Viikonlopun tunnelmia

Lauantaina 8.8. herääminen oli vaikeaa, vaikka meillä oli sovittuna mieluista ohjelmaa. Ei ihme, että aamu venyi taas normitapaan ja Raikun aamulenkki oli kävelymatka rappukäytävästä parkkikselle.

Olin ilmoittautunut jo keväällä seuran järjestämään ID-jälkipäivään. Koulutuksessa käytiin lähinnä läpi muiden eläinten etsimistä, mutta teoriassa käsiteltiin aihetta vähän laajemmin. Heräsi kyllä pieni mielenkiinto etsijäkoiratoimintaa kohtaan, mutta tähän väliin ei kyllä mahdu ohjelmistoon. Raiku olisi kyllä omiaan tuohonkin harrastukseen, pieni väsymätön nenänkäyttäjä joka tykkää kaikista!

Tehtiin jokaiselle koiralle pieni käytännönharjoitus maastossa. Ideana oli tehdä ns. näkölähtö, antaa etsivälle koiralle lähtöhaju ja sen jälkeen jäljestää. ;) Sanotaan vaikka näin, että näkölähdöt eivät toimi Raikulla, ainakaan tässä tarkoituksessa. :D Katsottiin yhdessä kun meidän "kadonneet" Annika ja Hila-aussie katosivat metsään. Ja Raikuhan katsoi, tuijotti suoraan metsään. Lähtöhajua Rai nuuhkaisi ja sitten ampaistiin matkaan. Enemmän Raiku taisi fiilistellä outoja hakutreenejä kuin jäljestystä, mutta tyyli oli aika vapaa. "Jäljestettiin" kyllä sen verta sujuvasti, että kadonneet löytyivät metsästä, mutta en tiedä kumpaa Raiku oli etsimässä, kadonneen omistajaa vai itse koiraa. :D Selvästi sen aivoissa jäi jotain kesken, koska loppupalkka ei meinannut kelvata vaan se olisi "ilmaisun" jälkeen jatkanut mielellään matkaa ihan kadonneiden luokse. Ei ihan tajunnut, että näissä "hakutreeneissä" palkka oli koko ajan mulla valmiina. :D

Oli hauska aivot narikkaan aamupäivä ja oli ihan mielenkiintoista olla Raikun kanssa yhdessä maalimiehenä. Tämän tyylin lisäksi keskusteltiin muista koulutusvaihtoehdoista ja edistyneiden koirien treeneistä. Raiku ainakin vaikutti siltä, että 1) sille pitäisi tehdä pelkkiä eläimen hajuisia jälkiä, koska en tiedä kumpaa se muuten jäljestäisi 2) lisähaastetta 3) ilmaisuksi pitäisi miettiä joku muu kuin valjaissa roikkuminen mangustiasennossa ja hillitön kiskominen eksynyttä kohti :D

Odottaminen on rankkaa

Pienen odotteluhetken aikana tehtiin vähän helletokoa. Oli huisin kivaa ja molemmilla hyvä fiilis. Toko tuntui taas vähemmän ällöltä!

Seuraaminen oli hitusen löysää, mutta kaikki muut ongelma-alueet kerrankin kohdillaan. Istuminen saisi olla nopeampi, mutta ainakin se erottelee jäävät. Paikkaistumisessa vähän huulien lipomista, mutta muuten ryhdikäs ja skarppi. Kaukoissa tekniikka oli melko hyvä, mutta on se silti tosi epävarma liike. Nousee ekalla, jos nousee...

Jälkitreeneistä ajoin tuhatta ja sataa viemään Raikun viileään kotiin ja jatkoin heti matkaa katsomaan PK SM-kisoja, kerrankin kun jotain järjestettiin melkein naapurissa! Siellä vierähti kevyet pari tuntia moikkailemassa tuttuja ja katsomassa lähinnä jälkikoirien tottiksia. Ja oli muuten vähän kuuma.

Loppuilta oli varattu kotichillaukselle ja akkujen lataamiselle. Eli nukuttiin Raikun kanssa pitkät päikkärit.

Sunnuntaina saatiin sitten nauttia siitä hitaasta aamusta. Suunnattiin vasta aamupäivällä uudestaan tottiskenttien laidalle, tällä kertaa pystykorva mukana. Edellisen kerran se on ollut katsomassa Isojen Koilien Kisoja kolme vuotta sitten elokuussa, oli siis korkea aika päästä uudestaan mukaan.

 Turistipentu kolmen vuoden takaa. Rentoa meininkiä kisahälinässä!

Raikukin sai vähän vaihtelua, niin harvoin pääsee enää turistiksi mihinkään "sosialisoitumaan". Ja kyllä tekikin hyvää, sen verran intopiukeana se oli heti autosta päästyään. Jee ihmisiä, jee koiria, jee tuoksuu ruoka, jee kuuluu kivoja ääniä, oii siistiiii mitä hajuja, jee lisää ihmisiä, jeejeejee lapsia, JEE pentuja, jihuuuu ruohoa, doing doing doing pusupomppuja, omg vielä lisää ihmisiä.

Joskus on rasittavaa katsoa toisen intoilua  i h a n  k a i k e s t a. :D

Kunhan päästiin edellämainitusta alkuhuumasta eroon niin loppuaika meni ihan siististi. Hengailtiin katsomassa suojelun C-osaa ja EK-koirien tottiksia.

Kun oma silmä vältti niin Raiku yritti fiilistellä myös muiden katsojien kanssa, mutta chillasi myös pitkällään maassa, retkotti välillä puoliksi mun sylissä ja keskittyi näyttämään söpöltä. Ja sai muutaman ihmisen hihittämään, kun kerjäsi kurreasennossa nappuloita.

Muuten käytös oli siis mukavaa, mutta. Osasyy siihen, miksi halusin Raikun turistiksi mukaan, oli laukaukset. Sai se taas pientä "siedätystä" niihin, mutta kyllä se nostaa edelleen kierroksia. Ekat paukut se oli vielä paikallaan, mutta muiden kohdalla yritti kiskoa ampujaa kohti korvat pystyssä. Kuinka älykäs reaktio. :P Ei se edelleenkään missään nimessä väistä tai pelkää, se on vaan kiinnostunut ja innostuu. :P

Samaten suojelua katsellessa kaikki muu oli ok (juoksevat koirat, haukkuminen kentän vieressä ja hihaan pureminen), mutta se ihme raippasysteemi mitä maalimiehet käyttävät.. Raiku the suuri Suojelukoira katsoi ihan innoissaan, kun isoilla koirilla oli kivaaaa. :D Myös yleisön taputuksista koira veti pienet pomput paikallaan häntä vimmatusti heiluen, ihan selvästi kaikki kehuivat sitä eikä suorittavia koiria. ;) Kahjo pieni otus!

O m g, tota mäkin haluan kokeilla! Terkuin Päksy suojelukentän laidalta

Jaksettiin pyöriä kisapaikalla tunti, kunnes kyllästyin turismiin ja lähdettiin pienen shoppailukierroksen jälkeen seuraavaan paikkaan. Suunnattiin parin kadun päähän viettämään iltapäivää kotikotiin eli isän luokse.

Raiku sai hengata mukana vadelmanpoimija-apuna ja söi tehokkaasti alaoksat tyhjäksi. Oli myös hyvin riemuissaan, kun muut jaksoivat heitellä sille leluja pihalla. Pienten temppuilujen lisäksi Rai sai tehdä miniminitokoa, lähinnä sitä saakelin merkinkiertoa uudella tolpalla. Ja oli ihan pro!

Lifestyleblogi. Liittyy koiraan sen verran, että Raiku sai oman minipalan possua (ei kuvassa)

Rento iltapäivä kului nopeasti grillaillessa ja ehdittiin tehdä kätevä viiden minuutin pikapyrähdys kotona ennen hyppytekniikkatreenejä.

Rai jatkoi hyvää flow'ta myös hallilla, mitä nyt speedbump + nouseva rima noutohäkkyrätreenissä skippasi jatkuvasti viimeistä väliä ja loikkasi yli. Ei ehditty keksiä siihen mitään sujuvaa ratkaisua ennen kuin toistoja oli jo tullut aika monta, pitää muistaa seuraavalla kerralla. Kapulana 650g.



Jatkettiin korkeuden arvioinnilla "umpiesteellä" ja videolta katsottuna oli aika näppärän näköistä työtä! Korkeutta ei lopulta ollut kuin se 55-60-65-60-55, mutta silti. Kyllä se metrinen lähestyy, hahaha. ;)


Jäähdyttelylenkki tehtiin tuttuun tapaan Marikan, Pihkan ja Telman kanssa ja kotiin päästyä kello olikin jo sen verran, että mulle tuli kiire valmistautua duuniviikkoon. Raiku simahti sekunnissa eteiseen.

Oikeasti kuva on maanantailta, mutta silti. Ei tuota stalkkeria voi katsoa nauramatta ♥

Herätys!

Heinäkuun viimeisen päivän kunniaksi kaivelin kuvakansioita kesältä ja etsin ihania epäedustavia kuvia Raikusta. Kamera on päässyt ulkoilemaan kesällä ehkä kaksi kertaa, mutta löytyihän noita muutama!

Yritän herätellä blogia eloon. Juttuja kyllä riittäisi, mutta ei meinaa löytyä aikaa tai inspiraatiota naputella kertomuksia ylös. Mitä nyt ainakin on jäänyt kirjoittamatta niin kevään loput koetulokset, monet paimennuskerrat, normitreenit, W-leiri, W-paimennusleiripäivä, "kesälomareissut" ja vaikka mitä pieniä juttuja. Nykyään meidän aktiivisin sosiaalinen media taitaa olla Instagram (@tuiqqq), vaikka sekin päivittyy harvakseltaan. :D

Huomenna alkaa elokuu ja elokuun jälkeen tulee syksy. Kai sitä kohta pitää alkaa maanisesti odottamaan Rain juoksuja!

Pomppukuvia löytyisi ehkä miljoona

Heitin nappulan veteen ja pakko yrittää kurkotella sitä...

...paitsi että jarrut eivät toimi..

...ja tyylikäs mahalasku veteen!

Älyttömän kaunis ja edustava!

 Voi näyttää myös kohteliaasti sen, että mallina oleminen ei kiinnosta. Pystykorvat on parhaat ikinä, mutta joskus turhan ilmeikkäät

Osaa se uida myös kunnolla

Kelju K. Kojootti ja vesijuoksu

Huijataan arkistoa

Kesäkuun kuukausipostaus. Oikeasti kuukauden myöhässä.

Söpö keittiökerjäys toimii sekä korvilla että korvattomana!

Kevätretkellä

Tadaa, toukokuun viimeisenä päivänä on pakko päivittää blogia niin saadaan sivupalkin arkistoon linkki "toukokuu".

Päivitettävää olisi vaikka kuinka. Paimennusta, agitreenejä, toko- ja rallytreenejä, jälkijuttuja, koekertomuksia, uusi perheenjäsen, W-leiri ja Rain synttärit. Menneisiin on kuitenkin aika tylsä palata niin pompataan suoraan tähän päivään.

Olin kerrankin nerokas ja päätin kääntää vähän unirytmiä aamuvuoroviikkoa varten. Ja ehkä koska lauantaisesta vapaapäivästä tuli nautittua piiitkillä aamu-unilla ja päikkäreillä erikseen. Niinpä herätyskello soi sunnuntaina seitsemältä ja heräsin itsekseni jopa ennen kellon soittoa. Aamulle oli olemassa jo valmiiksi suunnitelma: lenkille ja jäljestämään!

Ostin tuossa jokunen viikko sitten oman auton (se uusi perheenjäsen), kun kyllästyin työmatkojen sahaamiseen julkisilla. Puoli vuotta jaksoin uhrata päivästä melkein kolme tuntia julkisilla kulkemiseen, mutta kun olisi pitänyt jaksaa vielä seuraavat puoli vuotta samaa niin iskin jarrut pohjaan. Nyt duunimatka kulkee aika mukavasti ja päivässä säästää yli kaksi tuntia aikaa kaikkeen muuhun. Luksusta! Ja olihan auton hankkimiseen tietenkin se koiraharrastuskannustinkin, onhan elämä paljon helpompaa oman nelipyöräisen kanssa.

Lauman uusin tulokas

Tänä aamuna olikin mukava huristella ekologisesti aamulenkille auton kanssa. Suunnattiin noin 20 min matkan päähän Espoon Vaakkoihin ja perillä meitä odotti tyhjä parkkipaikka. Lisää luksusta!

Käveltiin alkuun pieni aamulenkki samalla kun tsekkasin mihin päin tallaan jäljen. Koira autoon odottamaan (♥), minä pomppimaan mättäille ja ekat koiran kanssa ulkoilijat bongattu.

Jäljen vanhentuessa tehtiin kivalla pienellä aukiolla vähän tokoa. Halusin videoida pitkästä aikaa Rain seuraamista ja samalla tuli sameaa kuvaa riemukkaista noudoista ja väsyneestä jämäseuraamisesta + rallytempuista.

Jälki vanheni vain noin puolisen tuntia, pituudeksi laskin 500 askelta. Muutama kulma, kuusi keppiä, pari kolme nappulaa ja maasto mukavan avaraa sammal/heinikko/varpua. Yksi kalliopätkä, pienen polun ylitys ja yksi ison polun ylitys, jota pitkin kulki ainakin kaksi tuoretta jälkeä.

Rai teki mukavaa työtä. Satunnaiset nappulat pitivät sen nokkaa pääosin mukavasti kiinni maassa, kulmat sujuivat näppärästi ja kepit tarkennettiin ja ilmaistiin nopeasti. Vähän meinasi tulla raikumaisia kaarroksia ja serpentiiniä, mutta koira korjasi jo itsekin kivasti.

Yksi keppi jäi matkan varrelle, koska rupesin itse lepsuilemaan. Kolmoskepin jälkeen päästin Raikun huonosti jäljelle ja huomasin sen heti itse, mutta en ottanut sitä takaisin. Niinpä se lähti heti huonosti, kaartoi jotain ihme reittiä viimeiselle kulmalle asti ja hukkasi sille suoralle pätkälle neloskepin.

Hirveän positiivista on se, että tunnistin heti ongelman. Harmi vain etten korjannut sitä. :D

Ison polun ylitys oli haastava. Rai tarkisti muiden ulkoilijoiden/kahden koiran jälkiä muutaman metrin polkua pitkin, mutta ei näyttänyt saavan mun jäljestä kiinni. Annoin sen pienen hetken kuluttua etsiä rauhassa polun reunalta hihnan laahatessa vapaana maassa ja nyt kun se sai tehdä rauhassa töitä, oma jälki löytyi ja Rai jäljesti nenä tiiviisti maassa polun yli. Loppupätkän annoin sen olla vapaana ja kävelin hitaasti perässä. Ei haitannut, vaikka jäin jälkeen (hahaha) vaan Rai meni määrätietoisesti eteenpäin.

Vikan kepin kanssa oli taas vähän huonoa tuuria, sillä juuri siitä Rai ei meinannut millään saada hajua. Sama kävi viikko sitten pellolla. Otin sen uudestaan ja kovan nuuhkutuksen jälkeen viimeinen keppi löytyi ja koira sai loppupalkan.

Jälkiurakan jälkeen kipaistiin vain viemään treenikamat autoon ja nappasin kerrankin kameran mukaan. Vaakkoissa ei ole merkittyjä polkuja vaan saa käyttää vähän mielikuvitustaan kun lähtee samoilemaan metsäpoluille. Otin tähtäimeksi löytää yhden lammista ja sillä ajatuksella suunnattiin lenkille.

Olin kerrankin kiltti ja kuuliainen kulkija eli pidin Raikun valtaosan ajasta kiinni. Teki sillekin ihan hyvää kulkea metsässä kytkettynä ja siististi, sillä yleensä se saa painattaa lujaa vauhtia vapaana ja se näkyy hihnassa vetämisenä. Eipä se paljoa edes yrittänyt sinkoilla hihnassa. :P Ei meidän kytkettynä kulkemisesta varmaan paljoa hyötyä ollut, koska pari bongattua kanssaulkoilijaa juoksuttivat koiriaan vapaana. Ainakin voidaan tämän kerran sanoa, että yritettiin.

Löydettiin yksi lampi ihanalta paikalta. Seuraavan kerran missioksi jäi kiertää koko lenkki, nyt jäätiin yhdelle sivustalle ja kuvasin siinä. Oli hieman tuskastuttavaa yrittää ottaa Raikusta istumiskuvia kallion reunalla, koska korvaeläin kääntyili ja vääntyili jatkuvasti vettä kohti ja olisi loikannut sinne ilman pientä ärinää.

Voi sitä riemua, kun suunnattiin vähän tasasempaan maastoon ja Rai sai noutaa vedestä kepakoita. Pienen koiran suuria iloja! Eikä ollut koiralla yhtään hullumpaa myöskään kuivatella varvikossa sinkoillen ja isojen keppien kanssa painien.

Aamuretkeen ei kulunut kuin 2,5 tuntia, saldona silti väsynyt koira. Ja ohjaaja. Loppuillan tavoitteena on käydä hyppytekniikkatreeneissä, ehkä pyörähtää tokokentällä ja olla nukkumatta päikkäreitä!

Pentukuumeisille sen verran infoa, että kevään aikana Raiku geenitestattiin vielä CEA, prcd-PRA ja DM terveeksi. 

Viikko sitten Wirneen leirillä huomasin Raikun pudottavan turkkia aika massiivisesti eli kesän bikinikunto lähestyy. Juoksuihin on vielä aikaa, mutta on tämäkin yksi merkki niistä. ;) Raiku juoksee yleensä siinä vaiheessa kun uusi turkki on kasvanut melkein kokonaan takaisin eli siitä nyt innokkaimmat laskemaan kuukausia!

Pullamössökunnossa oleva 3v. Räksy-Päksy

Mestariainesta

Olematon valmistautuminen, meidän uusi teema.

Toivoin kovasti Raikulle rallyn voittajaluokan koularia vielä tälle keväälle, niinpä olin ilmoittanut sen kahteen kokeeseen. Alunperin meillä oli koepaikka myös helmikuulle, mutta neitikoira aloitti juoksunsa pari päivää aikaisemmin. Niin, ja Tiran lopetus tapahtui edellisenä päivänä ja edes minä en ole niin kahjo, että olisin raahautunut sinä lauantaina kokeeseen.

Koska Raiku on mahtikoira enkä mä mokaillut pahasti, koulari tuli jo siitä maaliskuun kokeesta. Laitoin vielä samana iltana viestiä huhtikuun kokeen järjestäjille ja ilmoitin luokkanoususta. Samalla tuli kirjoitettua se maaginen lause (jota kirosin myöhemmin aika paljon) eli "mahtuuko mestariluokkaan vielä?". Hitto vie, sinnehän mahtui.

Aikaa mestariluokan korkkaamiseen oli noin kolme viikkoa. Kolme viikkoa aikaa opettaa ne puuttuvat mestariluokan kyltit ja parantaa oikean puolen seuraamista. Koska toimin itse parhaiten paineen alla, tehtiin ehkä kerran, kaksi viikossa jotain pientä olohuonetreeniä ja panikoin lähinnä vikalla viikolla.

Raiku sai toisena pääsiäispäivänä (koeviikon maanantai) vieraita, kun Mari ja Jarno tulivat käymään meillä kotona. Mari olikin jo vanha tuttu ja Raiku oli ihan onnessaan vieraista. Kerjäsi rapsutuksia, yritti pusutella, toi leluja leikittäväksi ja kerjäsi herkkuja. Ihan oma possu itsensä. ;)

Keskiviikkona Rai hyppäsikin Marin ja Jarnon kyytiin ja matkasi pariksi päiväksi Röykkään kasvattajalleen Lauralle. Raiku oli kotiutunut kuulemma taas hetkessä ja vietti mukavat pari päivää Hopun, Hyrrän, Nessan ja Nepen viikon ikäisten pentujen kanssa. Rai oli ilmeisesti saanut tilaisuuden käydä moikkaamassa pikkusisaruksiaan, mutta ne olivat Raikun mielestä ihan liian nuoria tutustumiseen. Se rupeaa hoitamaan vieraita pentuja siitä neljästä viikosta eteenpäin, sitä nuoremmat kuuluvat Raikun mielestä niiden emälle eikä se juurikaan kehtaa hengata pentujen lähellä. Ylikohtelias Raiku-täti!

Kyläilyn varsinainen syy oli Raikun silmäpeilaus torstaina Tervakoskella. Tulos oli odotettu eli puhtaat ja terveet silmät. :) Se olikin vika silmäpeilaus ennen miniraikuja.

Kävin sieppaamassa pikkumustan perjantai-aamupäivänä Röykästä. Samalla tuli siliteltyä läpi ne pienet pikkusisarukset ja ihme, vain yksi koira hyppäsi autoon mukaan. ;) Raiku jäi pian kotiutumisen jälkeen itsekseen, kun piti kiiruhtaa töihin.

Ihan puhki!

Iltavuoron jälkeisissä olkkaritreeneissä klo 22 tuli todettua koiran kisakunnosta mm. se, että Raiku ei osaa tehdä pikkusievää seuraamista oikealla, ei osaa peruuttaa oikealla, ei osaa tulla seisomaan eteen istumatta, ei osaa seistä kolmea minuuttia paikallaan. Jne. jne. jne.

Aamulla ajoin koepaikalle siis kämmenet hioten. Asiaa ei auttanut yhtään se, että Raiku oli ollut kotiuduttuaan todella omituinen. Se nukkui käytännössä katsoen koko perjantain, oksensi myöhään illalla jotain keppisilppua ja näytti siltä, että nukahtaa pystyyn. Laskin pikaisesti viikkoja ja juu, alkoi olla niitä päiviä kun mammakoiran pitäisi pyöräyttää pentunsa maailmaan eli tervetuloa valeraskaus. Asiaa ei varmaan auttanut se, että Raiku oli viettänyt pari päivää viikon ikäisten pentujen lähellä. Että hauskaa koepäivää meille! :D

Mestariluokkalaisena parasta oli ehdottomasti se, että meidän luokka aloitti päivän. Oltiin kahdeksalta koepaikalla ja pari tuntia myöhemmin suunnattiin jo seuraaviin treeneihin. Tsekkasin nopeasti meidän radan samalla kun ilmoittauduin ja päästiin heti Rain kanssa testaamaan miten liikkeet sujuvat. :P

Rata oli karu palautus todellisuuteen. Oikealla seuraamista, oikealla seuraamista ja lisää oikealla seuraamista. On kurjaa olla mestariluokkalainen!! :D Testattiin joka ikinen kyltti ennen rataantutustumista ja viilattiin vielä urakalla oikealla puolella peruuttamista. Olo ei ollut kovinkaan luottavainen, vaikka Raiku suoriutui kuivaharjoittelusta kohtalaisen hyvin. Rataantutustumisessa käytin melkein koko ajan, muutaman kyltin linjaaminen aiheutti vähän päänvaivaa oikean puolen seuraamisen takia. Mulle on edelleenkin vaikeaa jättää koiralle se tila oikealle puolelle.

Oltiin Raikun kanssa heti tokana suoritusvuorossa eli valmistautumisaikaa jäi noin kolme minuuttia. Raikkis oli niiiin vetelä kehän ulkopuolella. Vastasi kyllä leikitykseen ja kehuihin, mutta näki ettei se ollut yhtään omalla tasollaan. Ei auttanut omaan jännitykseen sitten yhtään!

Virhelista on aika massiivinen.

(Oikealla) seuraamisesta seiso, kierrä koira -1 TVÄ, -1 VINO
*tepsutti vähän tassuilla ja käänsi rintamasuunnan ihan vinoon

(Oikealla) pyörähdys -3 UUSI
*en muista eikö meinannut pyörähtää vai yrittikö livahtaa vasemmalle sivulle

(Oikealla) istu, käännös oikeaan, istu -3 TVÄ

(Oikealta vasemmalle) puolenvaihto jalkojen välistä -3 UUSI

Houkutus -3 KONTR
*nuuhkaisi pehmolelua

Istu, käännös vasempaan, istu -3 OV
*ei enää mitään käsitystä mitä olen tehnyt!

Liikkeestä istu, jätä koira -3 TEMPO
* Raiku ei istunut ekalla käskyllä niin hidastin vauhtia ja huitaisin perään käsimerkin

Molemmat oikeaan täyskäännös -1 OV, -3 TVÄ

(Oikealla) 2 x oikea täyskäännös -1 TVÄ
*Raiku jäi toisessa täyskäännöksessä jälkeen

Tuomarin kommenttina: "Hyvä, sujuva rata. Kannattaa vielä vahvistaa ja treenata oikealla seuraamista."

Tuloksena 77/100 ja hyväksytty tulos mestariluokasta.

Koko rata oli aikamoista pelastelua. Kun Raiku väsyy, se hakeutuu helposti takaisin vasemmalle sivulle. Ihan luonnollista kun sitä on vahvistettu kohta melkein kolme vuotta, oikealla seuraamista ehkä viime syksystä asti. Sain siis pari muutakin kertaa kiljaista sen äkkiä takaisin oikealle, kun huomasin sivusilmästä sen lähtevän seilaamaan mun takaa vasemmalle.

Olen kuitenkin ihan supertyytyväinen meidän peruuttamiseen oikealla puolella!! Raiku oppi sen viideksi minuutiksi ja se riitti, ei saatu miinuspisteitä! Ihan huippua, kun miettii miten epävakaa peruuttaja se on vasemmallakin sivulla.

Kokeen jälkeen jatkettiin tosiaan matkaa aamupäivän ohjattuihin agitreeneihin ja sen jälkeen koira näyttikin tältä:

Treenilista kasvoi aika lailla, mutta toisaalta se oli tiedossa jo ennen koetta. Harmittaa aika paljon, että Raikun väsymyspäivä sattui juuri koeaamulle. Turhat kalastelut, varmistelut ja hidastelut olisivat jääneet jo sillä pois, mutta hei, ihan huikeaa millaiseen suoritukseen se pystyi pelkästään puolitehoilla! Ja voi olla tyytyväinen siitä, että saatiin heti ensimmäinen hyväksytty tulos, vaikka suorituksessa olisikin ollut vielä paljon viilattavaa.

Nyt yritetään malttaa pitää pieni kisatauko, vaikka kyllä sen viimeisen koularin yrittäminen houkuttelee tässä kesän aikana. Valiotulokset saavat odottaa, ne eivät ole ihan vielä realistisia, mutta ehkä joskus!

Palkintopizza!