Torstaina 2.10. oli taas pieni maratonpäivä. Torstait alkavat olla mun uusia inhokkipäiviä, lähinnä omien koirien kannalta. Toissa viikolla piti tehdä se pahin järjestely eli juosta koko ilta paikasta toiseen. Töistä kiireellä kotiin, vaatteiden vaihto ja omat koirat lenkille. Vähän ruokaa ja juosten bussilla isälle. Siellä kamojen kasaan heittäminen ja äkkiä kentälle. Kaksi tuntia kouluttamista, kamojen roudaus takaisin isälle ja bussilla kotiin. Ja taas kaksi virkeää koiraa lenkille. Ka-ma-laa. Melkein nukahdin illalla kotona seisaalteni.
Viime viikolla saatiin vähän jelppiä isältä. Kyyti suoraan kotiovelta ja molemmat koirat mukana. Sillä välin kun mä koulutin Rai sai odottaa autossa ja Tirpu pääsi isän kanssa lenkille (ja torkkumaan sohvalle). Raikulle päivä oli vähän kökkö, koska se pääsi lopulta tekemään viiden minuutin treenit kahdeksan jälkeen illalla, mutta pieni koira on tyytyväinen edes siitä. :P
Perjantaina 3.10. kävin taas iltapäivällä kääntymässä kotona: Tirpu pääsi äidin luokse kokkausavuksi ja Raikun kanssa suunnattiin hallille tekemään hyppytekniikkaa Marikan ja Pihkan kanssa. Keskityttiin näin ekalla kerralla perussarjaan (6 jalkaa ja 15 tai 20 cm) ja set pointiin (6 jalkaa? ja okseri 20 ja 25 cm). Mitat olivat ne Raikulle ihanteellisimmat eli millä saatiin onnistumisia kurssilla. Video löytyy kaikista toistoista, tulee myöhemmin esille. Toivottavasti.
Perussarjalla Raikulla näytti olevan ihan hyvä tekniikka. Kerran taisi vähän kolauttaa rimaan, tai sitten se oli kivi tms. Lähdössä varpaat meinasivat taas harottaa vähän joka suuntaan.
Set pointissa Raiku oli.. Ei mitään käsitystä!! Ihan hyvin se kai meni? Miten vaikeaa on harjoitella asioita joiden ihanteellisesta suoritustavasta ei ole täyttä varmuutta. :P En osaa kuunnella alastulon tömähdystä ja pään ja selän asentoa on omituista tuijottaa videolta. Ehkä erot alkavat näkyä viikkojen edetessä, mutta nyt on vaikea kommentoida mitään.
Käytiin jäähylenkillä yhdessä, siskokset nujusivat vähän ja Telma eli hihnassa hengessä mukana. ;) Siinä parkkiksella loppujuoruilujen aikana viereen ajoi auto ja ulos astui Raikulle täysin vieras ihminen. Ja Raiku esitteli taas mangustikävelyään. :P Se siis nousee takatassuilleen ja huitoo etutassuillaan ihmistä kohti samalla kun häntä vispaa. Tämä onnistuu vain hihnassa, koska se luonnollisesti nojaa pantaa ja hihnaa vasten ettei kaadu eteenpäin, toisin sanoen kuristaa vähän itseään. Voi rakas sekopää, en tiedä onko tuo tapa vain ärsyttävä vai samalla myös huvittava. Mangustinimitys tulee oikeastaan ihan muusta yhteydestä: Raiku kun tykkää istua takatassuillaan ja nojata molemmilla etutassuilla rapsuttavaan ihmiseen. Korvat tietysti niskassa ja silmät puoliksi kiinni. Siitä on hyvä lähteä kiipeämään ihmistä pitkin ja lopulta seisoa takatassuillaan ja nuolla kasvoja/käsiä/kaulaa/vaatteita/pelkkää ilmaa.
Lauantaina 4.10. oli toinen tehopäivä. Aamu aloitettiin tehokkaalla lämppälenkillä hallille eli sellaiset puoli tuntia ennen agitreenejä. Meillä on ollut vähän pidempi agitauko, edellisen kerran päästiin treeneihin ehkä elokuussa ja sitä ennen varmaan kesäkuun puolella. Omat vähäiset ohjaustaidot ovat siis ihan ruosteessa ja koira pursuaa intoa ja tarmoa. Varauduin henkisesti juoksemaan. :P
Ratapiirros tulee joskus...
Me saatiin kunnia aloittaa. Ensimmäinen harjoitus oli ohjata hypyn kautta putkeen ja siitä järjestyksessä käydä jokainen hyppy läpi (5 kpl), yhdellä kerralla suoritettiin siis vain kolme estettä. Meillä sujui aika mukavasti: toisen hypyn ohjaus levähti vähän kun mä olin valmis juoksemaan piiiitkälle, ihan kiva korjaus silti. Kolmannella Rai ehti juosta turhan pitkälle, mutta sain korjattua senkin heti lennosta. Kahdella vikalla kävin hakemassa Rain putkelta ja se toimi kivasti.
Varsinaisella radalla jännäsin vähän kolmoshypylle ehtimistä, mutta ihan turhaan. Ekalla yrittämällä Rai hyppäsi kuitenkin pitkälle ja tuli takaisin kolmosen ja nelosen välistä. Kokeiltiin kolmosta ennen vastakäännöstä ja sillä saatiin Rai kääntymään tarpeeksi tiukasti. Palkka tuli kasiputken jälkeen.
Toinen pätkä aloitettiin kasiputkesta. Tein kympille pakkovalssin, joka toimi aika mukavasti. 11 putkea ennen pieni hidastus ja 12-13 tienoille peruskäännös. Yksi vaihtoehto oli vekki, mutta jänistin viime hetkellä. Mielessä oli vain se, että törmätään kuitenkin. Vekkiä ei tarvittu, koska Rai luki pelkän peruskäännöksen hyvin ja kääntyi Raikuksi näppärästi putkeen.
Oi kun kivat treenit! Rimat olivat hyppytekniikan takia 25-35 cm eli mä sain juosta vähän tavallista nopeammin. Nosti kyllä itseluottamusta kun pysyin Raikun kanssa hyvin kartalla ja se kuunteli vielä noin kiltisti ohjeita, vaikka taukoa on tosiaan tullut treenien väliin. On se vaan paras agieläin ja rrakastaa yli kaiken sinkoilua. <3
Olipa hauska kun näin putkeen myös Pihkan, Jocken ja Nessan vuorot, yleensä vähintään joku menee lenkkien kanssa päällekäin. Haha, on nuo vaan hurjan samantyyppisiä, ihan pimeitä ja onnellisia agiliitäjiä. :D
Heti agin jälkeen meillä oli rallytoko. Tehtiin aika yksinkertaista avoimen luokan rataa, mutta toki siinä riitti viilaamista. Heti ensimmäiseksi huomio tuon koiran tyyyyperästä hännästä: se on liian pitkä ja se huitoo liikaa. Istu - käännös oikealle - istu -kyltillä jätin ihan normaalin välin telineeseen ja silti tuo onnistui huiskaisemaan kyltin kaksi kertaa nurin. Ilmoitin, että koira on höhlä ja muut kyltit jäivät kaatumatta. Houkutuksessa Rai taisi rekisteröidä, että maassa oli pallo ja lelu, mutta tuli kiltisti mukana. Vähän parempaa seuraamista silti kaarroksiin, kiitos.
Hyppy oli seuraava pulma. Kyltillä ja hypyllä oli taas etäisyyttä jonkin verran eli suorituspaikalta hyppäämään lähettäminen oli.. Mielenkiintoista. Rai tuli hyvin mukana, mutta hyppykäskyllä vilkaisi hyppyä, vilkaisi mua ja loikkasi suoraan siivekettä päin. Toisella kerralla hyppäsi siivekkeen yli. Kolmannella kerralla näytti vähän kärsivältä ja mietti varmaan mun mielenterveyttä kun laitan sen loikkaamaan samaa kohtaa, mutta nyt sentään löysi riman ja hyppäsi sen yli. :P Laskeutuu vieläkin aika kauas eli mulle tulee kiire, nytkin oltiin melkein seuraavan kyltin suorituspaikalla.
Juosten pujottelusta ei kerrota mitään. :P
Rallyn jälkeen oli tunti aikaa ennen seuraavia treenejä niin käytiin Lauran ja koirien kanssa lenkillä. Ai kun sisaruksilla ja mamskulla oli kivaaa! Raikua ja Hoppua on niin hauskaa ja kamalaa katsoa, ihan parhaat painikaverit. <3 Raiku olikin aika tyylikkään näköinen kun lopulta palattiin hallille: ihan märkä, kurainen ja ruohoinen kun veli oli pyörittänyt sitä pitkin nurtsia.
Pusuteltiin myös ohimennen parkkiksella pari pentua: nuorempi aussie kuului Rain mielestä kategoriaan "pikkupentu eli hoidettava" ja isompi collie olisi ollut kivaa leikkiseuraa. On ne pennut söpöjä...
Flyballissa tehtiin ensin yksittäin kierros ja vikaksi muutama toisto helppojen vaihtojen kautta. Unohdin jatkuvasti jättää Raikulle pannan kaulaan niin pidin kiinni niskavilloista, ei haitannut. :P Hyvin oli muistissa mitä tehdään, mutta oli koira jo vähän väsynyt. Vaikka se sinkosi aika lujaa ja oli innolla mukana niin rankka päivä alkoi näkyä, niinpä pidettiin toistot melko lyhyinä. Possukoira alkaa olla siinä rajoilla pudottaako pallon maalilinjalla vai vähän sen jälkeen, tuohon pitää keksiä jotain. Vaihdot Jocken ja Zulin kanssa sujuivat hyvin, Rai aloitti kierrokset.
Jäähdyteltiin kävelemällä äidin luokse syömään ja hakemaan Tiraa. Siellä menikin taas loppuilta, oli ihanaa vain retkottaa sohvalla kun ruokaa tuotiin parin tunnin välein eteen. Raiku oli viettänyt jo perjantaina yli kaksi tuntia putkeen siskoni sylissä rapsuteltavana ja vielä lauantainakin halipula oli aikamoinen: tyyppi nukahti syliin ja senkin lisäksi kiersi ihmisen luota toiselle kiehnäten sylissä. Se on niin söpö ettei sitä voi olla rapsuttamatta (paitsi mä taidan olla ainoa melkein immuuni Raikun söpistelyilmeille). Tirpu taas veti sikeitä selällään lattialla, aina välillä kävi tökkimässä rapsutuksia ja heräsi kun joku liikkui jääkaapin suunnalla. Illalla varasi nukkumapaikan eteisestä ulko-oven edestä eikä unohtunut äidille kun oltiin lähdössä kotiin. ;)
Ihmettelin viikonlopun aikana varmaan kymmenen kertaa eri ihmisille samaa asiaa: miten tuo koira voi olla noin onnellinen? Ei niinkään "taputapu minä, kun olen niin mahtava omistaja" vaan yksinkertaisesti Rain olemus hehkui onnea ja iloisuutta. Se on niin sanoinkuvaamattoman höhlä pikkukoira ettei löydy toista (vaikka mun silmiin muut H-hirwiöt ovat ihan samanlaisia). <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti