Helteistä

Kesätauko, musiikkia mun korville!

Raikun juoksut osuivat sittenkin aika sopivaan kohtaan, treenejä olisi jäänyt muutenkin väliin niin nyt tuli taukoiltua ihan kunnolla. Hyvä taas nollata omaa ja koiran päätä, vaikka ihan toimettomia ei olla oltu. Räksy on saanut pohtia uutta temppua ja käytiin jäljestämässä Marikan ja Pihkan kanssa, mutta muuten ollaan eletty aika tylsästi. Rai on jaksanut treenittömyyden hyvin ja ollut oma itsensä, vähän yrittänyt kyllä vihjailla tauon pituudesta tuomalla leluja mun syliin ja tuijottamalla, mutta sitä se tekee aika useinkin.

Viime aikojen helteet ovat kyllä koetelleet meitä. Mä kestän kuumuutta tosi huonosti, menetän kaiken toimintakyvyn kun lämpömittarit kipuavat hellelukemiin. On ollut aika rankkaa, kun kotona on kuuma, töissä on kuuma, bussissa on kuuma ja öisin ollut tukahduttavan kuumaa. Kaikki sympatiat siis koirien puolella!

Tira lähti viime viikon keskiviikkona helle-evakkoon äidin luokse, siellä kun oli sisällä vähän viileämpää mitä meillä. Raikukin pääsi viikonloppuna sinne päivävierailulle sillä välin kun mä olin töissä. Lauantai-aamupäivänä iski kauhea ahdistus pikkukoiran puolesta kun lämpötila tuntui vain nousevan ja se oli jäänyt jo aamulla läähättämään yksin kotiin. Ehti olla ehkä pari tuntia itsekseen kotona, mutta oli ollut ihan normaali virkeä itsensä kun äiti kävi hakemassa sen eikä sisälläkään ollut mitenkään hirveän kuuma. Oli silti parempi fiilis kun tiesi kaiken olevan kunnossa! Sama juttu sunnuntaina, mitä nyt oltiin sovittu jo etukäteen että Rai haetaan päivähoitoon. Joskus on tosi hyvä kun asutaan kävelymatkan päässä toisistamme. ;)

Näin muuten Tira on pärjännyt yllättävän hyvin helteillä. Leikkasin sen turkkia jo toisen kerran tänä kesänä ja kyllä tuntui auttavan paljon, kun ylimääräiset sentit katosivat tuosta pehkosta. Nyt sillä on leikattu ja ohennettu persvilloja, häntää, vatsakarvoja, etutassujen hapsuja, rintakehää ja kaulusta/korvakarvoja. Kyllä on pirteä ja nuorekas berni, ihan luulee pennuksi! ♥

Lähtötilanne eli Tiran sterkkausturkki luomuna toukokuussa. Ei kyllä pääse enää koskaan turkki noin pitkäksi ja paksuksi!

Turkkia leikattu kauniisti keittiösaksilla. Oih, mun koiralla on jalat! Ja se on oikeasti hoikka!

Raikullakin on ollut kuuma. Se on saanut pitää parina päivänä sisällä märkäloimea kun tuntui, että se läähättää niin paljon. Yksin sitä ei uskalla jättää se päällä, mutta mun ollessa kotona nukkui ihan näppärästi loimen kanssa.

Muuten Rai on hakeutunut öisin nukkumaan parvekkeelle, mitä se ei tee normaalisti koskaan. Hyvä kun tajuaa hakeutua itse viileisiin paikkoihin, mutta kyllä se silti käy välillä nukkumassa mun kyljessä kiinni ja muistaa hoitaa jokatuntiset kasvopesut. ♥

Odotetaan silti innoissaan helteiden loppumista...!

Tiistaina 15.7. siis metsäjälkeä Marikan ja Pihka-siskon kanssa. Olipa kivaa kun pääsi ajelemaan itse jäljestyspaikalle, meillä oli siis vielä sen päivän auto lainassa!

Jälkien vanhetessa tehtiin kapeaa kaistaletreeniä esineillä, Raikulle kaksi vierasta esinettä joita se tosin sai pitää suussa ennen ruutua. Juu, meidän edellinen esinetreeni oli silloin kesäkuussa (?) samassa porukassa, taisi se tehotreenaaminen unohtua. Nyt Päksy oli kuitenkin hieno, ensimmäisen esineen nosti melko nopeasti takalinjalta ja palautti hyvin, palkka kuitenkin lennosta kun en halunnut sukkasolmun tappamista siihen mun jalkoihin. Toinen esine (sienen palanen) oli vähän vaikeampi ja vaati pari lähetystä ja Marikan näyttämään ennen kuin se nousi takalinjalta. Aika jännä, joko nenä ei ollut kunnolla auki tai sitten Raiku ei vain tajunnut sienen päälle.

Jälki oli 500 metriä pitkä, kuusi keppiä, kulmia ja ehkä 10m jana. Ilma oli aika lämmin ja maasto kuivaa. Janalle lähetys oli pieneen alamäkeen, piti ottaa vähän pidempi lähetys mutta ei löytynyt oikein sopivaa kohtaa. Pitkästä aikaa Raiku otti vahvasti takajäljen, tarkisti ehkä 7m taaksepäin kunnes himmasin liinalla. Tarkisti vieläkin ja jäljesti lopulta nokka maassa koko matkan takaisin ja siitä lähti hyvin eteenpäin. Itse jäljestys oli hyvää ja kulmat hyviä, mutta meillä oli huono keppipäivä. Ensimmäisestä annoin vielä mennä ohi, voi voi jos ei välipalkka kelpaa. ;) Toisen päältä käveleminen oli kuitenkin niin törkeä, että stoppasin ja lähetin uudestaan. Ehkä kolme kertaa, ennen kuin nenä törmäsi keppiin. Kunhan Rain nenä sai hajun, se reagoi ja ilmaisi hyvin. Välistä jäi vielä yksi keppi ilmaisematta, muut menivät ilman apuja.

Pohdittiin syitä keppiongelmalle ja päädyttiin muutamaankin vaihtoehtoon. Oli kuuma, Raikun kieli roikkui varpaissa jo ennen jälkeä. Lämpötila ja kuiva maasto pakottivat Raikun ehkä keskittymään liikaa jäljestämiseen, energiaa ja jaksamista ei ollut enää kepeille. Ja pari ilmaisematta jäänyttä (toka ja sieltä keskeltä se yksi) oli vähän uponneet maastoon, mm. heinikkoon. Huomattiin kakkoskepin vieressä myös joku pesä, joka näytti vähän maa-ampiaisten tekemältä. Ja juu, huomattiin tämä vasta kun Raiku oli ilmaissut kepin ja hieraisi kuonoaan tassuilla... Onneksi ei käynyt mitään!

Maanantaina 28.7. oli taas Pipsan tokojen vuoro, paikalla oli vain Rai, Pihka ja Hoppu niin saatiin ruhtinaallisesti aikaa.

Aloitettiin paikkiksilla, ensin istuminen. Mulla oli lupa mennä vain vähän matkan päähän. ;) Rai jäi kivalla fiiliksellä ja istui ryhdikkäästi, aikakin pidettiin kaikille lyhyenä. Makaamisessa EVL-käskytys, reagoi hyvin vasta mun käskyyn. Oli paljon rennomman näköinen mitä aikaisemmin, mitä nyt läähätti kuumuuden takia. Pari välipalkkausta ja suullisia kehuja, kyllä se siitä. Vapautus suoraan maasta kun ei reagoinut liikkuriin.

Rai pääsi tauolle kun tehtiin yksitellen henkilöryhmää, oli kolmantena vuorossa. Naksuttelin muutaman kaarroksen ja pysähdyksen, tsemppasi tosi hienosti ja teki nättiä työtä. Oli varmaan vaikein henkilöryhmä ikinä, kun siihen oli kerätty Laura, Pipsa ja Marika eli ne maailman ihanimmat ihmiset! ;)

Tehtiin kaksi kierrosta yksitellen niin ei tullut niin pitkää treenipätkää. Raikun ensimmäisellä kierroksella katsottiin kaukoja. Ensin kisamaisesti, toimi ja teki ihan loistavasti. Yritin hakea samaa hyytymistä mitä SM-kisoissa, mutta ei onnistunut edes tuolla paahteella. ;)

Avon kaukojen tekniikka on hyvä. Istuminen kelpaa mun kriittisille silmille melkein aina ja Raikulle toimii nouseminen pienen pompun kautta. Maahanmenoon ollaan haettu kaukoista erillään uutta tekniikkaa, mutta nykyinenkin menettelee. Aina se voisi olla nopeampi...

Seisomista pohdittiin pitkään Pipsan kanssa. Sain vahvistusta mun käsitykselle Raikun tyylistä, sehän tykkäisi venyttää itsensä sakemannityyliin niin pitkäksi mitä tassuista lähtee. Tekee m-s vaihdon hyvin hissinä, mutta vaikeuttaa jatkosiirtymiä aika paljon. Kokeiltiin parilla eri tekniikalla ja parhaaksi osoittautui m-s vaihto niin, että etutassut liikkuvat samalla vähän taaksepäin. Tässä auttoi paljon se, kun Raiku tuettiin kylki seinää vasten ja Pipsa piti takatassuista kiinni, Rai hahmotti takapään selvästi paremmin ja teki pelkästään onnistuneita seisomaan nousuja.

Juteltiin myös sopivasta vireestä kaukoihin. Olen miettinyt pientä nostatusta ennen liikkeen alkua, mutta epäröin vielä vähän. Nyt Raiku jää rauhallisena, mutta tekee yleensä vaihdot riittävän täpäkästi. Jos nostatan vielä tuosta niin tekniikka saattaa kärsiä. Pitää ehkä vain kokeilla ja yrittää löytää se kultainen keskitie. :P Ja lisätä kaukoihin häiriöitä ja tehdä superpalkalla silloin kun tietää koiran olevan väsynyt.

Toisella kierroksella katsottiin seuraamista. Pilkunviilaajat vauhdissa, Raiku saisi siirtyä vielä muutaman sentin taaksepäin. ;) Liikkeen alut olivat hyviä, mutta suunnilleen mun neljännen askeleen kohdalla Raiku hilautuu pari senttiä eteenpäin ja aukeaa takaa vähän. Ei paljoa, oikeasti, mutta pienestä virheestä kasvaa pian iso. :P Kokeiltiin tähänkin paria juttua, ekaksi koiran siirtämistä oikeaan kohtaan kun edistää. Mä olin vähän jäljessä ja Raiku pihalla, raasu jäi seisomaan paikalleen ja luuli sitä liikkeestä seisomiseksi. Voi olla Raikulle turhan raju tapa, tai sitten pitäisi nostaa sen fiilistä seuraamisessa. Nyt jäi tosiaan vähän reppanailmeellä eikä tajunnut mitä tapahtui. Toinen pointti oli juurikin tuo, että koiran pitäisi ymmärtää mitä siinä haetaan.

Raikulle parempi tapa tuntui olevan mun painonsiirto, samaa ollaan tehty ennenkin. Eli kun se tuntuu edistävän, mä siirrän painoa taakse ja koira saa korjata paikan itse. Yleensä mä olen ottanut vähän isomman liikkeen ja tavallaan aloittanut alusta, nyt voisi kokeilla vain pienellä siirrolla ja siitä suoraan jatkamisella. Auttaa varmaan kun koira saa ajatella itse mitä tuli tehtyä.

Iso pointti oli kuitenkin se, että Raikun seuraaminen on hyvää! Parantunut huomattavasti kesän aikana ja mennään ihan eri fiiliksellä. Ja tällä seuraamisella pärjäisi kuulemma jo hyvin, mutta nillittäminen on niin kivaa niin pohditaan vielä edistämistä. ;)

Kentällä vierähti mukavasti aikaa, mutta ilta ei ollut ihan vielä ohi. Kipaistiin kaupan kautta flyball-treeneihin hallille, vähän jo väsytti koiraakin. Tehtiin vain kaksi kierrosta, koska oli vieläkin kuuuuma. Raikun parina oli Nesta-labbis ja tehtiin ehkä neljä lähetystä yhdellä kierroksella. Väsymys näkyi Raikussa pienenä pallon pudotteluna ennen lupaa ja toisen kierroksen lopulla se kolhaisi vähän tassuja hyppyyn. Ei käynyt mitään, mutta hyppäsi vähän varovaisemmin seuraavan pätkän. Flyball-hypyt ovat yllättävän rankkoja!

Treenien jälkeen team mustat pääsivät vihdoinkin juoksemaan, vielä riitti vähäksi aikaa vauhtia kun Rai, Pihka, Hoppu, Nessa ja Arthur sinkoilivat metsässä. Pieni Arthur oli kyllä aika tapaus, Raikukin pohti vähän aikaa mikä tuo pörröinen otus oikein on. Aikaisemmin illalla kaksikko pääsi vähän juoksemaan yhdessä kentällä, mutta Rai oli tylsä täti ja hakeutui lopulta mieluummin varjoon lepäämään kuin leikki pennun kanssa. Kentällä Raiku oli vielä enemmän onneissaan ihanista ihmisitä kuin pikkukoirasta, vaikka piti tietysti yrittää hoitaa minimustaa. Oh, siitä on tullut niin aikuinen. ;)