KESÄLOMA

Loma alkoi odotettua aikaisemmin, kun sain tänään palautettua vikat tehtävät. Enää pari pientä juttua kotona puuhailtavana ja kevät on paketissa! Saatiin siis huimat kaksi viikkoa lomaa ja apua, sieltä löytyy vielä muutama kokonaan tyhjä päivä! Vink vink, treeniseuraa. ;)

Tänään Tipa pääsi viikonloppuhoitoon ja aloitti urakan vierailemalla lapsiperheen luona kerjäämässä haleja ja possuttelemalla isällä. Tira jäi pieneksi hetkeksi yksin ja oli sinä aikana varastanut keittiön pöydältä kokonaisen patongin. Ja tietysti söi sen. Hups, taisin unohtaa korostaa sitä, että Tira varastaa edelleen tilaisuuden saatuaan ruokaa. Viikonlopun aikana Tira pääsee kiertämään pitkin Pirkanmaata, tärkeimpänä vierailemaan mummon luona. Taatusti herkkuja luvassa possukoiralle!

Tänään Raiku vuorostaan pääsi uimaan, pitkälle lenkille frisbeen kanssa, jäljestämään, demokoiraksi tokokurssille ja vielä puuhailemaan erikseen kaikkea kivaa kentällä. Kevyt pitkän viikonlopun aloitus siis!

Käytiin alkulenkistä tallomassa jälki, Räksy sai odottaa puussa niin kuin aina. Oli osan aikaa hiljaa, muutama protestihaukahdus kuului kun olin puolessa välissä. Tallottuani jäljen toivoin jo, että koira pitäisi jotain ääntä. Ihan pihalla siitä missä kohtaa olin, yritin jopa kutsua Raikua. Ihan sattumalta bongasin pienen pystykorvan kun kävelin suunnilleen siihen suuntaan missä arvelin sen olevan, siellä tyyppi katseli ihan rauhassa kun mä hortoilen pitkin metsää.

Pituutta tuli mun laskujen mukaan n. 500 metriä, Endomondo väitti n. 400 m. Jälki vanheni noin tunnin ja sinä aikana käytin Raikun uimassa läheisessä lammessa. Uusi ranta oli taas vähän kummallinen ja pitkät heitot liian ällöjä. Talven jäljiltä siis lisää rantakokemuksia, nyt ujostelee vieraita rantoja. Raiku keräsi myös pientä yleisöä kepinhakureissuillaan eikä edes karannut märkänä kenenkään syliin. ;)

"Heitä jo, heitä jo!"

Ennen jäljen aloitusta Rai sai pohtia tulevaa käskyn alla maassa. Otti vähän kierroksia ja piippasi pari kertaa kun kaivoin valjaat + liinan repusta, pakka pysyi kuitenkin kasassa koko ajan. Lämppäkeppi ilmaistiin hyvin, mitä nyt lähetin Raikun uudestaan ja vaadin vähän tarkkuutta.

Jana oli ehkä kymmenen metriä, jos sitäkään. Rai oli nähnyt suunnan mihin lähdin kävelemään eli osasin odottaa keulimista. En tiedä oliko kuinka fiksua, mutta aina kun lähti kaartamaan liian aikaisin sivulle, otin takaisin ja vaadin suoraa etenemistä. Kesti korjaamiset ja keksi myös suoraan etenemisen, wohoo!

Jos edellinen jälki (josta ei ole vielä blogimerkintää) oli pikajuoksu, tässä oli taas enemmän ajatusta mukana. Ensimmäisten kahden kepin välit Rai eteni kuin juna, nokka tiiviisti maassa ja hyvällä nopeudella. Ensimmäinen kulma oli pientä haparointia, koska Rai teki tarkistuskaarroksen ja onnistui sitomaan itsensä puuhun kiinni. Selvittämisessä meni hetki aikaa ja vaadin Raikulta vielä varmistuksen kulmasta. Se nuuhkutti kyllä kulman jälkeisiä hajuja, mutta halusin olla varma oikeasta kohdasta. Rai teki tarkkaa työtä, mutta tarkisti vielä jäljen toisellekin puolelle polkua kohti. Jatkoi kuitenkin nätisti omaa jälkeä. Ei häiriintynyt mun sotkemasta kulmasta kun selvitin liinasotkua vaan osasi erotella sieltä sen vanhan, oikean jäljen.

Kepittömän suoran jälkeen tuli Raikun jälkiuran ensimmäinen piikki, taisi kyllä jäädä asteet vähän vajaaksi. Olin jättänyt ehkä viidelle askeleelle namin ja Rai söi ne nätisti ja rauhallisesti. Ei kuitenkaan luottanut itseensä vaan tarkisti vielä piikin toisen puolen, jatkoi taas itsenäisesti oikeaan suuntaan. Neloskepin jälkeen Rai rupesi kulkemaan nokka pystyssä ja pyöri yhden mättään vieressä jonkin aikaa. Luulin sen jo eksyneen, mutta tyyppi ilmaisikin vitoskepin. Olikin aika lyhyt välimatka, mutta ei haitannut. Vitoskepin jälkeen Rai rupesi väsymään eikä pysynyt enää niin vahvasti maavainuisena. Selvitti kuitenkin hienosti pari kulmaa, polkupätkän ja siitä erkanevan oman jäljen. Viimeinen keppi oli kyllä vaikea ja Rai meinasi mennä ohi. Kun tiesin missä se oli niin vaadin tarkentamaan, lopulta osui kohdalle kun kulki askel askeleelta. Oli siinä mennessään tallannut kepin vielä syvemmälle maahan ja se oli kooltaan kaikkein pienin risu.

Oikeassa reunassa se viimeinen keppi, kamala pieni risu. Keppien kokovaihtelusta huolimatta muiden kohdalla ilmaisu ei tökkinyt keppien laadun takia.

Keppien ilmaisut olivat aika kivoja! Ensimmäiset olivat ihan loistavia ja nopeita, mutta pidemmälle mentäessä väsymys rupesi painamaan ja Rai jäi ensin seisomaan ja siitä putosi pienen hetken jälkeen maahan. Palkkaantui kuitenkin hyvin ja paikansi pari keppiä ihan loistavasti. Huomasi aika hyvin milloin oli kepin perässä, kun nenä nousi maasta ja rupesi nuuhkuttamaan jäljen ympäriltä. Matkalla oli myös kaksi ojan ylitystä, hyvin osasi hakea suoran linjan ojasta huolimatta. Myöskään runsaat polut eivät aiheuttaneet häiriötä!

Olipa onnistunut treeni! Kaikki kuusi keppiä löytyi, jana oli melko hyvä ja yleinen fiilis jäljelle sopiva. Kivaa!

Käveltiin haukkaamaan vähän välipalaa ja jatkettiin siitä melkein suoraan kentälle. Raiku on saanut hengailla mukana mun vetämällä sennenkoirien tokokurssilla ja aina silloin tällöin päässyt näyttämään jotain liikkeitä tai tekniikoita, kun mun selitykset eivät ole riittäneet. Tänään Raiku sai demota kaukokäskyjä ja ai että miten hieno mallikoira olikaan! Kakeili siinä parin metrin päässä vieraista koirista eikä ottanut häiriötä, vaikka muita koiria kiinnosti Rai kovasti.

Rai sai tehdä koulutuksen ulkopuolella luoksetulon stoppeja, seuraamista, merkkiä ja eteentulon vauhtia. Siirtymissä ja väleissä vähän jalkojen pujottelua ja muuta hauskaa. Stopit olivat parempia, kun käytin pelkkää suullista käskyä. Jaa, pitäiskö vaihtaa kokonaan suulliseen? Seuraamisessa näkyi väsymys. Koira pysyi kyllä mukana, mutta oli aika löysä. Tehtiin lähinnä käännösten vahvistamista ja varsinkin vasemmalle täyskäännös on aika ruma. Merkin kanssa Rai jumitti. :D Pitkät piuhat tai luuli mun huijaavan sitä, ei meinannut irrota millään sivulta merkille. Kun sain sen irti mun jalasta ja vähän vapautumaan, merkkikin rupesi löytymään ja Raiku rallatteli merkkiä eri suunnista. Eteentuloon tuli niinkin paljon vauhtia, että Rai meinasi juosta täysillä mun jalkoja päin. Unohti vähän, mitä se "tänne" oikeasti tarkoittikaan, onneksi korjasi linjaa ja juoksi lopulta ohi. Olisi sille voinut karjaista toisen käskyn, jolla olisi hidastanut, mutta mä jähmetyin kun toinen painattaa täysillä päin. No, vauhtitavoite saavutettu. ;)

Huomenna yritetään ehtiä tehdä jotain pientä kivaa aamupäivällä ja iltapäivällä suunnataan leireilemään W-porukalla. Kaikkea kivaa tiedossa viikonlopun ajan!