Tiistaina aloitettiin HSKP:n toko1-kurssi. Kurssi tuli vähän yllätyksenä, koska sain pari päivää aikaisemmin tiedon että mahduttiin jo nyt mukaan. Mikäs siinä, hyvä joskus treenata niitä alo-liikkeitä :D Lähtö oli vähän hektistä, koska ehdin kotiin tultua juuri ja juuri käyttää koirat ulkona, syödä ja sitten pitikin juosta pysäkille. Raiku oli normi Raiku eli raivostuttava :D Vinkui, veti ja oli niin kivaaaa. Hallissa nyin sen tuolin luokse, käskin istumaan, järjestelin tavarat ja sitten oltiin jo treenimoodissa ;)

Pienen jutteluhetken jälkeen aloitettiin perusasennosta ja katsottiin samalla itse peilien kautta oikeaa paikkaa. Meidän palaute oli muuten hyvä, mutta Rai istui alkuun lonkalle. Normaalisti on ihan ryhdikäs. Otin pelkkää kontaktin pitoa perusasennossa ja Raikku jaksoi tosi hyvin. Lähin kurssikaveri oli suunnilleen metrin päässä (joskus lähempänä) ja Raiku saattoi vilkaista sitä vain pari kertaa, muuten istua nakutti mun vieressä.

Seuraavana otettiin liikkeestä seisomista. Just sitä mitä ei olla tehty syksyn jälkeen kait kertaakaan :D Tehtiin sekä itse peruuttamalla+siitä pysäyttämällä sekä sivulla kävelystä pysäyttämällä. Raiku stoppasi aika nätisti, mutta annoinkin aika vahvan käskyn ja käsiavun. Jäi myös nätisti seisomaan, vaikka mä jatkoin pari askelta eteenpäin ja välillä kiersin takaisin sivulle seisomaan. Ei se siltikään osaa seisomista suullisesta käskystä. Ei saatu kauheasti kommenttia, vaan että näyttää hyvältä.

Loppuun tehtiin luoksepäästävyys kahden ihmisen kanssa. Namitin ihan reilusti, koska ton peppu ei pysy muuten maassa. Ekalla kerralla ehti nykäistä itseään pari senttiä ylös niin saatiin tavallaan kolme toistoa. Muilla kerroilla malttoi istua, vaikka pidin pienen tauon namituksen välissä.

Kurssi tuntui olevan ihan ok, ja mehän haetaan lähinnä häiriötä. Sitä tuntuu kyllä riittävän, kun osan taso on tyyliä "mitä toko on". No, sopii meille ;) Raikulla oli hyvä treenifiilis eikä se häiriintynyt vieraista koirista tai ihmisistä. Vähän oli vaikeuksia pistää sitä tauolle, koska sen käsitys lepäämisestä oli istua sivulla ja pitää kontaktia. Silloin kun vapautin sen kunnolla ja se oikeasti lopetti sen treenataaaaaaan-katseen napittamisen, niin se kääntyili muita kohti ja vispasi hännällä. Ei kuitenkaan tarvinnut sanoa kuin Rrai! niin se pomppasi takaisin lähelle ja unohti muut ;) Jossain vaiheessa yritin pistää sitä rentoon odottamismakaamiseen, mutta kun lopputuloksena oli skarppi paikallamakuu niin annoin olla. Se huilaamiskäsky on taas vähän unohtunut muistilistalta..

Tyypillinen tiukkisilme. Rai vaani Hoppua ja siinä liikkuessa etutassut hävisivät ;)

Lauantaina pentuagissa käytiin läpi yksittäisten esteiden lisäksi samaa rataa mitä viimeeksi. Olipa taas opettavainen tunti! Yksittäisillä esteillä treenattiin aita+kepit-yhdistelmiä, keinua ja A:n kontakteja+putkea. Kepeillä mun alkuhurmio muuttui aika pian nauruksi ja pieneksi epätoivoksi.

Verkkokeppejä oli oikeasti kuusi, mutta piirrosohjelma ei tunne lyhyempää sarjaa.

Aloitettiin parilla normilähetyksellä eri kulmista. Kun ne näyttivät olevan ok niin otettiin aitojen kanssa sekä normihyppynä että takaakiertona. Luulin aloittaneeni (vahingossa) siitä vaikeammasta puolesta eli kepeille lähetys vasemmalta puolelta (pitää siis kiertää verkon toiselle puolelle), mutta yllättäen se oli tänään helpompi. Lähetykset onnistuivat siis aitaan yhdistettynä ja Raikku oli oma nopea itsensä. Toiselta puolelta otettiin myös alkuun lähetyksiä vähän lähempää ja jo siinä Raiku oli vähän huolimaton. Pari kertaa lähti kiertämään keppejä (yritti kiertää verkon toiselle puolelle eli etsi sieltä sisäänmenoa?) ja kerran löysi sisäänmenon, mutta vetäisi taas suoraan verkkoa päin. Suurta häiriötä aiheutti myös kauempana maassa ollut remmi. Pidin pari kertaa patukkaa valmiina palkkana ja Raiku sinkosi ensimmäiselle esineelle minkä löysi maasta. Pieni hölmö, mutta sen naruremmi on sille yksi lelu :D Pienenä opetuksena mulle: sisäänmeno ei ole vielä niin vahva, jos se hakee sitä miten sattuu. Lähtöä voisi rauhoittaa vielä vähän lisää, koska joku kerta sitä oikeasti sattuu kun se juoksee täysillä verkkoja päin. Asenne taas täysi kymppi ;)

Keinua Raiku taisi ottaa mun kanssa ekaa kertaa, hups ;) Kontaktille hakeminen onnistui tosi nätisti keinun oikealta puolelta. Pamaus ei aiheuttanut mitään reaktiota ja varsinkin vasemman puolen treeneissä Raikku pääsi hakkamaan keinua ihan kunnolla.. Jostain syystä vasemman puolen lähetyksissä se joko vetäisi kokonaan yli, jätti toisen takakoiven maahan tai jäi hiipimään liian ylös. Pienen kikkailun jälkeen sain vedettyä sen namin kanssa (tai rauhoitin sen menoa) oikeaan asentoon ja lopetettiin onnistumiseen.

A:n kontaktit olivat nättejä. Raiku haki nätisti sitä matalaa asentoa, mutta kyllä se silti katselee mua. Ainakin kotona voisi kokeilla etupalkkaa/taas palkkaa valmiiksi siinä nokan edessä? Pari kertaa lähti vähän huolimattomasti, mutta pomppasi itse takaisin kontaktille. Otin kerran kummaltakin puolelta lähetyksen putkeen, lähti tulemaan nätisti vasta vapautussanalla ja teki putken ihan ok. Oli vähän laiskempi mitä yleensä, mutta toisaalta en hetsannut paljoa että malttaa myöskin odottaa vapautusta.

Itse radalla kahdella ensimmäisellä yrityksellä Raiku meni ekan aidan hyvin, mutta ampaisi sen jälkeen suoraan kakkosen ohi kutosputkea kohti. Hommassa ei näyttänyt olevan mitään logiikkaa ennen kuin Laura lainasi Raikkua ja teki radan melkein puhtaasti läpi. Ennen 2-3 esteiden valssia mä olin ottanut pari peruutusaskelta, mikä oli Raikulle suora käsky mennä putkea kohti. Vitsi miten tarkka! Lähdettiin rakentamaan kakkosaitaa ja valssia erikseen ja kun mä olin selkeä niin homma toimi huomattavasti paremmin. Jos tein valssin myöhässä, niin Raiku veti kakkosaidan jälkeen jättimutkan mun selän taakse ja rallasi sieltä katsomaan missä viivyn. Periaatteessa ehdin antaa ensimmäisen aitakäskyn ja heti perään piti jo itse kääntyä. Vikalla pätkällä päästiin nelosputkeen ja palkka lensi vitosen yli. Tällaisina päivinä on kyllä niin mukavaa hommailla. Kunhan saan omaa liikettä kuntoon niin eiköhän Raikusta tule aika super, ainakin se rakastaa tota täysillä. Treenien jälkeen päässä pyöri vaan, että hitto se on nopea :D

Annan kerrankin itselleni ison plussan, koska paransin treenien aikana omaa liikkumistani. Ei nyt vielä mitään mm-tasoa, mutta paremmin mitä viime kerralla. Hyvä minä!

Pakkasesta huolimatta tehtiin peruslenkki Pihkan, Hopun, Nessan ja Prillan kanssa. Koirat tarkenivat hyvin kun juoksivat koko lenkin ajan, mutta takaisin hallin pihassa Raiku oli jo vähän kylmettyneen näköinen. Käveltiin vielä takki päällä äidin luokse lounaalle ja moikkaamaan Tiraa. Lähetin Tiran sinne jo edellisenä iltana viettämään laatuaikaa ja helpottamaan mun urakkaa. Meillä on ollut nyt kahden viikon ajan ihania koiravieraita ja ikinä ei ole ollut näin rankkaa henkisesti. Kuusi vuotta olen hoitanut satunnaisesti muiden koiria ja nyt sattui ensimmäistä kertaa niin, että hoitokoira sairastui. Ei siitä sen enempää, mutta mun sydän särkyy kun elämä on niin epäreilua.Vaikka ei ole mun oma koira, on se silti todella rakas. Alunperin Raikunkin piti mennä hoitoon loppuviikoksi, mutta päädyin kuitenkin pitämään sen tuossa sivussa. Hoitajalla on kuulemma riittävästi puuhaa Tirassa ;)

Usko koko koiraharrastukseen on ollut nyt pari päivää koetuksella, mutta eiköhän me tästä taas nousta.

Raiku-piru oli taas rasittava ennen aksatreenien alkua. Edettiin pysäkiltä aina puoli metriä kerrallaan, koska pikkumusta sinkoili täysillä eteenpäin ja aina pysähtyessä päästi kimeän "vääääyyyyyyhh" äännähdyksen. Sama jatkui hallissa kun Rääppis bongasi esteet ja ihanan koutsin. Kuitenkin taas itse hommissa Raiku oli hyvin kuulolla eikä sooloillut pahasti omiaan. On se hassu miten se pystyy muuttamaan mielentilaansa niin nopeasti ja siitä tulee sadasosasekunnissa raivostuttavan pellen sijaan kuuliainen ja motivoitunut junnu.

Yksittäisinä juttuina otettiin keppejä, rengasta ja A:n kontakteja. Kepit menivät ihan normivauhdilla. Siinä oli mahdollista yhdistää ne myös hyppyihin, mutta otin vähän iisimmin kun Raiku tosiaan viimeeksi veti pari kertaa täysillä verkkoja päin. Nyt aivot malttoivat olla mukana ja Rai haki keppejä nätisti eri puolilta ja eri kulmista. Pari kertaa tosin varasti kun käveltiin vapaammin keppien toiseen päähän, istumisesta ei lähtenyt ilman lupaa vaikka yritti nykiä.

Rengasta otettiin pari kertaa pienellä leluavulla. Ei ongelmaa.

A:n kontaktit olivat alkuun aika huolimattomia. Annoin Raikulle liikaa tilaa ja se rynnisti hirveällä vauhdilla kokonaan alas. Jäi sitten siihen kumartelemaan ja tökkimään kuonoa :D Pari kertaa selkeämmillä ohjeilla korjasivat tilannetta (niin hyvin että Rai jäi kerran puoli metriä liian ylös kyttäämään) ja loput toistot olivat hyviä. Nyt Raiku on myös oppinut paremman tekniikan hypätä Aalle sivusta eikä enää ujostele sitä.

Varsinaisena treeninä oli pari pientä radanpätkää ja mä erikoistuin taas siihen miten jostain niin yksinkertaisesta voikaan tehdä niin vaikeaa :D Jos tiivistän omat mokat: tökkivä käsi, tökkivä juoksutyyli, ei ollenkaan liikettä, liike liian lähelle esteitä, ohjauksen kesken jättäminen. Ja mitäköhän muuta :D Ja lyhyesti mitä tuli opittua: juu, pentu osaa paljon enemmän mitä uskon eli luota siihen koiraan. Kuvasta muuten puuttuu ainakin yksi aita, joka olisi kuulunut pitkään rataan, mutta en lisännyt sitä tuonne väliin sekoittamaan.

Ensimmäinen pätkä oli tehdä neljä aitaa ja tässä nähtiin mun suurta luottamuspulaa. Saatoin siis Raikua tosi lähelle esteitä ja ihan turhaan. Myöhemmillä kerroilla kävi ilmi, että osaahan se pentu hakea esteitä ja irrota kunhan vain antaisin sen :D Suuria valaistumisen hetkiä! Kun saatiin homma toimimaan jotenkin kumpaankin suuntaan niin otettiin erikseen pätkää putkelle. Koira odotti siis "suoran" aidan takana ja siitä mentiin vinoaita, putki ja takaisin ensimmäiselle aidalle. Tämä meni paremmin mitä ensimmäinen pätkä, vaikka mä sooloilin jotain omia kuvioita mukaan. Ja hups, osasihan se pentu irrota putkeenkin paremmin mitä odotin :D Tehtiin tämäkin molemmilta puolilta eikä niissä nyt suurta eroa ollut.

Ugh, on toi koira vaan pätevä jos se on pysynyt jotenkin kasassa ohjaajasta huolimatta! :D Jos nyt annan itselleni jotain plussapisteitä niin kyllä mä vähän kehityin treenien aikana. Tie on pitkä ja kivinen :D

Treenien jälkeen käytiin taas Rain sisarusten, äipän ja parin vierailevan tähden kanssa lenkillä. Kotiin päästyä oli vähän väsynyt koira.

Mä onnistuin nappaamaan itselleni jonkun salakavalan flunssan. Oireita oli näkyvissä jo mun miniloman aikana loppiaisen jälkeen, mutta nyt se vasta tuntuu innostuvan. Onneksi tiedossa ei ole mitään menoja tai mitään muutakaan kivaa ;))

Kalenteri alkaa täyttyä pikkuhiljaa kevään osalta. Tällä hetkellä suurinta huolta aiheuttaa koirien juoksut ja loistavasti suunniteltujen menojen peruuntuminen. Oikeastaan hyvä aika juosta olisi ollut tuossa joulukuussa :D

Maanantain pentutokossa tehtiin vähän häiriötreeniä ja kaukoja. Raikkis oli iiiinnoissaan kun pääsi pitkästä aikaa hallille ja yritti kiskoa remmi suorana koko matkan pysäkiltä. Sisällä päästiin kuitenkin takaisin treenimoodiin ja Raiku käyttäytyi superhienosti koko tunnin ajan.

Häiriöissä otettiin alkuun vain sitä, että Pipsa käveli siinä lähellä samalla kun pennun piti pysyä kontaktissa. Pari kertaa Raiku murtui tämän suuren paineen alla ja yritti sinkaista syliin (niin kuin teki ennen treenien alkua), mutta kyllä se peppu rupesi pysymään maassa. Tehtiin myös normipujottelua muiden ympärillä ja samalla pientä leluhäiriötä (vieressä heiluva narupallo) ja meni ihan hyvin kun käytin nameja. Muuten häiriöt ovat Raikulle ok, mutta toiset ihmiset ja koirat ihan siinä vieressä on vielä aika vastustamaton kiusaus ;)

Kakeissa käytiin läpi kaikki liikeradat. Pientä huolimattomuutta tuli ilmi ainakin m-s ja s-i vaihdoissa, mutta muuten oli aika nättiä. Paljonhan ollaan vielä namikädessä ja muissa avuissa kiinni, mutta sieltä se rakentuu. Erityiset plussat Raikulle hyvästä keskittymisestä, vaikka ennen treenien alkua näytti siltä että tarvitsen pari pulloa pikaliimaa jos aion saada tuon pepun pysymään paikoillaan. Vähän tuolla on kuitenkin steppailutaipumusta ja Rai rupeaa herkästi tarjoamaan useampia vaihtoehtoja jos en palkkaa tarpeeksi nopeasti. Vähän lisää malttia siis asennoissa pysymiseen.

Pikkupuuhasteluina tehtiin eteentuloja, miniseuraamista, kontaktia ja paikallaoloa. Lyhyesti: eteentulot nättejä, kontakti hyvä (paitsi silloin kun sisaruksia kehuttiin Raikun mielestä liian iloisella äänensävyllä) ja maassa pysyminen ihan jees (sama kuin kontaktissa). Perusasennosta saatiin jo häiriöringissä palautetta, että mun pitäisi olla palkkaamatta silloin kun Rai pompahtaa etutassuillaan tai korjailee asentoa liian eteen. Muuten lyhyet seuraamisaskeleet olivat nättejä ja Raiku tarjosi jatkuvasti sivullaoloa.

Treenien jälkeen koitti junnun mielestä se melkein paras osuus eli pienet painit Hopun ja Pihkan kanssa.

Tiistaina Raikkis pääsi taas riehumaan Hopun ja Nessan kanssa. Kyllä pentujen sinkoilua ja aivotonta rälläämistä on hauska katsoa :D Ennen lenkkiä Raiku sai tehdä muutamia eteentuloja. Nyt ollaan saatu siihen fiilistä vähän paremmaksi ja Raiku tulee paljon siistimmin luokse. Mulla oli joku kuukausi sitten jo pientä kriisiä kun toi tömäytti täysillä jalkoja päin, mutta nyt tosiaan näyttää paremmalta. Tehtiin myös kontakteja portailla ja Raiku hakee nykyään tosi vahvasti niiausasentoa. En ole ihan varma onko se niin hyvä, koska silmät pyrkivät kuitenkin tuijottamaan mua (mutta yläkroppa ja kuono on melkein maassa). Mistä lie sen keksinyt.

Keskiviikkona tehtiin citylenkki Mintun ja Siirin kanssa. Käveltiin pitkin Helsingin keskustaa päälle kaksi tuntia ja koirat saivat rallata hetken myös koirapuistossa. Oli muuten Raikun eka kerta ikinä koirapuistossa :D Hyödynnettiin puiston tilpehöörejä ja otettiin samalla pientä takaakierto + putkitreeniä ja kontakteja. Junnu toimi hyvin myös ilman varsinaisia agiesteitä ;)
   Citykävelyn haaste olivat muut ihmiset. Ja haasteiden selvittämistä oltiin hakemassa ;) Raikkis vaan rakastaa niin kauheasti kaikkia. Pari kertaa se ehti hypähtää ihmisiä kohti ilmeellä "tulen ja pusutan", mutta kyllä se siitä lähti kulkemaan. Pikkuhiljaa. Iltapäivällä bussia odotellessa Raiku oli jo niin väsynyt ettei jaksanut tehdä muuta kuin seistä mun vieressä ja pitää kontaktia. Tai sitten se oppi jotain? :D

2012/2013

Vuoden viimeistä päivää viedään ja on taas aika katsastaa mitä kaikkea tuli puuhailtua ja asettaa uusia tavoitteita. Vuoden suurin muutos oli lauman kasvaminen yhdellä jäsenellä. Pikku-Raiku on osoittanut olevansa juuri niin loistokas kuin mitä uskalsin ikinä toivoa tai odottaa. Tira on sopeutunut raikumaiseen elämään hienosti ja pienestä riiviöstä on kehittynyt Tira-tädin parhaita koirakavereita. Tira on tehnyt hyvää työtä kasvattaessaan Raikua ja pikkuneiti rrrakastaa idoliaan. Voin olla ylpeä :)

Tiralla oli seuraavanlaisia tavoitteita vuodelle 2012

- Näyttelyissä ERI. Yritetään uudelleen, tiedossa on jo ainakin pari näyttelyä joihin voisi mennä. Voin sitten nauraa taas vuoden päästä Tiran hyville tuloksille ;)
   - Yksi näyttely (talvierkkari) ja tuloksena EH. Pääerkkariin unohdin ilmoittaa eikä muutenkaan ollut fiilistä juosta pitkin kehiä.

- Tokossa AVO-paikallamakuun kuntoon saaminen. Tekisi mieli laittaa avo-korkkaus, mutta en uskalla (pelkuri!). Paikallamakuu on taas meidän ainoa hidaste joten korjaillaan sitä kaikessa rauhassa ja kisataan jos tuntuu hyvältä. Ekstrana on taas ylempien luokkien liikkeiden treenaus (ruutu, tunnari, ohjattu..) ja erilaisia häiriötreenejä.
   - Auts. Paikallamakuu on edelleen se hidaste.

- Luonnetesti? :D Jos sattuu sopiva koe ja Tiralla on normaalivaihe (ei valeraskautta tai muuta) niin mikäs siinä.
   - Jäi väliin, mutta ajoituskaan ei osunut oikein kohdalleen.

- BH-koe syksyllä??? Auts, mutta ehkä kokeen listaaminen tavoitteeksi antaa enemmän motivaatiota paikallamakuun treenaamiseen. Ja ettei tulisi paha mieli vuoden päästä, niin lievempi tavoite on tehdä kisamainen treeni (ja mielellään onnistunut sellainen).
   - En tiedä mitä ajattelin vuosi sitten? :D

- Talvella hypitään hangessa, kesällä uidaan ja joskus siinä välissä voisi talloa muutamat jäljet ja kaivaa pyörän esiin. Ehkä mennään taas vetämään :D
   - Kaikki muut check paitsi pyöräily.

- Pari hierontakertaa, ainakin tuossa keväällä voisi varata taas ajan. (Toteutuminen riippuu erinäisistä asioista, mutta toivotaan että päästäisiin)
   - Ei päästy kopeloitavaksi erinäisten esteiden ja aikataulutuksien takia.

- Alkeiden opettelu parissa uudessa lajissa. Mä hypin jo paikoillani innosta :D
   - Check! Tiran vuoden lempparilajiksi kohosi agility jota treenattiin kevät- ja syyskausi sennenporukoissa. Päästiin myös kokeilemaan paimennusta, vepeä ja rallytokoa ja ainakin ohjaaja tykkäsi kaikista!

- Muuten yritetään pysytellä terveinä ja keskittyä siihen hauskanpitoon.
   - Hauskaa oli ja aika terveinä pysyttiin. Tiraa vaivasi kesäaikaan pari vesihäntää ja syksyllä mulle aiheutti harmaita hiuksia ja unettomia öitä pari pattia Tiran selässä/kyljessä. Ja kuten tavallista, huolehdin ihan turhia. Diagnoosina siis rasvapatti ja jatko-ohjeina seurailla sitä jos se lähtee muuttumaan.

Vuodeksi 2013 suunnitellaan seuraavaa:

Tira

- Toko AVO
- BH
- Näyttelyssä pyörähtäminen
- Toko-, agi- ja jälkitreenit
- Rallytoko
- Koiratanssi (eli uusia temppuja)

Raiku

- Toko ALO
- BH
- Agitreenit (suoritusvarmuus, ohjattavuus, kontaktit, itsenäisyys)
- Jälkitreenit

- Paimennus

(- MH)
- Rally
- Koiratanssi (temppuja)
- Uusia lajivaltauksia

Kummallekin toivon aktiivista, tervettä ja iloista harrastusvuotta. Vaikka asetin molemmille tavoitteeksi kisaamisen, ei oteta mitään paineita. Raiku tulee (tokon) kisaikään maaliskuussa, mutta asetetaan tavoitteet vielä kauemmas kesälle/syksylle ja Tira kisaa jos saadaan kaikki palaset kohdilleen.

Ruokaa, lepoa ja pitkiä lenkkejä. Siitä on meidän joulu tehty :)

Raikkis veti taas vaihteeksi lauantain agitreenit täysillä läpi. Aloitettiin kepeiltä ja ensimmäiset kolme kertaa kaatuivat joko Raikun varastamiseen, keppien kiertämiseen tai täysillä verkkoja päin rysäyttämiseen. Kun pahin yli-innostus oli kulunut pois niin Rai malttoi suorittaa kepit kunnolla. Vähän oli vaikeuksia saada sitä vauhtia hidastettua sen verran keppien aloituksessa ettei tosiaan lentänyt päin ensimmäistä verkkoa. Pikku sinko!

Ohjatusti jatkettiin takaaleikkausta ja edettiin taas pieni askel eteenpäin. Tehtiin erilaisia variaatioita yhdistelmästä aita+putki+takaaleikkaus, pääpaino kuitenkin takaaleikkauksella esteiden välissä. Raiku oli hyvä kun mä olin selkeä, mutta pieniä vaikeuksia sillä oli irrota esim. silloin kun mä olin sen takana/takaviistossa. Se ei ihan vielä hahmota poispäin irtoamista jos lelu ei ole näkyvissä jossain edessä, mutta eiköhän se siitä.

Pimeä putkikulmatreenissä Raiku veti vaihteeksi jotain omaa showtaan eikä osannut mennä putkeen. Helpoista kulmista meni hyvin, mutta heti kun otin pari milliä taaksepäin ja lähetin niin pentu vetäisi kolme pomppuloikkaa putken yli ja parhaimmillaan jäi seisomaan putken päälle. Tehtiin siis helppoja juttuja ja jätettiin loppu hautumaan parempaa päivää varten.

Puomin kontaktit olivat ihan ok.

Treenien jälkeen tehtiin tuttuun tapaan melkein tunnin lenkki Pihkan, Hopun ja Nessan kanssa. Ai että koirilla oli hauskaa rymytä hangessa :)

Perjantaina käytiin Raikun kanssa mätsärissä Vantaanpuistossa. Mun teki heti ovella mieli kääntyä takaisin, koska halli oli niin ahdistavan täynnä ihmisiä ja koiria. Hammasta purren sisään ja päässä ainoana ajatuksena se, että totutellaan nyt tällaiseenkin häiriöön. Periaatteessa Rai oli odotteluajat ihan nätisti, mutta ei ollut ihan normitasollaan. Kuikuili muita, pari kertaa yritti tunkea muiden koirien perään, pomppasi muutamaa ihmistä päin jotka halusivat silittää sitä ja oli yleisesti vain levoton. Plussaa ehdottomasti se, että se rauhoittui puoliksi mun syliin ja malttoi pysyä myös vieressä joko makaamassa tai istumassa kunhan nenän edessä ei ollut mitään ylikivaa. Ja tosiaan istuttiin melkein kiinni muissa ihmisissä ja koirissa ja edestä käveli jatkuvasti porukkaa.

Normimätsäristä poiketen täällä mentiin kehään neljä koiraa kerrallaan ja kaikki pääsivät jatkoon eri kategorioissa. Yksityisarvostelussa Raiku oli iiiiloinen. Oli pakko namittaa sitä jatkuvasti tuomarin kävellessä meidän luokse, koska muuten aussie olisi lentänyt suoraan tuomarin syliin. Olisi melkein pitänyt saada toi steppaus videolle, koska se oli niin koomista. Raiku meni ihan veteläksi, heitti korvat niskaan ja vispasi koko takaruumistaan samalla kun teki sivuaskeleita?! Tuomari vain nauroi samalla kun kopeloi tuon läpi :D Meidän jatkokehät olivat paras esittäjä ja paras ilme ja vain ykkönen palkittiin. Esittäjäkehässä ravattiin vielä ryhmässä ja yksitellen ja seisotettiin koiria, mutta ei voitettu. Paras ilme kehässä oli sama kaava, paitsi että Raiku söpöili itsensä ykköseksi :D Palkintona oli kassillinen erilaisia purutikkuja, luita ja iso vetolelu. Ei hassummin mun epäshowkoiralta, vielä kun luokassa oli jotain kahdeksan tai yhdeksän koiraa.

Seisominen oli tällä kertaa vähän vaikeampaa. Raiku tarjosi siinä alkuun maahanmenoa, istumista, jalkojen välistä pujottelua, perusasentoa ja näiden kaikkien yhdistelmää katsekontaktilla. Mua ei kuitenkaan haitannut sen sooloilu, koska sillä oli HAUSKAA. Tällaisissa tylsissä tai oikein kovaa keskittymistä vaativissa jutuissa pentu harvemmin heiluttaa häntäänsä, mutta nyt alkuun häntä vispasi ihan hurjana. Samaten vielä myöhemmin kun kehuin sitä. Mitä väliä tyylipuhtaudesta kun koira osasi järjestää omat bileet :D Ja kaiken lisäksi Raiku malttoi myös myöhemmin seistä paikallaan tosi kauniisti ja ravasi superhienosti. Ei meistä kuitenkaan showpuoleen ole :D

Kehien välissä käytiin kokeilemassa onnea myös nakinsyöntikisassa. Raiku oli aika hidas, voittajan aika oli jotain päälle kaksi sekuntia kun tuolla kesti neljä sekuntia :D Saipahan ainakin nakkipalkan..

Kotimatkalla Raiku oli taas astetta rasittavampi. Revittiin jo bussipysäkillä keppiä ja pentu oli ihan liekeissä, kunnon vetäminen ja murinat risun takia. Vaihtopysäkillä aikaa jäi päälle 20 minuuttia niin käytiin kävelemässä aseman vieressä. Heti kun sain laskettua Raikun irti niin se sinkosi juoksentelemaan onnellisena ympäri tietä ja penkkaa. Oliko ollut vähän tylsä ilta! :D Viskoin sille vähän aikaa lumipalloja (ei tajunnut miksei niitä löytynyt hangesta) ja keppejä kunnes piti hiippailla takaisin pysäkille. Kotona koirat saivat vielä Raikun palkintokassista luut :)

Lauantaina pentuaksassa oli teemana takaaleikkaukset. Tehtiin ensin yhden aidan takaa ja parin treenin jälkeen vaikeutettiin kahteen aitaan. Paras lelupalkka oli jäänyt kotiin treenikoppaan ja varavaihtoehdot eivät olleet pennusta niiin kivoja. Kyllä se leikki, mutta ei ihan samalla innolla. Nyt Raikulle oli myös aavistuksen verran hankalaa kohdistaa katse etupalkkaan kun mä seisoin siitä katsottuna edessä vasemmalla. Pentu oli ihan ok, mutta pystyy parempaankin. Ja sama mulla ;) Jotain edistymistä saatiin kuitenkin, koska alkuun Raiku vetäisi palkan luona pienen kiepin kun tähyili mistä mä tulen, mutta loppuvaiheessa se rupesi kuulemma kääntymään oikeaan suuntaan kun tajusi mun liikerataa.

Muina juttuina tehtiin keppejä, kontakteja ja irtoamista. Kepit olivat aika nättejä, vaikka ekalla kerralla pentu possuili ja varasti namikupille. Toisella kerralla se taisi varastaa kepeille :D Saatiin jo vähän eri kulmien hakemista eikä näyttänytt olevan juurikaan vaikeuksia.

Kontakteja tehtiin nyt (puomilla) ensimmäistä kertaa uusilla säännöillä. Pienen miettimistauon jälkeen Raiku rupesi tarjoamaan pään laskemista ja viskoin sille sitä mukaa palkkaa. Ehkä se tulee sieltä ;) Tosi reippaasti Rai kyllä tarjosi alastulolle hyppäämistä eli perusideaa uudet jutut eivät ole lannistaneet. Kontaktien parantamisesta voisin kirjoittaa jossain vaiheessa enemmänkin, mutta lyhyesti sanottuna aloitettiin uudet treenit aikaisemmin samalla viikolla ja lauantain hallitreeneissä taisi olla kolmas tai neljäs kerta uudella tyylillä.

Irtoamisessa lelu oli taas pieni ongelma. Ekalla kerralla Rai haahuili vähän niin vaihdoin palkan kuppiin. Lähetys ensin kahden aidan takaa ja kun Rai eteni nätisti suoraan niin viime sekunneilla otettiin vielä neljän aidan takaa. Irtosi hyvin ja ihan suoraan palkalle.

Tiralla oli vähän tylsä päivä, koska treenien jälkeen mä kävin vain kääntymässä kotona ja lähdin melkein heti töihin. Onni on melkein vapaaehtoinen koiranulkoiluttaja, joka kävi moikkaamassa tyttöjä vielä illalla ;)