Kokeilen nyt blogin päivittämistä kännykällä, koska koneella istuminen on selvästi ollut viime aikoina vähissä. Kännykkä muun muassa pursuaa Raikun masukuvia, mutta on niitä tihkunut julkisuuteen muidenkin somekanavien avulla.
Tuleva äitikoira on voinut koko tiineyden ajan hyvin. Ruoka maistuu entiseen malliin tai oikeastaan viisinkertaisesti. Saa vähän varoa sormiaan, kun palkkaa tuota nappuloilla.
Leikkiminen on edelleen superkivaa, yksin tai yhdessä. Hurjimpia pomppuja Raiku välttelee jo itsekin, mutta kyllä ne tassut irtoavat vielä kevyesti maasta. Ja lenkit eivät voi ikinä olla liian pitkiä, t. Raikkis.
Ehkä söpöintä tuossa on se hellyydenkipeys. Raiku on aina viihtynyt lähellä, kyljessä kiinni rapsuteltavana ja pusuteltavana. Nyt se on ihan mahdoton ♡ Kellahtaa selälleen heti kun siihen vilkaisee ja sulkee silmänsä raukeana heti kun masua silittää.
Ja masu sen kun kasvaa ja söpistyy päivä päivältä enemmän! Ainakin pennut on aivopesty pusutteluun ja halimiseen jo kauan ennen syntymää!
Viikon päästä Raikun onkin aika muuttaa väliaikaiskotiinsa, hurjan jännää! Mulla on jo valmiiksi ikävä ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti