Päivävieraita

Ohoh, tulipa juuri vietettyä viikonloppu ilman koiria! Kerran vuodessa pitää kokeilla sitäkin. Koirat lähtivät perjantaina tuohon muutaman korttelin päähän äidille hoitoon, kun mä suuntasin viettämään löhöilyviikonloppua mökille. Oli aika kivaa vain lusmuilla, syödä hyvin, pelata lautapelejä, saunoa, ihastella takkaa ja nukkua pitkään. Hyvä startti lomaviikolle!

Maanantaina saatiin tuttuja kylään, kun Hoppu ja Nessa tulivat meille päivähoitoon. Aamu starttasi Rain pikalenkillä, hoitolasten hakemisella parkkikselta ja Rain ja Hopun "jeeee kuin siistii nähdä sua taaaas"- painilla. Tyypit saivat pyöriä pienenä aussiepallona sisällä sen aikaa, kun mä join kahvin loppuun ja söin aamupalaa. Siinä vaiheessa matot olivat rullalla, nuoriso pomppi vuorotellen toistensa niskassa ja Nepe toi mulle Raikun palloja. Suunnattiin siis metsään juoksemaan. ;)

Team ryhmärämä sai remuta metsässä 1,5 tunnin lenkin, jonka aikana Rai ja Hoppu loikkivat arvioilta sata kertaa muutaman suo-ojan läpi. Kuvista huomaa jengin vettyneen olemuksen. ;)

Koirilla oli taas hurjan hauskaa juosta pitkin polkuja ja risukoita, jokainen kiljui vielä mennessään omalla tyylillään. Nessa antoi kyllä lastensa juosta hieman pidempiä reittejä, mun taskun luona oli parempi paikka päivystää herkkuja. Lenkin loppupuolella toisesta maagisesta taskusta löytyi myös pallo!

Samalla tuli todettua ettei meidän jälkimetsään pääse ihan vielä tositoimiin. Samaten pyörä odottaa malttamattomana varastossa teiden sulamista, selvästi olen luovuttanut tämän talven suhteen. ;)

Nessa ja uitetut pystykorvat ♥

 Herkät yhteiskuvayritykset. Keneltä lie Raikkis perinyt ihanan pusuttelunsa. ♥

Iltapäivä kului ihan tässä kotosalla puuhaillen. Vieraat höristelivät alkuun kovasti korviaan kerrostaloäänille ja saivat Raikunkin liittymään oventuijotuslaumaan. Hoppu-vahti yritti aamupäivästä urahdella muutamaan otteeseen rappukäytävästä kuuluville kolinoille, mutta lopetti pienellä älä nyt viitsi -kehotuksella. Sen jälkeen kaikki kolahdukset ja postin saapuminen oli ok. Eniten kyllä itsekin inhoan kerrostalossa tuota rapusta kantautuvaa töminää ja kolinaa, varsinkin siinä loppuiltapäivästä kun porukat palaavat töistä.

Erityisesti Hopulla ja Raikulla oli hauskaa keskenään. Kukaan ei ymmärrä Raikua paremmin kuin Hoppu-veli! Muutaman kerran sai suoristaa mattoja nuorison leikkien aikana, sisällä kaverukset leikkivät kyllä yllättävän siististi ja lähinnä nujusivat lattialla toistensa niskassa.

Päiväunet oli hyvä ottaa veljen ja äpen vieressä, tuumasi Raiku. ♥

Raiku oli vähän huonovointinen iltapäivällä ja sen nukkuessa vieraat ottivat kaiken ilon irti ja tunkivat vuorotellen syliin. Varsinkin pikku-Hoppu oli niin hienovarainen madellessaan sentti kerrallaan syliin. Ja siitä sitä ei saanut liikkumaan enää millään. ;)

Raikulla oli tosiaan ollut jo edellisenä yönä huono olo, mutta oli ihan normaali aamupäivän ajan. Iltapäivällä huono olo tuli takaisin ja raasu oksensi muutaman kerran. Kirjoitushetkellä siitä on n. 24 tuntia ja vointi on paljon parempi. Mikä lie ärsyttänyt pienen vatsaa, todennäköisesti syönyt ulkona jotain omituista. Nenä oli kuulemma kovasti nuuhkutellut maasta vaikka mitä ihanuuksia viikonlopun aikana ja pienenä imurina Rai oli varmaan niellyt jotain herkkua.

"Mitä tehdääään?!"

 

Vieraat ihastuivat kovasti lattialta löytyneisiin leluihin. Vuorotellen toivat niitä mulle ja kallistelivat päätä, että leikitään jo. Lelujen vaihdot kävivät sulassa sovussa, Raiku kyllä näytti vähän huolestuneelta kun äpe vingutti sen unilelua.

Kun vihreä kumipallo koki kovan kohtalon hoppunaattorin hampaissa, piti kaivaa esille kuivumassa ollut tennispallo. Yllättäen se nousi kaikkien suosikiksi ja kiersi vuorotellen koiralta toiselle. ;)

Illalla tehtiin vielä tunnin mittainen citylenkki pitkin poikin lähiseutuja. Koirat ehtivät vielä sisällä puuhailemaan unisia leikkejä ennen kuin sammuivat yksi toisensa jälkeen lattialle.

Yritin kovasti aivopestä koiria päivän aikana jäämään meille, mutta oli vissiin aika tehotonta, sen verran iloisesti moikkasivat Lauraa. ;)

Kyllähän tuollaiseen kolmen koiran kanssa elämiseen voisi vaikka tottua... Ainakin tyypit mahtuivat hyvin hääräämään meidän yksiössä, vaikka kyllä siinä ruokaa laittaessa meinasi tulla ahdasta kun kaikki hengasivat samassa huoneessa. Silti jokaiselle löytyi hyvin omaa tilaa, vaikka viettivätkin suurimman osan ajasta toistensa lähellä. Olipa hauskaa saada pieniä vierailijoita, Raikukin tykkäsi. ♥