Kevään neljäs paimennuskerta

Sunnuntaina 25.5. käytiin taas paimentamassa Somerolla W-porukalla. Mukana olivat Rai, Pihka, Jocke, Hoppu, Nessa ja Priya.
Herätys liian aikaisin, kahdeksan bussilla Leppävaaraan ja siitä Marikan ja Pihkan kyytiin. Jo aamulla ulkona oli lämmin, koirakin nukkui suurimman osan bussimatkasta. Ja kuumana päivä vain jatkui, suurimman osan ajasta pilvetön taivas ja aitaus pellon vieressä ilman varjopaikkoja. Huhh hellettä...

Väsynyt bussikoira

Oltiin ensimmäistä kertaa Somero-paimennusten aikana ulkona aitauksessa. Ensimmäisellä kierroksella yritettiin Raikun kanssa saada etäisyyttä eli ihan samaa mitä edellisilläkin kerroilla. Ja edistymistä ei ole kyllä mun silmiin tapahtunut yhtään. :P Rai lähtee vieläkin liikkeelle lujaa ja suoraan mua kohti, siitä vasta kiertämään. Kamalan vaikea saada se pois päin musta, onnistuin lähinnä haukuttamaan sitä mun edessä.

Stopit olivat ihan jees, vähän sai muistutella niistäkin. Kiertäminen on yhtä vahvaa kuin ennenkin, siinä se haluaisi pyöriä pienen ikuisuuden. Kiltti se on vieläkin, vauhtia löytyy vaan aika paljon.

Käytiin lampaiden vaihdon aikana dippaamassa koirat pieneen lätäkköön. Raiku oli niin puhki, ei jaksanut edes painia sisarusten kanssa. Paluumatkalla huomasin sen keventävän vasenta etutassua, välillä todella voimakkaastikin, ja autolla luottoeläinlääkärin pikakopeloinnissa Raikun anturasta löytyi aika iso vekki. Ei ihme, että hiekalla ja kivillä käveleminen sattui.

Rai sai levätä normaalisti autossa muiden vuorojen ajan ja vähän ennen omaa vuoroa kävin ottamassa sen ulos ja tarkistin tassun tilanteen. Ontuminen jatkui, myös ihan nurtsilla. Koska vika oli "vain" anturassa, tehtiin silti toinen kierros, mutta kyllä se tassu vaivasi. Rai hakeutui pehmeämpään maastoon ja meni maahan hiiitaasti, yritti vielä pitää tassua koholla. Alusta oli aika kova ja kuiva, ilmeisesti ihan yleistä (tai ei harvinaista), että paimenilla aukeaa tassut alkukesästä ennen kuin kovettuvat käytössä.

Aamuinen citykoira Leppävaarassa. Ei tullut tällä kertaa peltokuvaa. ;)

Toiselta kierrokselta mieleen jäi lähinnä viimeiset harjoitukset. Käveltiin Raikun kanssa yhdessä pitkin aitausta ja Rai sai siitä lähteä hakemaan lampaita, enemmänkin kerätä niitä mulle. Nyt se ravasi rauhassa, kiersi lampaat ja toi ne mun lähelle, siitä maahan. Ja tämä ei sopinut yhtään mun aivoille. Raikulle "tässä" tarkoittaa todellakin pysy tässä mun lähellä ja nyt se sai periaatteessa lähteä siitä kun tuntui siltä. Toisaalta sille ei voinut sanoa mitään käskyä, koska muuten se lähti liian vauhdilla. Ihan kamalan vaikeaa, mun pitää kehittää sille joku "me nyt tässä kävellään rauhassa, onpa tylsää, lähde siitä sitten kun huvittaa jos huvittaa" -käsky. Hyvin se silti toimi, fiilis oli ihan erilainen mitä ekalla kierroksella. Mun aivoissa oli vain se vika. :P

Lopetellessa Rai possuili ihan urakalla. Sekunnin murto-osan aikana, kun olin avaamassa porttia ja Rai oli mun jalkojen takana, se kävi heittämässä oman kunniakierroksen lampaiden luona. Voihan Rakki. En tiedä oliko se positiivista vai ei, kun se mun karjaisujen jälkeen yritti väistää musta kauemmas. Vähän sitähän me harjoiteltiin ekalla kierroksella. :P Kunhan mä kiehuin tarpeeksi niin se muisti taas "tässä" -sanan tarkoittavan juuri sitä eikä mitään muuta. Toinen kierros kulutti energiat taas tehokkaasti ja Rai mönki penkkien alle varjoon kielen laahatessa suunnilleen maata.

Oli taas kerran antoisa päivä! Kunpa joku saisi koulutettua mut tohon hommaan, Raikusta olisi niin paljon parempaankin ilman mun tumpelointia. Noh, haastava laji ja osittain siksi niin kiva. ;)

Kotimatkalle hypättiin Jocke-Marikan kyytiin, Raikulla taas vakipaikka mun jaloissa rullalla. Pysähdyttiin heti alkumatkasta uittamaan koirat läheisellä rannalla, vähän viilennystä matkaa varten. Voi että kun Raikun tassut osuivat veteen, se meni orava-asentoon ja piti molempia etutassuja ylhäällä. Pieni vilkaisu ja juu, nyt myös oikea antura oli auki. :(((

Tärähtänyt kuva, mutta vekit erottuvat. Mustan anturan on vielä vähän isompi miltä näyttää kuvassa. :(

Kunhan tassut tottuivat veteen niin Raikkis kävi hakemassa muutaman kepin ja uimassa pienen kierroksen, vesi auttoi selvästi yleiseen fiilikseen. Autossa Rai vinkaisi vähän kun siirsi painoa etutassuille ja kävelymatka parkkipaikalta kotiin oli aika klenkkaamista. Suihkussa toinen oli niin reppana, nosteli tassuja ja meinasi jo kaatua kertaalleen kun vaihteli painoa tassuilla.

Kuten huomaa niin mulla on ollut ihan valtavan huono omatunto koko illan ajan, koiraparka ontuu pelkästään vaihtaessa sängyllä paikkaa. :( Omasta kokemuksesta (kolhinut vähän jalkapohjia..) tiedän, että seuraavana tai sitä seuraavana päivänä haavaa jalassa ei tunne enää niin pahasti, mutta Rai saa nyt lepäillä alkuviikon rauhassa. Voi toisen tassuja. :( :( :(