Sivut

tiistai 6. elokuuta 2013

Siperia opettaa

Maanantaina 5.8. oli taas Pipsan vetämän tokon vuoro. Koirat pääsivät moikkaamaan mun töiden jälkeen 16 viikkoista kiinanharjakoiraa ja varsinkin Raiku väsytti itsensä yrittäessään tutustua vähän ujompaan kaveriin.

Treeneissä alkuun paikkikset, ekalla kerralla Raiku oli Hopun ja Jocken välissä. Meni maahan aika hitaasti, samaten istumaan nouseminen oli hidas. Pysyi kuitenkin hyvin, pari kertaa vilkaisi sivuille/taakse ja liikautti takatassuja. Toisella kerralla vaihdettiin järjestystä (Raiku reunaan Pihkan viereen) ja otettiin EVL käskytys. Raiku reagoi sekä Lauran että Pihka-Marikan käskyihin, omalla meni hyvin maahan. Otettiin ihan lyhyt aika, nyt Raiku nuuhki maata kun kävelin poispäin. Ärähdin vähän niin oli loppuajan nätisti, istumaannousu oli kehno.

Odotellessa leikittiin noutokapulalla ja otettiin seuraamista. Kapula oli vähän ällö, mutta idea rupesi taas löytymään. Että mä inhoan pitämistreenejä :( Seuraamisessa keskityin huomauttamaan kontaktin putoamisesta parin askeleen jälkeen. Raiku rupesi vähän väsymään, mutta tsemppasi. Ainakaan ei edistänyt (pahasti) ;)

Varsinaisen treenin aihe oli ruutu. Loistavaa, kun Raiku on ruutuillut viimeksi monta kuukautta sitten. Tehtiin lelulle juoksemisia parilla eri variaatiolla. Alkuun mä jätin lelun ruutuun, parin toiston jälkeen Pipsa vei lelun valmiiksi ja vikalla kokeilulla ruutu oli tyhjä ja Pipsa heitti pallon Raikulle kun se pysähtyi mun käskystä. Rai kyttäsi vähän ja juoksi ruutuun hitaasti ja pomppien. Sitä saa kuulemma hetsata vähän lisää ennen lähetystä ;) Ohjeeksi saatiin tehdä paljon nopeita ruutuun juoksemisia nurtsilla, voi kun joku kiskoisi mut ulos treenaamaan...

Loppuun näytettiin meidän huonoin liike eli luoksetulo. Ongelma eli kyttääminen tuli hyvin esille ja nyt pitää paneutua bc-kouluttajien neuvoihin. Voihan kyttä :(



Tiistaina 6.8. oli mun vapaapäivä, jeij! Suuret suunnitelmat kutistuivat lopulta Raikun esineruutu- ja jälkitreeneihin lähimetsässä. Kuumasta ilmasta huolimatta mentiin pyörällä, kävellen olisi kestänyt huimat 15 minuuttia ;) Talloin jäljen aluksi ja Raiku kiljui puussa kiinni. Se onnistui olemaan hiljaa niin kauan kun mä olin näkyvissä, mutta kun hävisin metsään niin huuto alkoi. Takaisin repulle suunnistaessa kiitin kuitenkin mielessäni Raikua äänivihjeistä, oli vähän vaikeuksia hahmottaa maastoa.

Esineruutu oli 20x50 metriä, keskellä oli vähän enemmän ryteikköä niin en nähnyt ihan takalinjalle asti. Ensimmäinen esine oli sukkamytty oikeassa takakulmassa, sukat sen takia että viime treeneissä kesäkuussa Rai ei halunnut nostaa vieraita sukkia metsästä... Lähti hitaalla laukalla, kaarteli vähän omaansa niin huudahdin kerran sen nimen ideana se, että Rai suuntaisi takaisin mun luokse. No, koira päätti sitten irrota takalinjalle asti. Törkeää possuilua, mutta annoin olla, hyi minä. Taakse irrottua sukat löytyivät aika nopeasti ja Rai palautti hyvällä vauhdilla. Lelu unohtui kotiin niin palkkasin samoilla sukilla.

Ja loput toistoista menikin vähän pieleen. Vein toisen esineen vasempaan kulmaan niin, että Raiku jäi odottamaan lähetyskohdalle. Istui muuten hienosti paikoillaan ;) Toinen esine oli muovinen juttu, kooltaan ehkä puolet mun nyrkistä. Leikittiin sillä vähän kotona niin varmistin, että Rai suostuu ottamaan sen suuhun (ja otti). Idiotismina vein saman sukkamytyn odottamaan kolmatta lähetystä takaisin oikeaan kulmaan, tosi tyhmää. Raiku lähti hyvin vasenta kulmaa kohti, kierteli taas omiaan (mun jälkiä pitkin), pyöri vähän aikaa vasemmassa kulmassa ja jatkoi hortoiluaan oikeaan kulmaan, josta nosti sukat ja toi mulle. Hitto :D Palkkasin kuitenkin esineestä ja juoksin uudestaan vasempaan kulmaan tsekkaamaan muoviesineen. Se oli vähän siirtynyt eli piski oli töninyt sitä kuonolla, mutta ei nostanut kunnolla. Tästä seurasi hirveä rumba, menin itsekin sekaisin laskuissa. Lähetin Raikun varmaan neljä kertaa vasempaan kulmaan, se irtosi kyllä sinne mutta haahuili pitkien tarkistuskierrosten jälkeen takaisin. Jokaisen lähetyksen välillä kävin itse heittelemässä muovijuttua, taputtelin käsiä ja piirsin suunnilleen nuolet maahan mistä suunnasta esine löytyy. Raiku rupesi selvästi väsymään turhasta juoksemisesta niin siirryttiin takalinjalle oikeaan kulmaan ja tehtiin samaa eli jätin Raikun istumaan ja kävin heittelemässä esinettä 20 metrin päässä. Tarvittiin ehkä kolme lähetystä ennen kuin raasu löysi sen muovijutun, kovasti se kyllä etsi mutta nenä ei kuitenkaan saanut siitä tarpeeksi hyvää hajua. Useimmilla kerroilla Raiku jäi pyörimään vielä pari metriä liian eteen pienen montun kohdalle, esine kun oli pienellä kukkulalla ihan vieressä... Ehkä siinä oli aikaisemminkin jotain hajuongelmaa, koska löydettyään esineen Rai nosti sen suht nopeasti. Tai sitten se tajusi ettei sukkia ole enää löydettävänä ja on pakko tuoda tuo muovihirviö. Palkaksi Raiku sai kiskoa niitä samoja sukkia.

Ja se jälki... Ei varmaan tarvitse mainita, että jäljelle päästyä Raiku oli aika väsynyt ja kuumissaan? Se lähti hyvin janalle, veti liian pitkäksi ja kaarteli takaisin mun jalkoihin. Annoin sen mennä omaan tahtiin niin pian se nappasikin jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Vauhti oli aika ripeä ;) Eka purkki + keppi oli suunnilleen 60 metrin kohdalla, Rai meinasi vähän vipeltää ohi niin himmasin, meni maahan heti kun kuono osui purkkiin. Vedettiin vähän aikaa keppiä, jonka jälkeen lähetin uudestaan. Tästä mentiin kirjaimellisesti alamäkeen. Jälkeä talloessa mä muutin lennosta suunnitelmia ja jouduin tekemään kaksi selvää kulmaa, koska en halunnut mennä koko matkaa alamäkeen kauheaan monttuun. Olisi pitänyt, sekin olisi mennyt paremmin mitä tämä ;) Ja koska kreppejä oli mukana vain purkkien kohdalle, yritin vain muistaa kulman paikan. Homma kaatui siihen, että jäljestäessä kaikki helvetin puut alkavat näyttää samalta ;) Raiku jatkoi samaa vauhdikasta menoa ja idiootti ohjaaja meni puuttumaan siihen. Olin ihan varma etten ollut jatkanut niin pitkälle alamäkeen niin hidastin Raikua, otin vähän taaksepäin ja yritin lähettää niille main missä ajattelin kulman olevan. Tyhmä tyhmä tyhmä!!! Raiku pyöri aikansa paikoillaan, ei näyttänyt tajuavan yhtään mitä haluan ja rupesi lopulta syömään heinää. Palattiin suunnilleen edellisen purkin kohdalle ja mä rukoilin, että Raiku saisi vielä ideasta kiinni, vaikka oltiin tallottu koko alue tehokkaasti. Raiku lähti taas alamäkeen ja nyt annoin sen mennä, no voi piiiiiiiiiip kun se viipotti jälkimoodissaan, löysi kulman ja jatkoi matkaa. Toinen purkki löytyi vähän matkan päästä, taas pieni heiii mikäs tossa oli himmaus ja Rai ilmaisi. Tästä mentiin taas vähän metsään, Rai eteni jonkun matkaa, mutta jälki hävisi. Tämä osuus on mulle iso mysteeri, koska palloiltiin muutaman metrin säteellä vähän aikaa, liikuttiin taas johonkin suuntaan ja yhtäkkiä Raiku ilmaisee kolmannen purkin + kepin, mutta missään ei ole kreppiä. Todella omituista! Pätkä neljännelle purkille meni paremmin, viides pysähdys oli enää pelkkä keppi. Rai tarkisti pari harhaa, mutta löysi (melkein) itse oikean suunnan. Kepillä vihjasin vähän maahanmenosta niin sinnehän tuo putosi, palkaksi taas kepin vetämistä ja loppupalkaksi esineruudun sukat.

Voihan pätevä eläin, kaikkea se joutuu kestämään mun takia. Onneksi Raiku ei lannistu helposti eikä ota nokkiinsa mun ehdotuksista, kunpa mä osaisin antaa sen tehdä työnsä :P Melkein kaikki meni eri tavalla mitä suunnittelin, esim. maaston piti olla helppokulkuista ja suht suoraa. No, maasto oli mäkistä ryteikköä ja jäljelle tuli pari kulmaa + varmaan tosi kivannäköistä serpentiiniä. Pahinta oli se, että jäljen päättyessä mäen juurelle, vierestä alkoi aika lailla sen näköinen maasto mitä olisin halunnut. Sinne sitten seuraavalla kerralla. Kotimatkalla tuo pieni sekopää juoksi vielä pyörän vieressä ja veti mua yhden ylämäen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti