Aamu aloitettiin ruoan ja ulkoilun lisäksi pienillä treeneillä. Ensin jatkettiin Raikun kanssa 2on2off kylppärin kynnyksellä, hyvin osasi taas. Odottaminen alkaa toimia aika hyvin pienenä automaattina: Raiku jäi itse odottamaan 2on2off asentoon kun pidin kättä 30cm päässä kuonosta. Vapautuskäskyllä osasi tulla syömään nappulan. Rai jäi pari kertaa vähän vinoon -> vapautin vinoon. Muistiin itselle, että vaadi aina suoria asentoja!

Seuraavaksi siirryttiin keittiöön leikkimään kosketusalustalla. Naksauttelin aina kun Rai vilkaisi tai liikahti alustaa kohti, mutta ihan vielä palaset eivät naksahtaneet. Mentiin siis kiusaamaan Tiraa ulos ja Tira sai näyttää mallia, vähänkö oli tyytyväinen kun sai osallistua :) Ihana nähtä miten Tiralta tulee automaattina läimäistä se käpälä alustalle ja miten tuollainen pieni harjoituskin sai sen melkein normaaliin treenifiilikseen. Raiku sai yrittää vielä Tiran jälkeen, pari kertaa oli vähän sinne päin yritystä mutta ei ihan vieläkään. Se pahus on tajunnut katsekontaktin liian hyvin kun napittaa lähinnä mua silmiin, spesiaalina käy maahan makaamaan ja tuijottaa siitä. Pitää ideoida vähän lisää...

Mä pääsin töistä aikaisemmin eli olin kotona jo joskus ennen kymmentä. Lähdettiin melkein heti koirien kanssa ulos ja tuli taas niin mielenkiintoinen lenkki. Raiku kiukutteli nälkäänsä (haloo, joku puoli desiä jäljellä päivän annoksesta ja tämä vetää itkupotkuraivareita kun sitä kuppia ei saa lattialle just silloin kun pentu haluaa) ja Tira veti ihan ihme show'ta. Päästin molemmat irti tutulla puistoalueella, mutta sain jo parin metrin päässä ylimääräisiä sydämentykytyksiä kun Tira päätti ettei tasan kävele tuohon suuntaan ja lähti ravaamaan kotiin. Sen verran on tullut opittua, että kun Tira on henkisesti tuossa tilassa niin toiseen suuntaan juokseminen ei auta, eli ei muuta kuin kävellen koiran perään ja rukoilee että se muistaa mitä odota tarkoittaa. Raikku kipitti ekat pari metriä Tiran perässä, mutta loikki sitten mun luokse kun kyykistyin maan tasalle, jes Rai! No ei Tirakaan "paennut" kuin viitisentoista metriä kun se pysähtyi (silloin kun nappasin Rain kiinni) ja malttoi odottaa, että päästiin sen luokse. Nappasin Tiran remmiin ja jatkettiin matkaa siihen suuntaan mihin Tira ei olisi halunnut mennä, Rai pääsi taas vapaaksi. Muuta en keksi tälle kammolle kuin se sama vanha trauma 1,5 vuoden takaa, mutta nyt reaktio tapahtui paljon (!) kauempaa kuin mitä aikaisemmin. Tira on säikähtänyt sydänjuuriaan myöten tasan kaksi kertaa elämänsä aikana, ensin vuoden vanhana kun puu kaatui Tiran näköetäisyydellä (joskus vuosia myöhemmin reagoi todennäköisesti tuulessa tosi voimakkaasti taipuneisiin puihin?) ja 1,5 vuotta sitten talvella kun oltiin tutulla metsäalueella lenkillä ja lähellä olevalla työmaalla räjähti. Tiralla on ollut pieni kammo kyseistä paikkaa kohtaan aina kausittain, pari kertaa tehnyt samanlaisen stopin kun on tajunnut mihin suuntaan kävellään. Joskus taas ei mitään ongelmaa. En tiedä oliko tässä kyse samasta jutusta vai ei, mutta Tira yritti stopata vielä kerran siihen suuntaan kävellessä (ei mitenkään erityisen määrätietoisesti, koska lähti liikkeelle pienellä nyppäisyllä). Kierrettiin siis melkein kammopaikan kohdalta, Tira oli vähän hermostuneen näköinen, ei vetänyt (!) ja häntä oli aika alhaalla. Olin vielä myöhemmin tyhmänrohkea ja päästin Tirankin irti kentällä lähempänä kotia ja tehtiin vähän perusjuttuja, maahanmenoa, istumista ja luoksetuloa. Ei se ollut vieläkään normaali, mutta teki mitä pyysin ja söi mielellään nameja. Raikku sai jahdata pari kertaa keppiä ja sai samalla luoksetulotreeniä (pyöri kyllä suurimman osan ajasta mun jaloissa että se siitä treenistä).

Meidän huono tuuri ei kuitenkaan ollut ohi tältä illalta. Oltiin kävelty vähän lähemmäs tietä kun mä bongasin pari ihmistä kauempana. Otin Tiran taas remmiin ja namitin Raikua ettei pentu säntää sinne kun meidän takaa alkoi kuulua jotain ääntä. Sieltä hiippaili sakemannin näköinen ja kokoinen uros, vapaana tottakai ja omistajat siellä kauempana tiellä. Äkkiä pentu kainaloon, Tira selän taakse ja hitaasti pakittamaan pois. Vieras koira veti kivat kunniakierrokset meidän ympärillä, yritti moikata Tiraa (joka taas ahdistui ja murisi) eikä antanut ottaa kiinni. Kyllä se siitä lopulta lähti omistajansa perään ja me tehtiin täysikäännös ja lähdettiin ihan eri suuntaan. Raiku sai kipittää vielä vapaana kun korvat kerran tuntuivat toimivan.

Illalla aloiteltiin 2on2offia kylppärin kynnyksellä. Raiku tajusi namiohjauksella ihan hyvin, mä pilkunviilaaja jäin jumittamaan tuon vasemman takakäpän takia, koska se jäi aina taaemmas kynnyksen toiselle puolelle. Palkkailin aina vaan niistä missä takatassut olivat suht vierekkäin, hyvin Rai jaksoi muuten odottaa vapautustakin eikä karannut ekan palkkauksen jälkeen (eka nami tuli siis siitä kun löysi oikean asennon, toinen siitä kun vapautin pois siitä).

Yöllä mä heräsin joskus neljän maissa jonkin tuntemattoman syyn takia. Yllätys oli että Raikukin oli hereillä (ja Tira heräsi tasan silloin kun mä nostin päätä) ja tappoi häkissä mattoa ja lelua. Käytiin siis kaikki ulkona, jonka jälkeen nukahdettiin taas. Jännä, koska Raiku on mennyt jo kaksi(?) viikkoa tai yli ilman yöulkoiluja.

Ps. Raiku on muuten jossakin vaiheessa oppinut hyppäämään sängylle. Esitteli sitä taitoaan heti kun mä tajusin, että lattialta löytyy mun vaatteita riepoteltuna!

Maanantaina saatiin kylään bernipiireistä tuttu Laura ja Ciara-pentu. Ciara on Raikkua vähän vajaan kuukauden vanhempi bernityttö ja varsin söötti tapaus! Alkuun Ciara ujosteli vähän tuota loikkivaa rakettia, mutta suli aika nopeasti Rain leikkiyrityksille. Aika lujaa rallasivat pitkin meidän pihaa ;) Aina kun toinen yritti käydä lepäämään, toinen syöksyi niskaan kiinni ja alkoi hurjat painimatsit. Mä niin aivopesen Raikun vielä vahingossa berniksi...

Voi kuvitella millainen olo on, kun on herännyt kuluneella viikolla joka aamu viideltä, kerännyt mukavat määrät univelkaa ja ensimmäisenä viikonlopun vapaapäivänä kello soi 4.15. Ja kuten arvata saattaa, nukuin pommiin huimien vajaan neljän tunnin yöunien jälkeen. Ei siis ihme, että myöhemmin päivällä väsymys+kofeiini saivat puheenaiheet vaihtelemaan laidasta laitaan ja naurettiin niin, että ihmiset meidän ympärillä tuntuivat ottavan pari metriä etäisyyttä.

Syy tähän itsensä henkiseen ja fyysiseen rääkkäämiseen oli tietysti PK-SM:t! Lähdettiin tosiaan 5.40 kotoa ja tultiin takaisin kotiin kuuden maissa, pennullekin siis melko raskas päivä... ;) Raippa osoitti kuitenkin olevansa reipas ja rohkea pieni paussie, mä saan taas vaan ylpeillä hienolla pennulla :)

Kehuminen alkaa jo heti aamusta eli siinä 20 minuutin aikana heräämisen ja pysäkille lähdön välissä molemmat koirat olivat varsin hienosti vaikka mä juoksin päättömästi edes takaisin (no joo, roikkuihan joku mun lahkeissa ja varasti sukkia mutta silti). Olisi voinut kuvitella matkojen olevan jotain ihan tuskaa juuri heränneen pennun kanssa, mutta Rai rauhoittui nätisti bussissa omalle penkilleen ja taisi jopa torkkua. Sama meno jatkui junassa (oli muuten Raikun eka junamatka!), pidin Raikua sylissä koko matkan ajan ja siinähän se nukkui mun jalkojen päällä. Ja sylissä siksi ettei lattialle oikein mahtunut/tuo on niin pieni että olisi tunkenut penkkien alle ja en ihan viitsinyt antaa Raikulle kokonaista omaa penkkiä, koska teknisestihän koirat eivät saa olla niillä ainakaan ilman mitään vilttiä/suojusta... Raiku sai ensimmäisen uuden kaverin jo junassa, kun vastapäätä istunut vanhempi mieshenkilö rapsutti aina silloin tällöin pentua. Mulle ei sanonut mitään (hyvä jos edes katsoi), mutta pentuhan se pääasia on! Treffattiin meidän Hyvinkää-opas Minttu jo asemalla ja jatkettiin siitä kävellen kisapaikalle, ensimmäisenä Rai taisi loikata Mintun syliin?

Aloitettiin kisaturismi kevyesti jälkikoirien tottiksilla. Raikku oli vielä varsin aktiivinen ja keksi kyllä itselleen puuhaa: viltin ja mun takin tappamista, hihnan repimistä, roskien syömistä, ruohon nuuhkuttelua ja satunnaisia sinkoiluja muita ihmisiä ja koiria kohti. Jaksettiin istua kait joku päälle tunti (?) ennen kuin tuli pakottava tarve saada kahvia. Treffattiin samalla Henni (iskin Raikun suoraan syliin antamaan naamapesua, kun järjestelin omia eväitä) ja siirryttiin hakukoirien tottiskenttien viereen. Seura oli kuitenkin niin hulvatonta ja mukaansatempaavaa, että tottisten katsominen jäi vähän vähemmälle :D Siis aika paljonkin. Raiku pääsi myös painimaan hetkeksi toisen pennun kanssa, jonka jälkeen oli jo aika ottaa päikkärit. Tosi hyvin malttoi kyllä nukkua, kun ottaa huomioon millainen hälinä meidän ympärillä oli ja mitä meteliä itse pidettiin. Ei paljoa välittänyt laukauksista, kuulutuksista tai muiden koirien/ihmisten äänistä :)

Raiku oli uninen aina Lauran ja Hopun tuloon asti, mutta sen jälkeen kyllä heräsi kun löytyi taas leikkikaveri. Hoppu-raasu meinasi jäädä ensin alakynteen kun sisko iski täysillä päälle, mutta hyvin jaksoi väsyneenäkin pistää jo vastaan.

Kotimatka sujui jo rutiinilla: Raiku veti sikeitä mun sylissä koko junamatkan ja bussissa kierähti heti viereiselle penkille ja simahti. Loppuu se akku joskus aussiestakin :)
     Stadilaiset ovat muuten tylsiä. Rautatieasemalla ja Elielillä suurin osa ihmisistä hymyili kyllä pennulle, mutta kukaan ei tullut rapsuttelemaan. Pitäisikö kantaa kylttiä "Tule moikkaamaan"? Onneksi Raiku sai jo kisoissa vierailta ihmisiltä huomiota yhden päivän tarpeiksi :)

Päivällä oli kyllä laatutakuu jo seurankin takia, oli ihana nähdä Minttua ja Henniä pitkästä aikaa!

Kisakuume!

Tänään käytiin koirien kanssa shoppailemassa! Raiku pääsi mun mukana Mustiin ja Mirriin ja Tira sai istua autossa :) Pääsi Tirakin kyllä pyörähtämään kaupassa myyjien toiveesta, koska toisella heistä oli 12-viikkoinen berninpentu. Tira oli tosi kohtelias, tutki lähinnä hyllyjä ja kuolasi herkkukaappia, mainostin siinä samalla meidän alajaostoa ja erinomaista tokoryhmää johon mun nuuhkukin kuuluu, juu-u... Raiku oli kaupassa tosi reipas, syöksyi ensimmäisenä myyjien syliin ja tassutteli mun perässä tutkimaan valikoimaa. Pantoja sovitellessa pentu rupesi kuitenkin turhautumaan ja vikisi levottomasti, pannat valikoituivat periaatteella että ehkä ne joskus menevät :D Samaten mukaan tarttui pitkä ja ohut nylonremmi ja uusi lelu (samanlainen Skinneez mitä Hoppu ja Raiku retuuttivat eilen yhdessä, Raiku tykkää kauheasti myös Tiran Skinneezistä mutta siitä on mennyt vingut rikki jo aikoja sitten).

Päivän pohdinta on sitten Tira ja avoin luokka. Nää on taas näitä mun nerokkaita ajatuksia joita saan katua myöhemmin. Syyskuun puolessa välissä olisi meidän "oma" tokokoe ja tuli ilmoitus että sinne mahtuisi vielä. Eka ajatus oli et jee, sinne mennään, mutta on mulla sen verran vielä järkeä tajutakseni ettei mitenkään saada rakennettua paikallamakuuta kuukaudessa. Isompi kysymys on se, jos yritettäisiin myöhemmin tänä vuonna. Kuitenkin mun usko koko liikkeeseen on murentunut ihan kokonaan osittain siksi, kun ei olla treenattu sitä! :D Ehdottomasti mun inhokkiliike! (Tästä muuten seuraava ajatus oli mennä syyskuun kokeeseen ja skipata suosiolla paikallamakuu, mutta mitä järkeä?) Käytiin kuitenkin lentiskentällä katsomassa ihan huvin vuoksi miltä liikkeet näyttävät, edellisen kerran oltiin tokotreeneissä blogin merkintöjen mukaan maalis-huhtikuussa?! Kevät meni aksatessa :D

Paikallamakuu: Ei mitään piiloyritystä, jätin Tiran makaamaan remmi tolpassa kiinni. Jäi nätisti, mutta parin minuutin päästä nousi ylös haukkumaan jollekin rotikalle. Helkutin piski, en tiedä mistä satunnainen koirainho taas johtuu. Jätin uudestaan ja nyt pysyi, palasin takaisin namittamaan kun toinen koira käveli Tiran takana kadulla.

Seuraaminen: Löysää alkuun, oltiin pienellä kentällä eikä siinä mahtunut ottamaan pitkää suoraa. Korjattavissa.

Liikkeestä maahanmeno: Aika nopea.

Luoksetulo: Pysähdys parempi mitä odotin. Sivulletulo löysä koska tilaa oli niin vähän.

Liikkeestä seisominen: Nopea!

Nouto: Mulla oli Raiku oikeassa kainalossa, tarvitsi kaksi tai kolme käskyä lähtöön ja varmistin palautuksen sivulletulokäskyllä, irrotti nätisti. Toisella kerralla oli jo aika hyvä, vauhtia olisi tietysti voinut olla lisää mutta matkakaan ei ollut kovin pitkä.

Kaket: Matkaa n. kuusi metriä, vaihdot tosi nätit.

Hyppyä ei voitu ottaa, mutta ei siinä pitäisi olla isoja ongelmia. Kaikki muu tuntuu olevan pienen paikkailun jälkeen ok paitsi se paikallamakuu. Ehkä pitäisi raahautua joskus Tiran kanssa treeneihin?

Tiran ollessa paikallamakuussa leikin Raikun kanssa eka Skinneezillä ja vaihdoin lennosta köysivetoleluun. Tosi näppärä vaihto! Raikulla oli taas taistelupäivä, reippaasti jaksoi repiä lelua, vaikka viereisestä leikkipuistosta kuului lasten ääniä ja Tira makasi viiden metrin päässä. Pari eteentuloa, perusasentoa ja istumista, ihan hyviä. Istumisessa oli vähän malttamaton, mutta muisti lopulta ideaa. Tiran treenatessa Rai oli kiinni samassa tolpassa, annoin sille eka puuhailtavaksi pienen purutikun mutta toihan nielaisi sen minuutissa! Piti taas kaunista rääkymistä, kokeilin ärähtää kun possuili kunnolla, mutta ei tehonnut juuri yhtään. Pienen hiljaisen hetken jälkeen nappasin tosiaan Raikun mukaan, sai kököttää mun kainalossa kun Tira puuhaili. Odottamista pitäisi harjoitella lisää.

Mä haluan kisaamaan! Miksei mun koirat ole valmiita?

Paimenrulla.

Keskiviikkona oli taas mun vapaapäivä, mutta poikkeuksellisesti vietettiin aamupäivä kotosalla. Heräsin kyllä jo ennen kuutta ja lähdettiin molempien koirien kanssa ulos tarkoituksena ottaa hienoja aamukuvia. Juu, tarkoitus oli hyvä mutta toteutus puutteellinen ;) Tira sai odottaa tolpassa kiinni (juoksut vasta lopuillaan) sillä välin kun yritin kuvata Raikua, paino sanalla yritin. Aina kun kumarruin, pentu syöksyi jalkoihin kiinni ja jäi siihen tapittamaan. Kun yritin kiinnittää sen huomion muualle ja peruuttaa, pentu seurasi. Lopulta mä vähän niin kuin luovutin :D Tira sai nauttia viisi sekuntia vapaudesta kunnes näin kauempana toisen koiran, hyvin kuulo tuntui kuitenkin toimivan ja kävellessä Tira hakeutui itse seuraamaan ja tarjosi kontaktia. Inhoan sen juoksumasennusta, koska en edes muista milloin Tira on viimeeksi lenkillä hakenut itse katsekontaktin. Ehkä nämä olivat sen vikat juoksut?

Kotona mentiin vielä pariksi tunniksi nukkumaan, vaikkakin koirat torkkuivat melkein iltaan asti aina välillä puuhaillen jotain pientä. Suunnattiin kuuden maissa Raikun kanssa Puolarmaariin meidän tokoporukan hyppytekniikkatreeneihin, Tira sai jäädä vielä kotiin ettei häiritse poikia. Raikku tapasi ekaa kertaa osan treeniporukasta ja onnistui melkein hämäämään itsensä berniksi, kyllä sieltä muutama huudahti heti ettei tuo mikään berni ole ;) Katseltiin siinä muiden treenejä ja leikittiin vähän sivummalla. Otin myös pari eteentuloa ja istumista, ihan ok. Raiku pääsi myös touhuaamaan muiden kanssa kun Sabi otti vähän katsekontaktia + luopumista ja Selja nätisti istumista + myöskin katsekontaktia. Possu-pennulle maistui kyllä namit muiltakin, hirveästi olisi halunnut ihmisten luokse eikä kyllä arastellut hyppiä ketään päin... Päivän söpöin näky oli kun pikku-Thomas syötti Raikulle nakin palasia♥

Raiku pääsi myös moikkaamaan paikalla olleita bernejä. Ei kyllä aristanut juuri yhtään, kun urokset Nemo ja Nanuq kävelivät rinta rinnan Raikua kohti ja tulivat haistelemaan. Pojat moikkasivat vain pikaisesti, mutta joku pieni aussie-eläin olisi kovasti halunnut lähteä niiden perään. Liikaa berniseuraa? :D

Treeneistä suunnattiin Malminkartanoon moikkaamaan Lauraa, Nessaa ja Hoppu-veljeä. Hyvin tuo sintti kyllä tunnisti Lauran kun loikkasi heti puoliksi syliin :D Raiku ja Hoppu pääsivät ensin kahdestaan painimaan ja hyvin leikit näytti sujuvan. Hoppu jyräsi pari kertaa Rain aika tyylikkäästi, mutta osasi tuo kyllä sanoa takaisinkin. Nessaa Raiku yritti kovasti mielistellä, mutta ei aluksi saanut oikein vastakaikua :D Myöhemmin kaikki kolme leikkivät vielä keskenään, vaikka vähän rupesi väsymys painamaan. Kotona oltiin taas joskus puolen yhdentoista maissa ja hyvä kun Raiku pääsi sisälle ennen kuin nukahti. Pari kertaa yritti vielä epätoivoisesti seurata mua (perskärpänen), mutta nostin sen häkkiin nukkumaan rauhassa ja sinne nurkkaanhan se heti lyttäsi itsensä. Voi pientä :)

Keskiviikko oli Raikulle myös pieni mustelmapäivä. Aamulla Tira onnistui lyttäämään pennun porttia vasten kun nämä molemmat säntäsivät yhtä aikaa mun perään. Raiku kiljui niin korviasärkevästi ja aristi selvästi vasenta takatassuaan, mutta kipu ja tuska näyttivät menevän ohi muutamassa minuutissa ja tassulle pystyi taas varata painoa. Toinen pieni äksidentti oli kun mä pamautin oven Raikua päin... Pentu oli seurannut mua vessan ovelle enkä tiennyt että se jäi heti siihen taakse makaamaan, mutta ei siihen tainnut edes sattua... Vähän loukkaantuneesti kyllä katsoi mua sen jälkeen, mutta kiipesi itse syliin kun istuin lattialle. Kolmas tapaus oli illalla Hopun kanssa, kun veli jyräsi niin että Raikua sattui etutassuun. Sekin meni suht nopeasti ohi, mutta olihan tossa yhdelle päivälle ihan tarpeeksi!

(Seuraavana aamuna Raiku oli vähän enemmänkin uninen, mä taisin jopa keskeyttää sen unet kun nousin ylös viiden maissa! Muutenkin koko aamun Rai oli niiiin rauhallinen, vähän retuutti lelua itsekseen ja varasti kenkiä, mutta muuten seuraili mua ja lepäili. Toivotaan että jatkaa uniaan päivän aikana kun mä olen töissä.)

Isä paistoi mulle kesän ekat muikut. Tuli ihan hirveä ikävä mökille.

Maailman paras maisema. Mökki ♥

Tiistaina Raiku oli ensimmäistä kertaa ihan yksin melkein yhdeksän tuntia, rutiinit olivat kuitenkin ihan samat eli oli mun huoneessa portin takana ja radio päällä. Hyvin oli näyttänyt pärjäävän, parit pissat oli puoliksi lehdellä ja puoliksi matolla/lattialla ja sängynkulmaa vähän nakerrettu. Meni paljon paremmin kuin mitä Tiran pentuaikana :) Ehdin olla kotona vajaan tunnin kun piti taas lähteä, suuntana Helsinki. Raikulta löytyi ihan kivasti energiaa, vähän liikaakin mun makuun kun oli tarkoitus matkustaa parillakin bussilla. Jo pysäkillä tavattiin sattumalta vanha tuttu eli sama bussinainen kuin mitä pentumiittireissulla! Raikku osasi suunnistaa kyllä suoraan naisen syliin kun hän moikkasi eikä säästellyt pusuja myöskään täysin uudelta pysäkkitutulta. Bussissa oli tällä kertaa enemmän porukkaa, mutta melko nätisti Rai malttoi istuskella paikoillaan. Vaihdettiin Haagassa ja meni taas aika tiukille eli Rai pääsi syliin kun mä puoliksi juoksin pysäkille. Kakkosbussissa Viikkiin päin mennessä kuunneltiin pienten lasten ääniä ja katseltiin ahkerasti maisemia, pientä yritystä oli myös maistella penkin reunaa.

Treffattava kaveri oli tällä kertaa 3kk vanha pk collie Cecil. Rai olisi hiiirveästi halunnut painia jo remmissä, mutta joutui odottamaan kunnes päästiin syrjäisemmälle tielle. Pennuilla oli tosi hauskaa yhdessä, joko ne jahtasivat toisiaan tai sitten painivat jossain pusikossa. Saatiin myös tosi hyvää ohitustreeniä, koska vastaan tuli aina muutaman minuutin välein joko ihmisiä tai muita koiria. Aika hyvin pennut kuuntelivat, vaikka pari kertaa leikit olivat niin pahasti kesken ettei olisi millään malttanut tulla luokse. Aikaa kului lähemmäs 2,5 tuntia lenkkeillessä ja pentujen leikkiessä, bussiin päästyä Raiku kierähti heti kiepille ja nukahti. Ajeltiin vähän kiertotietä Rautatietorin kautta ja Rai pääsi samalla käymään rautatieasemalla. Söötisti tuo kipitti mun perässä vieläkin ihan unisena ja olisi halunnut moikata vähän kaikkia ihmisiä. Yllätys yllätys, meillä oli kuitenkin hirveä kiire kotibussiin eikä ehditty jäädä kerjäämään rapsutuksia. Kotimatkan ajan Rai nukkui taas mun vieressä ja hyvin maistui uni vielä yölläkin.

Rebecca otti aivan ihania kuvia Raikusta, eivät siis ole mun käsialaa!

 

 

Korvat ♥

Tira oli pärjännyt reissussa hyvin, mummo on yksi Tiran lemppari-ihmisiä ja ilmeisesti oli herkuteltu taas vaikka millä :) Ihanan iloisesti Tira moikkasi Raikua kun näkivät toisensa yön erossa olon jälkeen, voi olla tyytyväinen pikku-berniin!