Rai on 2v!

Raiku ja sisarukset täyttivät lauantaina 24.5. 2 v.

Käsittämätöntä miten nopeasti aika menee! Nyt kotoa pitäisi löytyä siis kaksi aikuista koiraa. :P

Räksynen on ihana otus. Olin jo ihan rakastunut siihen pentuaikana, mutta tunne on vain vahvistunut kahden vuoden aikana.

Rai on avoin, ystävällinen ja tunkeileva. En käsitä miten joku voi rakastaa noin paljon ihmisiä.

Rai hyppii, pomppii ja loikkii ilman itsesuojeluvaistoa.

Rai on leikkisä. Leikkiä voi yksin tai yhdessä, kunhan saa repiä, retuuttaa ja heitellä leluja.

Rai on ahne. Sikapossu. Varastaa ruokaa ihmisten taskuista ja haluaisi katsoa lähietäisyydeltä mitä kaikkea hyvää ihmiset syövät.

Rai rakastaa juosta. Lujaa. Parasta on, jos samaan aikaan voi taklata ja painia jonkun (=sisarusten) kanssa.

Rai puhuu hyvin koiraa. Se rakastaa ja hoitaa pentuja (ei vielä omiaan, haha..), kunnioittaa vanhempia eikä jyrää pienempiään. Osaa kyllä sanoa takaisin, jos joku haastaa riitaa.

Rai rakastaa sisaruksiaan. Kukaan ei ymmärrä sitä paremmin kuin muut Hoot!

Siskokset Pihka ja Raiku

Paras kaveri ikinä, Hoppu.

Railla on kaksi emää, Nepe ja Tipa. Vaikka Tira kulkee yleensä nimellä isosisko, on sen arvovalta enemmän äpen kaltaista. Tira on kuningatar. Rai osaa sanoa Tiralle vastaan vain kaksikon leikkiessä, että nyt sattuu. Berni kun tykkäisi jyrätä kiltin pikkukoiran, harmi ettei me Raikun kanssa tykätä siitä tyylistä yhtään...

Se oikea äpe, Nessa.

 Rai on bernifani. Saa Tiran leikkimään ja bongailee kaduilta bernejä. Leikkii sujuvasti bernien kanssa ja on erityisen tykästynyt isoihin, samanikäisiin berniuroksiin..

Raikkis on niin söpö. Kuviin se tallentuu yleensä tosikkona, tuima ilme ja korvat pystyssä. Oikeasti se on pieni herkkis, korvat sivuilla ja häntä vienosti heiluen. Maailman söpöin norppailme, heti bernisiskon jälkeen.

Rai on intohimoinen. Ja kiihkeä, oli kohde sitten Töitä, leikkimistä tai syömistä.

Rai on työnarkomaani. Väsymätön, sitkeä ja elää työlle.

Rai on monipuolinen. Mihin se ei pystyisi? (no ehkä suojeluun ei ole ihan sopiva. Tai näyttelyihin...)

Kuva © Hannamari Kallio

Rai on kiltti. Kotona niin nöyrä, helppo ja mukava. Kentällä nopea, vilkas ja kestävä taistelija.

Rai on sohvakoira, vaikka meillä ei ole kotona sohvaa. Katsoo mun kyljessä telkkaria ja kääntelee päätä tapahtumien mukaan.

Rai on Huutomerkki. Kimeä, kiljuva ja naurettava, kun katsoo muiden aksaavan tai leikkivän.

Rai on Hiljainen. Kotona ja arjessa mykkä, korkeintaan ulos lähtiessä tai ajettaessa tuttuun, kivaan paikkaan vingahtaa.

Rai on pikkuvarjo. Seuraa mun askeleita huoneesta toiseen ja odottaa oven takana mun paluuta.

Rai on rakas. ♥

Pikku-Rai ♥

12 vk

Karvaton 2v.

BH-kurssi 2

Keskiviikkona 21.5. oli taas BH-kurssin vuoro. Oikeasti olisi pitänyt olla vepe, mutta kyyti ei ollut saatavilla. Ei se mitään, koska tänään tottis oli ♥ !

Eeva oli ihanasti pohtinut Raikua tässä parin viikon aikana ja ehdotti muutamia ideoita joilla Raikun yleisilmettä ja virettä saisi paremmaksi. Teknisesti Rai osaa, mutta se valahtaa heti kun siirtyy sivulle istumaan, tulee sellainen virkamiesfiilis. Ja se tekniikan hiominen on todennäköisesti aiheuttanut tämän puutumisen. Kuinka hyvä pitää olla, että saa Raikun kaltaisen vieterin laskemaan niin pahasti seuraamisessa tekniikan takia??! :D

Eeva ehdotti, että korjataan ensimmäisenä vire ja antaa tekniikan kärsiä. Lopputulos ei ehkä miellytä tokoihmisten silmää, mutta henk.koht mä tykkään hurjan paljon enemmän pk-tottiksesta kuin tokosta eli ei haittaa tässä kohtaa.

Lähdettiin korjaamaan seuraamista niin, että appari piti Raikusta kiinni ja mä kutsuin sen seuraamaan muutaman metrin päästä. Raikuhan nostaa itsensä millisekunnissa heti kun joku muu ottaa siitä kiinni, kiitos vauhtiluoksetulojen. Nytkin se rupesi kiskomaan, kiljahteli ja tuijotti mun perään. Siitä kutsuin seuraamaan, stoppasin namikädellä ja namitin ehkä metrin tai kaksi. Yleisilme oli PALJON parempi!

Tehtiin näitä pari ja vikaksi vielä toiset kaksi toistoa. Viimeisellä kerralla Raiku ei ampunut ihan niin innokkaasti namikäteen, mutta siinä se tekninen osaaminen tulee ehkä esille. Se tietää oikean paikan ja mitä siltä haetaan niin se jarruttaa jo valmiiksi siihen. Oli sillä silti paljon enemmän intoa mitä aikaisemmin!

Appari olisi tässäkin super, mutta samaa voi tehdä kiertämisten kautta. Se on Raikulle jo tuttua ruutua opetellessa, mutta nyt keskittyy enemmän siihen vireeseen kuin siihen, että se hakee heti oikean paikan.

Varsinainen teema oli jäävät. Ei haluttu sotkea seuraamista niin tehtiin peruuttamalla eli vanhaan pentutyyliin. Istuminen oli todella hauska. :D Raikuhan ei osaa istua kunnolla, nytkin jäi seisomaan ja istui siitä tai peruutti pari metriä ja istui. Hassu koira, tuli sieltä pari hyvää istumistakin. Vikaksi tehtiin se, että kävelin sen viereen, siitä 15 metriä eteenpäin ja takaisin sivulle. Mun kävellessä toisen kerran kohti oikea etutassu liikahti, mutta tässäkin pitää käyttää järkeä. Raikulle haettiin koko tunnin ajan korkeaa virettä ja superhauskaa tekemistä, pieni tassun liikahdus on ihan ok. Muutama treeni eteenpäin niin vaaditaan vielä enemmän. Nyt oli kuulemma istunut aika täpäkkänä, mutta muuten ihan aloillaan.

Sama juttu maahanmenossa, osasi vain paljon paremmin mitä istumisen.

Luoksetulossa tehtiin samalla tavalla kuin viimeksi eli Eeva piti kiinni ja mä palkkasin ensin vauhdista ja toisella kerralla eteentulosta. Ei apua mikä vauhti pikkukoiralla oli, sain taas jännätä törmääkö se mun polviin vai tähtääkö oikein. Ei osunut. :D Eteentulossa autoin pienellä käsieleellä Rain eteen ja olisin saanut olla itse vähän nopeampi, vielä ehti törmätä vähän. Ei kuulemma näkynyt tuomarille asti vaan oli ihan superhieno! Tehtiin ennen lopetusta vielä yksi vauhdista palkkaaminen ja vielä jaksoi kiitää yhtä lujaa.

Juteltiin myös vihjesanoista ja vireen säätelystä tauoilla. Höpinäajat Raiku oli normaalisti käskyn alla maassa (ja yritti muuten possuilla), taukotilasta se osaa nostaa itsensä vanhoilla vihjesanoilla hyvin. Mun pitäisi muistaa palkata sitä siitä nostamisesta ja aktiivisuudesta, nytkin se oli vihjesanan jälkeen ihan täpinöissään ja napitti niin nätisti kontaktia että mitä tehdään. Jotenkin Raikun kanssa tulee keskityttyä liikaa siihen rauhallisuudesta palkkaamiseen, ei sen vilkkautta ja intoa saisi pelätä vaan käyttää hyödyksi. Kyllä se osaa nollata itsensä nätisti, vaikka sitä ei ikinä saa ulkoisesti näyttämään väsyneeltä tai leppoisalta. Hyvin odotti taas puussa kiinni (makasi maassa) pidemmän tauon ajan, siitä irti päästessään hyppi, repi remmiä ja oli valmis hommiin. Ja joutuikin suoraan paikkikseen, jossa nökötti paikallaan ehkä 5 min välipalkkauksilla. ;) Että kyllä se osaa!

Paikkiksia tehtiin tosiaan kahdessa erässä. Molemmilla kerroilla tein useilla välipalkkauksilla ja pyörin itse hermostuneena väliä kokonaan selkä käännettynä ja niin, että näin silmäkulmasta koiran. Raiku-raasu, todellakin saa tottua taas mun kisastressaamiseen. Rai makasi aika rennosti, mitä nyt näin. Pari kertaa oli sulkenut suunsa ja katsoi vähän huolissaan, mutta ei huulten lipomista tai korvien kääntelyä. Ehkä se tykkää siitä ettei näe mun kasvoja? ;) Aikaa tuli molemmilla kerroilla ehkä sen 5 min. Toisella kerralla vapautin syömään maasta muutaman namin, ekalla vapautin suoraan maasta syömään namit mun kädestä (eli vanhaan tapaan).

Tauolla, ja mikä rauhallinen ilme ♥♥

Tehtiin myös ilmoittautumista kahdessa erässä. Ensimmäisellä kerralla sanoin aika voimakkaasti istu-käskyn ennen tuomarin lähestymistä, muilla kerroilla sihahdin sen heti kun pysähdyttiin tuomarin lähelle. Ja wohoo, peppu pysyi maassa kaikilla kerroilla! Varsinkin ensimmäisillä toistoilla Raiku heitti korvat niskaan ja viuhtoi hännällään, mutta myöhemmin tyytyi vain vilkaisemaan ja piti muuten kontaktia. Kättely + mun ilmoittautuminen ei häirinnyt.
Ps. Mä muistan vihdoinkin mitä mun pitää sanoa tuomarille. ;)

Kevään neljäs paimennuskerta

Sunnuntaina 25.5. käytiin taas paimentamassa Somerolla W-porukalla. Mukana olivat Rai, Pihka, Jocke, Hoppu, Nessa ja Priya.
Herätys liian aikaisin, kahdeksan bussilla Leppävaaraan ja siitä Marikan ja Pihkan kyytiin. Jo aamulla ulkona oli lämmin, koirakin nukkui suurimman osan bussimatkasta. Ja kuumana päivä vain jatkui, suurimman osan ajasta pilvetön taivas ja aitaus pellon vieressä ilman varjopaikkoja. Huhh hellettä...

Väsynyt bussikoira

Oltiin ensimmäistä kertaa Somero-paimennusten aikana ulkona aitauksessa. Ensimmäisellä kierroksella yritettiin Raikun kanssa saada etäisyyttä eli ihan samaa mitä edellisilläkin kerroilla. Ja edistymistä ei ole kyllä mun silmiin tapahtunut yhtään. :P Rai lähtee vieläkin liikkeelle lujaa ja suoraan mua kohti, siitä vasta kiertämään. Kamalan vaikea saada se pois päin musta, onnistuin lähinnä haukuttamaan sitä mun edessä.

Stopit olivat ihan jees, vähän sai muistutella niistäkin. Kiertäminen on yhtä vahvaa kuin ennenkin, siinä se haluaisi pyöriä pienen ikuisuuden. Kiltti se on vieläkin, vauhtia löytyy vaan aika paljon.

Käytiin lampaiden vaihdon aikana dippaamassa koirat pieneen lätäkköön. Raiku oli niin puhki, ei jaksanut edes painia sisarusten kanssa. Paluumatkalla huomasin sen keventävän vasenta etutassua, välillä todella voimakkaastikin, ja autolla luottoeläinlääkärin pikakopeloinnissa Raikun anturasta löytyi aika iso vekki. Ei ihme, että hiekalla ja kivillä käveleminen sattui.

Rai sai levätä normaalisti autossa muiden vuorojen ajan ja vähän ennen omaa vuoroa kävin ottamassa sen ulos ja tarkistin tassun tilanteen. Ontuminen jatkui, myös ihan nurtsilla. Koska vika oli "vain" anturassa, tehtiin silti toinen kierros, mutta kyllä se tassu vaivasi. Rai hakeutui pehmeämpään maastoon ja meni maahan hiiitaasti, yritti vielä pitää tassua koholla. Alusta oli aika kova ja kuiva, ilmeisesti ihan yleistä (tai ei harvinaista), että paimenilla aukeaa tassut alkukesästä ennen kuin kovettuvat käytössä.

Aamuinen citykoira Leppävaarassa. Ei tullut tällä kertaa peltokuvaa. ;)

Toiselta kierrokselta mieleen jäi lähinnä viimeiset harjoitukset. Käveltiin Raikun kanssa yhdessä pitkin aitausta ja Rai sai siitä lähteä hakemaan lampaita, enemmänkin kerätä niitä mulle. Nyt se ravasi rauhassa, kiersi lampaat ja toi ne mun lähelle, siitä maahan. Ja tämä ei sopinut yhtään mun aivoille. Raikulle "tässä" tarkoittaa todellakin pysy tässä mun lähellä ja nyt se sai periaatteessa lähteä siitä kun tuntui siltä. Toisaalta sille ei voinut sanoa mitään käskyä, koska muuten se lähti liian vauhdilla. Ihan kamalan vaikeaa, mun pitää kehittää sille joku "me nyt tässä kävellään rauhassa, onpa tylsää, lähde siitä sitten kun huvittaa jos huvittaa" -käsky. Hyvin se silti toimi, fiilis oli ihan erilainen mitä ekalla kierroksella. Mun aivoissa oli vain se vika. :P

Lopetellessa Rai possuili ihan urakalla. Sekunnin murto-osan aikana, kun olin avaamassa porttia ja Rai oli mun jalkojen takana, se kävi heittämässä oman kunniakierroksen lampaiden luona. Voihan Rakki. En tiedä oliko se positiivista vai ei, kun se mun karjaisujen jälkeen yritti väistää musta kauemmas. Vähän sitähän me harjoiteltiin ekalla kierroksella. :P Kunhan mä kiehuin tarpeeksi niin se muisti taas "tässä" -sanan tarkoittavan juuri sitä eikä mitään muuta. Toinen kierros kulutti energiat taas tehokkaasti ja Rai mönki penkkien alle varjoon kielen laahatessa suunnilleen maata.

Oli taas kerran antoisa päivä! Kunpa joku saisi koulutettua mut tohon hommaan, Raikusta olisi niin paljon parempaankin ilman mun tumpelointia. Noh, haastava laji ja osittain siksi niin kiva. ;)

Kotimatkalle hypättiin Jocke-Marikan kyytiin, Raikulla taas vakipaikka mun jaloissa rullalla. Pysähdyttiin heti alkumatkasta uittamaan koirat läheisellä rannalla, vähän viilennystä matkaa varten. Voi että kun Raikun tassut osuivat veteen, se meni orava-asentoon ja piti molempia etutassuja ylhäällä. Pieni vilkaisu ja juu, nyt myös oikea antura oli auki. :(((

Tärähtänyt kuva, mutta vekit erottuvat. Mustan anturan on vielä vähän isompi miltä näyttää kuvassa. :(

Kunhan tassut tottuivat veteen niin Raikkis kävi hakemassa muutaman kepin ja uimassa pienen kierroksen, vesi auttoi selvästi yleiseen fiilikseen. Autossa Rai vinkaisi vähän kun siirsi painoa etutassuille ja kävelymatka parkkipaikalta kotiin oli aika klenkkaamista. Suihkussa toinen oli niin reppana, nosteli tassuja ja meinasi jo kaatua kertaalleen kun vaihteli painoa tassuilla.

Kuten huomaa niin mulla on ollut ihan valtavan huono omatunto koko illan ajan, koiraparka ontuu pelkästään vaihtaessa sängyllä paikkaa. :( Omasta kokemuksesta (kolhinut vähän jalkapohjia..) tiedän, että seuraavana tai sitä seuraavana päivänä haavaa jalassa ei tunne enää niin pahasti, mutta Rai saa nyt lepäillä alkuviikon rauhassa. Voi toisen tassuja. :( :( :(

Wiikonloppu wirnistelijöiden kanssa

16.5. perjantain "pieni kiva" osoittautui lyhyen suunnittelun jälkeen fillarilenkiksi kentälle ja pikaiseen aksatreeniin. Matkaa kentälle tuli noin 4 km, paluumatkalla kierrettiin vähän pidempää reittiä kotiin. Aksailuun meni 40 min kaikkien taukojen ja pohdintojen kanssa ja siihen vielä pienet lämpät ja jäähkät päälle, hyvin saatiin aamupäivä kulumaan!

Agissa yritin pitää teemoina 60 cm rimat, lähdöt, puomin ja keinun kontaktit sekä pitkän suoran. Rimat pysyivät, kunhan mä maltoin ohjata ja antaa Raikulle tilaa. Aika huolettomasti tuo kyllä räiski niitä, pudotuksesta tuli aina keskeytys, kielto ja törkeästä rynnimisestä maahan odottamaan. Parhaimmillaan piti 5/5 60 cm rimaa suoralla ylhäällä, samaten tehtiin muutama valssaus aitojen ja putken kanssa.

Puomin kontaktilla Rai jumitti toiseen suuntaan, epäilen että mun omalla liikkeellä (pysähdyin katsomaan) ja liian aikaisin annetulla käskyllä oli jotain tekemistä sen kanssa. Toiseen suuntaan teki niin siistit pysähdykset! Keinun kanssa ei ongelmia, hidastaa niin nätisti keskellä ja tulee nätisti alas.

Pitkällä suoralla (pituus, aita, putki) tehtiin alkuun lähinnä lähtöjä. Palkkaus kun pysyi maassa eikä leikkinyt vieteriä. Muuten halusin lähinnä kokeilla ykkösluokan tyyppistä suoraa, hyvin irtosi itsekseen putkeen ja mä sain jopa liikaa aikaa jatkoa ajatellen. :P Kamalaa, oon tottunut olemaan myöhässä.

Pyöräily sujui taas näppärästi. Rai veti kuin pieni hinaaja ison osan ajasta, mutta hidasti myös paikoitellen nättiin raviin. Oli se vetäminen silti paljon hauskempaa sen mielestä..

Uudet hakupurkit!

Kotona tehtiin vielä pieni paniikkipakkaus ennen kuin lähdettiin Marikan ja Jocke-veljen kyydissä Wirneen-leirille Yläneelle. Matka sujui rattoisasti, vaikka olikin piiiitkä. Sisarukset pääsivät jo matkalla remuamaan niitylle, Raikunkin väsyneistä kintuista löytyi vielä aika paljon energiaa.

Perjantaina käytiin pienen mökkiin ja lähiympäristöön tutustumisen jälkeen katsastamassa viikonlopun maastot. Kaupunkilaisille huima seikkailu, kun metsästä mukaan lähti pari hirvensarvea ja bongattiin mättäältä piskuinen kyy. Lenkki kulutti Raikun viimeisetkin energiarippeet ja tyyppi kömpi tyytyväisenä takaisin autoon omaan häkkiin nukkumaan.

Rai, Hoppu ja Hyrrä

Rai sai levätä koko viikonlopun ajan suurimman osan ajasta häkissä ja tuntui toimivan sille hyvin. Mökissä se kävi oikeastaan vain nukkumassa yöunet ja odotti siellä ihmisten aamupalan ajan. Saatiin vielä ahdettua Rain ja Jocken häkit vierekkäin autoon niin siellä oli oikein mukavat oltavat molemmilla.

Häkissä Räksy oli oikeastaan koko ajan hiljaa, vaikka näkikin osan ajasta muiden puuhailuja. Hyvin se hakeutui myös itse tauoille päästyään autolle ja tarjosi häkkiin menemistä. Ihana kun voi puuhailla paljon kaikkea luottavaisin mielin, kun tietää koiran lepäävän aina kun pääsee tauolle.

Ensimmäinen yö oli aika levoton. :D Meidän mökkipuoliskossa yöpyi ihmisten lisäksi Rai, Nova-veli ja Gatsby-puoliveli. Mä hätkähdin hereille aina kun Rai liikahti mun vieressä ja Nova yritti kömpiä meidän viereen. Ihan vain muutaman kerran yöllä. :D Kellon soidessa seitsemältä teki kovasti mieli kaivautua tyynyn alle ja jäädä unisen Raikun viereen nukkumaan.

Lauantaina aamupalan jälkeen meidän ryhmä suuntasi metsään hakuilemaan Sari Kärnän opastuksella. Ryhmässä oli Raikun ja Jocken lisäksi täysveljet Nova ja Shake, isoveli Musti, pikkuveli Gatsby, vieraileva tähti Rinna sekä bc:t Misu ja Stikkan.

Oikea hakukoira ♥

Tehtiin kaksi kierrosta, välissä lounastauko mökeillä. Ensimmäisellä kierroksella tehtiin Raikun kanssa hajuhakua kahdella siirtyvällä maalimiehellä (neljä toistoa). Sarin mukaan meidän aikaisemmat treenit ovat olleet enemmänkin hajuun reagoimista, nyt haettiin maalimiehen haju kävelemällä suoraan piiloa kohti ja palaamalla lähetystä varten keskilinjalle päin. Rai oli kivasti kartalla, tajusi mitä siltä haetaan. Eteni ehkä vähän kaarrellen, mutta varmasti. Maalimiehillä oli vähän vaihdellen possu: tutuille niiiin kiltti ja kohtelias, mutta Veeran kohdalla tunki ensin pressun alle. :D

Toisella kierroksella käytiin hakemassa ykköspiilon maalimies hajuhakuna, muut kolme suorana lähetyksenä keskilinjalta. Ensimmäinen suora lähetys meni aika kaarteluksi, Rai teki serpentiiniä mutta eteni maalimiehelle. Kolmonen oli ok, mutta nelosella eteni ihan luotisuoraan. Niin siistin näköistä!

Ohh, oli niin opettavainen päivä ja taitavia koirakoita! Ihana nähdä miten mahtavia sisaruksetkin olivat. Hakukärpänen puree kyllä ja pahasti, saa nähdä onko meillä kesän aikana tai loppupuolella edessä hakuryhmän etsiminen... ;)

Päivä oli pitkä, metsässä meni joku 10 tuntia ja vielä oli edessä ruokailu ja juorujen vaihtaminen toisen puoliskon kanssa! Ei ihme, että toinen yö meni paljon rauhallisemmin ja heräsin vasta pari minuuttia ennen kellon soittoa. Oli Raikukin aika puhki, simahti mun viereen sekunnissa heti kun oli saanut annettua iltapusut. ;)

Sunnuntaina lähdettiin heti aamupalan jälkeen Marikan ja Veeran kanssa tallomaan jälkiä. Luultiin löytäneemme hyvät maastot, mutta 50 metriä tieltä joka suuntaan tulikin aika ikäviä yllätyksiä. No, haasteita tässä kaivattiinkin! Jälkien vanhentuessa kipaistiin takaisin mökeille uittamaan koiria. Rai, Jocke, Sara ja Rinna polskivat aika tyytyväisen näköisinä joessa ja loikkivat laiturilta veteen. Raiku tosin frolicin perässä, mutta meni useammankin kerran. Possu mikä possu. ;)

Raikun jälki oli päälle 400 metriä, pari kulmaa, kuusi keppiä ja vanheni kaksi tuntia. Maastossa haasteita toi alun montut, ojan ylitys ja riistajäljet. Marika testasi vielä mun paineensietokykyä ja sanoi, että jos Raiku selvittää tämän jäljen niin meidän pitää mennä kokeeseen. Hah!

Alku oli tosiaan vaikea. Jana (10 metriä?) oli hyvä, Rai ampaisi ihan suoraan ja nosti heti oman jäljen. Ja hukkasi sen. Maasto oli ihan kuoppaista ja Raiku sai tehdä tosissaan töitä, että sai pidettyä oman jäljen muistissa. Edettiin aika haahuillen eikä mulla ollut mitään käsitystä siitä ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Sen takia ensimmäinen keppi olikin aika yllätys, ilmaisu loistava! Kun palkkasin Raikua kepistä, Musti ajoi ihan vierestä omaa jälkeään. :D Menikin aika tiukoille, mutta kumpikaan ei ottanut toisesta häiriötä, tämäkin hyvä harjoitus! Kepin jälkeen tuli heti ojan ylitys (hyvä) ja matka jatkui tasaisesti. Riistajälkiin Rai reagoi kerran, kun heittäytyi kierimään selälleen kuka ties mihin. Pieni muistutus ja jatkoi hyvin hommia eikä hölmöillyt enempää

Rai teki pari isompaa tarkistuskaarrosta ja hävitti luultavasti niihin kohtiin kaksi keppiä. Löysi itse takaisin enkä mä olisi voinutkaan auttaa mitenkään. Mitä nyt kuulemma jarruttelin sitä kun luulin meidän tulevan kulmaan, niin... Mun isoin vika jäljellä, ehdottomasti. Keppien ilmaisut olivat hyviä, Raikusta on tullut varma ilmaisija kunhan se vain pysyy jäljen päällä. Harmi ne kaksi keppiä, mutta huipputyötä näin muuten! Niin hyvä vauhti ja keskittyminen.

Jälkireissulta päästiin lähtemään joskus yhden jälkeen takaisin mökeille. Juuri sopivasti lounastauko ja loppupäivän suunnittelua. Päädyttiin tottistelemaan halliin, josko siellä olisi vähän viileämpää.

Tottiksessa keskityttiin oikeastaan Raikun huonoihin puoliin ja liikkeisiin. :D Ah, miten motivoivaa! No ei, jäi sieltä paljon mieleen ja kaikki pitävät ihan paikkaansa, tiedostan asiat surullisen hyvin...

1) Luoksetulon steppaus nyt heti pois. Teki sitä istumisessa ja teki sitä maassa, ei yhtään kiva. Appari olisi tähän jees niin saisi palkkauksen kohdilleen.

2) Räksy on vilkas koira ja huomaa kaiken eli seuraamiseen/kontaktiin paljon paljon paljon paljon häiriötreeniä. Syytin koiraa laamaksi, mutta nyt se seuraamispätkässä lähinnä viskoi päätään puolelta toiselle ja hengasi jotenkin kuten mukana.

3) Kun kiellät ja koira korjaa, kehu sitä. No joo...

4) Paljon paljon paljon toistoja paikkikseen! Käytiin pitkään keskustelua Raikusta ja sen "levottomuudesta". Sehän makaa kuin patsas, mutta sillä ei ole kivaa. Raasu on huolissaan ja odottaa vain pois pääsyä ja mua pelastamaan reppana. Tehtiin kivoja pieniä pätkiä ensin näkyvillä ja lopuksi niin, että mä ravasin hallin ovesta ulos ja sisään, väliin palkkaus. Ilme ja olemus rupesivat kuulemma olemaan jo paremmat mitä alussa eli lisäää toistoja eri paikoissa. Mun nähden Raikun silmissä oli vielä ihan onneton ilme, mutta ainakin huulien lipominen vähentyi.

Huhh. Lupasin jo Pipsalle, että saadaan aikaan edistymistä ennen kesän junnutokokurssin aloitusta. Onneksi siihen on vielä muutama viikko. ;) Ei ollut mikään tottisfiilis ja oltiinkin aika huonoja, mutta onneksi Pipsa on nähnyt myös niitä parempia pätkiä ja kait Veerakin syksyllä. Toisaalta enemmän tuosta sai irti kun oltiin niin onnettomia! ;)

Positiivisena Rai kyllä yritti, vaikka olikin ihan loppu. Ei se päällepäin näyttänyt väsyneeltä, mutta ei ollut myöskään täydellä fiiliksellä mukana. Myöskään uusi halli ei tuottanut mitään ongelmia, vaikka en niitä odottanutkaan. Samalla tavalla hengattiin ja leikittiin siellä kuin missä tahansa muuallakin.

Veljesten puuhailuja oli niin ihana katsoa, on näissä H-tyypeissä niin paljon samaa! Ihan hurjan ihania tyyppejä! ♥

Poks, maailman iloisin koira ♥

Ihan huikean kiva viikonloppu! Ainoa miinus oli ajan loppuminen, kyllä olisi kaivattu paria lisäpäivää. ;) Kotimatkalla oli aika zombie-olo, kunnes pysähdyttiin kahville ja pullalle. Koirat yrittivät vielä leikkiä keskenään, mutta luovuttivat parin spurttauksen jälkeen. Jaa väsyneitäkö? ;)

Kotona oltiin seitsemän aikaan ja tuntia myöhemmin saatiin myöskin reissussa väsynyt Tira kotiin. Loppuilta meni yhdessä kasassa sängyn päällä ja vielä alkuviikko yritettiin toipua leiriväsymyksestä.

KESÄLOMA

Loma alkoi odotettua aikaisemmin, kun sain tänään palautettua vikat tehtävät. Enää pari pientä juttua kotona puuhailtavana ja kevät on paketissa! Saatiin siis huimat kaksi viikkoa lomaa ja apua, sieltä löytyy vielä muutama kokonaan tyhjä päivä! Vink vink, treeniseuraa. ;)

Tänään Tipa pääsi viikonloppuhoitoon ja aloitti urakan vierailemalla lapsiperheen luona kerjäämässä haleja ja possuttelemalla isällä. Tira jäi pieneksi hetkeksi yksin ja oli sinä aikana varastanut keittiön pöydältä kokonaisen patongin. Ja tietysti söi sen. Hups, taisin unohtaa korostaa sitä, että Tira varastaa edelleen tilaisuuden saatuaan ruokaa. Viikonlopun aikana Tira pääsee kiertämään pitkin Pirkanmaata, tärkeimpänä vierailemaan mummon luona. Taatusti herkkuja luvassa possukoiralle!

Tänään Raiku vuorostaan pääsi uimaan, pitkälle lenkille frisbeen kanssa, jäljestämään, demokoiraksi tokokurssille ja vielä puuhailemaan erikseen kaikkea kivaa kentällä. Kevyt pitkän viikonlopun aloitus siis!

Käytiin alkulenkistä tallomassa jälki, Räksy sai odottaa puussa niin kuin aina. Oli osan aikaa hiljaa, muutama protestihaukahdus kuului kun olin puolessa välissä. Tallottuani jäljen toivoin jo, että koira pitäisi jotain ääntä. Ihan pihalla siitä missä kohtaa olin, yritin jopa kutsua Raikua. Ihan sattumalta bongasin pienen pystykorvan kun kävelin suunnilleen siihen suuntaan missä arvelin sen olevan, siellä tyyppi katseli ihan rauhassa kun mä hortoilen pitkin metsää.

Pituutta tuli mun laskujen mukaan n. 500 metriä, Endomondo väitti n. 400 m. Jälki vanheni noin tunnin ja sinä aikana käytin Raikun uimassa läheisessä lammessa. Uusi ranta oli taas vähän kummallinen ja pitkät heitot liian ällöjä. Talven jäljiltä siis lisää rantakokemuksia, nyt ujostelee vieraita rantoja. Raiku keräsi myös pientä yleisöä kepinhakureissuillaan eikä edes karannut märkänä kenenkään syliin. ;)

"Heitä jo, heitä jo!"

Ennen jäljen aloitusta Rai sai pohtia tulevaa käskyn alla maassa. Otti vähän kierroksia ja piippasi pari kertaa kun kaivoin valjaat + liinan repusta, pakka pysyi kuitenkin kasassa koko ajan. Lämppäkeppi ilmaistiin hyvin, mitä nyt lähetin Raikun uudestaan ja vaadin vähän tarkkuutta.

Jana oli ehkä kymmenen metriä, jos sitäkään. Rai oli nähnyt suunnan mihin lähdin kävelemään eli osasin odottaa keulimista. En tiedä oliko kuinka fiksua, mutta aina kun lähti kaartamaan liian aikaisin sivulle, otin takaisin ja vaadin suoraa etenemistä. Kesti korjaamiset ja keksi myös suoraan etenemisen, wohoo!

Jos edellinen jälki (josta ei ole vielä blogimerkintää) oli pikajuoksu, tässä oli taas enemmän ajatusta mukana. Ensimmäisten kahden kepin välit Rai eteni kuin juna, nokka tiiviisti maassa ja hyvällä nopeudella. Ensimmäinen kulma oli pientä haparointia, koska Rai teki tarkistuskaarroksen ja onnistui sitomaan itsensä puuhun kiinni. Selvittämisessä meni hetki aikaa ja vaadin Raikulta vielä varmistuksen kulmasta. Se nuuhkutti kyllä kulman jälkeisiä hajuja, mutta halusin olla varma oikeasta kohdasta. Rai teki tarkkaa työtä, mutta tarkisti vielä jäljen toisellekin puolelle polkua kohti. Jatkoi kuitenkin nätisti omaa jälkeä. Ei häiriintynyt mun sotkemasta kulmasta kun selvitin liinasotkua vaan osasi erotella sieltä sen vanhan, oikean jäljen.

Kepittömän suoran jälkeen tuli Raikun jälkiuran ensimmäinen piikki, taisi kyllä jäädä asteet vähän vajaaksi. Olin jättänyt ehkä viidelle askeleelle namin ja Rai söi ne nätisti ja rauhallisesti. Ei kuitenkaan luottanut itseensä vaan tarkisti vielä piikin toisen puolen, jatkoi taas itsenäisesti oikeaan suuntaan. Neloskepin jälkeen Rai rupesi kulkemaan nokka pystyssä ja pyöri yhden mättään vieressä jonkin aikaa. Luulin sen jo eksyneen, mutta tyyppi ilmaisikin vitoskepin. Olikin aika lyhyt välimatka, mutta ei haitannut. Vitoskepin jälkeen Rai rupesi väsymään eikä pysynyt enää niin vahvasti maavainuisena. Selvitti kuitenkin hienosti pari kulmaa, polkupätkän ja siitä erkanevan oman jäljen. Viimeinen keppi oli kyllä vaikea ja Rai meinasi mennä ohi. Kun tiesin missä se oli niin vaadin tarkentamaan, lopulta osui kohdalle kun kulki askel askeleelta. Oli siinä mennessään tallannut kepin vielä syvemmälle maahan ja se oli kooltaan kaikkein pienin risu.

Oikeassa reunassa se viimeinen keppi, kamala pieni risu. Keppien kokovaihtelusta huolimatta muiden kohdalla ilmaisu ei tökkinyt keppien laadun takia.

Keppien ilmaisut olivat aika kivoja! Ensimmäiset olivat ihan loistavia ja nopeita, mutta pidemmälle mentäessä väsymys rupesi painamaan ja Rai jäi ensin seisomaan ja siitä putosi pienen hetken jälkeen maahan. Palkkaantui kuitenkin hyvin ja paikansi pari keppiä ihan loistavasti. Huomasi aika hyvin milloin oli kepin perässä, kun nenä nousi maasta ja rupesi nuuhkuttamaan jäljen ympäriltä. Matkalla oli myös kaksi ojan ylitystä, hyvin osasi hakea suoran linjan ojasta huolimatta. Myöskään runsaat polut eivät aiheuttaneet häiriötä!

Olipa onnistunut treeni! Kaikki kuusi keppiä löytyi, jana oli melko hyvä ja yleinen fiilis jäljelle sopiva. Kivaa!

Käveltiin haukkaamaan vähän välipalaa ja jatkettiin siitä melkein suoraan kentälle. Raiku on saanut hengailla mukana mun vetämällä sennenkoirien tokokurssilla ja aina silloin tällöin päässyt näyttämään jotain liikkeitä tai tekniikoita, kun mun selitykset eivät ole riittäneet. Tänään Raiku sai demota kaukokäskyjä ja ai että miten hieno mallikoira olikaan! Kakeili siinä parin metrin päässä vieraista koirista eikä ottanut häiriötä, vaikka muita koiria kiinnosti Rai kovasti.

Rai sai tehdä koulutuksen ulkopuolella luoksetulon stoppeja, seuraamista, merkkiä ja eteentulon vauhtia. Siirtymissä ja väleissä vähän jalkojen pujottelua ja muuta hauskaa. Stopit olivat parempia, kun käytin pelkkää suullista käskyä. Jaa, pitäiskö vaihtaa kokonaan suulliseen? Seuraamisessa näkyi väsymys. Koira pysyi kyllä mukana, mutta oli aika löysä. Tehtiin lähinnä käännösten vahvistamista ja varsinkin vasemmalle täyskäännös on aika ruma. Merkin kanssa Rai jumitti. :D Pitkät piuhat tai luuli mun huijaavan sitä, ei meinannut irrota millään sivulta merkille. Kun sain sen irti mun jalasta ja vähän vapautumaan, merkkikin rupesi löytymään ja Raiku rallatteli merkkiä eri suunnista. Eteentuloon tuli niinkin paljon vauhtia, että Rai meinasi juosta täysillä mun jalkoja päin. Unohti vähän, mitä se "tänne" oikeasti tarkoittikaan, onneksi korjasi linjaa ja juoksi lopulta ohi. Olisi sille voinut karjaista toisen käskyn, jolla olisi hidastanut, mutta mä jähmetyin kun toinen painattaa täysillä päin. No, vauhtitavoite saavutettu. ;)

Huomenna yritetään ehtiä tehdä jotain pientä kivaa aamupäivällä ja iltapäivällä suunnataan leireilemään W-porukalla. Kaikkea kivaa tiedossa viikonlopun ajan!

Blogiähky

Mitä enemmän olisi kirjoitettavaa, sitä tuskaisempaa on aloittaa uusi teksti. Muistelen myös viime keväänä olleen pientä bloggaustaukoa, tänään tavoitteena on saada edes jotain julkaistua. Nyt näytti tulevan tasan kuukausi postausten väliin, hups. ;)

Kirjoittamatta on jäänyt ainakin yksi paimennuskerta, paljon aksaa, paljon tokoa, BH-kurssin aloitus, haku-, jälki- ja viestitreenit sekä rallytokon koordinointikerta. Huhhuh. Vielä vähän fillarointia, hassuttelutemppuja ja normaalit lenkit niin ei me sentään olla laiskoteltu blogitauosta huolimatta. ;)

Näin yleisesti todettuna arki rullaa normaaliin tapaan. Nyt prioriteettina on saada puristettua vikat kouluhommat keväältä niin ehditään lomailla ehkä viikko ennen töiden alkua. Luksusta siihen verrattuna mihin olin varautunut!

Alla kaksi aksavideota, jotka ovat odottaneet jo jonkin aikaa julkaisua. Meidän luottokuvaaja sai asetettua videot ladattaviksi niin sain kopsattua ne omalle youtube-tilille. Molemmat Akatemia-treenejä keväältä.

Ensimmäinen video on 28.3. treeneistä (blogikirjoitus), radan ensimmäinen puolisko eli esteet nro 4-12. Mun hiipparointia on hauska katsoa, oikeastaan tykkään videolla Raikun kepeistä. Niistä kun ei ole juuri ollenkaan videoita!


Toinen video on 18.4. pitkältä perjantailta. Saatiin juosta sen illan treeneissä paljon, en edes laskenut monta kertaa tehtiin esim. alkupätkä, koska mä mokasin aina valssin kutosen jälkeen. Oli niin vaikeaa kohdistaa oma rintamasuunta oikein, mutta lopulta se napsahti kohdilleen. Muita ohjauksellisia pointteja illan radassa oli lähettää koira kolmosen vierestä neloselle ja renkaalta takaakiertoon, loppuhuipennuksena eteen irtoaminen.

Ja huh, miten tykätään huutaa yhdessä. ;)


Aloitetaan tauon jälkeen kevyesti. Vielä riittää juttua niin luonnoksissa kuin mun muistissakin, jos blogi heräilee kevättauoltaan.

 Tiran synttärilahjat ♥ Se tykkää tuhota pehmeitä leluja niin sai niitä ihan kaksi kappaletta! Sininen on tosin todella kestävä, vieläkin ehjä. ;)

Väsynyt agiliitäjä odottamassa bussia