Wirneen L-pennut

Iloisten uutisten vuoksi on hyvä herätellä taas bloggausta! Ollaan eletty jännittäviä aikoja jo jokunen viikko ja nyt jos koskaan pitää kirjoittaa kaikki pienetkin jutut ylös. ;)

Näitä tiettyjä juoksuja on odotettu kevyet kolme vuotta. Vielä keväällä aikaa tuntui olevan runsaasti ja juoksuihin pitkä matka. Kesällä olin asian suhteen melkein zen, mutta olihan edessä vielä monien viikkojen odotus.

Heinäkuun puolessa välissä juoksujen odotus sai ikävän käänteen, kun Raiku rupesi käyttäytymään oudosti kesken tokotreenien. Luottoeläinlääkäri kopeloi sen samantien läpi ja ainoa mihin Rai reagoi kiljumalla oli toisen etutassun taivuttaminen ääriasentoon. Elettiin muutama päivä kysymysmerkkinä ja seuraavalla viikolla tutkittiin koko koira.

Pienet maanantai-aamun päiväkännit Tervakoskella

Eläinlääkärissä läpivalaistiin kyynärät, lonkat ja lanneranka, otettiin verikoe ja pissanäyte, samalla ultrattiin virtsarakko ja siihen päälle perusteellinen yleistutkimus. Kaikki oli ihan priimaa ja koira terve, mitä nyt kropastaan jumissa.

Kävi ilmi, että Raiku ei tykkää tassujen taivuttamisesta ihan niiiin ääriasentoon ja että treenikentällä se säpsähti sytkärin ääntä. Koiralla kannattaa siis olla omistajina kahjo eläinlääkäri ja hysteerinen murehtija. :P Ainakin tuli tutkittua, että koira on terve ja jumitkin saatiin avattua fyssarilla.

Vankikarkuri sammui kesken pakoyrityksen

Heinäkuun loppupuolella Raikun oli tarkoitus matkata Ruotsiin tapaamaan sulhastaan ennen tätä suurta tapahtumaa, mutta kiitos laivayhtiön, reissun pystykorvat jäivät ruikuttamaan rannalle. Raporttina reissusta tuli kuitenkin hyvää palautetta ja jopa tuleva isoäiti Nepe oli tykännyt Raikun unelmamiehestä. Odotus jatkui!

Ennen äippälomaa meidän suunnitelmissa oli jatkaa Rain tokouraa yli vuoden tauon jälkeen ja kisata uusilla säännöillä Helsingin seudun piirimestiksissä. Vaikka treenitahti olikin kesällä onneton niin oli tätä odotettu talvesta asti. Vitsailin viikkoa ennen piirimestiksiä, että aloittaisi nyt ne juoksut niin ei tarvitsisi mennä kokeeseen. Olipa fiksua. :P

19.8. keskiviikon agitreenien jälkeisellä jäähkälenkillä naureskeltiin Lauran ja Marikan kanssa, kun Hoppu sekä Telma olivat kiinnostuneita Raikun pepusta. Hölmöt, ei ne juoksut vielä ole alkaneet. Kotiin päästyä Raiku kellahti mun jalkoihin selälleen ja rupesin katsomaan et ei hitto, eihän tuolla ole jotain punaista. No olihan se pieni pisara verta eli juoksut olivat alkaneet varmaan samana iltana. Pikainen soitto yhdeltätoista illalla kasvattajalle, että oli ne koirat sittenkin oikeassa. :D

Lähdössä maailmalle!

Alla videolla vähän juoksuista söpistelyä.


Viikko juoksujen alkamisesta eli 26.8. Raiku lähti hoitoon progeja varten ja Nessa tuli vaihdossa viettämään rauhallista toipilaselämää suureen cityyn.

Perjantaina Raikusta otettiin progetestit ja lauantaina tuli tulokset: äkkilähtö Ruotsiin seuraavana aamuna. Reissu oli hyvin pikainen ja onneksi päivät sattuivat kohdilleen, koska ensimmäinen astutus tapahtui sunnuntai-iltana ja toinen maanantaina aamupäivällä (30.-31.8.). Maanantai-iltana Raiku oli jo matkalla takaisin Suomeen. :D Pystykorvan villi bileristeily...

Reissusta kotiuduttuaan vähän väsytti

Isoäiti ♥

Nythän se jännittäminen vasta alkoi! Raiku on ollut hyvin tiiviissä tarkkailussa, ihan kuin näin alkuvaiheessa siitä voisi nähdä onko se tiine vai ei. Joitain mielenkiintoisia huomioita on tullut silti tehtyä ja vertailua varten on tietysti otettu masukuvia.

Astutuksesta 6 vrk

10 vrk

10 vrk

Ensimmäisellä viikolla ei juuri mitään muuta kuin röyhtäilyä (...), mutta se pistetään ruoan vaihtumisen piikkiin. Raiku siirrettiin tosiaan pelkille pentunappuloille siinä vaiheessa.

Toisella ja kolmannella viikolla meillä oli taas Nessa kylässä ja nyt vainoharhainen yritti oikein tihrustaa pikkukoiraa. Ensinnäkään koirat eivät leikkineet juuri yhtään keskenään. Hengailivat kyllä yhdessä ja saattoivat nukkua lähekkäin, mutta ei samanlaista hammastelua ja painimista mitä aina aikaisemmin. Tähän saattoi tosin olla syynä myös Nepen saikku (joka oli tosin jo ohi) ja molempien juuri loppuneet juoksut. Eikä aina vaan huvita leikkiä. :P Silti Nepe oli ajoittain hyvin kiinnostunut Raikun pepusta ja flirttaili muutamaan otteeseen niin että Raikukin innostui.

Jos jatketaan Raikun pepusta niin neiti on puhdistanut itseään aika ahkerasti noilta hieman yksityisemmiltä alueilta.

Raiku on aina tykännyt nukkua lähellä ja hengailla kyljessä kiinni, mutta viime aikoina ehkä hitusen tavallista enemmän. Ehkä. Muille koirille se on toisaalta tavallista tiukempi ja ehkä hieman tarkempi omasta tilastaan. Ehkä. :P

Painoa se oli saanut vähän lisää (16,7-17kg), mutta toisaalta ruokamäärää nostettiin aavistuksen verran. Ja ihan kuin vatsa olisi vähän pyöristynyt.... Silmämääräisesti ei huomaa mitään eroa, mutta silittäessä ehkä. Tai sit ei. Haha, siis vainoharhainen vai mitä :D

16 vrk

16 vrk

22 vrk

Halipula ♥

Taas on yksi etappi takana sillä samalla kun Nessa haettiin hoitoreissulta niin Rai lähti ultrattavaksi. Ja jotainhan siellä näkyi! ♥ Ollaan vielä hyvin aikaisessa, koska ultraus tapahtui 19.9. eli noin 20-21 vrk astutuksesta.

♥♥ © Laura Lönnberg

Lähiviikoille ei ole suunnitteilla muita muutoksia kuin ruokamäärän lisäämistä. Ja Raikuhan tykkää! Muuten harrastetaan ja lenkkeillään ihan normaalisti ja ehkä rapsutellaan söpöä masua vähän tavallista enemmän. ♥

Pennut ovat jo varsinaisia somettajia: kasvattajan kotisivut, kaksi blogia, Facebook, Instagram. Pitäisikö aloittaa vielä twiittaaminen? ;) Yritän myös kaivaa kameraa ahkerammin esille, kännykkäkuvat ovat aika kaameita.

Raikun blogiin eli tänne yritän päivittää kuulumisia vähän ahkerammin.
Varsinainen pentublogi löytyy TÄÄLTÄ.
Instagram #miniraikuja ja #wirneenlpennut

Loppuun vielä ylpeiden, tulevien vanhempien kuva (© Laura Lönnberg) ♥

Windedos X-mas Wish ♥ RTK4 TK1 Wirneen Huutomerkki