Lauantaina aamulla kierrettiin pieni suo/metsälenkki koirien ja äidin kanssa. Hyödynsin lisäihmistä ja pistin äidin tallomaan Raikulle esineruudun (n. 3x15m). Oli aika mielenkiintoista :D Rai näki pupun pudotuksen ja muutaman minuutin päästä lähetyksellä eteni kauniisti suoraan ja löysi pupun. Palautus oli tosi nihkeä, ilmeisesti pupu oli liian hyvä lelu. Otin vielä toisen kerran niin, että vein itse lelun ja Rai katsoi kauempana. Taas hyvä eteneminen ja huono palautus. Prkl pupulelu! :D 

Agitreeneissä oli teemana ennakoiva valssi. Kuivaharjoteltiin alkuun ilman koiria ja voi apua. Miten huono jalkojen ja yläkropan hahmotuskyky voikaan olla! Sain kiinnitettyä palaset toisiinsa heikosti ja otettiin pentu mukaan treeniin. Alkuun olin itse ihan jäässä ja vaikeutin Raikun onnistumista (vetäisi mm. kerran mun takaa kun päätti sen olevan helpompi reitti), mutta meni se oppi lopulta mullekin perille :D Tarkoituksena oli tosiaan kutsua pentu aidan läpi, tehdä se ennakoiva valssi, koiralle tiukka mutka siivekkeen ympäri ja takaisin lähtösuuntaan. Palkka oli alkuun siivekkeen takana, mutta loppuun otettiin myös niin, että palkka tuli siivekkeen kierron jälkeen mun kädestä. Nyt pupulelu toimi hyvin :D Tehtiin samat treenit kumpaankin suuntaan ja joo, ohjaaja on se hidaste!

Loppuun Rai sai tehdä A:n kontaktia. Tarjosi sitä heti ja pysyi vaikka liikuin vähän kauemmas.

Treenien jälkeen käytiin taas pienellä lenkillä Hopun, Pihkan ja Nessan kanssa. Mun jalat huusivat apua, kun lähdettiin kipittämään kohti myrtsiä ja kun myöhemmin jatkoin sieltä yksin matkaa. On tämä niin rankkaa :P Koirat jäivät tosiaan illaksi äidin luokse hoitoon. Siinä lähtiessä piti vähän töniä musta-ruskea-valkoisia esteitä pois oven edestä niin pääsin ulos, mutta tytöt olivat kuulemma jääneet ihan kiltisti ja nukkuneet suurimman osan illasta. Hienoja citykoiria!

Perjantaina otettiin koirien kanssa suunnaksi myrtsi. Äiti oli toivonut Tiraa kylään jo ties miten pitkään niin pudotettiin berni matkalla sinne ja jatkettiin Raikun kanssa keskustaan. Treffattiin Iitu ja Valo-kelpie ja mentiin Kaisaniemeen treenaamaan näyttelyjuttuja ja tokoa.
    Katsoin ensin vähän Rain seisomistyyliä. Se asettelee itsensä yleensä hyvin, vähän saattaa harottaa etutassuja tai jättää takatassut liikaa rungon alle, mutta ne korjaa helposti. Siinä se seisoi kunnes vapautin sen ;) Kokeiltiin ensimmäistä kertaa ikinä hienoa näyttelyravaamista. Tuli sieltä pari pomppua, muutama laukka-askel ja melkein koko ajan kontaktia, mutta ekaksi kerraksi hyvin! Ravattiin myös samaan aikaan Valon kanssa ja sekin meni ihan nätisti.

Tokojutuista otettiin parin askeleen seuraamista lelupalkalla (hyvää, aika tiivistä ja kontakti super), muutama maahanmeno niin, että mä peruutin ja liikkeestä pyysin Rain mun eteen maahan (nopeita ja nättejä) ja pienet paikallaolot. Rai ei häiriintynyt, vaikka jätin sen alkuun istumaan ja Valo teki paikkamakuuta. Rai oli ryhdikäs, katsoi mua eikä liikkunut, vaikka Valo sai väliin palkan. Jätin vielä vähäksi aikaa maahan (välissä tietysti palkka ja vapautus), alkuun Rai oli vähän lonkalla, mutta korjasin sen ja lopun aikaa pysyi hyvin. Kokeiltiin Iitun kanssa myös uutta juttua eli häiriökutsuja :D Ideana siis se, että toinen piti koiraansa käskyn alla istumassa tai makaamassa (Rai paikkamakuussa) ja toinen oli muutaman metrin päässä sanomassa eri käskyjä. Raikulle valikoin sanoiksi viereen (ei tunnista sitä) sekä tänne (eteentulokäsky). Iitu sanoi alkuun aika hiljaa ja kun Raiku ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota niin nosti volyymiä. Eikä Rai huomannut vieläkään, katsoi vaan mua. Olin alkuun ihan sen edessä kyykyssä, mutta kun pentu pärjäsi noin hyvin niin siirryin muutaman metrin päähän seisomaan. Hyvä tehdä välillä erilaisia häiriötreenejä!

Rääppis oli taas hieno stadipentu. Kulki asemalla hirveässä ihmismassassa reippaasti, ei yrittänyt tunkea kenenkään syliin ja käyttäytyi junassa ihan ensiluokkaisesti. Toistan itseäni, mutta Raikun kanssa on niin mukavaa liikkua eri paikoissa. Se ei ole vielä kertaakaan pelännyt, stressannut tai muuten aiheuttanut mulle harmaita hiuksia vaan on aina yhtä rohkea, iloinen ja napittaa sitä ihanaa kontaktia.

Maanantaina oli pentutokon vuoro ja nyt sain Raikunkin mukaan. Edellinen kerta jäi siis väliin yskän takia. Varsinaisena teemana oli ruutu, mutta tehtiin siinä sivussa myös seuraamista, sivulletuloja, luoksepäästävyys ja luoksetulo.

Ruudussa mun visio on edelleen kosketusalusta, mutta sen opettamisessa pidän vieläkin tuumaustaukoa. Raiku tietää mitä siinä pitää tehdä, mutta haluan lisää kestoa ja varmuutta itse alustalla pysymiseen. Sain tänään taas uutta pohdittavaa ruutua varten ja katsotaan nyt ajan kanssa mikä sopii meille parhaiten. Kokeiltiin nyt näyttöruutua, kun oli käytössä apuohjaaja. Jätin Rain Janinan pidettäväksi ja kävin taputtamassa ruutua (keskeltä vähän taaksepäin). Raikku taisi piipata vähän ja yritti singota jo siinä vaiheessa mun perään.  Palasin sen viereen antamaan käskyn ja heti kun Rai lähti juoksemaan ruutuun, kipitin perään ja palkkasin lelulla. Vähän se jäi aluksi pyörimään paikoilleen ja etsimään sitä taputuskohtaa (luuli että jätin sinne jotain?), mutta innostui myös lelusta. Toinen kerta samalla tavalla ja nyt se luovutti tyhjän etsimisen nopeammin ja tarrasi melkein heti leluun kiinni.

Hauska otus! Ruutua on niin kiva tehdä, pitäisi mahduttaa sitä myös kotitreenilistalle.

Siinä sivussa otettiin siis perusasentoa ja miniseuraamista. Palkkailin Raikua alkuun pelkästä kontaktista eikä sillä kyllä ollut mitään ongelmaa siinä. Ei juurikaan välittänyt, vaikka edessä tehtiin ruutua ja sivuilla liikkui muita pentuja. Seuraamisessa otin enimmillään kolme askelta ja nyt se rupesi näyttämään jo ihan hyvältä. Ei irronnut niin pahasti ja lähti sopivalla nopeudella. Raiku oli kyllä kummallisen rauhallinen koko ajan, olisiko ollut vielä pientä väsymystä tai jotain minkä takia seuraaminenkin onnistui tavallista paremmin? :D

Saatiin pennuille vielä pienet luoksepäästävyydet. Palkkasin Raikua kontaktista siihen asti kunnes Janina oli ihan meidän edessä. Raiku malttoi pysyä tosi hienosti istumassa, vaikka Janina kumartui silittämään sitä ja mä pidin taukoa palkkaamisessa.

Ihan vikaksi tehtiin (iloinen) luoksetulo. Otin alun melkein kokeenomaisesti eli seisoin ihan eleettömänä kutsun ajan ja kun Rai ehti vähän lähemmäs niin superkehut. Ei ollut mitään vaikutusta sillä, että olin kuin tinapatsas. Lähti ihan yhtä nopeasti ja juoksi täysillä loppuun asti.

Treenien jälkeen käytiin pienellä lenkillä Pihkan ja Riemu-collien kanssa niin pennut pääsivät leikkimään. Koukattiin kotimatkalla vielä myrtsin kautta ja kotiin päästyä Raiku hoiti Tiran iltakasvopesun, nakersi luuta ja simahti loppuyöksi. Tiistai ja ehkä keskiviikko yritetään pitää minimitoiminnassa ja ladataan vähän akkuja :)

Sunnuntaina keräsin lisää agimotivaatiota ATD:n järjestämien kisojen työntekijänä. Olipa hauska päivä ja päälle kuusi tuntia meni älyttömän nopeasti. Raikukin pääsi haistelemaan kisafiilistä, kun hain sen hetkeksi sisälle. Halusin katsoa mitä se tykkää uudesta hallista (Purina), kisaäänistä (kuulutukset, pilli, haukkuminen) ja pienestä tungoksesta. Ei ollut mikään yllätys ettei Raiku reagoinut mitenkään. Silloin kun se ei tarjonnut sivullaoloa ja kontaktia, se yritti hivuttautua vieraiden ihmisten ja koirien lähelle ja pomppia syliin :D

Jatkettiin kisoista suoraan omien koirien treeneihin. Tänään se ongelma olin minä ja meidän koutsi sai potkia muhun vauhtia ihan kunnolla.

Ensimmäinen rata

Mulla ei ole mitään hyvää selitystä ensimmäiselle räpellykselle. Kait se oli väsymystä tai jotain, mutta mä olin ihan muissa maailmoissa ja kävelin ensimmäiset 2,5 estettä. Onneksi meidät stopattiin ja sain ensimmäisen potkun, että yritä edes. Toinen kerta oli parempi, mutta kolmas jo ihan loistava. Viilattiin siinä välissä putkea ja mä harjoittelin kehumaan Tiraa vieläkin innostuneemmin. Vähän vaikeaa, kun en halua höpöttää sille koko aikaa liikkeessä jotain, mutta kyllä mä jonkinnäköisiä hengästyneitä yliääniä sain aikaiseksi :D Erityisen tyytyväinen olen 6-11 väliin, koska Tira teki kauniit takaakierrot (paitsi kerran veti väärältä puolelta, mutta se meni mun piikkiin) ja pysyi kasassa, vaikka heitin ennen puomia älyttömän hätäisen valssin. Ennen Tira olisi varmaan vetänyt musta täysillä ohi, mutta nyt se teki hienon tiukan mutkan ja pysyi oikealla puolella ja suuntasi taas puomille reippaasti. Kontakteista sen verran, että en edes yrittänyt pysäyttää sitä. Varmistin vain, että Tira juoksee loppuun asti ja jatkoin suoraan siitä.

Kakkosrataa käytiin läpi toisella puolella hallia enemmän itsenäisesti.

Toinen rata

Pätkä oli tosi yksinkertainen, mutta siinä oli pari jippoa. Alku oli kaikkein mielenkiintoisin ja tietysti kokeiltiin annetuista vaihtoehdoista Tiran kanssa sitä vaikeampaa. Kutsuin Tiran 1 ja 2 aitojen välistä ja kun Tira oli hyppäämässä kakkosta, leikkasin sen takaa ja siirryin putkeen päin. Pari ensimmäistä kertaa Tira teki ylimääräisen pyörähdyksen ennen putkea kun hävitti mut, mutta viimeisellä kerralla saatiin kaunis suora linja putkeen.
    Toinen kohta oli viimeinen putki. Sen kohdalla piti itse kiihdyttää ja ohjata viimeinen aita toiselta puolelta. Luulin tämän olevan ongelma, mutta ehdin aina just ja just Tiran edelle ja sain sen oikein. Jeij Tipu :)

Tira oli kyllä ihan mahtava! Silmät loistivat, juoksi aina täysillä ja siirtymät radalle ja sieltä pois se teki kaunista seuraamista ihan oma-aloitteisesti. Huipputyttö ♥

Tiran kanssa oli hyvä lopetella agiin ja hakea taas Raikku tokovuorolle. Otettiin alkuun paikalla istuminen, koska siinä oli ollut ongelmia. Nyt Raiku pysyi hyvin ja istui tosi ryhdikkäästi. Pari kertaa vilkaisi sivulle muutaman metrin päässä agirataa suorittavaa koiraa, mutta ei edes yrittänyt lähteä. Istumisen jälkeen otin parilla palkkauksella paikalla makaamisen ja sekin oli hyvä. Kun saa vielä vähän lisää varmuutta niin pitää vaihdella enemmän istumisen ja maahanmenon järjestystä. Varmaan yrittää valua helpommin maahan, jos makaaminen on ollut aikaisemmin.

Tokojutuista otettiin pitkästä aikaa merkkiä. Tässäkin tarjosi heti maahanmenoa kun olin saanut vietyä Rain merkin taakse. Keskityin palkkaamaan lähinnä siitä merkin takana pysymisestä ja seisomisen kestosta, muutaman toiston jälkeen oli hieno. Rupesi myös tarjoamaan itse merkin kiertämistä, mutta haluan hioa vielä vähän aikaa sitä paikan varmuutta ennen kuin yritän edes lähettää sitä.

Väliin pari eteenlähetystä pupulle. Rai on alkanut nätisti kohdistamaan katsetta käskystä etupalkalle ja lähti hyvin käskystä.

Hyödynnettiin loppuaika agiesteitä, koska alkeiskurssilaisia oli niin vähän paikalla. Ihan vain erilaisia putkilähetyksiä, aita+putkiyhdistelmiä ja kontakteja. Raikku oli kyllä hauska kontakteilla: olin ottanut sillä ihan alkuun pari kertaa puomin alastuloa kun se oli niin sopivasti siinä vieressä. Myöhemmin puomista oli irroitettu sivut alkeiskurssilaisten kontaktitreenejä varten ja Raiku hengaili hallin sivussa vapaana. Vilkaisin vähän mitä se meinaa ja kun neiti bongasi kontaktipinnan maan tasalta niin se sinkosi suoraan sinne ja jäi katsomaan missä palkka viipyy. Kun pentu noin kovasti halusi niin keskityttiin lähinnä siinä pinnalla pysymiseen. Rai on tässä kotona jo aika taitava: ei lähde mun hämäyspuhumiseen mukaan ja kestää mun liikkumista. Satuin katsomaan jossain vaiheessa hallin toiseen päähän alkeiskurssilaisia ja näin miten pari katsoi meitä vähän ihmeissään. No näyttihän se varmaan typerältä kun pentu seisoi kontaktilla ja mä juoksin sitä ympäri ja aina välillä pysähdyin ja höpötin koiralle jotain. Raikku oli kyllä hyvä: kerran taisi lähteä mun liikkeen mukana ja pari kertaa kun sanoin sille jotain tietyllä äänensävyllä. Kun ottaa huomioon kuinka monta minuuttia se seisoi kontaktilla aina kerrallaan, oli suoritus varsin taitava. Karkaamisen jälkeen tarjosi myös aina kontaktille palaamista itse.

Päivän paras hetki oli se, kun pääsi kotiin lepäämään ja väsyneet koirat kiipesivät mun viereen nukkumaan. Kyllä se omien jalkojen särkeminen unohtui heti, kun katsoi koirien tyytyväisiä ilmeitä :)

Lauantaina yritettiin taas tehdä kaikkea. Ennen agitreenejä otin pikaisen tilannekatsauksen siitä, miten pahasti onnistuttiin pilaamaan edellisenä päivänä esineruutu ja jälki.

Jälki oli suunnilleen 90 askelta pitkä, sisälsi kolme purkkia ja n. joka kolmas askel oli tyhjä. Maasto oli epätasaista varvikkoa ja sisälsi pari vaikeampaa kohtaa (muutama maamuhkuran :D ylitys). Talloin sen myös loivalle kaarelle, koska menin suunnitelmasta poiketen parin puun väärältä puolelta.
    Ennen varsinaista jälkeä otin kerran polulla purkin ilmaisun. Heti kun päästin hihnaa löysälle niin Raiku suuntasi purkille ja meni hienosti maahan. Jäljellä vauhtia oli selvästi vähemmän mitä edellisenä päivänä. Jarrutin tarvittaessa vähän, mutta Raiku tuntui keskittyvän paremmin eikä kiirehtinyt edes tyhjien askelten kohdalla. Tarkisti myös paremmin kaikki askeleet. Purkeilla hidasti, mutta yritti jatkaa matkaa. Kuitenkin kun laskin käden kuonon eteen melkein purkin päälle niin valui heti maahan. Jotain pientä ideaa siellä aivoissa on? Meinasin itse taas mokata ihan kunnolla, kun tultiin siihen kohtaan missä olin mennyt puun väärältä puolelta. Raiku lähti ihan oikeaan suuntaan, mutta mä hidastin ja pienen mietintätauon jälkeen tajusin päästää sitä siihen suuntaan minne se halusi. No, positiivista on se ettei Raikua juurikaan haitannut pieni kaarre jäljessä :D

Kaiken kaikkiaan meni paremmin mitä eilen.

Ruudut olivat n. 5x20m, ehkä vähän pidempiä. Lyhyesti kirjattuna isoimmat ongelmat:
- ensimmäisessä lähtö oli hidas.
- teki alkuun pientä serpentiiniä keskiosassa ennen kuin irtosi loppuun asti
- pyöri takareunassa, mutta ei saanut kunnon hajua esineestä (joka oli suorassa linjassa lähetyspaikkaan nähden pienen kiven päällä)
- mun silmiin oli epävarma
+ kun löysi esineen, lähti juoksemaan täysillä mun luokse
- mutta pudotti sen pari metriä liian aikaisin

- toisessa ruudussa ei lähtenyt ihan suoraan vaan meni enemmän toista reunaa pitkin
+ irtosi aika hyvin ja löysi esineen nopeammin
+ taas lujaa vauhtia mun luokse esine suussa, taisi pudottaa senkin vähän ennen mua ja pyysin vielä nostamaan sen

Vielä lyhyemmin pieni ajatusten koonti: lisää varmuutta koiralle. Taas muodostuu pientä suunnitelmaa siitä, miten jatketaan tästä (helpompia lähetyksiä, sikailu/epävarma käytös pois, vaihdellen esineen näyttöjä ja helppoja lähetyksiä niin ettei Rai ole nähnyt esineen vientiä).

Itse agitreeneissä käytiin läpi hyppytekniikkaa ja itsenäisesti vanhoja juttuja. Hyppytekniikka lyhyesti: Rai malttoi odottaa käskyä, kohdisti katseen aitojen taakse ja irtosi hyvin. Kävi vielä kerran palkkaamassa itsensä lelun lisäksi hyppimällä Lauran luona, oikea superpalkka :D

Otettiin yhdistelmää aita+mutkaputki+aita vähän vaihdellen. Raikku oli ihan intona ja teki mun silmiin hienosti. Putki oli vielä aika jyrkästi mutkalla ja ajattelin alkuun sen olevan ongelma, mutta tosi hyvin tuo sinkosi sieltä läpi. Tehtiin myös pienissä pätkissä verkkokeppejä, uutena esteenä rengasta, A:n kontakteja ja pientä siivekkeen kiertoa. Vaikka tauotin eri juttujen välissä, oltiin yllättävän nopeita ja loppuajan Raiku sai hengailla mun jaloissa. Alkuun malttoi olla maassa, mutta kun sisarukset saivat vielä tehdä hommia niin Rai nousi ylös katsomaan niitä. Ei kuitenkaan piipannut kauheasti ;)

Treenien jälkeen pentulauma pääsi taas leikkimään, nyt menossa mukana oli Rai, Pihka, Hoppu, Jocke ja Nessa-äippä. Ihana pieni aussielauma kun nuo sinkoilivat edestakaisin ;)

Maastohirmu

Alkuviikko oltiin aika rennosti. Maanantaina käytiin pitkästä aikaa Linnean ja bc Osmon kanssa lenkillä ja muuten ollaan otettu kummankin kanssa pieniä treenipätkiä ihan kotona.

Tänään tehtiin sitten Rain kanssa esineruutua ja jälkeä. Alunperin Tiran piti jäädä kotiin, mutta alkuviikosta oppineena nappasin sen mukaan. Kait se mieluummin odottelee puussa kiinni kuin yksin kotona (tuon kun osaisi selittää sille. Maanantaina raasu oli silpunnut pari muovipussia ja pudottanut taulun pöydältä kun lähdettiin pennun kanssa vähän kiireellä).

Kaiken kaikkiaan mulle jäi surkea fiilis tästä päivästä. Olen taas vähän liian kriittinen, koska loppua kohden työskentely parani huomattavasti, mutta jotenkin ne epäonnistumiset jäivät taas paremmin mieleen.

Esineruudut sillä välin kun jäljet vanhenivat. Kolme erillistä kaistaletta, matkat n. 20m, 23m ja 27m. Jokaisessa lelu ihan takareunassa keskellä, pointtina suorat pistot (haha!). Jo ensimmäisellä kaistaleella mun teki mieli kerätä tavarat ja lähteä kotiin. Raiku irtosi joo, pyöri takareunassa, kiersi sivulta ja tuli takaisin ilman lelua. Pari uutta lähetystä ja jäi pyörimään samaan kohtaan, veti myös omaa siksakkia puoliksi ruudun ulkopuolella. Nappasin sen takaisin kiinni ja lähdin katsomaan mikä oli ongelmana. Lelu oli hävinnyt jättöpaikalta eli Rai oli ainakin löytänyt sen, mutta ei jostain syystä palauttanut. Yritin kävellä Rain jälkiä ja etsiä lelua, mutta ei näkynyt missään. Unohdettiin se kaistale ja siirryttiin seuraavalle.

Toisella kaistaleella teki mieli aloittaa itkupotkuraivari. Raiku irtosi, mutta ei tarpeeksi pitkälle. Kun kutsuin sitä takaisin, se vilkaisi mua ja jatkoi hommia. Teki pientä (eli isoa) kaarrosta ruudun ulkopuolella ja yritti selvästi etsiä jotain. Parilla karjaisulla se lopulta luikki takaisin ja pistin sen puuhun kiinni. Ehdin astua ehkä kolme askelta pois päin, kun kuului pennun kiskaisu ja räks kun pieni puu kaatui.... Jopa Rain ilme oli jotain väliltä "oho" ja "hups", onneksi ei jäänyt sentään alle vaikka puu olikin vähän kitukasvuinen. Pistin sen uudestaan kiinni ja kävin näyttämässä lelua. Uudella lähetyksellä irtosi ja pienen kaarroksen kautta löysi vihdoinkin takareunaan ja sai lelun. Palautus oli muuten hyvä, sylkäisi tosin lelun mun jalkojen juureen.

Kun siirryttiin kolmannelle kaistaleelle, mun olo oli lannistunut. Luulisi oppineen edellisistä kerroista jotain, mutta ei. Pidin lähetyspaikan samana mitä olin ajatellut aiemmin ja toivoin parasta. Raikku lähti hyvin, kiersi reunasta reunaan ja jeee löysi taakse asti. Meinasin bilettää jo siinä vaiheessa, mutta riemu repesi vasta kun näin Rain sinkoavan takaisin lelu suussa. Valtava kourallinen nameja, leikkiä lelulla ja iso hali pennulle. Muru ♥

Lopuksi käytiin vielä yhdessä kävelemässä ensimmäinen kaistale läpi. Raiku sai mennä ihan vapaana ja käytin samaa leikkikäskyä mitä kotona (eli millä Raiku ottaa lelun suuhun ja tulee tarjoamaan leikkimistä). Poimi kyllä keppejä, mutta ei vetolelua. En tiedä kumpi meistä näki sen ensimmäisenä, mutta lelu löytyi lopulta n. metrin ruudun ulkopuolella risukosta. Vedettiin sitä yhdessä kun suunnattiin takaisin Tiran ja repun luokse.

 

Poikkeuksellisesti olin tehnyt kaksi jälkeä. Ensimmäinen oli 60 askelta, kaksi purkkia ja maasto varvikkoa ja kovaa metsäpohjaa. Toinen jälki oli vain 45 askelta (loistava suunnittelu kun tila loppui kesken), kaksi purkkia, maasto lumista varvikkoa ja nappula joka kolmannella askeleella.

Ensimmäisen idea oli kuluttaa ne ylimääräiset energiat. Rauhoittelin sitä ennen lähetystä, mutta silti se ampaisi täysillä matkaan ja sain jarruttaa ensimmäiset 50 askelta. Purkit se huomioi oikeastaan silloin, kun mä osoitan ne sille. Tönäisee kyllä ohi mennessään, mutta hinkuaa vielä enemmän eteenpäin jäljellä. No eihän ne ole edes ollut jälkikäytössä kauhean pitkään eli ei voi odottaa ihmeitä. Loppua kohti parani taas selvästi, kun malttoi haistella. Oli se silti aika rumaa ;)

Toinen jälki oli harmillisesti tämä tynkä. Fiilis oli erilainen jo lähdössä. Rai hosui ensimmäiset askeleet, mutta keskittyi lopulta tosi hyvin aina ensimmäiselle purkille saakka (34 askel). Yritti taas singota matkaan, mutta pienellä rauhoittamisella malttoi mennä suht nätisti loppuun.

Loppuanalyysit:

Jälkien määrää on pakko nostaa. Jos pyrkisi tekemään esim. joka toinen päivä pari jälkeä/joka päivä yksi jälki niin tuo into voisi vähän laantua? Yksi looginen ratkaisu olisi tietysti väsyttää sitä ennen jäljen ajamista, mutta se vaatii jo huikeaa panostusta. Tänäänkin oltiin tehty vajaan tunnin lenkki ja ne kolme esineruutua ennen jälkiä ja silti vauhtia riitti. Samaten valon riittäminen on pieni haaste, koska haluan kuitenkin nähdä mitä se pentu tekee tässä vaiheessa siellä jäljellä. Ehkä yritetään parin päivän välein esim. vastaavaa: alkuun keskittymistä vaativa keskipitkä jälki (purkkeihin painottuva) ja pienen tauon jälkeen se "oikea" jälkitreeni. Raiku rakastaa tuota hommaa vähän liikaa ;)

Esineruudut olivat selvästi liian vaikeita. Veikkaisin, että toisessa maastossa tämän päivän treenit olisivat onnistuneet. Tälle päivälle sattui aikaisempaa haastavammat paikat, koska ensimmäisellä kaistaleella maasto vietti alaspäin suunnilleen 18 metrin kohdalta ja takareuna oli alempana piilossa (esim. mä en nähnyt sinne lähetyspaikalta). Toisella kaistaleella oli pieni kiviröykkiö n. 20 metrin kohdalla ja Raiku stoppasi yleensä siihen haistelemaan. Ei siis osannut suunnata siitä yli ja jatkaa viimeisiä metrejä. Kolmannella kaistaleella oli samanlainen loppu kuin ensimmäisellä eli suunnilleen siitä 22 metrin kohdalta maasto vietti alaspäin ja lelu oli taas ihan takareunalla. Yllättävän hyvin Rai siis suoriutui viimeisellä kerralla tuosta.

Nyt kun ajattelee niin olisi pitänyt suosiolla stopata vaikeille kohdille tai edes lähettää vielä lähempää. Jatkossa siis erikseen pitkät irtoamiset ja maaston hankaluudet kunnes saadaan lisää varmuutta. Samaten piste tuolle sikailulle, ruudusta pois jos ei meinaa kuunnella mua. Ei sentään löytänyt esineitä sooloilukierroksillaan, se olisi vaikeuttanut jatkoa vielä enemmän. Luottoa siis siihen, että mun osoittamasta suunnasta löytyy se esine kunhan irtoaa loppuun asti (eli sama huomio mikä viimeeksi).

Hirveä romaani ja fiilis on vieläkin huono. Vahingoista viisastuu, toivottavasti.

Viikonlopun treenit kerrankin samassa postauksessa. Tosiharrastaja ei tietenkään jätä treenejä väliin mistään syystä eli mä raahauduin paikalle hoitokoiran kämpiltä.

Lauantaina menin paikalle vähän aikaisemmin ennen agitreenejä. Kävin nappaamassa Raikun Lauran autosta ja suunnattiin lämppälenkille ja vähän leikkimään. Sain jo parit iloiset aussiepomput kun otin Rain ulos, oli silläkin ehkä vähän ollut ikävä, vaikka veikkaan Hopun leikittäneen sitä niin paljon ettei se juurikaan ehtinyt ajatella kotia ;) Kentällä vedettiin vähän lelua yhdessä ja otettiin ihan sivullaoloa ja askeleiden yrityksiä. Piru kun se lähtee etenemään niin nopeasti ettei ehdi edes huomata mun jääneen kolme askelta sen taakse. En jaksanut alkaa hiomaan seuraamista kun koko pointti oli pitää yhdessä hauskaa. Palkkasin parista hyvästä askeleesta ja annoin sen olla. Otettiin vielä pallon kanssa maahanmenoa ja luoksetuloa. Maahanmenot olivat hyviä! Ei ole ollut tarkoitus, mutta pikkuhiljaa alkaa näkyä jo luoksetulon stoppia/liikkeestä maahanmenon raakaversiota. Varsinaisissa luoksetuloissa palkkasin vauhdista eli viskasin pallon mun taakse kun Rai oli parin metrin päässä. Hieno tyttö, malttoi jopa istua paikoillaan ja odottaa kutsua.

Agitreenien teemana oli tiukat käännökset á la Marcus Topps. Koutsi oli käynyt Toppsin koulutuksessa ja pennut pääsivät tietysti testaamaan taitojaan. Hienoa, kun ne meidänkin tavoitteet ovat vain siellä MM-kullassa ;) Alkutreenit harjoiteltiin tiukkaa itsensä ympäri pyörähtämistä sekä oikealla että vasemmalla puolella. Raiku osaa pyöriä lähinnä mun edessä ja ensimmäiset kerrat olivat vähän sitä hakemista, että voiko sinne vasemmalle/oikealle kääntyä perusasennosta vai ei. Mä olisin tietysti voinut auttaa sitä tarjoamalla loivempaa kierrosta, mutta kun koira osaa pyöriä niin mitä turhaa :D Näppärästi se kyllä lähti kääntymään, mutta varsinkin oikealle päin se peppu unohtui välillä matkan varrelle. Aika tyytyväinen voin kuitenkin olla!

Kakkosvaihe oli tehdä tiukkaa käännöstä siivekkeen ympäri niin, että koiran puoleisella kädellä piti remmistä kiinni ja namikädellä veti koiran ympäri. Ohjaajan lahjakkuus pääsi taas oikeuksiinsa, kun piti pelata parin käden, jalkojen, rintamasuunnan ja vielä sen pennun kanssa. No kyllähän se meni parin toiston jälkeen ihan hyvin, kun sai sitä rutiinia. Kokeilin vielä lelupalkkaa, mutta vasemmalle päin se ei toiminut niin hyvin. Ehkä pitää suosiolla rakentaa sitä tarkkuutta nameilla ja vauhtia leluilla, helpottaisi ainakin mua.

Käännösten jälkeen Raikku pääsi kepittelemään. Ensimmäistä kertaa oli käytössä kuusi keppiä ja se näkyi pienenä hidastamisena lopussa. Viimeisillä kerroilla tarjosi jo minimaalisesti keppiväliin pujahtamista joten eiköhän sekin sieltä lähde onnistumaan. Vauhtiakin rupesi löytymään enemmän, kun tottui kuuteen keppiin.

Vähän pidemmän tauon jälkeen Rai teki kontakteja ja putkea. Kontaktit menivät aika nätisti, tarjoaa kovasti kiipeämistä ja malttaa jäädä odottamaan. Pari kertaa veti kuitenkin yli kun keskittyi muuhun/oli liikaa intoa eikä saanut peppuaan mukaan. Ja niin, ei siis juossut kontaktipinnalta yli vaan pomppasi puomin sivusta samantien alas ja häsläsi.
   Putki oli musta ja aika lyhyenä suorana, tarkoituksena oli ottaa lähinnä eri lähetyskulmia. Toisesta suunnasta meni oikein hyvin, mutta kun kokeilin toiselta puolelta puolipimeää (loistava termi!) kulmaa niin Raiku veti täysillä ohi, kiersi putken toiseen päähän ja meni sieltä. Mikä ongelmanratkaisukyky ;) Aika rupesi loppumaan niin otin vain pari helppoa lähetystä siihen vaikeampaan päähän niin saatiin sitäkin iskostettua pienen aivoihin.

Treenien jälkeen Raiku pääsi taas painimaan Pihkan ja Hopun kanssa. Mä tein julman hylkäyksen ja lähdin kesken leikkien jatkamaan omia juttuja. Kyllä tuo pari kertaa haukahti mun perään, mutta loppujen lopuksi lähti aika kiltisti Lauran mukaan. Tai niin mä oletan :D

Sunnuntaina Tiran agissa oli seuraavan näköinen rata:

Tira oli tänään ensimmäisenä suoritusvuorossa. Mä olisin tarvinnut ne ylimääräiset kymmenen minuuttia suunnitelman hiomiseen, koska nyt tuntui siltä että huidoin vain johonkin päin ja toivoin parasta. Oma fiilis ei siis ollut mikään erityisen hyvä, mutta koira toimi. Eikä ole mikään yllätys, että radan ainoat ongelmakohdat olivat taas kepit ja putket. Kepit olivat hiiiitaat ja ennen putkea normaalit stopit ja onko-pakko pohdinta. Kepeille saatiin lisää vauhtia ihan vain jatkuvalla kehumisella ja tsemppauksella ja putket... Stoppailivat. Se on oikeastaan päivästä, putken kulmasta, mun ohjauksesta tai hiekanjyvien oikeasta asennosta riippuvaa meneekö Tira sinne putkeen sujuvasti vai ei.

Treenien ehdoton kohokohta oli 1-4 väli, koska aidat sujuivat just niin kun halusin ja ensimmäisellä kerralla tehty hätäinen takaaleikkaus puomille osoittautui juuri oikeaksi valinnaksi. Toimi jopa niin hyvin, että tehtiin se kaikilla kerroilla ja aina yhtä hyvin. Mä arastelen takaaleikkauksia, koska Tiran esteiden hakeminen on vielä aika huteraa ja se keskittyy aika paljon siihen missä mä liikun (jos jään jälkeen niin ou nou, jos menen paljon edelle niin täysillä perään). Niin, eikä harjoitella niitä kauhean usein :D

Päivän pahin virhe oli ottaa rata kolmannen kerran ihan loppuun. Väliaikaa tuli ihan liikaa, mentiin liian kiireellä eikä mun pää ehtinyt yhtään mukaan. Tehtiin ihan typeriä virheitä, mm. kymppiaidan kiertäminen koska hätäilin jne. Tästä oppi taas jotain.

Jäätiin vielä puoleksi tunniksi tokoilemaan kun kummallakin oli vähän fiilistä jäljellä. Tira teki hienoa seuraamista, jääviä ja vähän rallyjuttuja. Seuraaminen oli oikeasti hauskaa. Jos vähän nipottaa niin joo, pari kertaa oli vähän vinossa ja edisti, mutta meillä oli hauskaa. Jäävät (maahanmeno ja seisominen) olivat hyviä: seuraaminen nättiä ja stopit nopeita. Erotteli myös hyvin kumpaa oltiin tekemässä. Rallyjutuista otettiin lähinnä puolenvaihtoja ja saksalaista täyskäännöstä. Otin käyttöön käskyn, joka yksinkertaisesti tarkoittaa "kierrä minut". Saksalaiset onnistuivat hyvin parin toiston jälkeen ja muut rallyjutut (valkovuokko ja tulppaani, voi apua noita nimiä..) pienen vääntelyn ja käsiapujen jälkeen tosi nätisti. Pitäisi miettiä yleisesti noita käskyjä mitä rupeaa käyttämään, eri puolenvaihdoille omia vai miten?

Sunnuntai-treenit vielä lyhyesti: mulla ja Tiralla oli ihanaa laatuaikaa.

Illalla haettiin Raikku kotiin. Hoidossa Raikku oli ilmeisesti ollut oma hurmaava itsensä. Ei sieltä ainakaan mitään ihan täystyrmäystä tullut pennusta ;) Muutaman päivän painileikit Hopun kanssa olivat kyllä tehneet tehtävänsä ja Rai nukahti kotona aika nopeasti. Ei sitä taas tajunnut miten ikävä oli ollut kumpaakin koiraa ennen kuin katsottiin illalla kaikki kolme yhdessa telkkaria ja tytöt nukkuivat sängyllä vierekkäin mun halittavina. Kaikki palaset olivat taas kohdallaan :)

Kännykästä löytyi tyttöjen yhteistorkkukuvia. Ihan älyttömän huonoja, mutta mallit ovat niin nätisti :)