Raiku 6kk

Ihan tylsästi listaa missä vaiheessa ollaan menossa.

TOKO

- Perusasento/kontakti/seuraaminen
Pienten hapuilujen jälkeen suunta on parempaan päin. Raiku tarjoaa kontaktia usein ja kestoltaan jaksaa napittaa ties kuinka pitkään. Perusasentoon kiepsahdus on aika hyvällä mallilla, joskus harvoin peppu saattaa vähän unohtua matkasta ja Rai jää aavistuksen verran vinoon. Myös edistäminen on vähentynyt. Seuraaminen on varsin nättiä sellaisella 3-5 askeleella.

Suunnitelma
Sama vahvistaminen jatkuu. Seuraamisessa otin uuden tavoitteen eli sitten kun osataan viisi askelta kaikkiin suuntiin (eteenpäin, peruutus, sivuaskeleet) niin lisätään matkaa. Olen aika yllättynyt miten hyvin olen malttanut edetä, ihan baby steps eteenpäin!

- Eteentulo/luoksetulo
Eteentulo heikentyi noin kuukausi sitten, koska panostin liikaa sivullaoloon. Muistutellaan vähän käskyjen eroja ja haetaan varmuutta. Rai tulee välillä liian tiiviisti (törmää ja heittää etutassut mun jalkojen väliin/päälle) ja välillä epävarmana jää puoli metriä liian eteen. Samaten eri kulmista tullessa jää helposti vinoon. Luoksetulo on aina nopea ja paikallaan odottaminen onnistuu yleensä. Eteentuloa ei olla otettu kuin parin metrin matkalta eli vauhti ja loppuasento ovat vielä erillään. Eteentulosta sivullekiepsahdus onnistuu.

Suunnitelma
Varmuutta eteentuloihin ja erityisesti suoraan asentoon. Vauhtia ja edessä istumista ei ole vielä järkevää yhdistää.

- Paikalla makaaminen ja istuminen
Olen tyytyväinen edistymiseen. Kotona Raiku pystyy istumaan 90 sekuntia ja makaamaan melkein minuutin näkösuojassa, kentälle ei olla yhdistetty vielä piilopaikallaoloa. Kentällä on kestänyt mm. seuraavia häiriöitä nousematta ylös (sekä istumisessa että makuussa): toisten koirien palkkaus, muiden vapauttaminen, muutaman metrin päässä juoksevat koirat, agiradan houkutukset ja suorittavat koirat, lähellä liikkuvat ihmiset, mun oma liike/selän kääntäminen/reipas kävely pois päin. Kaikkea en muista, mutta tosiaan aika hyvällä mallilla. Raikun istumis- ja makaamisasento on yleensä ryhdikäs ja se katsoo tarkkaavaisena mun perään. Maahanmenossa saattaa valua joskus lonkalle.

Suunnitelma
Varmuutta ja erilaisten häiriöiden lisäämistä. Sopivassa suhteessa uusia häiriöitä ja ajan lisäämistä, jossakin vaiheessa myös piilopaikallamakuuta pienessä häiriössä (tosi helppoja alkuun).

- Jäävät
Kaikkia (istu, maahan, seiso) ollaan tehty pienestä liikkeestä ja käsiavuilla. Tärkeimpänä pidän kuitenkin tällä hetkellä sitä, että Rai kestää siinä asennossa vaikka mun liike jatkuu/kierrän sitä ympäri/lähellä on muuta häiriötä. Kestovarmuutta ollaan siis harjoiteltu pääpainolla ennen liikkeen yhdistämistä ja tästä on hyvä jatkaa.

Suunnitelma
Uusi liikkeiden kokoamisen etenemisjärjestys on istu, seiso, maahan. Maahanmeno on tällä hetkellä vahvin (ja tulee muutenkin helposti Raikulta) niin säästetään sitä viimeiseksi. Järjestys saattaa kyllä muuttua ajan kuluessa, mutta näillä mennään. Lisätään vaikeutta ja vähennetään apuja vähitellen. Sieltä ne rakentuvat.

- Kaket
Kaikki liikeradat ovat tuttuja ja käsimerkkejä opetellaan siinä sivussa.

Suunnitelma
Pikkuhiljaa apuja pois ja kuonoa irti mun kädestä.

-Nouto
Raiku osaa nostaa ison metallikapulan lattialta naksuttimen avulla. Naksutteluun päädyin muutaman kokeilun kautta. Rai lähti tosi helposti leikkimään kapulalla, töni kuonolla ja kaapi tassuilla. Naksuttimella sain ylimääräisen pelleilyn karsittua kahdella treenikerralla pois ja nyt Rai nostaa metskun jo aika nätisti.

Suunnitelma
Haetaan naksuttimen avulla pitämiskestoa ja erillistä pidä-käskysanaa. Kun nämä onnistuvat metskulla niin siirretään samoja oppeja myös puukapuloihin. Ja karkeasti sanottuna edetään siis mallilla pitäminen -> luovutus ->kapulan hakeminen.

- Tunnari
Rai osaa periaatteessa hakea mun hajuisen kepin/kävyn muutaman metrin päästä.

Suunnitelma
Kun puukapuloiden pitäminen onnistuu käskystä (pureskelematta) niin siirrytään tunnarissa oikeisiin tunnarikapuloihin. Tällä hetkellä en halua yhdistää mun hajua siihen Raikun silppuamisvimmaan, joka iskee siihen aina kun se saa kepin suuhunsa.

- Ruutu
Ihan alkutekijöissä.

Suunnitelma
Kosketusalustan siirtämistä ruutuun. Välillä voisi tehdä näyttöruutuja/ruutuun kutsumista? Vai sekoittaako koiraa? Suuri ruutupohdinta jatkuu :)

- Merkki
 Muutamien toistojen jälkeen hakeutuu suunnilleen oikeaan kohtaan. Mietin kiertämisen+pysäyttämisen ja suoraan oikeaan paikkaan hakeutumisen välillä ja päädyin kuitenkin suoraan hakeutumiseen.

Suunnitelma
Ruutu vahvaksi, merkkiä lisää sitten joskus.

- Hyppy
Osaa irrota esteen toiselle puolelle esim. namikipon tai lelun luokse. Varsinaista hyppyä on tehnyt joskus parin cm korkeudella eikä ollut vaikeuksia.

Suunnitelma
Joskus kun on aikaa ja intoa niin aloitetaan tokohypyn yli irtoamistreenit. Periaatteessa se on kuitenkin aika hyvin hallussa agin puolelta.

JÄLKI

Motivaatio on hyvä ja Raiku rakastaa jäljestämistä. Vauhti on rauhoittunut huomattavasti muutaman kuukauden takaisesta ja Rai hakee aika nätisti askeleita. Purkki-ilmaisu on vielä aika heikko.

Suunnitelma
Riippuu lumitilanteesta miten saadaan tälle vuodelle jälkiä. Periaatteessa keskitytään siihen oikeaan mielentilaan ja etenemiseen ja jätetään varmaan kulmat + tarkempi ilmaisu ensi vuodelle. Talven aikana opetellaan ehkä purkkien ja keppien kanssa ilmaisua ilman jälkiosuutta.

ESINEET

Raiku kestää maastosta riippuen sellaisen 30 metrin irtoamisen tallatulla alueella. Lähtee helposti kiertelemään, jos on epävarma. Motivaatio leluille ja etsimään on kuitenkin aika hyvä, jos on sopivassa mielentilassa niin irtoaa heti alusta alkaen täysillä. Muutaman kerran jäänyt niin kiinni työntekoon ettei ole kuunnellut lisäkäskyjä (esim. luoksetulo).

Suunnitelma
Irtoamistreeniä, irtoamistreeniä ja lisää luottamista. Samaten enemmän palautuksia suoraan käteen. Töissä ollessa korvat päähän kiinni!

AGILITY

Raiku rrrakastaa! Puhkuu intoa ja osaa jo haukkua käskevästi tiukoissa kaarteissa. Jos olen itse tarpeeksi selkeä ja reilu, Rai noudattaa nätisti ohjausta. Osaa suorittaa kuuden kepin verkkopujottelua melkein itsenäisesti (ei enää tukeudu muhun niin paljon), hakee mielellään kontakteja (uudet pilkunviilaukset eivät ole kuitenkaan vielä tehonneet eli parempaakin voisi olla) ja nykyään sinkoilee mielellään jopa mustaan jyrkkään mutkaputkeen. Jotain osataan joo, mutta paljon on vielä opittavaa erityisesti mulla.

Suunnitelma
Lisää irtoamista, esteiden hakemista ja pois siitä mun kädestä kiinni. Kauhean vaikeaa opettaa itsenäinen koira kun on tottunut tuohon tokon perskärpästelyyn. Tarvitseeko edes sanoa, että mulle joku näin liikut ja heilutat käsiäsi - kurssi?

MUUTA PIENTÄ

- Raiku rakastaa leikkimistä. Leluksi kelpaa kaikki mahdollinen: hiha, hanska, remmi, tyhjä limupullo, keppi, kukkaruukku (!), pallot, vetolelut, patukat...

- Esineiden varastaminen on vähentynyt huomattavasti. Ennen Rai varasti pöydiltä kymmenen kertaa päivässä kirjekuoria, patalappuja, rättejä jne. mutta nyt tavarat saavat pääosin olla rauhassa.

- Samaten pöydille kurkkiminen on vähentynyt. Vieläkin se saattaa hypähtää katsomaan mitä olisi tarjolla, mutta laskeutuu joko itse tai pienen kehotuksen jälkeen alas.

- Raiku on jaksanut pidättää jo pitkään kokonaisen yön, vaikka nukkuisi vapaana. Pennusta asti Rai on siis nukkunut yöt häkissä, mutta viime aikoina on saanut jäädä mun viereen tai lattialle niin kuin Tirakin. Samaten työpäivän ajan (vaihdellen melkein 9h) Rai jaksaa pidättää. Kotona hakeutuu terassin ovelle kun haluaa ulos.

- Edelliseen liittyen häkki ei ole enää pelkkä pakollinen paha, vaan Raiku saattaa nukkua siellä vapaaehtoisesti osan aikaa yöstä (luukku auki). Samaten Rai on hakenut pari kertaa sieltä turvaa, kun on pelottanut.

- Taas edelliseen viitaten, Raiku pelkää vieläkin imuria. Ei olla tehty asian eteen juuri mitään, koska se ei häiritse sen kummemmin. Kummatkin koirat vain siirtyvät mahdollisimman kauas imurista silloin kun se on käynnissä. Jostain syystä Rai inhoaa myös mun varakännykän soittoääniä. Taitaa olla ainoat äänet joihin on reagoinut negatiivisesti pikkupentuajan jälkeen.

- Raikun lemppariasioita: leikkiminen, ruoka, aksa/juokseminen, sisarusten kanssa painiminen, Laura, muut ihmiset.

- Käsite perskärpänen on saanut mulla Raikun jälkeen ihan uuden merkityksen. Raiku seuraa mua yleensä kolmen askeleen päässä ja aina. Vaikka kävelisin huoneesta toiseen tai pientä ympyrää, Rai seuraa mun perässä. Jos menen toiseen huoneeseen ja suljen oven perässä, Rai yrittää joko livahtaa mun mukana tai jää odottamaan oven viereen kunnes tulen takaisin. Rakas pikkuvarjo ♥

- Varjoleikin takia Raiku on erikseen opetettu kotona portin takana odottamiseen. Toimii huomattavasti paremmin mun huoneen portin kanssa kuin olohuoneessa. Kun Rain jättää odottamaan mun huoneeseen, se jää yleensä lepäämään ihan portin taakse ja tähyilee sieltä missä kukakin liikkuu. Raiku viettää myös yksinoloaikansa mun huoneessa portin takana (Tiralla käytössä loput yläkerrasta).

-  Asioita joita ei ole muistanut mainita. Raiku on osannut pienestä pitäen odottaa lupaa ruokakupille pääsyyn, ovesta kulkemiseen ja portilta vapautukseen. Osaa edelleen hyvin, vaikka olisi kuinka intona.

- Raiku ei ole tuhonnut pitkään aikaan mitään. Jopa mun sänky on saanut olla yksinolojen ajan rauhassa. Rai on muutenkin tuhonnut paljon vähemmän mitä Tira pentuna.

- Tira opetti Raikun tähyilemään ikkunasta ulos. Raiku viettää siinä todennäköisesti suurimman osan päivästä ja ottaa yleensä pienet torkut niin, että pitää kyynärpäitä ja päätä ikkunalaudalla ja seisoo sängyllä takatassuillaan (kerran nukahti niin syvästi, että putosi siitä lattialle...). Usein pienen pennun pää näkyy ikkunasta kun tulee etupihan kautta kotiin.

RAI JA TIPA

Kaverukset ♥ Viime päivinä lumihurmioissaan Tira on itse hakenut Raikua leikkimään ja nuo kaksi ovat rallanneet pitkin pihaa. Samaten päiväohjelmaan kuuluu Raikun osalta Tiran kasvojen peseminen (silmät, kirsu, korvat) ja pienet iltapainit. Tyttöjen yhteinen leikkityyli on alkanut löytyä ja molemmat näyttävät tykkäävän. Välillä pitää toki mennä väliin kun alkaa näyttää siltä, että Rai jää vähän liikaa alakynteen tai Tira saa tarpeekseen. Tira leikkii aika äänekkäästi (murisee) ja Raiku osaa aika hyvin erottaa leikkimurinan ja oikean ärsyyntymisen.

Tira ei vieläkään komenna ruokakupille tunkevaa pentua (ei kyllä tunkeile enää juuri ollenkaan) tai lelujen varastamista suoraan suusta (sekin on muuten ehdottomasti kielletty pennulta).

Sunnuntaina oli syksyn parhaat bileet eli pk-seudun sennenkoirien vuosikokous ja pikkujoulut. Omat koirat jäivät kotiin, mutta ohimennen piti tietysti halia ihania bernejä. Pikkujouluissa tuli viikon yllätys, kun mut palkittiin toisena vuoden alajaostoaktiivina. Ihmettelin tätä myöhemmin, koska mun muistikuvien mukaan ei oltu niiiin aktiivisia tänä vuonna. No, kun selasi vähän kalenteria niin löytyihän sieltä aika paljon ohjelmaa. Listaan näitä varmaan uudestaan vuosikatsauksessa, mutta kertaaminen ei haittaa mitään ;) Vuonna 2012 puuhailtiin siis pääkaupunkiseudun sveitsinpaimenkoirissa seuraavaa: tokotreenit kisaavien ryhmässä kevät ja syksy, agilityn alkeis-, alkeisjatko- ja jatkokurssi (eli kevät ja syksy treenejä), vetokurssi tammi/helmikuussa, jälkipäivät (metsä, pelto piti peruuttaa), (rauniopäivä piti jättää väliin aikatauluongelmien takia), (naksutinkurssi peruuntui), paimennuspäivä, vepekurssi, tokopäivä, tokokokeessa työntekijänä, urheilukoirien valmennus-luento ja syksyllä tokokurssin vetäminen. Vuosi on mennyt hurjaa vauhtia, mutta ensi vuonna on taas suunnitteilla kaikkea kivaa ;)

Pistetään palkintokellosta tännekin kuva. Diplomista ei ole tänä vuonna kuvaa :D

Suuntasin suoraan pikkujouluista Tiran aksatreeneihin. Tira oli taas ihan loistava! Ensimmäinen kerta oli taas se paras, ainakin muiden kommenttien perusteella. Musta taas tuntui, että olin vähän joka paikassa myöhässä, koska Tira meni TÄYSILLÄ. Esim. välistävedot olivat joo näyttäviä, mutta en halua tietää miten sähläykseltä se näytti kun yritin ehtiä Tiran edelle ja pysyä pystyssä :D

Kerran Tira erehtyi kiipeämään puomille, vaikka piti mennä putkeen. Silti hyvä onnistumisprosentti, koska puomi ja A ovat Tiran mielestä ehdottomasti hauskempia kuin putket. Rengas oli tänään vähän ongelmallinen eli Tira hyppäsi sen monta kertaa sivusta. Laitettiin pari keppiä ongelmaväliin niin saatiin onnistumisia.

Hain taas loppuun Rain puuhailemaan pieniä juttuja. Raiku sai vetää rallia aitojen ja putkien välillä. Otin erilaisia lähetyksiä ja muunnoksia bernien treeniradalta ja aika hyvin Rai handlasi. Oli tosi innoissaan ja juoksi pari kertaa melkein lelupalkan yli kun sinkosi niin lujaa vauhtia eteenpäin. Otin myös pari toistoa A:n kontakteja ja kiinnitin huomiota omaan palkkaukseen. Rai piti päätä vähän paremmin kun tiputin sille nameja tosi usein, mutta voisi se olla vielä paljon parempikin. Katsellaan!

Lauantaina mulla oli ihan kooma-olo. Pikkuhiljaa rytmi muuttuu taas tähän tappovaiheeseen ja joulukuu menee varmaan ihan silmät ristissä. Hyvää harjoittelua jo nyt sitä varten!

Mun väsymys näkyi taas kaikessa mitä tehtiin. Skippasin aamun metsälenkin ja mentiinkin äidille aamupalalle (kahvia!!) ja sieltä suoraan treeneihin. Agissa tehtiin ekana irtoamista pienellä radanpätkällä (aita, aita, putki, aita, aita). Lyhyesti ja tiivistettynä: Raikulle oli vaikeaa irrota putkeen kahden aidan takaa, vaikka seisoin metrin päässä putkesta. Helpotin sille niin saatiin onnistumisia eli otettiin ihan ensimmäisen aidan edestä (Rai meni siis yhden aidan läpi). Putken jälkeisissä aidoissa ei ollut suuria ongelmia.

Treenien varsinainen teema oli kontaktit. Sama tiivistys jatkuu: periaatteessa Rai ymmärtää kontaktien idean ja tekee ihan ok suorituksia. Löytyi sieltä kuitenkin kivasti viilattavaa eli Rain päätä/katsetta pitäisi saada kohdistettua pois musta. Nyt Raiku hakee tosi paljon mun paikkaa ja odottaa ohjeita/palkkaa napittaen mua. Pirun katsekontakti :D A:n kontaktilla saatiin nätimpi suoritus ja kun tehtiin vielä myöhemmin kahdestaan niin näytti jo paremmalta. Ihanaa, mutta niin tarpeellista pilkunviilausta!

Lopussa otettiin vielä pientä valssitreeniä ja keppejä. Valssaukset olivat ihan ok, kai. Itse varmaan sähelsin jotain, mutta vedetään sekin väsymyksen piikkiin. Kepit menivät hyvin, Raiku lähti tosi nätisti, ei yrittänyt kiertää kertaakaan ja irtosi nätisti kummaltakin puolelta (seisoin siis keppien päässä sillä välin kun R pujotteli itse namikupille). Jees!

Tuttuun tapaan mentiin treenien jälkeen pienelle riehumislenkille Hopun, Nessan ja Pihkan kanssa ja sieltä suoraan äidille syömään, loistava palvelu :)

Lauantaina Raikku ja sisarukset täyttivät 6kk. Pieni treenien/muun elämän tilannekatsaus on tekeillä, mutta kuten jo aikaisemmin tuli selväksi niin olen ollut aika puhki ja aikataulut kiristyvät entisestään. Yritän saada julkaistua sen ennen 7kk postausta ;)

Loppuun kiireessä otettu kasvukuva, tästäkin voisi ottaa paremman version.

6kk

Perjantaina käytiin lenkillä Tarun ja pk holsku Awan kanssa. Awa on Raikusta pari päivää vanhempi ja tullut Tarulle vasta tällä viikolla niin käytiin katsastamassa Rain tuleva painikaveri.

Ennen pentujen tapaamista otin kuitenkin Raille pellolla muutaman esinetreenin. Ensimmäisellä pudotin lelun Rain huomaamatta ja mentiin yhdessä n. 20 metrin päähän. Eihän raasu tajunnut yhtään mitä ollaan tekemässä, varsinkin kun käytin epävirallista käskyä (millä yleensä noukkii leluja suuhun). Jätin Rain istumaan paikoilleen ja kävin näyttämässä lelua, heitin sitä vielä vähän ilmaan ennen kuin palasin koiran luokse. Nyt lähti ja lujaa, mutta kuten arvasin etukäteen niin suunnisti lelun ohi (ei huomannut sitä) takaviistoon repun luokse. Ei edes tökkinyt reppua vaan kääntyi katsomaan mua josko neuvoisin. Tuijotettiin vähän aikaa toisiamme kunnes Rai iski nokan taas maahan, lähti juoksemaan takaisin päin ja just kun oli lelun kohdalla niin haistoi sen. Ja hurrjaa vauhtia lelu suussa takaisin.

Toisella kerralla jätin taas Rain istumaan, kiersin loivaa kaarrosta n. 15 metriä eteenpäin, heitin lelun samalle linjalle mitä Rai oli ja palasin koiran luokse lähettämään. Rai lähti ihan suoraan lelua kohti ja toi sen ripeällä vauhdilla takaisin, jes! Pointtina oli siis se, ettei se lähtenyt seuraamaan mun jälkiä vaan eteni ns. paljasta aluetta ihan suoraan.

Tehtiin pentujen kanssa päälle tunnin rellestysretki. Rai oli vähän possu: hidasteli pari kertaa mun käskyjen tottelemista ja oli muutenkin vähän ärsyttävä. Tästä se alkaa :P

Awa

Lenkin jälkeen leikittiin vielä vähän aikaa esineillä ja tehtiin jälki, oikein kunnolla väsytystä loppupäivää varten ;) Esineissä keskityin taas maaston vaikeuteen, mutta treenit olivat sittenkin aika helpot. Ensimmäisellä kerralla jätin lelun Rain nähden pieneen ryteikkömetsään kuusen taakse. Haastavaa siinä oli se, että luulin Raille olevan vaikeaa edetä risujen ja oksien läpi lelulle. Lähinnä halusin saada sitä varmuutta etenemiseen, vaikka tiellä olisikin esteitä joista pitää puskea läpi tai kiertää. No, pentu lähti ripeästi ja pomppi kaikkien "vaikeiden" kohtien yli, osasi hidastaa vauhtia siinä vaiheessa kun tallottu alue loppui ja löysi lelun aika helposti puun takaa. Pöh :)

Toinen lähetys oli pitkään heinikkoon ja niin, ettei Rai nähnyt esineen piilotusta. Eteni taas hyvin, taisi vetää muutaman metrin liian pitkäksi ja löysi lelun pienen kaarroksen jälkeen. Huipputyttö!

Palautukset olivat mun luokse, mutta se voisi tuoda niitä vielä enemmän käteen. Nyt jää vähän pyörimään siihen lähelle eikä tuo ihan mulle asti.

Kuvatodiste Rain pusuhyökkäyksestä!

Ja lopuksi jälki, pituutta 170 askelta, neljä purkkia, maasto heinikkopeltoa ja satunnaisesti namittomia pätkiä. Nyt näytti jo siltä mistä tykkään. En tiedä nipotanko taas turhasta tuon tarkkuuden kanssa, mutta nyt Rai tarkisti aika nätisti askeleet, ei rynninyt kuin muutaman kerran ja kulki nätisti nokka maassa. Ja potku ohjaajalle, että vaikeuta lisää. Rai kestää selvästi namittomia pätkiä enemmänkin, koska nytkin ohitti muutamia namiaskeleita vaikka vauhti oli suht rauhallinen. Jotenkin mun pää jumittaa, koska en halua palata siihen remmi kireänä jäljestykseen. Nyt annoin Rain ohittaa ne muutamat namitetut askeleet, koska se tarkisti pääasiassa kaikki hyvin ja sen päämäärä oli kuitenkin päästä etenemään jäljellä. Purkit olivat taas vähän heikkoja, vaikkakin kolmannelle tullessa sanoin sieltä remmin mitan päästä maahanmenokäskyn ja pienen nuuhkutuksen jälkeen tuo totteli. Ehkä se tulee sieltä?! Loppupalkalla ja -kehuilla Raikun häntä lähti viuhtomaan puolelta toiselle ja se olisi kovasti halunnut jatkaa. Pituus on toistaiseksi ihan hyvä, ehkä sitä voisi venyttää jo sinne 200 askeleeseen, mutta mikä kiire nyt taas on ;)

Rai ja Awa

Showpentu

Sunnuntaina Raiku aloitti showuransa. Espoossa järjestettiin match show pelkille pennuille ja tietysti mentiin hakemaan vähän häiriötreeniä. Törmättiin siellä myös treeneistä tuttuun Riemu-collieen ja pennut painivat siinä pihalla hetken aikaa.
    Raiku oli isojen koirien 5-7kk luokassa ja pääsi kehään pienen odottelun jälkeen. Mehän ei siis olla harjoiteltu näyttelyitä varten juuri mitään vaan seisominenkin on tuttua tokon puolelta (ja kasvukuvien ottamisesta). Raiku oli niin upea! Seistä nökötti ihan paikoillaan ja piti kontaktia, vaikka tuomari käveli vierestä ja parina ollut tanskandoggi piippasi välillä. Liikkeet oli vähän hankala näyttää niin pienessä tilassa, mutta Rai ravasi aika kauniisti. Yksityisarvostelua olin jännännyt vähän etukäteen, koska Raikun special on hypätä ihmisten syliin ja pussata. Kun tuomari kumartui katsomaan hampaita ja kopeloimaan, Rain korvat liimautuivat niskaan, häntä lähti huitomaan ja se taisi vilkaista tuomaria pari kertaa. Muuten se seisoi paikoillaan ja piti kontaktia ♥ Mikä itsehillintä! Saatiin punainen nauha ja Raiku palkkasi itsensä nykimällä ensin sitä nauhaa ja lopulta remmiä ("jeejee tehdään lisää jeejee!"). Punaisten kehässä ravattiin ensin kaikki pari kertaa ympäri ja yksitellen edestakaisin. Liikkuminen oli taas hyvää ja seisottaminen hoitui samalla patsastekniikalla mitä aikaisemmin. Raiku pääsi sisälle jatkoon ja siellä meidän osoitettiin toiseksi. Sijoitus siis PUN2 :)) Palkinnoksi saatiin sitä Raikulle kaikkein mieluisinta eli 3kg ruokaa! Avattiin säkki heti ja Rai sai tietysti maistaa palkintoaan. Olipa kiva käydä mätsärissä pitkästä aikaa, harmi kun talvella niitä ei järjestetä juuri ollenkaan.

Olen ihan älyttömän tyytyväinen Raikuun. Se sai moikata pihalla muutamia pentuja, mutta kun mentiin kehään ja tehtiin Töitä (vaikka se olikin vain sitä paikallaan seisomista) niin Raiku keskittyi vain siihen hommaan ja muhun. Hieno lapsi!!

©Ell asema Remedium

Mätsärin jälkeen käveltiin läheiselle pellolle ja tehtiin jälki. Mun jälkisuunnitelma hidastui heti alkuunsa, mutta nyt meno oli onneksi suht rauhallista. Pituutta jäljeltä löytyi 150 askelta, satunnaisesti tyhjiä askeleita, purkkeja neljä ja alusta tosiaan märkää joutomaata/peltoa. Muodosta tuli taas loivasti kaareva, koska en osaa ilmeisesti kävellä suoraan.
    Vauhti oli tosiaan reipas, mutta ei liian nopea. Raiku tutki aika hyvin kaikki askeleet, vaikka välillä yritti kiihdyttää tyhjän jälkeen. Nokka oli ihan maassa kiinni ja keskittyminen huippua. Purkeilla piti taas kannustaa maahan, koska kaikkein mieluiten Rai olisi vain jatkanut jäljestämistä. Purkki-/myöhemmin keppimotivaatiota lisää! Jäljen kaarevuus ei haitannut vaan Raiku pysyi hienosti suoraan siinä päällä.

Jäljen jälkeen siirryttiin toiselle pellonpalaselle ja otettiin muutama pallonetsintä. Kerran vähän samaan malliin mitä treenattiin alkusyksystä pudotettua ja muutaman kerran vähän maaston vaikeuteen keskittyen. Suora pätkä oli jotain 25 metriä pitkä ja lähetin Rain hakemaan palloa meidän kulkemaa reittiä pitkin. Eteni suoraan, jäi kaartelemaan pari metriä liian aikaisin, mutta teki nättiä nenätyötä ja löysi pallon. Palautus oli ripeä ja sylkäisi pallon kauniisti mun jalkoihin :D
    Hyödynnettiin tosiaan pientä ojaa ja toisella puolella ollutta heinikkoa. Heitin pallon Rain nähden n. 3-5 metrin päähän heinikkoon ja lähetin etsimään. Raiku ei epäröinyt kertaakaan vaan lensi suoraan ojan yli ja kävi töihin. Eka kerta oli hyvä, toisella joutui etsimään vähän pidempään ja kolmas oli ylihelppo. Toisella kerralla jäi vähän liian etureunaan ja lähti etenemään liikaa sivulle. Kutsuin sen pois (tuli hyvin) ja lähetin uudestaan eteenpäin. Nyt saatiin lisää hyvää suoraa etenemistä ja Raiku etsi kaikilla kerroilla sinnikkäästi. Niin, ja liikuttiin aina ojan viertä sen verran, että etsintäalue oli uusi.

Lopuksi vähän pallon perässä juoksemista pitkin kurapeltoa ja pentu tykkäsi kun rapa roiskui!

Tiran agissa tehtiin taas pientä rataa. Nämä pienet on niin hauskoja ja kaikki saavat niissä onnistumisia. Tultiin vähän myöhässä ja katsoin esteiden järjestyksen muiden suorituksista. Siinä odotellessa Tira treenasi keppejä (ihan ok) ja putkeen lähetystä.

Tehtiin heti alkuun pari puhdasta rataa peräkkäin. Ei mitään moitittavaa, koira meni täysillä ja kuunteli ohjeita. Vaihdettiin sitten kutoshypyn jälkeen välistäveto ja lähetys muurille toiselta puolelta. Jätin alkuun Tiralle liian vähän tilaa kääntyä ja se kolautti itseään muuriin, mutta saatiin myös puhdas ylitys.

Toisen kierroksen vaikeutus, loppurata jatkui samalla tavalla.

Toisella kierroksella vaihdettiin alkuun ohjauskuviota. En tiedä onko tälle hienoa nimeä, mutta ideana oli lähettää koira putken jälkeen takaakiertoon, ohjata itsensä edestä, vaihtaa samalla ohjauskättä ja siitä vitosaita ja puomille. Tira osasi heti, vaikka mä varmistelin ja liikuin vähän jäykästi.

Plussaa: Tira oli ihan liekeissä! Putkissa ei mitään ongelmia ja otti hyvin puomin kontaktit, vaikka mentiin ilman pysähdystä. Vähän saatiin varoitusta ylösmenokontaktista. Tiralla on sen verran pitkä laukka-askel, että se on puolessa välissä puomia jos menee ihan täysillä. En jaksa hioa sitä kun ei kerran kisata, kyllä se ottaa kontaktin vähintään yhdellä tai kahdella tassulla. Kai :D

Raiku pääsi vielä agittamaan, kun saatiin lupa jäädä vähän yliajaksi. Otin sen kanssa muutamia putkeen lähetyksiä, aita+putkiyhdistelmiä, eteenlähetystä putkeen, takaakiertokiemuraa jne. Ajattelin alkuun tehdä vähän eilisen treenikerran juttuja, mutta olin ihan tokkurassa niin koin paremmaksi ajatukseksi pysyä tutuissa asioissa :D Raiku juoksi taas täysillä ja oli ihan fiiliksissä. Malttoi myös odottaa lähtölupaa, vaikka pari kertaa nykäisi aika voimakkaasti kun mun käsi nousi ylös. Vaikka Raiku teki hyvin ja kuunteli mun ohjeita, haluaisin vielä jonkun katsomaan mun omaa liikettä. Ohjatut treenit kerran viikkoon tuntuvat niin vähältä ja vielä kun puolet ajasta yritän prosessoida uusia asioita. Tarvitsen jonkun näin-liikut-radalla-kurssin ja runsaasti ylläpitotreeniä ;)

Lauantaina aamulla kierrettiin pieni suo/metsälenkki koirien ja äidin kanssa. Hyödynsin lisäihmistä ja pistin äidin tallomaan Raikulle esineruudun (n. 3x15m). Oli aika mielenkiintoista :D Rai näki pupun pudotuksen ja muutaman minuutin päästä lähetyksellä eteni kauniisti suoraan ja löysi pupun. Palautus oli tosi nihkeä, ilmeisesti pupu oli liian hyvä lelu. Otin vielä toisen kerran niin, että vein itse lelun ja Rai katsoi kauempana. Taas hyvä eteneminen ja huono palautus. Prkl pupulelu! :D 

Agitreeneissä oli teemana ennakoiva valssi. Kuivaharjoteltiin alkuun ilman koiria ja voi apua. Miten huono jalkojen ja yläkropan hahmotuskyky voikaan olla! Sain kiinnitettyä palaset toisiinsa heikosti ja otettiin pentu mukaan treeniin. Alkuun olin itse ihan jäässä ja vaikeutin Raikun onnistumista (vetäisi mm. kerran mun takaa kun päätti sen olevan helpompi reitti), mutta meni se oppi lopulta mullekin perille :D Tarkoituksena oli tosiaan kutsua pentu aidan läpi, tehdä se ennakoiva valssi, koiralle tiukka mutka siivekkeen ympäri ja takaisin lähtösuuntaan. Palkka oli alkuun siivekkeen takana, mutta loppuun otettiin myös niin, että palkka tuli siivekkeen kierron jälkeen mun kädestä. Nyt pupulelu toimi hyvin :D Tehtiin samat treenit kumpaankin suuntaan ja joo, ohjaaja on se hidaste!

Loppuun Rai sai tehdä A:n kontaktia. Tarjosi sitä heti ja pysyi vaikka liikuin vähän kauemmas.

Treenien jälkeen käytiin taas pienellä lenkillä Hopun, Pihkan ja Nessan kanssa. Mun jalat huusivat apua, kun lähdettiin kipittämään kohti myrtsiä ja kun myöhemmin jatkoin sieltä yksin matkaa. On tämä niin rankkaa :P Koirat jäivät tosiaan illaksi äidin luokse hoitoon. Siinä lähtiessä piti vähän töniä musta-ruskea-valkoisia esteitä pois oven edestä niin pääsin ulos, mutta tytöt olivat kuulemma jääneet ihan kiltisti ja nukkuneet suurimman osan illasta. Hienoja citykoiria!

Perjantaina otettiin koirien kanssa suunnaksi myrtsi. Äiti oli toivonut Tiraa kylään jo ties miten pitkään niin pudotettiin berni matkalla sinne ja jatkettiin Raikun kanssa keskustaan. Treffattiin Iitu ja Valo-kelpie ja mentiin Kaisaniemeen treenaamaan näyttelyjuttuja ja tokoa.
    Katsoin ensin vähän Rain seisomistyyliä. Se asettelee itsensä yleensä hyvin, vähän saattaa harottaa etutassuja tai jättää takatassut liikaa rungon alle, mutta ne korjaa helposti. Siinä se seisoi kunnes vapautin sen ;) Kokeiltiin ensimmäistä kertaa ikinä hienoa näyttelyravaamista. Tuli sieltä pari pomppua, muutama laukka-askel ja melkein koko ajan kontaktia, mutta ekaksi kerraksi hyvin! Ravattiin myös samaan aikaan Valon kanssa ja sekin meni ihan nätisti.

Tokojutuista otettiin parin askeleen seuraamista lelupalkalla (hyvää, aika tiivistä ja kontakti super), muutama maahanmeno niin, että mä peruutin ja liikkeestä pyysin Rain mun eteen maahan (nopeita ja nättejä) ja pienet paikallaolot. Rai ei häiriintynyt, vaikka jätin sen alkuun istumaan ja Valo teki paikkamakuuta. Rai oli ryhdikäs, katsoi mua eikä liikkunut, vaikka Valo sai väliin palkan. Jätin vielä vähäksi aikaa maahan (välissä tietysti palkka ja vapautus), alkuun Rai oli vähän lonkalla, mutta korjasin sen ja lopun aikaa pysyi hyvin. Kokeiltiin Iitun kanssa myös uutta juttua eli häiriökutsuja :D Ideana siis se, että toinen piti koiraansa käskyn alla istumassa tai makaamassa (Rai paikkamakuussa) ja toinen oli muutaman metrin päässä sanomassa eri käskyjä. Raikulle valikoin sanoiksi viereen (ei tunnista sitä) sekä tänne (eteentulokäsky). Iitu sanoi alkuun aika hiljaa ja kun Raiku ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota niin nosti volyymiä. Eikä Rai huomannut vieläkään, katsoi vaan mua. Olin alkuun ihan sen edessä kyykyssä, mutta kun pentu pärjäsi noin hyvin niin siirryin muutaman metrin päähän seisomaan. Hyvä tehdä välillä erilaisia häiriötreenejä!

Rääppis oli taas hieno stadipentu. Kulki asemalla hirveässä ihmismassassa reippaasti, ei yrittänyt tunkea kenenkään syliin ja käyttäytyi junassa ihan ensiluokkaisesti. Toistan itseäni, mutta Raikun kanssa on niin mukavaa liikkua eri paikoissa. Se ei ole vielä kertaakaan pelännyt, stressannut tai muuten aiheuttanut mulle harmaita hiuksia vaan on aina yhtä rohkea, iloinen ja napittaa sitä ihanaa kontaktia.