Keskiviikkona 8.1. suunnattiin Haltialaan jäljestämään Lauran ja koirien kanssa. Jälki on ollut meillä viime aikoina aika jäässä, vaikka olisi ollut ihanteellinen talvi harrastamiseen. Viime kimppatreenien jälkeen (olisiko ollut mun syyslomalla?) ollaan ajettu ehkä yksi itsenäinen jälki ja muuten treenattu todella epäsäännöllisesti sisällä keppi-ilmaisua. Vaihdoin lennosta keppien palkkausta ruokaan ja pieneen lelun revitykseen, tarkoituksena saada Rai nostamaan kepit paremmin. Toistaiseksi näyttää hyvältä!
Raikun jälki oli kapea laatikko, Lauran tallomana pituutta vissiin se 800m. Ehti vanhentua puolisen tuntia ja Rai tuntui olevan sopivalla fiiliksellä remuttuaan ensin Nessan ja Hopun kanssa pitkin Haltialaa. Jana oli kuitenkin vaikea, Rai iski nokkaa maahan heti parin metrin päässä ja pyöri ja pyöri. Selvästi ei osaa hakea janaa pellolla samalla tavalla mitä metsässä, ehkä myös lähtömerkki (potkittu maa) haittasi ja oletti jäljen lähtevän heti sen vierestä? Haahuamalla Rai sai nostettua oikean jäljen ja eteni siitä todella varmasti koko ensimmäisen suoran, mun piti vain pitää liinasta kiinni ja kipittää perässä. Ensimmäisen suoran kaikki kepit (3 kpl) nousivat tosi hyvin ja Raikulle tuntui sopivan uusi palkkaus myös jäljellä. Ruoan jälkeen sitä sai vähän kehottaa tarraamaan leluun kiinni, mutta taisteli kuitenkin hyvin. Palkkauksen jälkeen jatkoi myös jälkeä hyvin! Eka kulma oli aika nätti, vähän kaartoi yli, mutta tarkensi itse nätisti. Toisella sivulla lähti jo menemään vähän vinoon ja kepin ilmaisu oli tosi iloinen yllätys. Toisen kulman jälkeen lähti kuitenkin menemään pieleen, Rai veti pari metriä sivuun koko alkumatkan ja viidennen kepin tienoilla suuntasi jäljen yli Hopun jälkeä kohti, koska haistoi ilmeisesti sieltä kepin. Yritettiin tarkentaa uudestaan omaan jälkeen ja pienten ongelmien jälkeen Rai hokasi taas mitä sen piti etsiä. Loppumatka mentiin silti sen verran sivussa, että vikat kaksi keppiä jäi löytymättä. Rai jatkoi tosi sinnikkäästi jäljestämistä ihan loppuun asti ja raastoi vähän sydäntä kutsua se pois jäljeltä, kun tiesi ettei se vika keppi ole enää niin kaukana. Seuraava jälki voisi olla vähän helpompi niin, että tietää sen pääsevän loppuun ja saavan superpalkan myös vikasta kepistä?
Huhh, vuosi alkaa kyllä hyvin kun suurin ongelma eli keppien ilmaisu näytti näinkin mukavalta! Lumitilanteesta riippuen jatketaan ehkä teematreenejä liittyen janaan ja keppeihin, itse jäljestys on mun silmiin kunnossa. Ehkä kulmia voisi vielä tarkentaa ja niiden parannuttua kokeilla jo terävämpiä kulmia? ;)
Käveltiin taas kotiin, matkaa tuli päälle 6 km ja aikaa meni ehkä 1h 20 min. Mun jalat olivat jo aika tuskaiset kun kiidettiin käyttämään Tiraa ulkona ja matka jatkui melkein heti koirattomiin menoihin.
Perjantaina 10.1. päästiin pitkästä aikaa Juhan treeneihin, edelliset viikot olivat jääneet väliin töiden ja mun kipeän käden takia. Raikulla oli fiilis korkealla ja vaikka se oli pieni possu, oli meillä aika hauskaa!
 |
| © Juha Orenius |
18-29: Toisella kierroksella tehtiin tätä kivaa suora-painatusta. Hahaha, en tiedä kummalla meistä oli hauskempaa. :D Tehtiin alkuun periaatteella virheestä ulos, mutta koska onnistumisprosentti ei ollut kauhean hyvä, saatiin myös toinen kierros tätä pätkää. Meidän ongelma oli Raikun viskaaminen 19 hypylle ja ekat yritykset kaatuivat heti siihen. Toisella kierroksella se sitten irtosi sinne ja mä jäädyin totaalisesti. :D Taidettiin päästä 22 hypylle, josta pudotettiin rima ja sähläsin itse jotain ihan käsittämätöntä. Pienen äääk-pyörimisen jälkeen painatettiin vielä loppusuora ihan onnettomasti, kahden vikan hypyn kohdalla Rai kaarsi mun eteen ja sanoi rräyh, mihin ollaan menossa. Eli joo, suorien irtoamiset ovat unohtuneet!
Lauantaina 11.1. tehtiin agitreeneissä kivoja, helppoja pätkiä. Ooh sitä onnistumisen tunnetta, kun tehtiin kaksi nollaa heti alkuun! Sitä ei tarvitse korostaa, että radalla oli seitsemän estettä. :D
Teemana oli keinu radan osana ja meillä se toimi yllättävän hyvin! Edellisen viikon hiipimisestä ei ollut tietoakaan ja Rai teki keinut järkevästi ja varmasti kunhan ohjasin kunnolla.
 |
| 1. rata 1-7, 2. rata 11-20 |
11-20: Kokeiltiin alkuun vaihtoehtoista ohjaustapaa eli yritin lähettää Rain putkeen kakkoselta ja pysyä itse keinun puolella. Ideana mielenkiintoinen, mutta käytännössä ei toiminut meillä. Mä en saanut tarpeeksi selkeää linjaa putkea kohti ja Raiku teki kakkosen jälkeen pelkän kaarroksen takaisin mua kohti. Alkuperäinen suunnitelma eli persjättö ennen nelosta toimi paremmin, joskin Rai rysäytti kerran hyppyä päin kun jäin jumittamaan suoraan sen eteen. Kunhan annoin sille tilaa nähdä mihin hypätä niin estekin pysyi kasassa. ;) Ensimmäisellä kerralla homma toimi hyvin, mutta sen jälkeen rupesin sekoilemaan ja sössin keinulle lähetystä ihan kunnolla. Ajauduin itse liian lähelle ja tein epämääräisiä korjauksia niin, että kilttinä tyttönä Raiku veti keinusta puoliksi ohi. Jälleen kerran, kunhan se sai tilaa niin homma toimi. ;)
Lenkkeiltiin Raikun kanssa melkein tunti ja käytiin tekemässä hallilla vielä muutamat kepit. Tehtiin pelkkiä kepeille lähetyksiä, avokulmaa ja sitten vasemmalta lähestymistä. Viime viikon keppiongelmasta ei ollut tietoakaan, Rai haki tosi määrätietoisesti kepit vaikeammistakin kulmista ja fokus oli todella hyvin eteenpäin. Missä välissä se tuon oppi? Kerran se yritti oikaista tokavikasta välistä kun vedätin liikaa, mutta aika paljon parempi onnistumisprosentti. Nyt myöskään mun sivulle irtoaminen ei haitannut!
Treenien jälkeen käytiin lenkillä Lauran ja Marikan kanssa ja koirat saivat painattaa keskenään pitkin peltoja. Tyypeillä oli niin hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti