Viikonloppuna Raikulla oli vapaapäivät kun mä olin töissä, ei reissattu missään eikä tehty mitään isoja uusia juttuja. Sunnuntaina otettiin lähinnä istumista, Rai kestää multa muutaman askeleen taaksepäin lähtemättä perään. Saatiin tosi hyvää edistymistä jo sunnuntain aikana, tästä jatketaan. Lisäillään vielä varmaan muutama askel ja sitten keskitytään kestoon, aika hyvin kummatkin on tuttuja jo ruokakupilta.

Maanantaina meidän piti lähteä kauemmas metsään ja käydä samalla eläinkaupassa pantaostoksilla (Raiku pärjää vielä pikkupentupannallaan, mutta kohta pitäisi saada jo uusi), mutta pienen iltapäiväulkoilun jälkeen pentu nukahti uudestaan ja oli niin uninen loppuillan ajan ettei tehty juuri mitään. Illalla taidettiin ottaa pieniä tottisjuttuja? Raikulla oli maanantaina kyllä vähän jänskä päivä, koska mun isä ja Tira lähtivät aamupäivällä Valkeakoskelle moikkaamaan mun mummoa ja Raiku jäi ihan yksin noin viideksi tunniksi. Muuten oli pärjännyt hyvin, mutta pikku piru oli katkaissut mun jalkalampun johdon! Raiku 2 - Johdot 0. Mä olin vielä fiksusti kerännyt sen töpselipään ylös lattialta ja kääntänyt lampun seinän ja sängyn väliin niin, ettei johtoa näkynyt juuri yhtään. Taitavasti pentu oli sitten raahannut painavaa (!) lamppua puoli metriä seinästä irti ja jyrsinyt johdon poikki.

(Nyt jäljellä on enää radion johto mistä ei ole kyllä näkyvissä kuin pieni pala töpseliä. Paras pitää ne hampaat erossa siitä!!!)

Viikon ainoa vapaapäivä eli perjantai meni taas sujuvasti reissussa. Mulla oli paljon ohjelmaa suunniteltuna (vapaista pitää ottaa kaikki ilo irti) ja aika hyvin kerättiin taas kokemuksia. Aamu käynnistyi vähän hitaasti, mutta päästiin kymmenen jälkeen lähtemään kohti keskustaa. Rai oli rallannut puoli aamua eli oli just sopivan väsynyt bussissa, pentu nukkui ensin vajaan 50min matkan Elielille ja noin 20min matkan Kampista Matinkylään. Bussia vaihtaessa tuli muuten vähän kiire niin Raiku pääsi sylikyydillä koko matkan. Saatiin muutamat hymyt :)

Osattiin jopa jäädä oikealla pysäkillä pois ja suunnistaa kohti urheilupuistoa ja jäähalleja, Raiku ei kauheasti välittänyt mun stressailusta :D Matkan päätarkoitus oli siis mennä moikkaamaan Annaa töihin ja tavata samalla paljon uusia ihmisiä. Anna on siis taitoluisteluvalmentaja ETK:ssa  ja ainakin perjantain harkoissa oli tuollaisia.. Nuoria lapsia, ikähaarukka tuntematon :D Hengailtiin ensin hallien pihalla: kuunneltiin jäähdytyslaitteiden outoa huminaa, käytiin katsomassa jäädytyskoneista tullutta lunta, katseltiin urheilukentillä sinkoilevia fudiksenpelaajia ja tietysti ihmeteltiin ohikulkijoita. Siirryttiin lopulta hallin kulmalle odottelemaan ja läheisestä lapsilaumasta tuli pari tyttöä kysymään saako pentua silittää. Raiku tykkäsi! Pentu kaatui selälleen ja kelli siinä onnellisena, vähän piti yrittää natustaa ihmisten hihoja. Tuli sitten siinä tyttöjen kanssa puheeksi heidän harkat ja kun mainitsin että olen Annan pikkusisko niin loppulauma (olisiko yhteensä ollut joku kymmenen?) lapsia ympäröi meidät. En tiedä ihmettelivätkö he enemmän mua vai Raikua :D Raiku suhtautui tosi, tosi hienosti lapsiin ja oli oma iloinen itsensä. Kovasti olisi halunnut mennä perään kun tytöt lähtivät oheisiin :) Vaihdoin Annan kanssa pari sanaa (ja Raikku sai rapsutuksia) ja jatkettiin sitten kahdestaan tutkimaan Matinkylää kun Anna jäi vielä töihin. Ei ehditty kävellä kovinkaan pitkälle kun mä bongasin edestä päin jotain tosi tutun näköistä, berninpennun! Käveltiin sitten samaan suuntaan ja ängettiin juttusille läheisessä puistossa. Berni oli 6kk vanha ja painoa noin 30kg, pentujen leikkiessä Rai oppi kyllä nopeasti miten kannattaa painia ;) Pennut leikkivät tosi nätisti yhdessä ja ainakin Raiku onnistui väsyttämään itseään aika hyvin. Jatkettiin siitä matkaa yksi aussienpentu ihan hiekkaisena ja kuolaisena, mutta ei päästy kuin parikymmentä metriä niin tuli vastaan toinen koirakaveri. Mä en yleensä tykkää koirien moikkailusta remmissä, mutta koska vastaantullut kultsu-uros oli niin ystävällisen näköinen niin annoin Raikun mennä tutustumaan. Tämä kaksikko ei leikkinyt yhdessä, mutta Rai sai taas yhden tosi hyvän aikuisen koiran kohtaamiskokemuksen. Kultsun ulkoiluttajan kanssa tuli rupateltua lähemmäs puoli tuntia kunnes oli ihan pakko jatkaa matkaa. Suunnattiin pienen kierroksen kautta takaisin urheilupuistoon ja katsottiin vähän kauempaa kun Anna teki yhdelle lapsista ohjelmaa. Raiku keräsi kyllä katseita ja saatiin vielä mulle tuntematon nainen ja tyttö rapsuttelemaan pentua. Raiku oli hiiieno, mutta väsymys iski pian ja koira sammui mun jalkoihin. Pari tyttöä silitteli vielä tosi varovaisesti Raikkua kun mä kerroin koirajutuista sille naiselle. Kun Anna oli valmis niin oli pakko alkaa herättelemään Raikua, pääsi pentu vielä autossa nukkumaan mun syliin (Annan auto on niin onnettoman pieni, että Tirakin matkustaa aina mun jaloissa pelkääjänpaikalla).

Päivän toinen kierros alkoi Punavuoresta, kun tehtiin parinkymmenen minuutin pikavisiitti Annan asuntoon. Rai tutki paikat ja kävi nukkumaan :D Suunnattiin kuitenkin takaisin ulos treffaamaan Annan kaveri ja Tiran ikisuosikki Lissu lounaalla heti siinä nurkan takana (fredan torilla). Heti kun päästiin Torille niin parista pöydästä kuului "aaaawws" ja viereisen pöydän äiti+poika parivaljakko tuli kysymään saisiko pentua silittää. Ja sai ;) Menee jo itsensä toisteluksi, mutta Raiku oli hieno! Ei hämmentynyt vaikka poika teki vähän nykiviä, hermostuneita liikkeitä ja naureskeli pennulle, Rai olisi halunnut moikata vaan entistä enemmän. Itse ruokailun ajaksi Rai rauhoittui tosi hyvin, mitä nyt teki ensin pari aussiepomppua mun syliä kohti kun lautaset asetettiin pöydälle ;) Mitäköhän kaikkea Raiku näki meidän syödessä... Ainakin paljon muita ihmisiä, pari koiraa, puluja, paljon autoja, ratikoita, pyöriä... Kaikkea mitä nyt saattaa kuvitella keskustassa liikkuvan! Hyvin tuo torkkui kiepillä viereisen tuolin alla, heräili vasta kun oltiin melkein valmiita ja se naapuripöydän poika halusi tulla rapsuttamaan uudestaan.

(Tähän tulee kuva mikä selittää seuraavan lauseen: Mä en ihan tykännyt Raikun pöytävierailusta, mutta menköön nyt... Tarjoilijakin tuli muuten silittämään ja lupaili pennulle omaa lihapullan palaa. Sitä ei kuitenkaan koskaan näkynyt...)

Lounaalta jatkettiin Lissun asuntoon (Raiku kävi nukkumaan laukun päälle) ja sieltä pennun ensimmäiselle ratikkakyydille. Matka oli hurjan pitkä, ihan Stockan nurkalle ;) Ja joo, Raikku pääsi samalla käymään keskustan Stockmannilla! Ei tehty pitkää kierrosta, melkein suoraan ykköskerroksesta hissiin (pentu mun sylissä, oli niin ahdasta) ja hakemaan Lissun työvaatteita pesulasta. Siellä Rai sai jopa tassutella lattialla ja piti ottaa muutama kännykkäkuva todisteeksi. Tosin ei noissa näy melkein mitään muuta kuin pentu. Stockalta jatkettiin suoraan Lissun kanssa Elielille, kun Anna suuntasi takaisin kotiin. Odoteltiin bussia jonkun aikaa, Raiku torkkui taas mun jaloissa eikä välittänyt ihmisitä tai ohiajavista busseista yhtään. Oli tainnut joo olla aika rankka päivä pennullakin, kun koko matkan kotiin (45min) Rai nukkui eka mun vieressä penkillä ja lopun aikaa Lissun sylissä. Pysäkiltä kyllä jaksoi kävellä kotiin.

Kotona oltiin vasta kuuden maissa, Tira oli ihan riemuissaan kun tultiin takaisin ja haisteli Raikun tarkkaan läpi. Rai malttoi nukkua muutaman tunnin, jonka jälkeen olisi muka taas ollut valmis toimintaan. Rauhoitin kuitenkin loppupäivän eikä tehty juuri muuta kuin leikitty.

Ps. Kannattaa olla tosi taitava isä: mun nettijohto on korjattu! Kuvia tulee siis lisää myöhemmin.

Torstaina oli vuorossa pentumiitti Malminkartanossa. Raiku sai uuden kaverin jo bussipysäkillä kun kanssamatkustaja innostui rapsuttelemaan pentua. Rai osoitti olevansa taas reipas pieni aussie kun kävi lepäämään ihan normaalisti vaikka oltiin ruuhka-aikaan Vihdintien varressa. Vähän piti tutkailla autoja ja käännellä päätä sitä mukaa kun ne ajoivat ohi (oli muuten hauskan näköistä) ja tietysti käydä moikkaamassa oma-aloitteisesti sitä ihanaa ihmistä joka huomioi pennun :) Bussimatka ei kestänyt enempää kuin päälle viisi minuuttia ja Raiku istui nätisti mun sylissä ja katseli muita matkustajia.

Miittiin oli päässyt paikalle viisi pentua: Raiku, aussie Nada, nahka Neira, kääpiöpinseri Betty ja kääpiövillakoirasekoitus Samba. Ahtauduttiin kaikki viisi+pennut autoon ja ajettiin parin minuutin matka jättärin viereen. Pennut pääsivät vapaaksi jo hiekkatiellä, mutta vaihdettiin paikkaa vähän matkan päähän kallioille missä ei näkynyt muita ihmisiä. Kaikki pennut leikkivät tosi nätisti keskenään, mutta eniten Raikku taisi viihtyä Nadan ja Neiran kanssa. Kuka ymmärtäisi paimenta paremmin kuin toinen paimen ;)

Raiku ja Neira

Raiku, Nada ja Neira

Raiku ja Neira

Neira ja Raiku

Aussiepoweria: Raiku ja Nada

Pennut jaksoivat remuta päälle tunnin keskenään, jonka jälkeen alkoi näkyä vähän vauhdin hidastumista. Kuitenkin kun tehtiin lähtöä niin Nada ja Raiku painivat keskenään eivätkä meinanneet edes huomata muiden katoamista. Kyllä ne sieltä huutelulla lähtivät kipittämään, aina välillä toistensa turkeissa kiinni roikkuen :D

Raiku ja Betty

Raiku ja Samba

Raiku, Betty, Samba, Nada ja Neira

Kaikki kuvat © Jenny Yliollitervo

Kotona Rai jaksoi vielä moikkailla Tiraa, mutta sammui aika hyvin loppuillaksi. On pienellä rankkaa :)

Ps. Vihaan bloggerin kuvanlisäystoimintoja. Muokkausvaihtoehtoihin tutustuminen jatkuu...

Mulla menee päivät sekaisin niin kerron vain keskiviikko-illasta. Käytiin Raikun kanssa moikkaamassa mun kaveria Tanjaa ja bichon frisé Tinoa ja villissekoitus Urhoa noiden pihalla. Raikun iltapäiväunet jäivät taas vähän lyhyiksi ja annoin sen vielä kävellä suurimman osan matkasta eli se oli suht rauhallinen perille päästyä. Alkuun piti taas ujostella poikia ja lymyillä ihmisten jaloissa kun pojat haukkuivat innoissaan ja tulivat haistelemaan. Napattiin Urho vähäksi aikaa syliin niin johan Raikku innostui Tinosta. Tino-setä leikki tosi nätisti pennun kanssa, nää veti eka peppu pystyssä siinä paikoillaan ja sitten lähtivät pinkomaan täysillä pihaa ympäri. Urhokin laskettiin jossain vaiheessa mukaan leikkimään ja sen kanssa Raikku sai kunnon painit aikaiseksi. Raiku moikkaili myös uusia ihmisiä innoissaan, sylissä ollessaan olisi halunnut hirveästi pusutella. Koirat jaksoivat leikkiä on/off-vaihteella päälle tunnin ajan kunnes lähdettiin kävelemään takaisin kotiin. Tosi reippaasti Rai kipitti taas suurimman osan ajasta itse ja viritteli vielä kotona pientä leikkiä Tiran kanssa. Tira heilutteli kovasti häntäänsä ja selkeästi vääähän kiinnosti pennun touhut, mutta siihen se jäikin. No, kun Raikku kasvaa tuosta vielä lisää... ;)

Mietin jo tuossa että mitä mä turhaan enää kerron meidän aamuista kun ollaan saatu jotenkin rutiinit kuntoon, mutta tämä pitää vielä mainita: tiistaina oltiin ajoissa! Noustiin ylös 4.50 ja kuuteen mennessä Raiku oli valmis käymään aamutorkuille. Jes :) Jäi myös hiljaa portin taakse kun lähdin kotoa.

Tää kaava alkaa jo vakiintua, mutta Anna kävi töiden jälkeen pikaisesti moikkaamassa koiria. Raiku oli siis saanut pahimmat energiat käytettyä kun mä pääsin kotiin (ei koirat ollut kun vajaan tunnin Annan riehutettavana). Pyörittiin siinä kotosalla vähän aikaa ja suunnattiin sitten Raikun kanssa kahdestaan moikkaamaan Elinaa ja Tico-cavalieria. Koirat saivat eka moikata toisiaan kadulla, jonka jälkeen siirryttiin nurtsikentälle vähän treenaamaan. Raiku sai tehdä jopa istumista sekä pari eteentuloa ja pari sivulletuloa, hurjaa :) Muuten toimittiin häiriönä Ticolle, revittiin vähän lelua ja käveltiin kentällä. Raikku torkkui vähän aikaa mun sylissä kun katsoin Ticon seuraamista+muita treenejä, tosi nätisti pystyi rauhoittumaan (vaikka olihan se muutenkin jo vähän väsynyt). Koirat pääsivät vielä painimaan keskenään samalla kun Elina yritti ottaa kuvia. Ehkä munkin pitäisi raahata tota kameraa mukana eikä käyttää vain kännykkää?! Raikusta näkyi kyllä väsymys sen leikeissä, mutta reippaasti jaksoi vielä pinkoa pakoon ja painia. Ehkä seuraavan kerran Tirakin pääsee moikkaamaan Ticoa kunhan vain lopettaisi noi juoksunsa :)

Maanantain alku oli taas loistava. Heräsin neljältä vikinään ja käytin koirat ulkona, kello oli soimassa puolen tunnin päästä mutta ajattelin ottaa vielä pienet torkut. Juu, ikinä ei kannattaisi. Heräsin kuuden jälkeen kun puhelin soi ja loppuaamu pitikin juosta. Koirat suhtautuivat äkilliseen kiireeseen ihan hyvin, Tira rutiinilla (eli meni nurkkaan ja tuijotti paheksuvasti) ja Rai loikki mun perässä ja puuhaili lelujen kanssa. Kun juoksin ulko-ovesta ulos niin Rai jäi kiljumaan. Jes... Anna kävi moikkaamassa tyttöjä töidensä jälkeen eli joskus yhden maissa ja oli meillä viiteen. Koulutetaan Annasta vielä hyvä leikkitäti!

Illalla lähinnä tottisteltiin. Naksuttelin Raikulle eteentuloa, sivulletuloa ja istumista. Eteentulot ja sivulletulot olivat hyviä, kunhan tuo vain istuu suorassa. En tiedä oonko nipottaja ja vaadinko liikaa kun haluan että Rai istuu jo nyt hyvin eikä valuisi lonkalle niin kuin tekee 85% ajasta. Korjaantuuko istuminen ryhdikkäämmäksi itsestään pennun kasvaessa vai panostetaanko nyt lähinnä siihen oikeaan istumistyyliin? Nyt yritin vihdoinkin lisätä käskysanaa pelkkään istumiseen, mennään vähän liikaa käsimerkeillä tällä hetkellä. Musta on tullut tosi laiska suullisten käskyjen opettamiseen... Raiku on kyllä sisäistänyt idean aika hyvin, käsieleellä (:D) istuu jo tosi näppärästi ja ollaan saatu muutama melkein-automaatti-istuminen. Näitä mun loistavia käsitteitä eli ruokakupin nähdessään Rai istuu (ja ottaa kontaktin, vapautussanalla alkaa syömään). Samaa ideaa ollaan käytetty leikkiessä eli pyydän välillä irroittamaan otteen (ei osaa irrottaa kunnolla käskystä, pohditaan tätä myöhemmin), Rai istuu ja rauhoittuu (jos on oikein riemuissaan niin tekee ensin muutaman pomppuloikan), ottaa kontaktin (välillä vähän viiveellä) ja leikki jatkuu. Tosi hyvin osaa nollata itsensä ja lähtee luvan saatuaan taas leikkimään täysillä.

Raikulla on ollut tähän mennessä aika paljon erilaisia leluja saatavilla. Erikokoisia ja materiaalisia palloja, köysivetoleluja, vinkuleluja, kumisia puruleluja, pehmoleluja, en mä edes muista enää kaikkia. Oon poiminut sieltä vähitellen muutamia Rain suosikkeja pois (:D) joita on tarkoitus käyttää treenatessa tai muuten yhdessä leikkiessä. Nyt jäähyllä on jo motivointipatukka, vinkuva nallevetolelu, tennispalloja (tosin yksi on Rain käytettävissä lattialla) ja pari pienempää vetolelua. Jos Raikulta kysytään niin pöydälle kuuluisi myös matot, johdot, sukkahousut (pennun mielestä loistavia vetoleluja), mun sänky, sanomalehdet, desimitta, hiusharja ja hiuspuuteripullo.

Luopumista harjoitellaan yleensä jokaisen pidemmän (kestää useamman minuutin ) leikkikerran yhteydessä. Oon tehnyt niin että leikkiä on jatkettu irti päästämisen jälkeen joko samalla lelulla tai vaihdettu uuteen. Myös namilla palkkaamista irroittaessa voisi yrittää? Raiku veisi myös mielellään lelut vähän kauemmas nakerrettavaksi, mutta ollaan saatu myös kivoja palautuksia, Raikumaisesti pienellä pompulla suoraan syliin. Joskus jos kutsuu liian iloisesti niin lelu saattaa unohtua matkasta kun pikku-aussie kiitää pusuttelemaan :) Paljon on vielä matkaa, mutta suunta on ihan mukava.

Mitä normaalit ihmiset tekevät vapaapäivinä? Mä en osaa sanoa, koska me herättiin sunnuntaina ennen kahdeksaa ja lähdettiin Raikkusen kanssa puoli kymmeneltä reissaamaan. Tavattiin Maija ja aussie Kida ja tolleri Tara Tikkurilassa ja käytiin lenkillä. Raikun mielestä toiset olivat tosi mielenkiintoisia, mutta vähän jänskätti koirien iso koko. Kyllä se kovasti spurttaili muiden perään ja loppuvaiheessa Kidakin yritti vähän leikkiä pennun kanssa. No, odotellaan pari kuukautta niin Raikun koipien pituus on varmaan triplaantunut ja pentu pysyy paremmin Ison Aussien perässä ;) Ohitettiin myös ekaa kertaa ihmisiä ja pyöriä vapaana kun Railla oli siinä esimerkkikoirat joista ottaa mallia. Pari kertaa nappasin pennun kiinni jos näytti olevan vähän liian iso houkutus (juoksijat, pyörät jotka kulkivat liian läheltä) mutta tosi hienosti Rai meni ohi. Kerran yksi tiellä oleva poika oli liian ihana ja sitä piti käydä moikkaamassa (poika vähän rapsutti pentua), mutta saldo jäi selvästi plussan puolelle. Kävi tuo myös kastamassa tassuja yhdessä joessa, uiminenkin näytti houkuttavan mutta ihan hyvä että jäi väliin. Pienelle pennulle joen penkat olivat nimittäin aika jyrkät ja virtaus turhan voimakas. Tarkasti tuo kuitenkin katsoi kun Kida ja Tara uivat ja yritti sen jälkeen varastaa koirilta keppejä :D

Tikkurilan päässä aikaa meni lähemmäs 1,5 tuntia, mutta ei oltu ihan vielä valmiita. Hypättiin Myyrmäen bussiin ja käytiin Myyrmannin pihalla vielä jäätelöllä ja pikaisesti moikkaamassa mun äitiä. Raikukin sai tietysti pienen nokareen vanilijajäätelöä ja aika nopeasti pala katosi mun sormenpäästä ;) Moni ihminen kyllä hymyili pennulle, mutta ei tullut rapsuttelemaan. Harmi, Raikku olisi nimittäin ollut kiipeämässä useammankin syliin. Odoteltiin asemalla puolisen tuntia bussia kotiin ja siinä vaiheessa iski pieni väsymys. Raikua ei kauheasti häirinnyt ohi kävelevät ihmiset, pyörät, bussit, autot tai muut äänet vaan tuo veteli sikeitä retkottaen mun jaloissa. Jos muistan niin tähän kohtaan pitää lisätä kuva ;)

Päivän aikana tuli istuttua busseissa yhteensä melkein kaksi tuntia. Rai oli tosi, tosi reipas ja sai olla ylpeä pienestä. Annoin pennun suosiolla olla omalla penkillä (taas loistavaa kertoa julkisesti) ja Raiku katseli välillä ulos, otti pieniä torkkuja tai istuskeli paikoillaan. Pari kertaa oli iiiihan pakko tunkea mun syliin nukkumaan kun bussi nyki niin kovasti, mäkin pidin tästä vaihtoehdosta enemmän niin sain pennusta kunnon otteen. Muuten piti koko ajan rapsuttaa tai pitää muuten kättä lähellä ettei Rai vaan putoa penkiltä (vähän huolestuttavasti nimittäin valui siihen suuntaan).

Loppupäivä meni lepäillessä vähän kaikkien osalta. Rai oli ihan väsynyt meidän viiden tunnin reissusta ja nukkui häkissä, Tiralla oli niin kuuma että se viihtyi lähinnä pöydän alla ja mä olin univelkainen. Alkuyöstä kuunneltiin myös sitä hirveää ukkosmyrskyä, jopa mä vaikka yleensä pidän ukkosesta, olin vähän varuillani. Tira oli tuttuun tapaan hermostunut ja läähätti kovasti, mutta Raikua ei kauheasti kiinnostanut. Käytiin pennun kanssa vikalla pissatuksella pihalla silloin kun vaan salamoi ja jyrisi (paljon), mutta ei tuo tainnut huomata mitään. Sisällä nukkumaan käydessä Raiku suunnilleen kuorsasi häkissä kun Tira pelkäsi. Kyllä Tipukin rauhoittui vähän ajan päästä kun ei välkkynyt ja jyrissyt enää niin kovaa, tuli nätisti nukkumaan mun viereen ja oli jossain vaiheessa taas siirtynyt lattialle.