerralla tehtiin melkein onnistunut rata! Homma toimi loistavasti kunnes tultiin 14 hypylle ja hätiköin ohjausta, jolloin Rai ei irronnut ihan sinne saakka. Jatkettiin lennosta ja selvittiin loppuradasta. Oli kivaa menoa ja kiltti ja kuuliainen koira! Ohjaajakin oli aika hyvin kartalla ja JUOKSI, vaikka henki ei meinannut kulkea vikan spurtin jälkeen. :D

Jemma ja Juju

Käytiin taas pari kertaa vilkaisemassa treeneissä mukana olleita 5-viikkoisia pentuja aitauksen takana niiden nukkuessa. Rai nuuhkaisi kohteliaasti, mutta otti taas vähän etäisyyttä. Treenien jälkeen Raiku pääsi vielä tutustumaan pentuihin kentän reunassa niiden vapauduttua aitauksesta. Kohtelias linja jatkui, mutta nyt Rai oli vielä enemmän kiinnostunut ja otti reippaammin kontaktia. Paras leikkiyritys jäi mun harmiksi pois videolta, siinä Raiku heilui jo peppu pystyssä pentujen edessä ja meinasi kellahtaa selälleen! Alla kuitenkin video pikkuserkkujen kohtaamisesta, aika söpöjä!

Jäbä ♥♥

Jekku ja Raiku

Pikkumustat: Jekku, Jarru ja Raiku

Tietysti videolle tuli myös tuo Raikun juoksupyrähdys auton ympäri, se ainoa kerta kun se kirmasi pentujen lähellä. :D Siinä se ihmetteli muutamaa kaveria auton alla ja yritti päästä niiden luokse, kerran jo ryömi tyttöjen perässä vähän matkaa auton alle, mutta sitäkään en ehtinyt saada videolle. Voihan Raiku-täti. ♥


Agin ja pennuttelun jälkeen käytiin tekemässä Raikun kanssa nappulajälki nurtsille. Oli aika tuulista ja jäljen ajon aikana satoi kaatamalla vettä. Pituutta tuli 345 askelta, nappula melkein jokaisella askeleella. Lisäksi yksi piikki, kulma stopparilla ja jäljen päässä keppi.

Raiku teki laatutyötä, todella rauhallista etenemistä. Jätti muutaman askeleen välistä eikä syönyt kaikkia nappuloita, mutta tarpeeksi tarkkaa mulle. Piikki oli ihan ok, oikaisi kyllä muutaman askeleen verran. Kulmassa yritti samaa niin otin takaisin ja uudella yrityksellä meni hyvin. Kepin ilmaisu kelpasi kyllä!

Alla video jäljestä. Taustalla kuuluu mun flunssainen niiskutus ja käden heiluminen johtui epätoivoisista yrityksistä suojata kännykkää vesisateessa. :P


Jäljen jälkeen koukattiin vielä sirkuskentällä tekemässä pikainen tokotreeni, vähän paikkista, seuraamista ja luoksetuloa. Siitä oli hyvä jatkaa nälkäisenä lounaalle ja illalla takaisin kotiin väsyneen koiran kanssa. Tira-raukka jäi vieläkin hoitoon, kun hoitotädillä alkoi loma eikä malttanut luopua bernistä. On kyllä jo aika kova ikävä ja niin on varmaan Tirallakin, sen verran innolla se hyppäsi päivällä mun syliin. ♥

Possut putsaamassa yhdessä lautasta ♥