Sivut

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Agia ja Wirneen ekat rallytreenit

Oi oii, kolme vapaapäivää putkeen on mulle melkein miniloma!

Perjantai 1.8. oli vahvasti kotipäivä. Herättiin jo aikaisin, käytiin rauhassa aamulenkillä ja siivoiltiin kotia vähän asuttavampaan kuntoon. Ei ollut kiire mihinkään eikä mitään aikatauluja, ihan parasta!


Lauantaina 2.8. vietettiin Raikun kanssa treenipäivää, vaikka lajeja olikin vain kaksi. ;) Aamulla suunnattiin aksaamaan Lauran vetämiin treeneihin, edellisestä kerrasta olikin jo liian pitkä aika! Lauantaiset työvuorot ja heinäkuussa ollut tokokoe ovat haitanneet agittamista. :/

Kaikki lauantain kuvat ovat © Minna Karjalainen.


Päivän radasta oli kaksi versiota: ensimmäinen oli irtoamiseen tarkoitettu rallattelurata ja toisessa tehtiin peruskäännöksiä ja takaaleikkauksia. Rallattelurata meni hyvin! Ensimmäisellä yrityksellä tuli meille harvinainen moka, nimittäin mä olin liian nopea ja liian edellä koiraa, huhh!

Muut yritykset menivät ihan puhtaasti ja Rai tykitti täysillä, oli hauskaa. :) Juostiin siis ympyränä mallia mutkaputki, kolme aitaa, mutkaputki, kolme aitaa.


Toinen rataversio olikin paljon huonompi. :D Taitaa agitauko näkyä, koska en saanut Raikusta kunnon otetta. Jäätiin jumiin peruskäännökseen, jossa koira olisi pitänyt kääntää äskeiseltä rallattelusuoralta hyppäämään vinoaita ja siitä takaaleikata seuraavalle. Loppupeleissä käänsin Raikua liian aikaisin ja vahvistin tätä tekemällä kamalia äkkijarrutuksia, jolloin Raiku kilttinä koirana veti täyskäännöksen ja tuli mun luokse. Noh, eiköhän päästä agirytmiin viimeistään syksyllä kun on mahdollista taas treenata säännöllisesti!

Agitreeneistä jatkettiin Lauran kyydillä Röykkään ja parin pysähdyksen kautta uittamaan koiria. Ohh, pystykorvainen vesipeto oli niin onnellinen kun pääsi uimaan ja hakemaan leluja, meinasi jäädä kylpemään vielä kun oltiin lähdössä pois. Kala mikä kala. ♥

Vedestä virkistyneinä suunnattiin paahtavalle hiekkakentälle, jossa pidettiin Wirneen rallytokotreenit. Raiku pääsi tekemään alo/avo-tasoista rataa ja yksittäisiä voi/mes-kylttejä.

Silakka tunkemassa syliin :D :D Seuraavassa kuvassa mä olinkin kulmat ihan rutussa kun Raiku puski Julian luokse :D

Ratatreenissä Rai oli hyvin mukana. Hankin vähän kisafiilistä ja yritin saada omat polvet tutisemaan, melkein onnistui. ;) Kyltit olivat perushelppoja, mutta muutama pointti sieltä nousi esille.

360 vasempaan meni tosi tiukille, ettei Rai istunut. Voisin katsoa ja auttaa sitä koiraa vähän, vaikka Rai käyttää takapäätään todella hyvin.


Persvillat viistävät jo maata!

Edestakaisin pujottelu oli oikeasti juosten, mutta en riskeerannut seuraamista niin tehtiin kävellen. Kaarteet ovat vähän hankalia, kuten henkilöryhmässäkin. Rai irtosi vähän jalasta eikä tullut niin nätisti mukana, lisäksi mä sorruin siihen käskyntoistamistapaan mitä inhoan!


Koira ei meinaa pysyä mukana :D

Huonosta pujotteluseuraamisesta johtuen oikealle käännös oli mun mielestä huono.

Ja pyörähdystä Rai ei vaan vielä osaa sivulta ilman kunnon apuja (ehkä koska en ole koskaan opettanut sitä sivulta...).

Pyörii!

Rai teki hyvin hommia, mutta mun mielestä seuraaminen valahti loppua kohden. Yleisö ei kuitenkaan allekirjoittanut tätä, kummaa. :P Ihana tsemppaus sillä oli silti päällä, ja radan ulkopuolella (ja alussa) seuraaminen tuntui niiin hyvältä! ♥

Ennen toista kierrosta tehtiin vielä pientä BH-paikkista Gatsbyn ollessa radalla. Rai oli suht rento ja näytti lähinnä tuijottavan mun selkää, mitä nyt vilkuilin välillä.

Suoralla on hyvä edistää!

Ylempien luokkien kylteistä tehtiin liikkeestä seiso, kierrä koira. Raikulta täysi kymppi, vaikka ohjaaja mokasi aika pahasti. Kun kiersin Raikua, sanoin kerran varuiksi "odota". Käännyin normaalisti sen sivulle, kiekaisin "seiso", nykäisin oikein jaloilla ja vilkaisin taakse miksei koira tule. Ja samalla tajusin mitä sanoin. ;)

Raikulle palkka kun odotti kiltisti ja pienen ohjaajan henkisen lätkimisen jälkeen uusi yritys ja hyvin meni. ;)


Tuplasaksalainen sujui hyvin, samaten pienen muistuttelun jälkeen puolenvaihto jalkojen välistä ja mun selän takaa. Oikealla seuraamista Rai ei osaa niin palkka tuli pelkästä vaihdosta. Liikkeestä istuminen ei onnistunut kuin vasta kolmannella yrityksellä, samaten seuraamiseen kutsuminen vaati kaksi käskyä.

Vähän huomasi hyytymistä loppua kohden, mutta mäkin olin henkisesti vähän vaiheessa enkä ollut suunnitellut tekemistä ihan loppuun asti. Päksy ansaitsi kyllä loppupalkkansa!


Iltapäivän päätteeksi kuunneltiin parit laukaukset. Raiku on kuullut paukkuja viimeksi viime kesänä MH:ssa eli yli vuosi sitten. Tottiksen yhteydessä ei ikinä, huuups. Seuraamisessa Raiku selvästi jäi kuuntelemaan molemmilla kerroilla, pudotti kontaktin ja vilkaisi ympärilleen korvat pystyssä. Ei sen kummempaa ja uudella käskyllä nosti kontaktin takaisin. Pitäisi ottaa joskus projektiksi laukaukset, tai tottis ylipäätänsäkin. :P

Suunnattiin Jennan ja Julian kyydillä takaisin Vantaalle, heitettiin treenireppu kotiin ja napattiin berni mukaan. Loppuilta meni sujuvasti äidin luona jääkaappia tyhjentäessä, kotona kun ei ollut mitään ruokaa. ;)


Sunnuntaina 3.8. vaihteeksi aikainen herätys, kun lähdettiin hakemaan autoa lainaan! Tirpu oli jäänyt yökylään äidin luokse niin Raikkis pääsi aamulenkille mun mukaan. Ei ihan normimaastot, kun mentiin ensin junalla keskustaan, ratikalla Punavuoreen, autolla Matinkylään ja sieltä ajeltiin kahdestaan takaisin kotiin. ;)

Aamujunaa odottaessa. Tästä oli hyvä kaatua selälleen ja kerjätä maharapsutuksia.

Oli taas niin pätevä reissukoira, julkisissa makasi mun jaloissa vaikka junassa oli paljon ihmisiä ja toinen koira parin metrin päässä, autossa makasi mun jalkojen päällä ja torkkui. Pikkukoiran kanssa on myös helppoa ajella kahdestaan pikkuautolla, siinä se makaa kerällä pelkääjän paikan jalkatilassa ja ottaa minitorkkuja. ;)

Junakoira :D

Sporakoira

Sunnuntain treenisuunnitelmat siirtyivät lämpötilan kohotessa iltapäivällä taas turhan korkealle, mutta ehtiihän tuota myöhemminkin! :)

Puikkonokka menee melkein vaihdekepistä ;)

2 kommenttia:

  1. Voi pikku silakka lahnaa! Mun mielestä se oli kyllä tosi pätevä ja olen vain lievästi kateellinen teitin kontaktista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :)
      Ehkä olin turhan ylikriittinen meille, sitä sattuu aika usein. :D Kyllä Raiku tuntui vähän löysemmältä siinä loppuvaiheessa, mutta se on hyvä jos lahnailu ei näkynyt pahasti ulospäin! Kun tietää mihin tuo otus parhaimmillaan pystyy niin odotukset ovat usein aika korkealla.

      Poista