All about Tira

Tira saa nyt ansaitusti kunniapaikan, rouvakoira jää pakostikin blogissa vähemmälle huomiolle, koska arkielämässä sille ei nyt tapahdu kummempia. :P Päivitin myös Tiran omaa sivua, vähän lisää tekstiä ja muutama kuva vuosien varrelta.

Talvi on tehnyt Tiralle hyvää. Se rakastaa pakkasta ja lunta, oikea alppikoira! Lumien tultua maahan Tira tuntui nuortuvan monta vuotta, niin hurjasti se juoksenteli Raikun kanssa, veti (!) lenkillä ja kahmi suun täyteen lunta. Nyt meno on taas tasoittunut alkuhuuman jälkeen, vaikka virtaa löytyy vieläkin. Muutama ilta sitten yritin saada Raikun kaivamaan lumipenkkaan kuoppaa, mutta aussien mielestä se oli tosi tyhmää, ei mitään järkeä (lumipalloja on hauskempi jahdata). Tira sen sijaan kaivoi hetkessä berninmentävän kuopan ja sen silmät loistivat innosta, se on ollut oikea kaivuri pienestä pitäen. ♥

Virallinen lettu-apuri

Meillä koirille on tullut aika selkeä tehtäväjako. Siinä missä Raiku on se Harrastuskoira, Tira on mun kotiapulainen. Raiku saa tehdä kaikkea tylsää pilkunviilausta (bernin mielestä) ja Tira kivoja temppuja! Yksi kiva asia kerrostaloasumisessa on postiluukku ja lehtien toimittaminen suoraan eteiseen, mulla on ollut jo vuosia mielessä yksi temppu... Tira opettelikin ensimmäisenä uudessa kodissa hakemaan postia käskystä! Palautus on ollut vähän jäissä, koska telkkaritasolla on asunut pari kuukautta kasa kynttilöitä, mutta kunhan siivoan vähäisetkin joulu/talvirippeet pois niin harjoittelu jatkuu. Toistaiseksi sitä temppua ei löydy videolta.

Tira opetteli myös kiskomaan peittoa mun päältä, herätyskelloon kun on vaikea luottaa joskus. ;) Miinuspuolena tuli ihan kuolainen peiton kulma, mutta tomeran kotiapulaisen into korvasi tuon pienen haitan. Siitä löytyy pieni videopätkä, vaikka toteutus olikin vähän vajaa!

Oikeastaan suurimmat muutokset Tirassa viime aikoina on tulleet sterkkaamisen kautta, nimittäin sen kaamea(n ihana) turkki sekä ruokahalu. Tira on aina ollut ahne, juu, mutta syksyn aikana ruokahetket muuttuivat niin hektisiksi ja possumaisiksi, että oli pakko ottaa siltä kirjaimellisesti kuppi pois. Parina iltana ehdin säikähtää ihan tosissani Tiran takia tuon syötyä niin nopeasti. Kupin tyhjennyttyä Tira ehti nostaa pään ylös ennen kuin rupesi huohottamaan, yritti melkein oksentaa, kyljet värisivät hurjasti ja sen ilme oli todella säikähtänyt. Vietin illan sen vieressä lattialla kädet sen kyljillä ja kännykkä valmiustilassa, jos tilanne näyttäisi muuttuvan yhtään pahempaan suuntaan. Tiran vointi parani yleensä noin tunnissa, mitä nyt possu röyhtäili silloin tällöin.

Päätin kuitenkin ettei se saa kiertymää sen takia, että se syö ruokansa kupista. Jonkinlainen spesiaalikuppi ahmijoille on harkinnassa, mutta toistaiseksi parhaiten sitä hillitsee se, kun ripottelee nappulat lattialle ja se joutuu etsimään ne. Jos se saa kupista ruokaa, se on ainakin osittain turvotettua ja joku on valmiustilassa rauhoittamaan menoa. ;)

Toinen muutos eli turkki... Kun Tiraa katselee päivittäin, ei siinä huomaa sen kummempaa eroa. Mutta apua kun upottaa sormet sen housuvilloihin tai häntään, saa penkoa hetken aikaa ennen kuin sormet osuvat ihoon. Muutamana iltana mun stressileluna onkin toiminut yhdistelmä kampa + Tiran pöksyt. Otin tänään huonoja kännykkäkuvia bernin persuksesta, mutta tummista kuvista on vaikea erottaa mitään.

Ai niin, eilen illalla tartuin fiskarseihin ja hyökkäsin Tiran korvien kimppuun. ;) En ole oikein ikinä ollut trimmausintoinen, mutta nyt korvat rupesivat näyttämään niin törkeän epäsiisteiltä, että oli pakko saksia. Vielä meidän keittiösaksilla. Korvat ovat kuitenkin vähän nätimmät ja kevyemmät!

Tira-romaanin jälkeen ne pari videota eiliseltä aamulta! Seuraamispätkät menivät niin paljon mun kikattamiseksi ja sähläämiseksi niin ne jäivät yksityisiin arkistoihin naurattamaan. :D

Juu, tässä oli siis tarkoitus kieriä, ei pyöriä. Näkee mistä tempusta Tira tykkää eniten. :D
Pakko naureskella mun jaloille kun Tira pujottelee ja tekee kasia, yritän oikein painaa jalkoja maahan etten heiluisi kun Tira kiertyy koko massallaan siitä ohi. :D



Voi berni! ♥ Alalaatikko oli liian vaikea, eihän sinne saa taivutettua päätä! Keskimmäisestä laatikosta Tira nosti sinnikkäästi pois mun villapaitaa (ei kuitenkaan tarttunut videolle) ja viimeinkin ylimmästä laatikosta muisti mitä nyt piti tehdä. :D



Tiran uusimpia temppuja on kiskoa peitto pois mun päältä. Vielä se peruuttaminen peitto suussa on vaikeaa. ;) Esineiden nostaminen mulle on taas huippuhauskaa, vaikka avaimet ällöttivätkin!