Toko SM ja Wirneen kesärieha

Tämän kesän roadtrip suuntautui Poriin tokon SM-kisoihin. Ollaan oltu koko kevään mukana seuran SM-treeniryhmässä, vaikka treeneihin osallistuminen on ollut aikataulujen takia heikkoa. Jotenkin elättelin toiveita siitä ettei päästä (=jouduta) joukkueeseen, mutta sieltä joukkuelistasta ne meidänkin nimet lopulta löytyivät.

Wirneen -edustus oli sentään laadukasta, koska ATD:n kahdessa joukkueessa oli yhteensä neljä H-sisarusta: Raiku, Pihka, Hoppu ja Jocke. Kisapäivälle oli siis luvassa parasta mahdollista vertaistukea!

Hulluja kun ollaan, päätettiin ahtautua kaikki kahdeksan samaan autoon ja ajella sellainen päivän kisareissu. Mitä sitä nyt turhaan yöpymään kisojen takia. ;) Tämä tarkoitti aikaista herätystä lauantaina, mutta onneksi aikataulu ehti jo kertaalleen myöhäistyä. Startattiin Marikan kanssa 5.30 meidän parkkikselta ja vaihdettiin autoa Röykässä siinä kuuden aikaan. Aamun terapia alkoi heti ykkösautossa. ;)

Porissa oltiin jo yhdeksän jälkeen ja ehdittiin heittää pieni lenkki, leiriytyä ja tutustua kisapaikkaan ennen kuin siirryttiin alokasluokan kehien luokse odottelemaan Hopun ekaa kehää.

Kaikki meidän joukkueiden avo-koirakot olivat aikataulun mukaan vasta iltapäiväryhmissä eli kahdentoista aikaan jumituttiin odottamaan omia kehiä. Sitä ennen tehtiin pienet, hauskat viimeistelytreenit kehien vieressä ja koirat pääsivät kurkkaamaan kisahälinää. Raiku toimi kivasti, tein sille vain onnistuneen seuraamispätkän, kaukojen istumaannousun ja paikkiksen.

Raiku oli sisaruksistaan viimeisenä vuorossa ja kävin hakemassa sen vasta yhtä paikkisryhmää ennen. Kaikkien kolmen kehät menivät kyllä osittain päällekäin, taisivat olla jossain vaiheessa samaan aikaan kehissä. Ennen meidän ekaa kehää juotin vielä Raikua ja se sai pitää viilennysloimea päällä, oli silti kuuma.

Kisojen viralliseen kuva-albumiin oli tallentunut paniikkitreenausta. © Päivi Saarilahti

Kehien välissä oli siirtymisaikaa ehkä sellaiset 5-10 minuuttia, kivasti kuitenkin aikaa palkata ja juottaa koira.

Kehä 1, tuomarina Aino Juhantalo

Paikalla makaaminen 0
- Jeap.. Oli nostanut alkuun kyynärpäitä ja lopulta noussut istumaan. Arvoin vielä puoli tuntia ennen kehää teenkö paikkiksen vai en, mutta päädyin yrittämään. Yksin tehdessään kisa-alueella oli ok, mutta ei kestänyt todennäköisesti muita koiria rivissä. Jos jotain positiivista haluaa etsiä niin ainakin se pysyy paikoillaan, maassa oleminen vain ahdisti. Jatkosuunnitelmaa paikkiksen varalle ollaan just muokkaamassa.

Nouto 9
- Tuomarin mukaan täydellinen, mutta koira leikki kapulalla. Raiku kolautti siis tassun kapulaan ja se pyörähti pari kertaa ennen kuin Raiku sai nostettua sen suuhun. Ei haittaa, koska muuten oli ihan loistava!

Kehä 2, tuomarina Juha Kurtti

Seuraaminen 10
- Ei tuntunut kympiltä, mutta ei pahaltakaan. Raiku oli löysempi kuin mitä olen hakenut viime aikoina seuraamiseen, mutta tsemppasi hurjasti eikä keulinut. Vaikkei se ollutkaan mulle ihanteellista niin otetaan kymppi iloisina vastaan. Niin paljon ollaan korjailtu seuraamistakin matkan varrella! Niin ja kaavio oli todella lyhyt.

Liikkeestä maahanmeno 9
- Ohjaajan käsky oli kuulemma nopea, mutta koira hidas. Muuten hieno!

Hyppy 8
- Kaksoiskäsky istumiseen, siinä Raiku seisoi niin nätisti paikoillaan. ;) Muuten hyvä, ei törmännyt paluuhypyssä.

Kehä 3, tuomarina Ilkka Stén

Liikkeestä seisominen 7
- Damn! Oli niin täydellinen, mutta Rai steppasi poikittain kun olin siirtymässä taakse. Kaksoiskäsky perusasentoon istumiseen, oli osittain mun moka. Sanoin sivullekäskyn todella varovaisesti, en kai halunnut näyttää Raikulle että se mokasi. No, uudella ja vahvemmalla käskyllä se istui hyvin.

Luoksetulo 6
- Stoppi valui ja Rai jäi seisomaan mun eteen. Toisella käskyllä tuli istumaan hyvin, samaten siirtyi hyvin sivulle. Laukkasi kuitenkin molemmat matkat!

Kaukot 0
- Kaksoiskäsky maahanmenoon ja kun sinne pääsi niin eihän se noussut. Oli kyllä jo tiedossa, kun se ei noussut kehän ulkopuolellakaan edes metrin päästä ilman apuja. 

Kokonaisvaikutelma 8,7 (8, 10, 8)

AVO3 112,7
Joukkueen sijoitus 26/54

ATD:n alempien luokkien koirakot, koirat vasemmalta alkaen: Bella, Hoppu, Pihka, Raiku, Jocke ja Tria.

Kaiken kaikkiaan mulle jäi itselleni ristiriitaiset fiilikset. Paikkis on ihan oma juttunsa ja sitä on taas analysoitu puhki monien ihmisten kanssa. Muissa liikkeissä tuli hyvin epätyypillisiä virheitä eli kaksoiskäskyjä. Kaukot lasken väsymyksen ja kuumuuden piikkiin, ehkä jatkotreeneissä pientä vireen nostoa niitä varten. Saatiin kuitenkin hyviä onnistumisia ja varmuutta liikkeiden kisavalmiudesta. Ilman paikkista muut kokeet siirtyvät kuitenkin loppusyksylle tai ensi vuodelle, toisaalta kisatauko oli tiedossa jo etukäteen. Voi olla, että unohdetaan avoimen luokan liikkeet taas hetkeksi ja tehdään jotain ihan muuta.

Välipala

Ja koira kisapäivänä... Oli väsynyt, ihan selvästi. Tehtiin edellisenä iltana pientä hauskaa kentällä ja valmiiksi lämpiminä vielä 40 minuutin pyörälenkki. Ja husky veti ihan kivaa tahtia. Päivä oli Raikullekin aika pitkä ja raskas, koska se pääsi ensimmäiseen kehään ehkä neljän tunnin odottelun (ja 3,5 tunnin matkan) jälkeen. Ja olihan siellä kuuma, todellakin kun vertaa viime viikkojen keleihin. Ihmettelin kieltämättä vähän Raikun väsynyttä käytöstä, mutta olin jo ehtinyt heittää sen edellä mainittujen tekijöiden piikkiin. Kunnes sillä alkoi tiistaina juoksut. :P Eli joo, nyt veikkaan kaikkia kolmea.

Vähän väsytti iltapäivään mennessä!

Päivä oli kuitenkin hauska, parasta mahdollista seuraa ja tukea sekä hyviä suorituksia. Oli myös kiva nähdä tuttuja! Ihan heti meitä ei kyllä saada uudestaan SM-reissuun, sen verran uuvuttava se on yhdeksi koepäiväksi. Saa kuitenkin nähdä, kyllä siinä paluumatkalla tuli kuultua jo hurjia suunnitelmia. :P

Kotimatka oli pitkä. :P Pysähdyttiin pari kertaa, ensin syömään ja myöhemmin käyttämään koirat ulkona. Tiputettiin myös Marika ja Pihka matkan varrelle. Jäljelle jäänyt trio pääsi vielä uimaan Kiljavalle raskaan päivän päätteeksi ja huh, miten löytyi vielä vauhtia. Kotiin päästiin Raikun kanssa yhdeksän aikaan illalla eli matkalle tuli pituutta ihan vain muutama tunti!

Loppuilta meni mustuudessa. Voiko edes kuvailla miten väsynyt, pihalla ja sekaisin olin. :P Ilman aurinkorasvaa ja hattua olin saanut vähän (liikaa) väriä, oma nesteytys ja huoltaminen jäi taas vähille vaikka olen tsempannut vuosien varrella hurjasti ja koko päivän (eli kevään) jännääminen loppui. Yöllä tuli nukuttua aika levottomasti ja ensimmäisen kerran hyppäsin pystyyn puoli viideltä et pitääkö lähteä ulos, töihin vai mitä teen.

Siitä vielä pari tuntia eteenpäin torkkumista niin sai taas nousta ylös.

Sunnuntaina 6.7. järjestettiin Wirneen hakupäivä/kesätreffit Nurmijärvellä. Hypättiin yhdeksän aikaan Lauran kyytiin, mukana oli myös Puolasta koiria katsomaan tullut Andrea.

Röykässä odotti ihana seisova pöytä täynnä aamupalaa, kahvia (!!) ja siinä syömisen ohella tuli tutustuttua myös pikku-Jiiden tuleviin omistajiin ja vaihdettua muiden kanssa kuulumisia.

Hakukoira. © Maija Piippo

Itse treeneihin mulla ei ollut mitään suunnitelmaa. En oikein tiedä miten lähteä tästä eteenpäin, tällä treenitahdilla ja olemattomalla kokemuksella kun ei ole mitään odotuksia. Tehtiin siis vanhoja juttuja, hajuhaun kautta maalimiehille juoksemista niin, että lähetys tuli keskilinjalta. Olin ajatellut tehdä ensimmäisen hajuhakuna ja muut lähettää suoraan, mutta vedin varman päälle ja haetutin kaikki samalla tyylillä. Koira on kuitenkin tehnyt hakua edellisen kerran toukokuussa. :P

Kivasti kaikki ukot löytyivät ja koira tsemppasi hienosti, vaikka oli kuuma metsässä juoksemiseen nenä auki. Kolmannella maalimiehellä possu löysi jäljen ja suunnisti loppumatkan sitä pitkin, mutta sitä sattuu. Neljännelle meni taas hyvin ja tarkensi nätisti kaatuneen puun luokse, vaikka sillä piilolla oli ollut vähän vaikeuksia aikaisemmin.

Nauru ja Raiku odottamassa kepin heittoa. © Maija Piippo

Kaikkien treenattua tehtiin vielä lyhyt lenkki rannalle uittamaan koiria. Raikkis arvosti suuresti jokaista, joka jaksoi heittää sille kepin (ja vielä niin, että juuri Raiku ehti hakea sen ennen muita koiria).

Korvaeläin. © Jenna Oinonen

Kotimatkalla hypättiin Marikan ja Pihkan kyytiin, kotiin päästyä sunnuntain reissua oli kestänyt kuutisen tuntia. Väsytti, paljon.

Lähdettiin Raikun kanssa vielä kävelemään äidin luokse kastelemaan kukkia ja pesemään pyykkiä ja voi että miten laahustettiin. Raikukin sammui aika tehokkaasti mun selän taakse nojatuolille, kun istuin vajaan tunnin koneen ääressä. Ja taas kerran loppuilta on ihan sumua, ei mitään muistikuvia. Kotiin päästyä oli lohduttavaa katsoa kännykän herätyskellon ajastinta, maanantaina kun odotti töissä aamuvuoro eli herätys klo 4.30. Huoh. ;)

Pörrökoira. © Jenna Oinonen