Tammikuun tiivistelmät, osat paimennus ja agi

Yritän tiivistää viime viikkojen treenejä lähiaikoina. Melko helppoa, koska ollaan tehty jotain lähinnä ohjatuissa, kotona niin äärettömän vähän. Palataan tarkempiin syihin myöhemmin, vaikka totaalinen masentuminen on näkynyt myös perustreeneissä.

Ehkä siisteintä ikinä. Pelto, lampaat ja nouseva aurinko ♥

Aloitetaan siitä mihin jäätiin eli sunnuntaina 4.1. käytiin paimentamassa Somerolla. Paikalle päästyä teki mieli kääntyä samantien takaisin, koska perus moikkailujen jälkeen mulle ilmoitettiin, että päästään pellolle. Vau, oma osaaminen on miinus tuhat ja meidät päästetään pellolle, pientä luottoa siis pystykorvaan!

Siinä kävi vähän niinkuin oletinkin eli mä olin ihan tumpelo. Siis kauhusta kankea. Iiiso pelto, monta lammasta, apukoira jossain pellon toisessa nurkassa ja kuulemma yksi kulma aidasta oli avoinna. Eli ei haluttu ainakaan siihen suuntaan! Ensimmäisellä kierroksella Raiku pistettiin liinaan, ihan vain siksi että mä halusin. Näin mielessäni itseni raahautumassa liinan päässä ja Raikun rallattelemassa pitkin peltoa. Hmh.

Liinasta oli tuhat kertaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli siitä ei ollut mitään apua eikä sitä tarvittu. Pete-kouluttaja oli melkein koko ajan meidän (eli mun) apuna, mutta tehtiin myös pätkiä kahdestaan. Raiku oli hirmu kiltti. Siis Peten kanssa. Mulle se kävi välillä kiroilemassa ja ajauduttiin samaan vanhaan oravanpyörään. Samaten se yritti hakea mun selän takaa tukea aina kun sitä omasta mielestään komennettiin liikaa tai ohjattiin pois. Sanotaan nyt vielä erikseen, että ei ollut helppoa liikkua lampaiden edellä, pysyä poissa Peten tieltä, ohjata koiraa, muistaa se helkutin keppi kädessä ja samalla vahtia ettei Raiku pyörähdä mun polvitaipeisiin pomppimaan!

Ei meno ollut silti ihan toivotonta, jos mua ei lasketa mukaan. Oli ihan huikeaa nähdä miten paljon Raikusta saatiin irti. Se sai kerätä lampaita ja opeteltiin samalla kuljettamista. Ja vähänkö päteviä pätkiä saatiin aikaiseksi! Rai on kuulemma aika bortsumainen ohjattava, ei tarvitse vääntää liikaa samoista asioista. Ja kiltti se on kun mikä. Paitsi ehkä mun kanssa.

Kolmen viikon agitreenit (10.1, 17.1, 24.1.) tiivistetysti: perustreeniä. Kahdella ensimmäisellä kerralla keskityttiin takaaleikkauksiin, edellisellä kerralla muisteltiin pussia radan osana.

Mulla on selvästi ristiriitainen suhde takaaleikkauksiin. Radan osana ne sujuvat ihan ookoosti, kunhan en ajattele liikaa. Mutta kun teemaksi nostettiin takaaleikkaus, olin iiiihan surkea. Tehtiin ensimmäisellä viikolla niin alkeistreeniä kuin vain voi, kunnes saatiin niitä onnistumisia. Mulle muistiin, kumpi käsi on OIKEA ja kumpi VASEN. Tsiisus.

Seuraavalla viikolla tehtiin vanhaa tuttua rallattelurataa (hallin päädyissä mutkaputket, peilikuvana muistaakseni 4-5 hyppyä ja siinä juostiin soikion muotoista rataa). Rallattelun eli kunnon irtoamisten jälkeen vaihdettiin puoleen väliin suoraa pienen peruskäännöksen kautta takaaleikkaus (ja ohjaus putken toiseen päähän mitä aikaisemmin on juostu). Tehtiin tätä viimeksi kesällä ja olin kamalan huono. Nyt saatiin sentään väännettyä se takaaleikkaus, mutta aina jäi jotain pientä (käänsin liian valjusti/käänsin liian tiukasti, olin liikaa koiran edellä/olin liikaa sen takana, olin liian hidas/olin liian nopea). Toisinsanoen aivot narikkaan, kun pitää tehdä takaaleikkaus!

Kolmannella tiivistelmäviikolla tehtiin ohjatusti pientä ratahässäkkää, radanpätkä oli Akatemian viikkoradasta. Pääpointti tällä viikolla oli pussi + tiukka käännös pussin jälkeen. Rai sai juosta alkuun pussia suoraan ja palkkaa ruvettiin kääntämään vähän käännöksen suuntaan. Ekat toistot yhden hypyn kautta, sitten lisättiin alkuun myös putki. Tehtiin muuta rataa erikseen ja lopulta yhdistettiin pätkiä (pääsin mm. vääntämään vastakäännöksiä). Raiku teki hyviä käännöksiä, kunhan rytmitin sille ajoissa. Ja hahaha, paras ja tiukoin käännös ikinä tuli siitä kun puolittain kaaduin Raikun sujahtaessa pussiin, vähän nopeasti kääntyi pussin jälkeen katsomaan mitä mulle tapahtui! :D Ja iso, iso plussa itselleni siitä, että ehdin kömpiä ylös ja ohjata radanpätkän loppuun! ;) Mutta joo, sukilla liukastellessa on myös ne huonot puolensa.

"Rai, pidä vähän aikaa sun hihnaa." Bussimatkoista pitää repiä jotain iloa!

Laitetaan vielä agitiivistelmän loppuun pikakelaus hyppytekniikkatreeneistä. Videoita on edelleen olemassa jokaisesta treenistä, valitettavasti ne eivät vain siirry itsestään nettiin eli ovat vielä tiiviisti piilossa mun koneella. Rai kehittyy kyllä mukavasti, tai sen tulos on aika tasaista. Isompia ongelmia tulee oikeastaan vain silloin kun lisätään yhtälöön vähän vauhtia.

Tammikuussa ollaan tehty mm. korkeuden arviointia "umpiesteellä", hyppynoudon perusteita, lisähaasteita perussarjaan, taipumista ja erilaisia muunnoksia set pointista. Hyvin mielenkiintoista ja treenitunnit kiitävät hurjaa vauhtia!