BH-kurssi 2

Keskiviikkona 21.5. oli taas BH-kurssin vuoro. Oikeasti olisi pitänyt olla vepe, mutta kyyti ei ollut saatavilla. Ei se mitään, koska tänään tottis oli ♥ !

Eeva oli ihanasti pohtinut Raikua tässä parin viikon aikana ja ehdotti muutamia ideoita joilla Raikun yleisilmettä ja virettä saisi paremmaksi. Teknisesti Rai osaa, mutta se valahtaa heti kun siirtyy sivulle istumaan, tulee sellainen virkamiesfiilis. Ja se tekniikan hiominen on todennäköisesti aiheuttanut tämän puutumisen. Kuinka hyvä pitää olla, että saa Raikun kaltaisen vieterin laskemaan niin pahasti seuraamisessa tekniikan takia??! :D

Eeva ehdotti, että korjataan ensimmäisenä vire ja antaa tekniikan kärsiä. Lopputulos ei ehkä miellytä tokoihmisten silmää, mutta henk.koht mä tykkään hurjan paljon enemmän pk-tottiksesta kuin tokosta eli ei haittaa tässä kohtaa.

Lähdettiin korjaamaan seuraamista niin, että appari piti Raikusta kiinni ja mä kutsuin sen seuraamaan muutaman metrin päästä. Raikuhan nostaa itsensä millisekunnissa heti kun joku muu ottaa siitä kiinni, kiitos vauhtiluoksetulojen. Nytkin se rupesi kiskomaan, kiljahteli ja tuijotti mun perään. Siitä kutsuin seuraamaan, stoppasin namikädellä ja namitin ehkä metrin tai kaksi. Yleisilme oli PALJON parempi!

Tehtiin näitä pari ja vikaksi vielä toiset kaksi toistoa. Viimeisellä kerralla Raiku ei ampunut ihan niin innokkaasti namikäteen, mutta siinä se tekninen osaaminen tulee ehkä esille. Se tietää oikean paikan ja mitä siltä haetaan niin se jarruttaa jo valmiiksi siihen. Oli sillä silti paljon enemmän intoa mitä aikaisemmin!

Appari olisi tässäkin super, mutta samaa voi tehdä kiertämisten kautta. Se on Raikulle jo tuttua ruutua opetellessa, mutta nyt keskittyy enemmän siihen vireeseen kuin siihen, että se hakee heti oikean paikan.

Varsinainen teema oli jäävät. Ei haluttu sotkea seuraamista niin tehtiin peruuttamalla eli vanhaan pentutyyliin. Istuminen oli todella hauska. :D Raikuhan ei osaa istua kunnolla, nytkin jäi seisomaan ja istui siitä tai peruutti pari metriä ja istui. Hassu koira, tuli sieltä pari hyvää istumistakin. Vikaksi tehtiin se, että kävelin sen viereen, siitä 15 metriä eteenpäin ja takaisin sivulle. Mun kävellessä toisen kerran kohti oikea etutassu liikahti, mutta tässäkin pitää käyttää järkeä. Raikulle haettiin koko tunnin ajan korkeaa virettä ja superhauskaa tekemistä, pieni tassun liikahdus on ihan ok. Muutama treeni eteenpäin niin vaaditaan vielä enemmän. Nyt oli kuulemma istunut aika täpäkkänä, mutta muuten ihan aloillaan.

Sama juttu maahanmenossa, osasi vain paljon paremmin mitä istumisen.

Luoksetulossa tehtiin samalla tavalla kuin viimeksi eli Eeva piti kiinni ja mä palkkasin ensin vauhdista ja toisella kerralla eteentulosta. Ei apua mikä vauhti pikkukoiralla oli, sain taas jännätä törmääkö se mun polviin vai tähtääkö oikein. Ei osunut. :D Eteentulossa autoin pienellä käsieleellä Rain eteen ja olisin saanut olla itse vähän nopeampi, vielä ehti törmätä vähän. Ei kuulemma näkynyt tuomarille asti vaan oli ihan superhieno! Tehtiin ennen lopetusta vielä yksi vauhdista palkkaaminen ja vielä jaksoi kiitää yhtä lujaa.

Juteltiin myös vihjesanoista ja vireen säätelystä tauoilla. Höpinäajat Raiku oli normaalisti käskyn alla maassa (ja yritti muuten possuilla), taukotilasta se osaa nostaa itsensä vanhoilla vihjesanoilla hyvin. Mun pitäisi muistaa palkata sitä siitä nostamisesta ja aktiivisuudesta, nytkin se oli vihjesanan jälkeen ihan täpinöissään ja napitti niin nätisti kontaktia että mitä tehdään. Jotenkin Raikun kanssa tulee keskityttyä liikaa siihen rauhallisuudesta palkkaamiseen, ei sen vilkkautta ja intoa saisi pelätä vaan käyttää hyödyksi. Kyllä se osaa nollata itsensä nätisti, vaikka sitä ei ikinä saa ulkoisesti näyttämään väsyneeltä tai leppoisalta. Hyvin odotti taas puussa kiinni (makasi maassa) pidemmän tauon ajan, siitä irti päästessään hyppi, repi remmiä ja oli valmis hommiin. Ja joutuikin suoraan paikkikseen, jossa nökötti paikallaan ehkä 5 min välipalkkauksilla. ;) Että kyllä se osaa!

Paikkiksia tehtiin tosiaan kahdessa erässä. Molemmilla kerroilla tein useilla välipalkkauksilla ja pyörin itse hermostuneena väliä kokonaan selkä käännettynä ja niin, että näin silmäkulmasta koiran. Raiku-raasu, todellakin saa tottua taas mun kisastressaamiseen. Rai makasi aika rennosti, mitä nyt näin. Pari kertaa oli sulkenut suunsa ja katsoi vähän huolissaan, mutta ei huulten lipomista tai korvien kääntelyä. Ehkä se tykkää siitä ettei näe mun kasvoja? ;) Aikaa tuli molemmilla kerroilla ehkä sen 5 min. Toisella kerralla vapautin syömään maasta muutaman namin, ekalla vapautin suoraan maasta syömään namit mun kädestä (eli vanhaan tapaan).

Tauolla, ja mikä rauhallinen ilme ♥♥

Tehtiin myös ilmoittautumista kahdessa erässä. Ensimmäisellä kerralla sanoin aika voimakkaasti istu-käskyn ennen tuomarin lähestymistä, muilla kerroilla sihahdin sen heti kun pysähdyttiin tuomarin lähelle. Ja wohoo, peppu pysyi maassa kaikilla kerroilla! Varsinkin ensimmäisillä toistoilla Raiku heitti korvat niskaan ja viuhtoi hännällään, mutta myöhemmin tyytyi vain vilkaisemaan ja piti muuten kontaktia. Kättely + mun ilmoittautuminen ei häirinnyt.
Ps. Mä muistan vihdoinkin mitä mun pitää sanoa tuomarille. ;)