Täydellinen pörrökoira

Ei tämä vuosi alkanutkaan tulospuolella kauhean hyvin! Matkattiin 12.1. Lahteen kokeilemaan josko se H irtoaisi toiselta suomalaistuomarilta. Ei, ei enää suomalaisia.

Edellisen illan nöyryytys

Jos unohdetaan näyttely, päivä oli oikein mukava. Reissattiin menomatka kahdella eri junalla ja sain olla niiin ylpeä pikkukoirasta. Junamatkat se makasi kieppinä mun jaloissa, mitä nyt vietti matkan rautatieasemalta Pasilaan (5 min) käytävän toisella puolella istuneen naisen sylissä. No, itse hän halusi Raikun moikkaamaan. ;)

Näyttelypaikalla oli vähän stressaavampaa. Rai oli muuten oikein hienosti ja hengaili mun jaloissa, mutta rupesi hilseilemään kivasti. Päällisin puolin oli kyllä oma iloinen itsensä ja tunki ihmisten syliin ja repi kovasti remmiä kun sai luvan. Törmättiin myös yllättäen useampaankin tuttuun, ja vielä treenikavereihin! Rai bongattiin myös ulkonäöltä Nepen tyttäreksi, heh... :D

:D reppana

Itse showpuoli meni vähän niin ja näin. Varmaan mun hermostuminen näkyi Raikussa, koska se oli paljon löysempi kehässä mitä harjoitellessa kehän ulkopuolella. Jos seuraavaa kertaa tulee niin ehkä ulkoistan Raikun esittämisen jollekin toiselle. :P Masentavasti tiesin jo kehään mennessä ettei tänään taida onnistaa, oli Raikkis aika erinäköinen mitä ne neljä pallonmuotoista aussieta meitä ennen. Tuomari oli kuitenkin todella mukava ja perusteellinen, yritti Rai vähän halia häntäkin. Hilkka Salohalla kommentoi vielä suullisesti arvostelun jälkeen Raikun olevan todella mukava koira, mutta väärän tyyppinen. Niinpä niin. :( Kostoksi kehän jälkeen Rai silppusi vihreän palkintonauhansa, vaikka kiinnitin sen hienosti neidin hihnaan ja esittelin ylpeänä! Arvostelulapun sain vielä pelastettua aussien tuholta.

Raikun arvostelu:  Oikean kokoinen, mutta väärän tyyppinen. Kovin hentoluustoinen ja kevytrakenteinen narttu. Kapealinjainen pää. Hieman väljä purenta. Pystyt korvat. Hyvä kaula. Painunut selkälinja. Olematon eturinta. Riittämätön rintakehän syvyys. Pitkä lanne. Kääntää käpäliään seistessä ulos. Hyvin hoidettu karvapeite. Hyvä luonne. Liikkuu lyhyellä askeleella erittäin kapeasti edestä ja takaa. NUO T.

Pörrö parhaassa turkissaan!

Turhauttavaa lähinnä siksi, että opiskelijabudjettia kirpaisee aika pahasti nuo näyttelyiden hinnat ja on puuduttavaa käyttää enemmän aikaa sellaiseen, joka ei kiinnosta Raikun kohdalla sitä H:ta enempää. Tuli pari kertaa mainittua päivän aikana miten paljon mukavampaa olisi olla esim. jälkimetsässä, aksatreeneissä tai tokoilemassa.. Seuraavaa kehäkettuilua saadaan kuitenkin odottaa hetki, nyt Rai saa pudottaa taas turkkinsa rauhassa ja etsitään joku vähän eksoottisempi tuomari, joka heltyy silakka-aussien hörökorvien edessä. ;) Ehkä yritetään sitten, kun valiokellot (!) tikittävät jo tai sitten unohdetaan koko helkutin titteli ja hörökorva saa jäädä varjovalioksi. Kuka tulee vielä tahkomaan sille ne käyttötulokset?!

"Pliiiis antakaa se hooo !"

Koirien välit ovat olleet tosi jännät viime päivinä Raikun juoksujen takia. Jos koirat ovat olleet muutaman tunnin erossa, Tira alkaa flirttailemaan Raikulle ja yrittää jo tapailla tassulla Rain selkää. Sunnuntai-iltana meni sellaiset kymmenen toistoa samaa "Tira nyt pois"-vääntöä ennen kuin se luovutti. Rai menee tosta tosi hämilleen ja lähinnä seisoo vaivaantuneena paikoillaan korvat luimussa. Tira on sille suuri auktoriteetti ja toistaiseksi Rai on uskaltanut sanoa takaisin vain kerran, todella uskottava kimeä rähähdys. ;) Ihme herkkupeppu kun saa äitihahmotkin sekaisin, loppuisi jo juoksut!

Pari iltaa sitten Rai yritti mun nähdäkseni blokkailla Tiraa sisällä. Siirtyi tosi hienovaraisesti Tiran eteen niin että Tira vaihtoi suuntaa, ja teki tätä sen pari kertaa ennen kuin tajusin mitä puuhailee ja kutsuin pois. Tosi jännä, koska tätä ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Raiku kyllä siirteli jo 15-viikkoisena bernilaumaa miten tykkäsi ihan samanlaisella vaivihkaisella liikkumisella, pitää seurailla ettei ota sitä tavaksi.

(//Lisähuomio näin muutamaa päivää myöhemmin. Nyt koirat yrittävät leikkiä vähän joka välissä sisällä, Rain tärpit taitavat lähestyä. Videoin pari leikkipätkää, mutta oli pakko pistää koirille stoppi kun tyypit juoksivat yhdeltä yöllä sisällä ja törmäilivät seiniin ja ulko-oveen. Hups, anteeksi naapurit.)

Treenikuulumisista voisi sanoa sen, että metallikapula toimii pitkän tauon jälkeen yhtä hyvin molemmilla koirilla! Kapula löytyi vanhasta kodista muutama päivä sitten ja ollaan tehty pieniä noutotreenejä sillä sisällä. Ekalla kerralla palautusta treenattaessa Rai otti kapulan suuhun ja meni maahan (ai mitkä keppitreenit?), mutta pienellä muistutuksella hokasi tuoda sen eteen. Huippua! Myös tunnarikapuloiden pitäminen on parantunut hurjasti, vielä leuat meinaavat väpättää jos kierrokset nousevat kovasti, esim. etsimisen jälkeen, mutta paljon parempaan suuntaan menossa.