Wiikonloppu wirnistelijöiden kanssa

16.5. perjantain "pieni kiva" osoittautui lyhyen suunnittelun jälkeen fillarilenkiksi kentälle ja pikaiseen aksatreeniin. Matkaa kentälle tuli noin 4 km, paluumatkalla kierrettiin vähän pidempää reittiä kotiin. Aksailuun meni 40 min kaikkien taukojen ja pohdintojen kanssa ja siihen vielä pienet lämpät ja jäähkät päälle, hyvin saatiin aamupäivä kulumaan!

Agissa yritin pitää teemoina 60 cm rimat, lähdöt, puomin ja keinun kontaktit sekä pitkän suoran. Rimat pysyivät, kunhan mä maltoin ohjata ja antaa Raikulle tilaa. Aika huolettomasti tuo kyllä räiski niitä, pudotuksesta tuli aina keskeytys, kielto ja törkeästä rynnimisestä maahan odottamaan. Parhaimmillaan piti 5/5 60 cm rimaa suoralla ylhäällä, samaten tehtiin muutama valssaus aitojen ja putken kanssa.

Puomin kontaktilla Rai jumitti toiseen suuntaan, epäilen että mun omalla liikkeellä (pysähdyin katsomaan) ja liian aikaisin annetulla käskyllä oli jotain tekemistä sen kanssa. Toiseen suuntaan teki niin siistit pysähdykset! Keinun kanssa ei ongelmia, hidastaa niin nätisti keskellä ja tulee nätisti alas.

Pitkällä suoralla (pituus, aita, putki) tehtiin alkuun lähinnä lähtöjä. Palkkaus kun pysyi maassa eikä leikkinyt vieteriä. Muuten halusin lähinnä kokeilla ykkösluokan tyyppistä suoraa, hyvin irtosi itsekseen putkeen ja mä sain jopa liikaa aikaa jatkoa ajatellen. :P Kamalaa, oon tottunut olemaan myöhässä.

Pyöräily sujui taas näppärästi. Rai veti kuin pieni hinaaja ison osan ajasta, mutta hidasti myös paikoitellen nättiin raviin. Oli se vetäminen silti paljon hauskempaa sen mielestä..

Uudet hakupurkit!

Kotona tehtiin vielä pieni paniikkipakkaus ennen kuin lähdettiin Marikan ja Jocke-veljen kyydissä Wirneen-leirille Yläneelle. Matka sujui rattoisasti, vaikka olikin piiiitkä. Sisarukset pääsivät jo matkalla remuamaan niitylle, Raikunkin väsyneistä kintuista löytyi vielä aika paljon energiaa.

Perjantaina käytiin pienen mökkiin ja lähiympäristöön tutustumisen jälkeen katsastamassa viikonlopun maastot. Kaupunkilaisille huima seikkailu, kun metsästä mukaan lähti pari hirvensarvea ja bongattiin mättäältä piskuinen kyy. Lenkki kulutti Raikun viimeisetkin energiarippeet ja tyyppi kömpi tyytyväisenä takaisin autoon omaan häkkiin nukkumaan.

Rai, Hoppu ja Hyrrä

Rai sai levätä koko viikonlopun ajan suurimman osan ajasta häkissä ja tuntui toimivan sille hyvin. Mökissä se kävi oikeastaan vain nukkumassa yöunet ja odotti siellä ihmisten aamupalan ajan. Saatiin vielä ahdettua Rain ja Jocken häkit vierekkäin autoon niin siellä oli oikein mukavat oltavat molemmilla.

Häkissä Räksy oli oikeastaan koko ajan hiljaa, vaikka näkikin osan ajasta muiden puuhailuja. Hyvin se hakeutui myös itse tauoille päästyään autolle ja tarjosi häkkiin menemistä. Ihana kun voi puuhailla paljon kaikkea luottavaisin mielin, kun tietää koiran lepäävän aina kun pääsee tauolle.

Ensimmäinen yö oli aika levoton. :D Meidän mökkipuoliskossa yöpyi ihmisten lisäksi Rai, Nova-veli ja Gatsby-puoliveli. Mä hätkähdin hereille aina kun Rai liikahti mun vieressä ja Nova yritti kömpiä meidän viereen. Ihan vain muutaman kerran yöllä. :D Kellon soidessa seitsemältä teki kovasti mieli kaivautua tyynyn alle ja jäädä unisen Raikun viereen nukkumaan.

Lauantaina aamupalan jälkeen meidän ryhmä suuntasi metsään hakuilemaan Sari Kärnän opastuksella. Ryhmässä oli Raikun ja Jocken lisäksi täysveljet Nova ja Shake, isoveli Musti, pikkuveli Gatsby, vieraileva tähti Rinna sekä bc:t Misu ja Stikkan.

Oikea hakukoira ♥

Tehtiin kaksi kierrosta, välissä lounastauko mökeillä. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin Raikun kanssa hajuhakua kahdella siirtyvällä maalimiehellä (neljä toistoa). Sarin mukaan meidän aikaisemmat treenit ovat olleet enemmänkin hajuun reagoimista, nyt haettiin maalimiehen haju kävelemällä suoraan piiloa kohti ja palaamalla lähetystä varten keskilinjalle päin. Rai oli kivasti kartalla, tajusi mitä siltä haetaan. Eteni ehkä vähän kaarrellen, mutta varmasti. Maalimiehillä oli vähän vaihdellen possu: tutuille niiiin kiltti ja kohtelias, mutta Veeran kohdalla tunki ensin pressun alle. :D

Toisella kierroksella käytiin hakemassa ykköspiilon maalimies hajuhakuna, muut kolme suorana lähetyksenä keskilinjalta. Ensimmäinen suora lähetys meni aika kaarteluksi, Rai teki serpentiiniä mutta eteni maalimiehelle. Kolmonen oli ok, mutta nelosella eteni ihan luotisuoraan. Niin siistin näköistä!

Ohh, oli niin opettavainen päivä ja taitavia koirakoita! Ihana nähdä miten mahtavia sisaruksetkin olivat. Hakukärpänen puree kyllä ja pahasti, saa nähdä onko meillä kesän aikana tai loppupuolella edessä hakuryhmän etsiminen... ;)

Päivä oli pitkä, metsässä meni joku 10 tuntia ja vielä oli edessä ruokailu ja juorujen vaihtaminen toisen puoliskon kanssa! Ei ihme, että toinen yö meni paljon rauhallisemmin ja heräsin vasta pari minuuttia ennen kellon soittoa. Oli Raikukin aika puhki, simahti mun viereen sekunnissa heti kun oli saanut annettua iltapusut. ;)

Sunnuntaina lähdettiin heti aamupalan jälkeen Marikan ja Veeran kanssa tallomaan jälkiä. Luultiin löytäneemme hyvät maastot, mutta 50 metriä tieltä joka suuntaan tulikin aika ikäviä yllätyksiä. No, haasteita tässä kaivattiinkin! Jälkien vanhentuessa kipaistiin takaisin mökeille uittamaan koiria. Rai, Jocke, Sara ja Rinna polskivat aika tyytyväisen näköisinä joessa ja loikkivat laiturilta veteen. Raiku tosin frolicin perässä, mutta meni useammankin kerran. Possu mikä possu. ;)

Raikun jälki oli päälle 400 metriä, pari kulmaa, kuusi keppiä ja vanheni kaksi tuntia. Maastossa haasteita toi alun montut, ojan ylitys ja riistajäljet. Marika testasi vielä mun paineensietokykyä ja sanoi, että jos Raiku selvittää tämän jäljen niin meidän pitää mennä kokeeseen. Hah!

Alku oli tosiaan vaikea. Jana (10 metriä?) oli hyvä, Rai ampaisi ihan suoraan ja nosti heti oman jäljen. Ja hukkasi sen. Maasto oli ihan kuoppaista ja Raiku sai tehdä tosissaan töitä, että sai pidettyä oman jäljen muistissa. Edettiin aika haahuillen eikä mulla ollut mitään käsitystä siitä ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Sen takia ensimmäinen keppi olikin aika yllätys, ilmaisu loistava! Kun palkkasin Raikua kepistä, Musti ajoi ihan vierestä omaa jälkeään. :D Menikin aika tiukoille, mutta kumpikaan ei ottanut toisesta häiriötä, tämäkin hyvä harjoitus! Kepin jälkeen tuli heti ojan ylitys (hyvä) ja matka jatkui tasaisesti. Riistajälkiin Rai reagoi kerran, kun heittäytyi kierimään selälleen kuka ties mihin. Pieni muistutus ja jatkoi hyvin hommia eikä hölmöillyt enempää

Rai teki pari isompaa tarkistuskaarrosta ja hävitti luultavasti niihin kohtiin kaksi keppiä. Löysi itse takaisin enkä mä olisi voinutkaan auttaa mitenkään. Mitä nyt kuulemma jarruttelin sitä kun luulin meidän tulevan kulmaan, niin... Mun isoin vika jäljellä, ehdottomasti. Keppien ilmaisut olivat hyviä, Raikusta on tullut varma ilmaisija kunhan se vain pysyy jäljen päällä. Harmi ne kaksi keppiä, mutta huipputyötä näin muuten! Niin hyvä vauhti ja keskittyminen.

Jälkireissulta päästiin lähtemään joskus yhden jälkeen takaisin mökeille. Juuri sopivasti lounastauko ja loppupäivän suunnittelua. Päädyttiin tottistelemaan halliin, josko siellä olisi vähän viileämpää.

Tottiksessa keskityttiin oikeastaan Raikun huonoihin puoliin ja liikkeisiin. :D Ah, miten motivoivaa! No ei, jäi sieltä paljon mieleen ja kaikki pitävät ihan paikkaansa, tiedostan asiat surullisen hyvin...

1) Luoksetulon steppaus nyt heti pois. Teki sitä istumisessa ja teki sitä maassa, ei yhtään kiva. Appari olisi tähän jees niin saisi palkkauksen kohdilleen.

2) Räksy on vilkas koira ja huomaa kaiken eli seuraamiseen/kontaktiin paljon paljon paljon paljon häiriötreeniä. Syytin koiraa laamaksi, mutta nyt se seuraamispätkässä lähinnä viskoi päätään puolelta toiselle ja hengasi jotenkin kuten mukana.

3) Kun kiellät ja koira korjaa, kehu sitä. No joo...

4) Paljon paljon paljon toistoja paikkikseen! Käytiin pitkään keskustelua Raikusta ja sen "levottomuudesta". Sehän makaa kuin patsas, mutta sillä ei ole kivaa. Raasu on huolissaan ja odottaa vain pois pääsyä ja mua pelastamaan reppana. Tehtiin kivoja pieniä pätkiä ensin näkyvillä ja lopuksi niin, että mä ravasin hallin ovesta ulos ja sisään, väliin palkkaus. Ilme ja olemus rupesivat kuulemma olemaan jo paremmat mitä alussa eli lisäää toistoja eri paikoissa. Mun nähden Raikun silmissä oli vielä ihan onneton ilme, mutta ainakin huulien lipominen vähentyi.

Huhh. Lupasin jo Pipsalle, että saadaan aikaan edistymistä ennen kesän junnutokokurssin aloitusta. Onneksi siihen on vielä muutama viikko. ;) Ei ollut mikään tottisfiilis ja oltiinkin aika huonoja, mutta onneksi Pipsa on nähnyt myös niitä parempia pätkiä ja kait Veerakin syksyllä. Toisaalta enemmän tuosta sai irti kun oltiin niin onnettomia! ;)

Positiivisena Rai kyllä yritti, vaikka olikin ihan loppu. Ei se päällepäin näyttänyt väsyneeltä, mutta ei ollut myöskään täydellä fiiliksellä mukana. Myöskään uusi halli ei tuottanut mitään ongelmia, vaikka en niitä odottanutkaan. Samalla tavalla hengattiin ja leikittiin siellä kuin missä tahansa muuallakin.

Veljesten puuhailuja oli niin ihana katsoa, on näissä H-tyypeissä niin paljon samaa! Ihan hurjan ihania tyyppejä! ♥

Poks, maailman iloisin koira ♥

Ihan huikean kiva viikonloppu! Ainoa miinus oli ajan loppuminen, kyllä olisi kaivattu paria lisäpäivää. ;) Kotimatkalla oli aika zombie-olo, kunnes pysähdyttiin kahville ja pullalle. Koirat yrittivät vielä leikkiä keskenään, mutta luovuttivat parin spurttauksen jälkeen. Jaa väsyneitäkö? ;)

Kotona oltiin seitsemän aikaan ja tuntia myöhemmin saatiin myöskin reissussa väsynyt Tira kotiin. Loppuilta meni yhdessä kasassa sängyn päällä ja vielä alkuviikko yritettiin toipua leiriväsymyksestä.