Heräämisiä

Jee, nyt alkoi loma! Joulukuu puristettiin tuttuun tapaan läpi massiivisella univelalla ja kiireellä. Tärkeimmät koiralliset jutut olivat Wirneen tottispäivä ja messarin koiranäyttely, jossa Raiku kisasi ATD:n toisessa flyball-joukkueessa. Vaikkei meidän joukkue pärjännytkään kisassa kovinkaan pitkälle, Raiku loisti radalla. Se juoksi omat suorituksensa nopeasti ja varmasti ja uusi vielä yhden joukkuekaverin ratoja aina kierrosten välissä. Ihan viimeisillä kierroksilla jopa aussie rupesi hyytymään ja kerran Rai pudotti pallon juuri ennen maalilinjaa, mutta en ihmettele ettei tyyppi jaksanut enää pitää pallosta kiinni, sen verran pitkällä kieli roikkui ja Rai hengästyi. Oli tosi mahtava kokemus ja vielä hienompaa oli Raikun suhtautuminen tungokseen, muihin koiriin, ihmisvilinään ja kisaamiseen isolla areenalla yleisön edessä. Se oli normaali, iloinen itsensä eikä stressannut turhia, siinä ne kellivät Jocken kanssa molemmat keskellä messukeskuksen käytävää ja nauttivat rapsutuksista. Mahtityyppejä!

© Jukka Pätynen. Lupa kuvan julkaisuun saatu.

© Jukka Pätynen. Lupa kuvan julkaisuun saatu.

Uutta vuotta ollaan aloiteltu hiljalleen. Ajattelin säästää treeni-innon virallisesti siihen asti kunnes työt loppuvat, mutta otettiin varaslähtö ja käytiin jo lauantaina aksaamassa. Oltiin Marikan kanssa kahdestaan treenaamassa eli ehdittiin tehdä kivan pituiset pätkät. Lyhyenä yhteenvetona vaikeaa olivat kepit, irtoaminen Aalle sekä keinu, samaten muutama rima putosi kaikessa kiireessä. Muuten Rai oli yllättävän hyvin hanskassa tauon jälkeen ja oli tosi kivaa rallatella sen kanssa. Kaikki ongelmakohdat saatiin korjattua siihen malliin, että vikat kaksi rataa uskalsin videoida. Ekalle videolle tallentui nolla ja toiselle vitonen riman takia. Videoita en saa nettiin tähän hätään, mutta lisäilen myöhemmin blogiin jos muistan.

Ollaan myös tehty kerran tarkkuutta sisällä, iski pieni inspiraatio kun löysin kerrankin taskuista kolikoita. Levitin kaikki yhdeksän kolikkoa kerralla matolle ja lähetin Raikua etsimään suht läheltä. Ilmasut olivat pääosin aika hyviä, vähän meinasi jäädä vinoon jos se kääntyi katsomaan mua. Raikun pitäisi siis asettua niin, että esine jää sen etutassujen väliin. Nyt se on alkanut ottamaan esineitä myös suuhunsa, mikä on mulle ok kunhan se ei nielaise niitä vahingossa.. Ilmaisuista ehkä 7/9 onnistui tosi hyvin eli aika hyvä onnistumisprosentti tauon jälkeen!

Sunnuntaina töiden jälkeen erehdyin nukkumaan päikkärit eli olin pirteä siinä puolen yön tienoilla. Mietin vähän aikaa mitä tehtäisiin ja lopulta päädyttiin juoksulenkille (kello tässä vaiheessa yli yksi, hups). Tajusin siinä lähtiessä, että Raiku ei ole saanut aikaisemmin vetää luvalla ja mietin jo pitäisikö ottaa jotain rekvisiittaa mukaan, että saan sen liikkeelle. Pari sekuntia myöhemmin tajusin, että se on Raiku, ei se tarvitse kannustusta. ;) Ekalla lähetyksellä Rai oli vähän häääh-fiiliksellä ja loikki mun eteen ja repi hihnaa (oikeasti oli sen joustava treeniremmi), mutta pienellä irroittamiskehotuksella ja uudella lähetyksellä se sinkosi ihan tajutonta vauhtia eteenpäin ja mun tehtäväksi jäi pystyssä pysyminen. Tehtiin muutamia juoksupätkiä pitkin poikin katuja, ongelmaksi muodostui mun heikko kunto ja Raikun pysäyttäminen. Kyllä sen sai stoppaamaan muutamalla karjaisulla ja kun itse pisti koko painolla vastaan, se on älyttömän vahva tuollaiseksi kirpuksi. ;) Oli se kyllä onnellinen kun pääsi vetämään kunnolla, tässä riittääkin koko vuodeksi projektia kun yritän pysyä sen perässä.

Lämppälenkillä törmättiin ilmeisesti baarista kotiutuvaan henkilöön, joka tuli juttelemaan meille. Mun turvallinen olo katosi heti, kun uljas vahtikoirani syöksyi vieraan ihmisen syliin ja olisi antanut kasan aussiepusuja jos olisi saanut. Raiku ei ollut muutenkaan kovin katu-uskottava vaaleanpunaisen ja pinkin vaatetuksensa vuoksi ja tulin siihen tulokseen, että seuraavan kerran vähän vaikuttavampi Tira pääsee mukaan yölenkille. :D

Hurjan silakan syysmuotia!