Pikkukoira ja vaikeat kepit

Kuvien teemana kepit. Raiku tykkää.

Syysloma alkoi keskiviikkona vallattomilla toko- ja rallytreeneillä Jennin ja Elsan kanssa. Aloitettiin heti käytösruudulla Elsan tehdessä "rataa", pysyi hyvin silloin kun mä keskityin koiraan. :P Kun rupesin höpöttelemään Jennille niin Raikukin löystyi, huuups! Eli ohjaajalle muistutus pitää oma pää mukana töissä, ei sitä voi muuten vaatia koiraltakaan. ;)

Seuraaminen oli aika lennokasta, oikealla seuraamisessa oikealle kännös on edelleen haastava. Pujottelussa saatiin vääntää tokavikasta välistä, Rai kun meinasi aina loikata puoli metriä sivuun ja kiihdyttää vauhtia.

Lopetettiin paikkikseen, ensin Raiku istumassa ja Elsa maassa ja toisella kierroksella toisinpäin. Rai pysyi hyvin eikä ottanut häiriötä toisen asennosta tai ohikulkijoista, mutta ilme oli vähän huolestunut. Jo on kumma! Treenien alussa se sai odotella rennommin maassa ja pysyi, vaikka olin aika tiukkana kun häntä lähti vispaamaan ja koira hytkymään leikkikaverin nähdessä. Ei sillä silti ollut tuollaista ilmettä. :/

Kokeiltiin vaihteeksi myös paimennuskäskyjä pallopalkalla, ahdistuu vielä aika hurjasti ilman lampaita. Tekee mitä pyydän, mutta palkan jälkeen on epävarma saako tulla mun lähelle vai ei. Poispäin kääntyminen oli vaikeaa ja Rai teki outoa serpentiiniä.

Torstai olikin kiva päivä, kun vaihteeksi ei tarvinnut juosta paikasta toiseen! Aamupäivällä sain hoidettua koirattomia asioita ja iltapäivästä pakkasin koko lauman mukaan ja suunnattiin isäni luokse. Koirat olivat kamalia. :P Tira tuntui taantuneen takaisin yksivuotiaaksi teiniksi, siellä bernirouva yritti juosta täyttä laukkaa sisällä, ampaisi lelujen perään ja oli kuriton possu. Sain keskustella vähän aikaa yleisistä käytöstavoista, jonka jälkeen se rauhoittui vähän. Salaa olin kuitenkin niin onnellinen omasta pikku possusta ja siitä, että siitä löytyy vielä tuo vallaton sinkoilupuoli, kotona Tira kun on niiin aikuinen ja käyttäytyy vaivattomasti. ;)

Raiku oli vain onnellinen. Sen häntä heilui jatkuvasti, koko kroppa meni ihan mutkalle onnesta ja se raahasi vanhoja lelujaan pitkin asuntoa. Koko ajan lelu suussa ja tunki ne suussa syliin, korvat niskassa ja silmät loistaen. Ihana höpsö!

Tällä viikolla Rai sai puuhailla kentällä ennen kurssien alkamista. Rallyjuttuja ei ehditty tehdä, koska kasasin radan vasta Rain treenin jälkeen. Sen sijaan hassuteltiin tokoa !

Teemana oli ruutu, metsku ja hyppynouto, lisäksi vähän seuraamista. Ruutuun oli hyvä laukka ja stoppi nopea, mutta Rai saisi juosta vähän suorempaan. Nyt se hakeutuu helposti jompaan kumpaan reunaan, varsinkin kun kääntyy mua kohti.

Metskua sekä hypyn kanssa että ilman, aloitettiin hypyllä. Korkeutta löytyi melkeinpä se 60cm, mutta tekniikka oli mun silmiin ihan hyvä. Eikä mitään ongelmia, koko liike sujui kuin rasvattuna. MahtiRai!

Tehtiin myös kaikkien kolmen yhdistelmiä pienellä temppuradalla. Vähän vaiheittain, mutta kokonaisuutena meni näin: perusasennosta metskun heitto sivulle, kääntyminen hyppyä kohti. Lähetys hypylle ja samasta vauhdista takana odottavaan ruutuun. Ruudussa stoppi ja sieltä noutokäsky. Palkka vauhdista.

Oli hauskaa, kuuntelutreenejä ja temppuratoja pitää muistaa tehdä jatkossakin! Nyt Raikulle oli vaikeaa jättää kapula ja irrota toiseen suuntaan, silmät vilkuilivat ihan tahtomattaan metskulle.

Rai sai levätä kaksi tuntia kunnes pääsi takaisin kentälle, tällä kertaa demoamaan kaukokäskyjä. Se sai tehdä alkuun namitettuna kaikkia vaihtoja, jonka jälkeen näytti vähän avoimen luokan kakeja. Teki todella kaunista työtä, niin täpäkät vaihdot! Häiriönä oli bernejä joka sivulla, ei Rai edes huomannut niitä. Loppuun se sai tehdä vielä rentoa paikkista kentän sivussa samalla kun mä liikkuroin muille luoksepäästävyyden ja paikalla makaamisen. Pikku-Rai oli niin kiltisti, välillä laski jopa päätä maahan. Tuijotti kyllä mua koko ajan, mutta ei häiriintynyt muista koirista jotka liikkuivat, ohi ajavista autoista tai ihmisistä. Ehkä meillä on vielä toivoa, jos se saisi lisää itseluottamusta (ja mä oppisin luottamaan siihen)...

Perjantaina ulkoiltiin ja treenattiin lisää! Nyt kun oli auto koko viikonlopun käytössä niin pakkasin heti aamupäivällä molemmat mukaan ja suunnattiin aamulenkille vähän kauemmas kotimaastoista. Tirpu innostui ihan juoksemaan Rain perässä, ei kyllä saanut kiinni mutta hauskaa näytti olevan. :)

Lenkin jälkeen siirryttiin vähän matkaa seuraavaan paikkaan ja treffattiin Marika, Jocke ja snautserit. Tarkoituksena oli tehdä sisaruksille jäljet ja esineruutua, Raikulle tullut molempiin taas aika pitkä tauko. Jälkien vanhentuessa ajettiin läheiselle pellolle esineruutuilemaan. Tallottiin vähän alimitotettu alue, ehkä 30x38m. Raiku teki toisena, esineinä oma hanska ja vieraina lippis, namipussi ja nenäliinapaketti.

Huoh, en tiedä mitä tehdä tuolle koiralle tai sen esineille. Nyt se nosti yhden (!) esineen (lippis) ilman apuja, muihin ei usko riittänyt vaikka koira yrittikin. Loput käytiin heittämässä ilmaan ja näyttämässä suunnilleen mistä löytyy, siitä pyöräytin Raikua vielä vähän ympäri ettei se mene pelkästään silmien avulla. Nyt esineet löytyivät nenää käyttäen ja koira irtosi, mutta. Saakelin piski murhasi kaikki esineet perusteellisesti ennen kuin suvaitsi palauttaa mulle asti. Ai että oli kiva läiskiä itseään kylkiin aarteilla mitä ruudusta löytyi. Mur. Ehkä pitää vilauttaa sille lelua ennen ravistelun alkamista, palkata siitä että tulee luokse ja lähettää uudestaan nostamaan esine? Muutakaan en keksi...
Erikseen pakko kommentoida sisarusten työmoottoria, mikä tsemppaus molemmilta! Ihan parhaita. :)

Raikun jälki oli perussettiä: ~400-500 askelta, pari kulmaa, kuusi keppiä, keskimittainen jana. Haasteena snautsereiden häiriöjälkiä, ne kun olivat mukana tallauksessa. Raikulla oli huono jälkipäivä. Vaikeudet alkoivat heti janalta, joka meni vähän möykkyisessä maastossa kallion ja puiden välissä. Jälki lähti kannon/juurakon takaa ja siinä tuli samalla pieni alamäki. Raiku tarkisti janalla molemmat sivut, tarjosi kovasti kallion päälle hyppäämistä ja pyöri muutenkin lyhyen matkan päässä. Autoin sitä ja sain sen jatkamaan suoraan juurakon yli jäljelle, siitä nappasi heti oikean suunnan.

Alku sujui ihan jees, kunnes tuli pari pientä kaatunutta puuta joiden yli jälki meni. Rai kaarteli ja tarkisti, varmistui oikeasta suunnasta kun otin pienen apuaskeleen. Nyt jäljesti tarkemmin, jäi kyllä nuuhkuttelemaan paria "tyhjää" kohtaa. Ilmaisi kepin, jonka jälkeen haahusi taas liikaa sivulle ja tarkisti muuta jälkeä. Omalla pysyi taas kivasti, mutta keppejä ei löytynyt, ainakin pari jäi puuttumaan välistä. Mullakaan ei sattunut niitä silmään, mutta en olisi edes korjannut ilmaisua kun Rai meni siinä vaiheessa n. seitsemän metrin päässä edellä.

Ehdin jo vähän kiukkuuntua koiralle kun keppejä ei noussut ja se kaarteli kovasti. Vitoskeppi löytyi, ilmaisu oli aika hidas ja Rai putosi maahan vasta kun oli kääntynyt mua kohti keppi suussa. Noh, ilmaisi kuitenkin. Tässä vaiheessa mä olin epätoivoisen kiukkuinen ja pohdin vain miten olen nyt sotkenut ennen niin varman keppikoiran. Marika huikkasi siinä takana jotain "kahden kepin jäljestä" ja mä en ajatellut enempää vaan rupesin ottamaan Raikulta valjaita pois. Hitto, ei se jälki loppunutkaan siihen kun ei siinä ollut lopetuskreppiä!! :D Hahha, tulipahan koettua tämäkin moka. Ei se mitään, koiralle valjaat takaisin ja huikkaus että hommat jatkuukin. Raikua ei haitannut, lähti hyvällä innolla jatkamaan matkaa.

Nyt mentiin alamäkeen ja taas oli vaikeuksia pysyä omalla jäljellä. Kun päästiin selvempään maastoon, loppu alkoi olla jo lähellä. Mutta kreppiä tai keppiä ei löydy. Jatketaan eteenpäin kunnes rupean jarruttelemaan Raikua, joka poikkeaa selvästi enemmän tietä kohden. Palataan vajaa kymmenen metriä taaksepäin sinne missä krepin olisi pitänyt olla ja ihan sattumalta Rai ilmaisee lehtien seassa olleen kutoskepin. Kreppi löytyy maasta, mikä lie tai kuka lie pudottanut. Huh, onneksi kutonen löytyi niin Raikkis sai vielä loppuun palkan.

Hittohittohitto, miten mä onnistuin rikkomaan koirani? :( Vai pitäisikö sen päästä jäljestämään vähän useammin? Masennutaan hetkellisesti ja mietitään jatkoa myöhemmin.

Jäljen jälkeen tehtiin vielä oman lauman kesken päälle puolen tunnin metsälenkki, koirat pääsivät taas juoksentelemaan ja sain otettua niistä pari kuvaa. Metsästä ajettiin suoraan hallille, jossa oli viikottaiset hyppytekniikkatreenit Marikan ja Pihkan kanssa. Käytiin taas lämppälenkillä ja jäähdyttelemässä yhdessä, Tirpu sai tosin odottaa autossa ja Telma pääsi kaitsemaan siskoksia.

Teemaksi otettiin perussarja ohjaajan liikkeellä ja taipumistreeni. Perussarja sujui Raikulta hyvin, ei ottanut mitään häiriötä mun kevyestä liikkumisesta eikä lähtenyt kiihdyttämään ja hutiloimaan. Taipuminen oli taas vaikea, koska opeteltiin samalla rakentamaan sitä kuviota. Alkuun mitat olivat liian pitkät, jolloin Rai jätti yhden hypyn välistä kun ei vain pystynyt. Jatkossa se ampaisi sen hypyn sijaan putkeen, vaikka käännettiin putken suu kokonaan pois päin. Tehtiin lopulta pienemmissä pätkissä ja sillä se sujui, oli ehkä turhan haastava taipumisaloitus Raikulle.

Loppuilta saatiin levätä! Viikonloppu sujui kisaillessa Raikun kanssa, mutta siitä lisää myöhemmin. :)

Keppikeppikeppi !